Suomessa huostaanotetaan lapsia hoidon saamiseksi, koska kunta ei pysty järjestämään perheille avopalvelun tukea, tarvittavia tutkimuksia tai hoitojaksoja ja kunnan ulkopuolelta palveluja ei haluata ostaa!
Näitä huostaanottoja on paljon, niitä ei virallisesti edes myönnetä. Näissäkin tapauksissa huostaanotto tehdään lapsen edun nimissä, vaikka lapselle ei kyetä edes perusturvallisuutta takaamaan.
Itse pohdin onko enempi kyse sijoitettavan paikan toimeentulon turvaamisesta, kun alaikäisen hoidolliseen huostaanottoon ryhdytään? Tokihan on myös kunnan, sosiaalityön ja terveydenhuollon etu, kun hoitamaton ongelma säilötään laitokseen ja aktiivinen vanhempi saadaan vaikenemaan.
Huostaanoton tapahduttua lapsi yleensä sijoitetaan vastaanottokotiin, jossa 12-vuotias saa jo mennä klo 24 saakka ulkona, kunhan käy klo. 17 ruokailussa ilmoittautumassa. Sosiaalipuolen moniammatillinen työryhmä pähkailee lapsen/nuoren tilannetta, huomaamatta tämän alkavaa päihteidenkäyttöä vaikka lapsi on lastensuojelun alaisessa ja valvomassa yksikössä.
Tätä selvittely vaihetta ts. vapaan sijoituspaikan etsimistä kestää 1-3kk ja usein lapsi joudutaan sijoittamaan satojenkilometrien päähän kotipaikkakunnasta. Siinä välit vanhempiin, ystäviin, sukulaisiin väkisinkin katkeaa. Lisäksi hoidollisissakin huostaanotoissa lapsen perhettä tarkkaillaan ja tapaamisia valvotaan, sekä yhteydenpitoa esim. puhelut kuunnellaan, tavarat tarkistetaan ja vanhempien viemät tuliaisetkin tutkitaan.
Millä oikeudella? Kaikkia lastensuojelun alaisia asiakkaita kun kohdellaan samalla kaavalla, olipa perhe kuinka mallikelpoinen tahansa.
Sijoituspaikan löydyttyä ne ovat yleensä yksityisiä ja vaativat huostaanoton, turvatakseen saatavansa. Yrittäjänä, mieluummin otan kunnan maksajaksi ja näin turvaan paremmin saatavani, kuin yksityiseltä ihmiseltä. Toki perheet ei kykene 300€/vrk taksoja maksamaan, mitä tälläiset erikoislaitospaikat yleensä vaativat. Hoidollisista huostaanotoista kunta perii vanhemmilta kuukausittain elatusmaksuja, näiden tulojen mukaan. Toki jos toimisin yrittäjänä sos.puolella ottaisin kaikki huostaan!
Kuinka korkea tasoista tutkimusta-, ja hoitoa sitten nämä paikat tarjoavat ja kuka niitä valvoo?
Taso vaihtelee ja kohteiden ammattitaito sen mukaan kuinka moniammatillista joukkoa mukana on. Olen törmännyt nuoriso-ohjaajaan, joka voi evätä lapsen ja vanhempien tapaamisen perustellen tätä lapsen psyykeen huononemisella hänen työvuoron aikana (7,5h). Vanhemmat ovat matkustaneet 500km ja päästyään perille, lapsen psyykkinen vointi onkin romahtanut matkaan tarvittavan kuudentunnin aikana. Nuori on haistatellut ja sanktio on työntekijän mukainen.
Työntekijöissä löytyy koko kirjo, parturi-kampaajia, nuoriso-ohjaajia, lähihoitajia, mutta joukkoa vähemmistönä edustaa sosionomit tai sairaanhoitajat ja työvuoronsa aikana kaikki ed. mainitut kasvattavat lasta ja antavat lausuntoja. Kysehän on moniammatillisesta työryhmästä niin siinähän ne kriteerit sitten täyttyvät ja kun läänit eivät kykene valvomaan lastensuojelun alaisia kohteita niin kaikki on sallittua.
Yleensä näissä laitoksissa käydään koulua omassa (sisäisessä)koulussa. Lapsi jolla on oppimisessa todettu jo lukivaikeutta, puhumattakaan neuropsykologisen kuntoutuksen tarvetta jää täysin oman onnensa nojaan ja peruskoulu jää suorittamatta. Opettajan virkaa voi hoitaa epäpätevä, ei edes opettajaksi valmistunut ja silloin lapsen oppimattomuus pannaan niskottelun ja laiskuuden syyksi.
