Minulla on 15-vuotias poika joka vetäytyy muitten seurasta. Hän ei suostu menemään sellaisiin paikkoihin , joissa on tuntemattomia nuoria tai ylipäätään missä on muita nuoria esim nuoriso kerhot.Hän ei ole kiinnostunut discoista yms. Muutamaa kaveria tapaa viikonloppuisin ja niitäkin saan häntä houkutella ottamaan yhteyttä.Aikaisemmin kavereita oli enemmän.Hän viihtyy netissä ja pelailee. Sähkökitaraa soittelee yksityisopettajalla. Rippikouluun ihme kyllä suostu menemään vieläpä rippikoululeirille.Aikaisemmin ei ole koskaan suostunut menemään mihinkään leireille, edes lapsena. Koulukiusattuna oli ekoilla luokilla. Sitten 5-6lk sai enemmän kavereita...Ylä asteelle meneminen vähensi kavereita ilmeisesti..
Mitä kokemuksia teillä on? Miten saisin hänet ulos kuorestaan ja maailman menoon mukaan..?
Mitä kokemuksia teillä on? Miten saisin hänet ulos kuorestaan ja maailman menoon mukaan..?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kärsiiköhän itse kaverittomuudesta?
Nykynuoret hoitavat suhteensa netin kautta.
Tuossa iässä kaverit ovat viikonloppuisin enimmäkseen kännäämässä jossain. Sitäkö haluaisit poikasi tekevän?
Meillä saman ikäinen tytär joka nimenomaan EI halua olla mukana juopottelemassa ja lillumassa kaupungilla.
kyllä kaveripiirissä suosittu ja paljon niitä onkin mutta silti on usein kotona ja omassa huoneessaan kuuntelee musaa ja lukee kirjaa.
Aika normaalilta kuullostaa eikä kannata painostaa jotta poika ei vetäydy kuoreensa entistä tiukemmin.
..kärsiikö kaverittomuudesta. On hänellä muutama kaveri jota joskus viikonloppuisin tapaa. (Kun houkuttelen häntä ottamaan heihin yhteyttä )Kysymys on siitä ettei häntä kiinnosta mitkään sosiaaliset ryhmät , ei raivoraittiit ryhmät, eivätkä mitkään muutkaan, eivät sosiaaliset harrastukset , eikä mikään mihin liittyy muita ihmisiä. En tietenkään odota mitään kännäily vaihetta , ehkä sekin vaihe joskus tulee,en tiedä. Olen huolissani siitä että vetäytyy liiaksi ja liika ujouskin tuo ongelmia elämään. Liika uppoaminenkaan nettiin ei ole terveellistä
mutta pikkasen ennen kun täytti 16v. kaikki muuttui.
Liikkuu kavereiden kanssa koko ajan ( alkaa se kaljoittelu ) ja on tyttöystävä . Odota vaan ...
Ei kaikkien tarvitse olla mukana "maailman menossa". Nykyään vaaditaan, että kaikkien pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita ja ylisosiaalisia. Ihmisten ei anneta olla omia itsejään.
Poikasi vaikuttaa ihan normaalilta. On harrastus, muutama kaverikin. Anna hänen elää omaa elämäänsä, kyllä hän mennee mukaan menoihin, jos ne häntä kiinnostavat.
Taidat olla äiti, jolle mikään ei riitä. Sinä elät omaa elämääsi ja poikasi omaansa.
mikä johtuun nykyisen maailmanmenon aiheuttamista sosiaalisuuspaineista. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista ja yltiösosiaalisia. Oma nuoreni joutui psyk.hoitoon, kun ei uudelta luokalta löytynyt kavereita, oli aina yksin eikä opettajienkaan kanssa paljoa puhunut. Nyt vuosien jälkeen on käynyt ilmi, että hän kärsi muiden älyttömästä metelöinnistä ja rumasta kielenkäytöstä niin paljon, ettei ihan oikeasti jaksanut olla koulussa.
Mitään vikaa pojasta ei koskaan löytynyt.
Aivan! Kun paineet ovat nämä, pitäisi jokaisen joka tuntee oman lapsensa, olla menemättä mukaan näihin paineisiin ja antaa lapsen olla oma itsensä. Jos lapsi/nuori on terve, mutta hiljaisempi, hänen pitää saada olla sellainen. Kaikkien ei tarvitse olla ylisosiaalisia. Hiljaisuus ei ole sairaus.
