Kiinnostaisi tietää onko täällä äitejä joiden lapsen isää ei ole papereissa tunnistettu.
Onko tästä muuta haittaa kuin että tulevaisuudessa lapsi ei tule perimään isäänsä?
Olen ajatellut ilmoittaa etten halua isää selvitettävän, vaikka sen kyllä itse tiedänkin. Isä on yksi paska joka uhkailee minua. Pelkään että saan esim. yhteishuoltajuuden tämän hullun kanssa.
Onko kenelläkään tapausta jossa isää ei ole tunnustettu mutta bio isä silti näkee joskus lastaan?
Onko tästä muuta haittaa kuin että tulevaisuudessa lapsi ei tule perimään isäänsä?
Olen ajatellut ilmoittaa etten halua isää selvitettävän, vaikka sen kyllä itse tiedänkin. Isä on yksi paska joka uhkailee minua. Pelkään että saan esim. yhteishuoltajuuden tämän hullun kanssa.
Onko kenelläkään tapausta jossa isää ei ole tunnustettu mutta bio isä silti näkee joskus lastaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Et aja lapsesi etua, ainoastaan omaasi, kun haluat päästä "helpommalla"
Lapsella on OIKEUS viralliseen isään. Sitäpaitsi, tämä virallinen isä perii omat vanhempansa, vaikka muuten ehkä tyhjätasku olisikin, ja myös se että lapsella on oikeus ISOVANHEMPIIN, on suuri asia.
Lasta jolla ei ole tunnustettua isää kutsutaan ÄPÄRÄKSI, ja onhan se oikein, =äidin tyhmyyden mukaan saa lapsi hävetä olemassa oloaan.
Kaltaisiasi, ruokot valtiolla maksattavia naisia halveksin sanoinkuvaamattoman paljon, ja jätän heidät täysin huomiotta elävässä elämässä.
todellisuudessa maksa eurokaan kenellekään kansalaisistaan.
Kaikki yksittäisille kansalaisille lakien perusteella maksettava raha menee joko kuntien taikka Kelan kautta.
Provosoivaa ........
"...Kaltaisiasi, ruokot valtiolla maksattavia naisia halveksin sanoinkuvaamattoman paljon, ja jätän heidät täysin huomiotta elävässä elämässä..."
Isovanhempia ei miehen puolelta tulisi olemaan kun ovat kuolleita, ja muukin miehen perhe asuu ulkomailla. Joten se siitä. Mies on itsekin ilmaissut selvästi muuttavansa takaisin ulkomaille jossain vaiheessa joten en nää siitä paljoa hyötyä olevan.
Kyselinkin nyt lähinnä onko täällä äitejä jotka virallisesti ovat ainoita vanhempia, ja että mitä hyötyä/haittaa asiasta on ollut?
Onko se esim. parempi uhkailevan isän kannalta jättää kokonaan pois.
Halveksit varmaankin myös kehitysvammaisia, ulkomaalaisia, masentuneita tms.
Jotkut vain kuvittelevat olevansa oikeutettuja laukomaan tuollaisia typeriä kommentteja, vaikka tietävät tilanteestasi vain sen pienen palan, jonka kerrot.
Minä olen kahden lapsen yh-äiti. Isä on papereihin merkitty ja olimme naimisissa, mutta minä hain eroa viime vuoden alussa. Syyt olivat painavat, lähipiiri sen tietää ja toivoi 'viisastumistani' jo paljon aiemmin, koska henkenikin oli vaarassa.
Kuitenkin olen huomannut, että nyt yksinhuoltajana olen tuntemattomien mielestä yhtäkkiä huonompi äiti kuin aikaisemmin. Mies ei osallistunut lasten hoitamiseen koskaan ja alkoi saada työkyvyttömyyseläkettä jossakin vaiheessa, joten hän ei myöskään elättänyt meitä. Silti kuulostaa vaan olevinaan niin paljon paremmalta, jos voi sanoa olevansa naimisissa.
Minä tein kuitenkin parhaan mahdollisen ratkaisun lasteni ja itseni kannalta, ex-mies jatkaa alamäkeään joka oli alkanut jo kauan ennen kauan ennen kuin tapasimme. Hänellä olisi oikeus tavata lapsiaan valvotusti, mutta ylpeys ei kuulema anna periksi.
Niille, jotka sanovat: "Mitäs valitsit sitten niin hullun miehen", sanon edelleen että kaikki tekevät virheitä eikä kenestäkään voi tietää kuinka hyvä isä/äiti hänestä tulee ennenkuin se on ajankohtaista. Lapsen syntymän jälkeen voi ns.hyvä isä/mies, miksei nainenkin myös muuttua liikaa.