Sisäisissä kouluissa ei kyetä edes lasten työrauhaa turvaamaan koska samoihin laitoksiin sijoitetaan päihdeongelmaiset, jo rikoskierteessä olevat nuoret, sekä masentuneet itsetuhoiset, neurologisista sairauksia tai oireyhtymiä potevat, persoonallisuushäiriöiset jne..
Ihmettelen työntekijöiden ammattitaitoa joilla on näin monen alan osaaminen ja noilla koulutuksilla. Toki aina voi lasta kurilla, pakolla ja "nokialaisella nuoriso-ohjaajalla" kasvattaa. Eriasia saavuttaako lapsi/nuori ikä kehitystään vastaavat tiedot ja taidot?
Rohkenen väittää, että suuri joukko näistä lapsista/nuorista putoaa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle ja ne lapset/nuoret, jotka kotiutuvat 18-vuotta täytettyään jälkihuollon piiriin, eivät kuntoudu yhteiskunta kelpoisiksi. Puhumattakaan heidän saamista traumoista, lastensuojelun alaisessa sijoituksessa.
Näitä huostaanottoja on paljon, niitä ei virallisesti edes myönnetä. Näissäkin tapauksissa huostaanotto tehdään lapsen edun nimissä, vaikka lapselle ei kyetä edes perusturvallisuutta takaamaan.
Itse pohdin onko enempi kyse sijoitettavan paikan toimeentulon turvaamisesta, kun alaikäisen hoidolliseen huostaanottoon ryhdytään? Tokihan on myös kunnan, sosiaalityön ja terveydenhuollon etu, kun hoitamaton ongelma säilötään laitokseen ja aktiivinen vanhempi saadaan vaikenemaan.
Huostaanoton tapahduttua lapsi yleensä sijoitetaan vastaanottokotiin, jossa 12-vuotias saa jo mennä klo 24 saakka ulkona, kunhan käy klo. 17 ruokailussa ilmoittautumassa. Sosiaalipuolen moniammatillinen työryhmä pähkailee lapsen/nuoren tilannetta, huomaamatta tämän alkavaa päihteidenkäyttöä vaikka lapsi on lastensuojelun alaisessa ja valvomassa yksikössä.
Tätä selvittely vaihetta ts. vapaan sijoituspaikan etsimistä kestää 1-3kk ja usein lapsi joudutaan sijoittamaan satojenkilometrien päähän kotipaikkakunnasta. Siinä välit vanhempiin, ystäviin, sukulaisiin väkisinkin katkeaa. Lisäksi hoidollisissakin huostaanotoissa lapsen perhettä tarkkaillaan ja tapaamisia valvotaan, sekä yhteydenpitoa esim. puhelut kuunnellaan, tavarat tarkistetaan ja vanhempien viemät tuliaisetkin tutkitaan.
Millä oikeudella? Kaikkia lastensuojelun alaisia asiakkaita kun kohdellaan samalla kaavalla, olipa perhe kuinka mallikelpoinen tahansa.
Sijoituspaikan löydyttyä ne ovat yleensä yksityisiä ja vaativat huostaanoton, turvatakseen saatavansa. Yrittäjänä, mieluummin otan kunnan maksajaksi ja näin turvaan paremmin saatavani, kuin yksityiseltä ihmiseltä. Toki perheet ei kykene 300€/vrk taksoja maksamaan, mitä tälläiset erikoislaitospaikat yleensä vaativat. Hoidollisista huostaanotoista kunta perii vanhemmilta kuukausittain elatusmaksuja, näiden tulojen mukaan. Toki jos toimisin yrittäjänä sos.puolella ottaisin kaikki huostaan!
Kuinka korkea tasoista tutkimusta-, ja hoitoa sitten nämä paikat tarjoavat ja kuka niitä valvoo?
Taso vaihtelee ja kohteiden ammattitaito sen mukaan kuinka moniammatillista joukkoa mukana on. Olen törmännyt nuoriso-ohjaajaan, joka voi evätä lapsen ja vanhempien tapaamisen perustellen tätä lapsen psyykeen huononemisella hänen työvuoron aikana (7,5h). Vanhemmat ovat matkustaneet 500km ja päästyään perille, lapsen psyykkinen vointi onkin romahtanut matkaan tarvittavan kuudentunnin aikana. Nuori on haistatellut ja sanktio on työntekijän mukainen.
Työntekijöissä löytyy koko kirjo, parturi-kampaajia, nuoriso-ohjaajia, lähihoitajia, mutta joukkoa vähemmistönä edustaa sosionomit tai sairaanhoitajat ja työvuoronsa aikana kaikki ed. mainitut kasvattavat lasta ja antavat lausuntoja. Kysehän on moniammatillisesta työryhmästä niin siinähän ne kriteerit sitten täyttyvät ja kun läänit eivät kykene valvomaan lastensuojelun alaisia kohteita niin kaikki on sallittua.