Mitä ihmettä? Minun poikani ei ole innostunut hengaamaan missään porukoissa koska ei ole kiinnostunut "kännäämään jossain mettässä" kuten muut ikäisensä kuulemma tekevät. Olen todella tyytyväinen ja ylpeä fiksusta lapsestani. Mitä luulet että ne teinit siellä "diskoissa" tekevät muuta kuin kännäävät? Ehtiihän sitä isompana sitten kun on järkeäkin enempi päässä..
..olet tehnyt sen ikäisenä?
Vaikka itse aloin tuon ikäisenä jonkin verran kulkemaan kavereiden kanssa kaupungilla en koskaan välittänyt kännäämisestä.Kävin discoissa , mutta en koskaan siellä kännännyt enkä mennyt sinne sen takia. Oletko itse ollut aina humalassa kun olit nuorena muitten nuorien kanssa?
Miksi sen pitäisi olla vain kännäämistä? Minusta olisi hyvä että nuorella olisi jotain sosiaalisia kuvioita, urheilu tai muita harrastusporukoita mihin kuuluisi. Liika eristäytyneisyys ei minusta nuorelle ole hyvästä vaikka se vanhemmille on mukavampaa kun nuori on aina kotona. Voihan olla että tämäkin vaihe on vain väliaikainen ja myöhemmin poika alkaa menemään eri paikkoihin ja saa uusia kavereita yms. Voi olla että kaikki on ihan ok nyt.
Viestisi kuulosti tutulta, itselläkin samanlainen 15-v. poika. Aikaisemmin oli vähän enemmän kavereita, nyt on 2 parasta ja se näyttää riittävän hänelle. Paljon aikaa netissä ja TV:n edessä, liikaa omasta mielestäni. Ja pitää patistaa lähtemään kavereiden kanssa.
Toisaalta luulen, ettei tosiaankaan kiinnosta kännäminen ja siitä olen iloinen. Se on totta, että on aikaa sellaiselle myöhemminkin. Niin perjantai- ja lauantai-iltaisin en ikinä sano, että pitäisi olla jossain muualla kuin kotona. Mutta lauantai ja sunnuntai-päivinä yritän saada hänet ulos jonnekin, tekemään edes jotain.
Olen itse sosiaalinen ja tajuan, ettei pitäisi odottaa, että hän olisi samanlainen. Mutta pelkään, että vetäytyminen jatkuu ja pahenee. Tuntuu siltä, että se kohta menee parempaan tai sitten huonompaan suuntaan, ja tämä aika nyt on ratkaiseva.
En vaan tiedä, mitä meidän vanhempien pitäisi tehdä, että menisi oikeaan suuntaan.
minunkin poikani on alkanut vetäytä "kuoreensa".Aina hänellä on ollut kavereita, mutta pääsääntöisesti kaverit ovat hakeneet ja ottaneet yhteyttä häneen.Nyt jos kaveri ei soitakkaan, niin poika on YKSIN.Kouluun olen ollut yhteydessä, sieltä en ole kuullut että häntä varsinaisesti kiusattais. Silti eräs ope oli huolissaan pojan varautuneisuudesta, punastelusta, jopa yksinäisyydestä.Harrastukseenkaan poika ei jaksaisi enää lähteä.Koneella pelaaminen kiinnostaa.Kuutosella hän hengaili tytön kanssa ja seiskallakin alkusyksystä. Nyt on tosi hiljaista.Murkkumerkit ovat alkaneet vasta nyt kasilla, siis fyysiset.Ehkä selkeästi myöhässä. Miten poikaa voisi auttaa? Tarviiko apua? vai kuulostaako normaalilta.
Voi olla tietenkin, että poika haluaa olla yksin, mutta pitää muistaa että kaikki eivät sitä halua... Minulla meni suunnilleen koko murrosikä yksin.. Oli vain yksi kaveri, jota välillä näin (luojan kiitos oli edes se yksi)... Olin koulukiusattu ja se vaikutti aika tavalla sosiaalisuuteeni, en uskaltanut lähestyä muita, suhtautumiseni uusiin ihmisiin oli ihan sairasta, vielä noin vuotta myöhemmin kun olin päässyt peruskoulusta niin pelkäsin ohittaa jonkun nuorisoporukan, ihan oikeasti tärisin. Ja silti minä olisin tahtonut kavereita NIIN paljon, en käynyt ikinä missään muualla kuin koulussa/kesätöissä.. Enkä tarkoita että olisin halunnut rillutella kaupungilla dokaamassa, mutta tuntui että välillä pää hajoaa kun ei kahteen kolmeen viikkoon poistu kotoaan, myöhemmin olen huomannut että nuo vuodet erillään muista ihmisistä ovat vaikuttaneet minuun kaikkea muuta kuin positiivisesti.. Minä olisin tahtonut vain että olisin joskus saanut nähdä muita ihmisiä, mutta paikkakunta kun on pieni, niin entisen kiusatun on nuorena vaikea saada kavereita.. Ihan oikeasti, jos neljätoistavuotias on koko syysloman kotona, kun kukaan ei halua kaveerata, niin siitä jää aina tietty jälki.. Yritäpä ottaa selville tahtooko poikasi todella olla yksin, onko ehkä kiusattu, jne? Jos kavereita kumminkin on niin miksi ei oma-aloitteisesti ota yhteyttä? Onko suhteet kavereihin ehkä huonommat kuin on antanut ymmärtää, onko poika masentunut, tms? Mutta sinun poikasi on kumminkin onnekas, hänellä on äiti joka välittää, minun vanhempiani ei kiinnostanut...
