"Tosi-tv -ohjelmaan ilmoittautunut opettaja perustelee päätöstään. Jokin tässä asiassa näyttää vaativan selittelyä.
Otin harkitun riskin. Halusin olla hetken elämässäni paikoillani ja kehittää ajatusmaailmaani. Siksi.
Minä olen se mies, josta ehkä puhutte jossain vaiheessa välitunneilla, kun täytätte kuppinne kahvilla.
Tämän vuoksi haluan hieman selventää teille omia motiivejani ja sitä mikä sai minut mukaan tähän seikkailuun. Lisäksi haluan hieman valottaa myös ajatusmaailmaani, koska se kertoo miehestä kuitenkin enemmän kuin arvosanat ja ulkonäkö.
Nimeni on Marko Tapio Kaarto. Olen pohjalainen, suomalainen mies. Minulla on suora selkäranka, mikä tarkoittaa sitä, että olen sanojeni mittainen mies ja olen ylpeä siitä.
Olen 31-vuotias ja olen opettanut kaksi vuotta liikuntaa ja terveystietoa Etelä-Hervannan yläasteella. Olen siis opetushommissa noviisi, mutta opin koko ajan uusia asioita ja minulla on ollut aina kova halu ja kiinnostus kehittää itseäni.
Minulla on pitkä 20 vuoden kamppailulajitausta ja tämän takia aikoinaan ajauduin myös ammattiturvamieheksi. Olen tehnyt turvahommia kahdeksan vuotta. Viimeiset puolitoista vuotta olen toiminut opettajan työn lisäksi toimitusjohtajana keskisuuressa turvallisuusalan yrityksessä.
Olen jäämässä turva-alalta pois, koska tajusin joitakin aikoja sitten, että huonoja menestymisen mittareita ovat raha ja materiaali, kun taas mielestäni hyviä ovat ystävyys, luotettavuus, lojaalisuus ja tasapainoisuus elämän eri osa-alueilla. Tarkoitan tällä sitä, että menestyminen on jokaisen itse märiteltävä. Menestyminen voi olla myös itsensä kehittämistä, jota itse pidän erittäin tärkeänä.
Minun parhaita puoliani on aina ollut se, että olen harkitun rohkea ja minulla on lapsen luovuus, mikä tarkoittaa sitä, että olen valmis ja avoin kokeilemaan uutta.
Kun halusin parantaa kielitaitoani, lähdin kesäksi kiertelemän Yhdysvaltoja ja keskustelemaan ihmisten kanssa. Kun halusin oppia enemmän itsestäni, nähdä kurjuuden ja kokea jännityksen, matkustin yksin Rio de Janeiroon muutamaksi kuukaudeksi ilman pämärä ja kontakteja.
Kun halusin olla elämässäni hetken paikoillaan ja kehittä ajatusmaailmaani, niin hakeuduin tähän tilanteeseen.
”Jos haluaa viettä tasaisen ja turvallisen elämän, niin silloin pitää viettä tasainen ja turvallinen elämä. Jos haluaa viettä kokemusrikkaan ja vauhdikkaan elämän, niin silloin täytyy viettä kokemusrikas ja vauhdikas elämä.” Haluan kuitenkin myös todeta, että tasainen ja turvallinen elämä voi totta kai olla myös kokemusrikas ja siinä voi samalla tavalla kehittyä ja se voi olla upea.
Itse en murehdi siitä mitä muut ajattelevat minusta, koska se ei mielestäni ole minun asiani. Mielestäni energia kannattaa fokusoida niihin asioihin mitä haluaa tehdä tai missä haluaa kehittyä.
Me ihmiset murehdimme mielestäni aivan turhia asioita ja tähän murehtimiseen menee paljon energiaa. On tutkittu, että 92 prosenttia ihmisen kaikista murheista on turhia murheita. 40 prosenttia kaikista murheista on sellaisia turhia murheita, mitä ei edes koskaan tule tapahtumaan. 30 prosenttia on sellaisia turhia murheita, mitkä koskevat asiaa, mikä on jo tapahtunut ja siihen ei enä voi millän tavoin vaikuttaa.
12 prosenttia ihmisten turhista murheista on omaan terveyteen liittyviä murheita.
10 prosenttia on sellaisia pikkumaisia ja sekalaisia murheita. Vain 8 prosenttia on sellaisia murheita mitä voi ja pitä oikeasti murehtia.
Miksi siis murehtia turhaan? On siis mahdollista hallita omia ajatuksiaan ja se tapahtuu ajattelun kehittämisen avulla. Mielenkiintoista.
Juuri kehittymisen ja kokemusten vuoksi lähdin tarkan harkinnan pohjalta mukaan tähän tosi-tv -ohjelmaan. Uskon, että se antaa minulle erikoisen kokemuksen lisäksi mahdollisuuden olla kerrankin hetken elämässäni paikoillani. Paikallaan oleminen mahdollistaa aikaa omille ajatuksilleni ja niiden kehittämiselle.
Näillä sanoilla ja ajatuksilla, kumartaen ja hymyillen.
MARKO KAARTO
Liikuntatieteiden lehtori"
Otin harkitun riskin. Halusin olla hetken elämässäni paikoillani ja kehittää ajatusmaailmaani. Siksi.