Yleensä näissä laitoksissa käydään koulua omassa (sisäisessä)koulussa. Lapsi jolla on oppimisessa todettu jo lukivaikeutta, puhumattakaan neuropsykologisen kuntoutuksen tarvetta jää täysin oman onnensa nojaan ja peruskoulu jää suorittamatta. Opettajan virkaa voi hoitaa epäpätevä, ei edes opettajaksi valmistunut ja silloin lapsen oppimattomuus pannaan niskottelun ja laiskuuden syyksi.
Sisäisissä kouluissa ei kyetä edes lasten työrauhaa turvaamaan koska samoihin laitoksiin sijoitetaan päihdeongelmaiset, jo rikoskierteessä olevat nuoret, sekä masentuneet itsetuhoiset, neurologisista sairauksia tai oireyhtymiä potevat, persoonallisuushäiriöiset jne..
Ihmettelen työntekijöiden ammattitaitoa joilla on näin monen alan osaaminen ja noilla koulutuksilla. Toki aina voi lasta kurilla, pakolla ja "nokialaisella nuoriso-ohjaajalla" kasvattaa. Eriasia saavuttaako lapsi/nuori ikä kehitystään vastaavat tiedot ja taidot?
Rohkenen väittää, että suuri joukko näistä lapsista/nuorista putoaa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle ja ne lapset/nuoret, jotka kotiutuvat 18-vuotta täytettyään jälkihuollon piiriin, eivät kuntoudu yhteiskunta kelpoisiksi. Puhumattakaan heidän saamista traumoista, lastensuojelun alaisessa sijoituksessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
näin rehellistä kannanottoa sijaishuollon taholta.
Tilanne Suomessa on tosiaan järkyttävä, kun otetaan huomioon, että elämme sentään jo vuotta 2008!
Niin kauan kun lapsia todella jätetään yhteiskunnan taholta hoidotta tai pakotetaan vääriin hoitoihin ja sitten heitä vuosia kierrätetään sijaispaikasta toiseen, ei pitäisi puhua sanallakaan enää varhannetuista huostaanotoista.
On kyse lapsista ja nuorista, jotka on jätetty ilman terveydenhoitoa, vaikka vanhemmat olisivat tehneet kaikkensa sitä lapselle saadakseen. Nämä lapset ovat yhteiskuntamme järjettömyyden vammauttia, eivät omien vanhempiensa!
Näitä tapauksia on todella paljon, niitä on tuhansia viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta.
Tilanteeseen ei yhtään auta se, että tehtäisiin aina aikaisempia sijoituksia, vaan on viimein herättävä tajuamaan tilanteen kauhistuttavuus näiden lasten kannalta.
joku vanhempi kirjoitti nuorensa huumeriippuvuuden alkaneen sijoituksessa?
Tuossahan siihen on selitys aloituksessa.
Täysin valvonnan puute henkilökunnan taholta jo vastaanottokodissa.
Vast.ottokodin nimi johtaa harhaan, sillä vaikka lapsen olisi tarkoitus olla siellä vain muutama kuukausi odottamassa varsinaista sijoituspaikkaa, voi siellä oleskelu venyä jopa pariin vuoteen.
Psykiatrisen sairaalan tutkimus-ja hoitojakson aikana.
Ihmettelen pakkohoitoa johon sijoitetaan päihdenuoret, joilla huumeiden käyttöä ja diilausta takana. Samalle osastolle laitetaan tutkimuksiin rikoksen uhriksi joutunut, masentunut As-nuori.
Osaston valvonta puuteellista ja henkilökunta leipääntynyttä. Psykiatria ei tapaa ko. 1,5-vuoden aikana, vain psykiatriaan erikoistumassa olevia yleislääkäreitä, joilla huono suomenkielen taito.
Alkulääkitys lapselle diapamia, cipralexia ja vielä tenoxia. Sitten lisättiin vielä psykoosilääkitys, kun As-nuori vähemmästäkin menee pois tolaltaan.
Nuoret oleili toistensa huoneissa ja teki mitä huvitti. Toki siinä on helppo diilareiden kamaa tyrkyttää ja niipä hoitajat ehdotti vanhemmille tupakkaluvan myöntämistä, alaikäiselle lapselle. Siellä alkoi 13-vuotiaan tupakanpoltto, osastolla otti elämänsä ekat kännit, hassissätkiä polttivat osaston tupakkapaikalla.
Tähän kun vanhempi puuttui sai epäpätevän vanhemman lausunnon ja lääkäri suositteli huostaanottoa ja sijoitusta Loikalaan!
Tälläistä hoitoa suomessa 2000-luvulla!