pojan rauhassa miettiä asiansa itselleen selviksi...niin meillä on ainakin toimittu. Mun poika oli hyvin samanlainen tuossa 12-13 vuotiaana,ei olisi kirveelläkään saanut ulos, mutta ne ajat on o täysin ohitse, nuorta herraa ( kohta 17) saa maanitella olemaan KOTONA...edes joskus.... Poika urheilee ja vetää pikkulasten kerhoa ja seurakunnan toimintoja... ei polta(ei halua kun se huonontaisi hänen kuntoaan ja urheilusuorituksiaan) enkä tiedä hänen edes paljon juoneenkaan...(ei juuri ole koskaan missään yötä ja kotiintulo ajat ovat melko aikaiset) Tyttökaveri on...ne tosin vaihtuvat melko usein: komea ja kiltti kun on:D.... Että ei minun mielestäni teillä mitään hätää poikanne kanssa ole...antakaa vain rauhaa olla itselleen!
Ette kai te vanhemmat tosissanne kuvittele että kaikki nuoret vetää alkoholia ja tupakkaa heti kun silmä välttää.
Mutta juu asiaan.
Mun mielestä kannattaa antaa pojan olla rauhassa. Sitä ainakin itse toivoisin. Oon itekki vetäytyväistä sorttia, mikä johtuu siitä että mulla on omat unelmat, ajatukset ja harrastukset, ja tykkään olla rauhassa. Elän omassa maailmassa, eikä vanhempia oo yhtään huolestuttanu. Mutta kavereita ne koittaa mulle hankkia, ja se patistaminen sitte vasta ärsyttävää onkin: miltä teistä tuntuis, jos ette ois vaan sosiaalisia mutta teitä silti patistettais olemaan muiden ihmisten kanssa? Älkää te, vanhemmat, ruvetko muovailemaan nuoren elämää teille mieleiseksi, koska voihan se olla, että teillä on vaan erilaiset elämänarvot. Hyvähän se vaan on, että nuoret itsenäistyy eikä roiku jatkuvasti muiden hihoissa.
Itse ainakaan en vaan voi joskus sietää kavereita. Monet on tosi itsekkäitä ja tuntuu, ettei ite saa tilaa olla. Kun on yksin niin ei tarvi tapella ja voi tehdä niin kuin haluaa. Saa rauhassa puuhailla ja lukea läksyjäkin. Näistä syistä itse arvostan yksinoloa.
Antakaa jokaisen olla oma itsensä.
Ps. Mua ihan tosissaan häiritsee että te luotte nuorista yleensä hyvin negatiivisia stereotypioita. Meistä ylivoimaisesti suurin osa on fiksuja ja mukavia. Miksi te näette vain sen pienen, varjoisan puolen?
"Meistä ylivoimaisesti suurin osa on fiksuja ja mukavia."
Nyt tuli vale.
Eipä oman kokemuksen mukaan tullut.
En sitten sinun omistasi tiedä.
Huono vitsi. Etpä taida itse olla yhtään sen kypsempi kun tuommoista tekstiä kirjoitat.
Ja jos te valitatte siitä, että nuoret juovat jne, niin miettikää toisen kerran, mistä nuoret niitä roolimalleja saavat. TE, aikuiset, olette niitä roolimalleja. Miettikää.
Offia.
eix mikää ole hyvä.Jos kundi viihtyy yksin niin mitä sitten antaa olla.Kun on muutama kaverikin heiii !! ihan ok.Hän vois notkua kännissä,pilvessä ja yökaudet bileissä..kavereita paljon paljon ympärillä.AAHH ihanaa.Olisin ikionnellinen jos mun lapsi olisi tollanen.Mutta hän on just toi kuvaamani ostari nuori...rakas mutta niin huolta tuova.