Minä olen se mies, josta ehkä puhutte jossain vaiheessa välitunneilla, kun täytätte kuppinne kahvilla.
Tämän vuoksi haluan hieman selventää teille omia motiivejani ja sitä mikä sai minut mukaan tähän seikkailuun. Lisäksi haluan hieman valottaa myös ajatusmaailmaani, koska se kertoo miehestä kuitenkin enemmän kuin arvosanat ja ulkonäkö.
Nimeni on Marko Tapio Kaarto. Olen pohjalainen, suomalainen mies. Minulla on suora selkäranka, mikä tarkoittaa sitä, että olen sanojeni mittainen mies ja olen ylpeä siitä.
Olen 31-vuotias ja olen opettanut kaksi vuotta liikuntaa ja terveystietoa Etelä-Hervannan yläasteella. Olen siis opetushommissa noviisi, mutta opin koko ajan uusia asioita ja minulla on ollut aina kova halu ja kiinnostus kehittää itseäni.
Minulla on pitkä 20 vuoden kamppailulajitausta ja tämän takia aikoinaan ajauduin myös ammattiturvamieheksi. Olen tehnyt turvahommia kahdeksan vuotta. Viimeiset puolitoista vuotta olen toiminut opettajan työn lisäksi toimitusjohtajana keskisuuressa turvallisuusalan yrityksessä.
Olen jäämässä turva-alalta pois, koska tajusin joitakin aikoja sitten, että huonoja menestymisen mittareita ovat raha ja materiaali, kun taas mielestäni hyviä ovat ystävyys, luotettavuus, lojaalisuus ja tasapainoisuus elämän eri osa-alueilla. Tarkoitan tällä sitä, että menestyminen on jokaisen itse märiteltävä. Menestyminen voi olla myös itsensä kehittämistä, jota itse pidän erittäin tärkeänä.
Minun parhaita puoliani on aina ollut se, että olen harkitun rohkea ja minulla on lapsen luovuus, mikä tarkoittaa sitä, että olen valmis ja avoin kokeilemaan uutta.
Kun halusin parantaa kielitaitoani, lähdin kesäksi kiertelemän Yhdysvaltoja ja keskustelemaan ihmisten kanssa. Kun halusin oppia enemmän itsestäni, nähdä kurjuuden ja kokea jännityksen, matkustin yksin Rio de Janeiroon muutamaksi kuukaudeksi ilman pämärä ja kontakteja.
Kun halusin olla elämässäni hetken paikoillaan ja kehittä ajatusmaailmaani, niin hakeuduin tähän tilanteeseen.
”Jos haluaa viettä tasaisen ja turvallisen elämän, niin silloin pitää viettä tasainen ja turvallinen elämä. Jos haluaa viettä kokemusrikkaan ja vauhdikkaan elämän, niin silloin täytyy viettä kokemusrikas ja vauhdikas elämä.” Haluan kuitenkin myös todeta, että tasainen ja turvallinen elämä voi totta kai olla myös kokemusrikas ja siinä voi samalla tavalla kehittyä ja se voi olla upea.
Itse en murehdi siitä mitä muut ajattelevat minusta, koska se ei mielestäni ole minun asiani. Mielestäni energia kannattaa fokusoida niihin asioihin mitä haluaa tehdä tai missä haluaa kehittyä.
Me ihmiset murehdimme mielestäni aivan turhia asioita ja tähän murehtimiseen menee paljon energiaa. On tutkittu, että 92 prosenttia ihmisen kaikista murheista on turhia murheita. 40 prosenttia kaikista murheista on sellaisia turhia murheita, mitä ei edes koskaan tule tapahtumaan. 30 prosenttia on sellaisia turhia murheita, mitkä koskevat asiaa, mikä on jo tapahtunut ja siihen ei enä voi millän tavoin vaikuttaa.
12 prosenttia ihmisten turhista murheista on omaan terveyteen liittyviä murheita.
10 prosenttia on sellaisia pikkumaisia ja sekalaisia murheita. Vain 8 prosenttia on sellaisia murheita mitä voi ja pitä oikeasti murehtia.
Miksi siis murehtia turhaan? On siis mahdollista hallita omia ajatuksiaan ja se tapahtuu ajattelun kehittämisen avulla. Mielenkiintoista.
Juuri kehittymisen ja kokemusten vuoksi lähdin tarkan harkinnan pohjalta mukaan tähän tosi-tv -ohjelmaan. Uskon, että se antaa minulle erikoisen kokemuksen lisäksi mahdollisuuden olla kerrankin hetken elämässäni paikoillani. Paikallaan oleminen mahdollistaa aikaa omille ajatuksilleni ja niiden kehittämiselle.
Näillä sanoilla ja ajatuksilla, kumartaen ja hymyillen.
MARKO KAARTO
Liikuntatieteiden lehtori"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Missään kirjeen kohtaa ei sanota, että tämä kyseinen tosi-tv ohjelma olisi Big Brother, voihan Marko myöhemmin väittää hakeneensa, vaikka Suomen yllytyshulluihin, Poikamiehelle morsian tai vaikka maajussille :D
on ammattiliiton julkaisu levikki ei ole Hesarin luokkaa tuskinpa montaa tuhatta edes ja nyt joku vahingossa luki sen ja tietysti otto fyrkat kotiin kunpaljasti sen.