muistatko?
tietysti muistat
mitä minä oikein luulin?
nythän sinä muistat kaiken
meitä oli kaksi
meistä tuli yksi: iijavee
olen nyt yksin
tuntuu, että ei tule mitään
mistään
en osaa mitään
yksin
enkä halua
en halua olla vain pelkkä iivee
tiedätkö?
tietysti tiedät
laitoinhan terveiseni hänen mukanaan
ehkä tapasittekin jo
te kaksi
minun tähteni
hänelle lupasin, että selviän
että kyllä minä pärjään
joskus en vaan meinaa jaksaa
tätä ikävää
itkemättä
ymmärrätkö?
tietysti ymmärrät
nythän sinä ymmärrät kaiken
nämä mustat aukot sisälläni
imevät kaikki voimani
mutta aika armahtaa
minutkin
jonain aamuna, kun herään
ei minun tarvitse itkeä
voin muistaa sinua
ja häntä
rakkaudella ja ilolla
kauniina muistoina
mutta ei ihan vielä
auttaisitko?
tietysti autat
ainahan sinä minua autoit
millä minä täytän tämän tyhjyyden?
kun teitä ei enää ole
pyydänköhän jo liikaa?
ethän sinä voi enää auttaa...
mutta voit katsoa sieltä
hymyillen, hyväksyen
kun kokoan oman elämäni sirpaleet
ja jatkan eteenpäin
pakkohan minun on...
mutta ei vielä, ei ihan vielä
tietysti muistat
mitä minä oikein luulin?
nythän sinä muistat kaiken
meitä oli kaksi
meistä tuli yksi: iijavee
olen nyt yksin
tuntuu, että ei tule mitään
mistään
en osaa mitään
yksin
enkä halua
en halua olla vain pelkkä iivee
tiedätkö?
tietysti tiedät
laitoinhan terveiseni hänen mukanaan
ehkä tapasittekin jo
te kaksi
minun tähteni
hänelle lupasin, että selviän
että kyllä minä pärjään
joskus en vaan meinaa jaksaa
tätä ikävää
itkemättä
ymmärrätkö?
tietysti ymmärrät
nythän sinä ymmärrät kaiken
nämä mustat aukot sisälläni
imevät kaikki voimani
mutta aika armahtaa
minutkin
jonain aamuna, kun herään
ei minun tarvitse itkeä
voin muistaa sinua
ja häntä
rakkaudella ja ilolla
kauniina muistoina
mutta ei ihan vielä
auttaisitko?
tietysti autat
ainahan sinä minua autoit
millä minä täytän tämän tyhjyyden?
kun teitä ei enää ole
pyydänköhän jo liikaa?
ethän sinä voi enää auttaa...
mutta voit katsoa sieltä
hymyillen, hyväksyen
kun kokoan oman elämäni sirpaleet
ja jatkan eteenpäin
pakkohan minun on...
mutta ei vielä, ei ihan vielä
Vastaukset 9
Vanhimmat
tunnelma on tässäkin runossasi.
Se tyhjyys, mielen autius ja kaipaus elää
koskettavana jokaisessa säkeessä.
Voimia Sinulle.
onneksi ihmisen mieli on sellainen, että se hiljalleen hoitaa itse itseään, ainakin toivon niin...
Hyvin sulava teksti - hyvin luettava.
Aihe heviä 'keskustelu' kuitenkin rauhallista vaikka surunvärittämä.
Pidin tästä sinun runostasi, se oli Murunmaunmukaista! :)
Valoa pvääsi kutenkin toivon, iivee,
niitä valkoisia pilviä pääsi päälle! :)
aurinko nousee taas...kiitos
"jonain aamuna, kun herään
ei minun tarvitse itkeä"
Kun suru ja ikävä on
- Kaipaus
Niin
itku suo lohtua
Kyynelten virroissa uivat lohduttomuuden laivat
Surun täyttämät purret
ja ikävän ikuiset alukset
Kun itku ei enää helpota, niin tulee toive
ja usko
että
jonain aamuna herään huomaamaan ettei tarvitse enää itkeä
..lisään vielä...
Lainaan tähän PadmeAmidala :lle kirjoittamaani
"Mutta sielu tarvitsee myös kyyneleet
ja
- voidakseni tuntea iloa, onnea
pitää minun
suruani muistaa"
Voimia Sinulle
-Tytteli-
ihmisille on annettu itku,
joskus se on ainoa keino selviytyä edes jotenkin,
kiitos
Aivan mahtava!
Ihana!
Upea!
J ä r i s y t t ä v ä
Huh =)
...en tähän nyt oikein muutakaan sanaa keksi