Mielestäni lapsen isän nimi tulisi merkitä papereihin. Ei rahallisista syistä vaan siksi, että jokaisella lapsella on mielestäni oikeus saada tietää molempien vanhempiensa nimet. No, ehkä on eri asia jos kyse on insestistä tai raiskauksesta, mutta sitä asiaa en ole juurikaan miettinyt, eikä sinun tilanteessasi ole siitä kyse.
Jos et ole naimisissa, ei lapsesi isä ole automaattisesti lapsen huoltaja. Isyyden voi käsittääkseni tunnustaa ilman että siltikään tulisi lapsen huoltajaksi. Huoltajuutta puidaan käräjäoikeudessa, jos isä tulee olemaan asiasta eri mieltä kanssasi. Isä joka ei ole tippaakaan kiinnostunut lapsestaan, ei lähde minkäänlaiseen oikeusprosessiin mukaan ja isä joka on kiinnostunut isyydestä, mutta ei ehkä käytännön tasolla kykene isyyttään toteuttamaan, on oikeutettu valvottuihin tapaamisiin.
mitään merkitystä onko lapsen isä tiedossa vai ei. Yli puolet esikoisista syntyy meillä Suomessa avioliiton ulkopuolella. Myös avoliittojen lapset ovat näitä "äpäriä".
yleensä määrätä okeudessa, vaikka isä sitä vaatisi, jos äiti vastustaa sitä.
Au-vanhemmat voivat olla yhteishuoltajia, jos asuvat esim avoliitossa. Muuten au-äidin yksinhuolto on ensisijainen huoltomuoto.
jos lapsesi isä nyt uhkailee.
Lapselle siitä on haittana se, että päiväkodista, koulusta ei ole hakemassa koskaa isä kuten muilla lapsilla. Lapsi saa ehkä hävetä, kun on erilainen perhe. Lapsi tulee monessa vaiheessa ihmettelemään oman isänsä puuttumista.
Lapselle molemmat vanhemmat ovat tärkeitä. Jos tilanne on todella paha teidän välillänne, keskity ihmeessä pikku lapseesi ja hoida isyysjutut sitten kun jaksat. Onhan mahdollista, että tapaat sen "oikean" ja tämä haluaa ottaa lapsesi adoptiolla omakseen.
Ei näissä asioissa raha ole se tärkein, vaan lapsen paras. Ei varmaan ole lapsellekkaan hyväksi, jos vanhemmat riitelevät. On vaikea sanoa mikä on parasta. Hätiköityjä päätöksi ei kannata tehdä, koska isyysasian voi hoitaa vaikka lapsen ollessa aikuinen nykytesteillä.
puuttuu isä. Monenko au-isän luulet tosiasissa osallistuvan lapsensa elämää?. Au-lapsista vain avoliittolaisten lapsilla tosiasissa on isä. Muilla se on vain papereissa.
Täällä vähän sama tilanne, isä kävi uhoomassa että jos tohin mainita hänet lapsen isäksi tulen katumaan sitä suuresti.
Mielestäni isäksi ei tulla vaikka panna osattaisiin, isäksi kasvetaan lapsen kanssa.
Eli tämä "isä" ei todellakaan ole sen arvoinen että saisi nimeään yhteenkään lastani koskevaan paperiin.
En halunnut lapsen syntymän jälkeen isän nimeä papereihin, sillä hän ei ollut mukana elämässämme. Sivusta olin seurannut huoltajuus- ym. kiistoja ja halusin pitää "kaikki oikeudet" - viralliset - itselläni. Lapsi on kuitenkin tavannut isäänsä ja olen heitä siihen kannustanut. Isä asuu kaukana, ja on vähävarainen - olen myös pelännyt, että tapaamiset loppuvat jos vaadin elatusmaksuja. Että näin meillä, asia pitäisi hoitaa kuntoon mutta tähän asti ei ole ollut jaksamista siihen.
Mielestäni väkivallalla uhkailu on mitä painavin peruste kieltää isyyden vahvistaminen, ehkä jopa äidin velvollisuus. Ja jos tilanne muuttuu, asian voi myöhemmin hoitaa. Tsemppiä!
mainitsematta isän nimen. Hullutkin isät saavat huoltajuuksia ja voit menettää lapsesi kokonaan. Saat elatusavun kunnalta. Saattaa kuitenkin olla, että kunta ryhtyy selvittämään isyyttä saadakseen isän elatusavun maksumieheksi tai jos isällä omaisuutta. Voiko käydä siten että mikäli tästä kieltäytyy, voiko kunta kokonaan kieltäytyä maksamasta elatusapua. Millainen sossu sattuu pöydän taakse, yleensä riippuu kuka annetaan lapselle vanhemmaksi. Lapsen etu ei siinä kupissa paina mitään.
Yh-äidin elämän täytyy olla viimeisen päälle moitteetonta. Lisäksi jos lapsi sattuu sairastumaan, äiti on syypää.
Isyyttä ei aleta tunnistamaan, jollet sitä itse kirjallisesti vaadi.