KUKAAN EI OLE NIIN
[ 15. 9. 2008 ]
Kukaan ei ole niin kaunis kuin sinä...
Kasvosi
säteilevät outoa voimaa, säihkyvät
kämmenteni välissä
minussa, kuplivaa kirkkautta
kuiskatessani korvaasi:
Sinä olet kaikki.
Näinä hetkinä ei ole olemassa
mitään muuta - vain sinä!
Ja minä?
Unohtakaamme aiheen tarkastelu!
Unohtukaamme toisiimme!
Ei ole katsojaa ja katsottavaa,
katso: on vain
itseään sykähtelevä
kaikkiallinen tajunta, meille antautuen
räjähtävä tanssiva riemullinen ikuinen kosmos.
Tähdet.
Tähdet taivaalta helisten putoavat
tanssivina hiukkasina
vavahtelevien kehojemme universumiin
ja jäsenten liike
sfäärien laulua tulvillaan:
aikaan muotoutunut ikuisuus,
pisara katoamatonta.
Poks.
Unohtakaamme aiheen tarkastelu?
Ei ole katsojaa ja katsottavaa - katso!
Huuhtelet itseäsi wc:ssä hyräillen,
minä muotoilen lauseita
mielessäni.
Mitä jos lausuisin sinulle
astuessasi huoneeseen siistiytyneenä,
suihkunraikkaana?
Sanoisin:
Anna anteeksi, muotoilin lauseen väärin,
kuiskasin korvaasi epätotta.
Katsohan, rakas.
Jos kukaan
ei ole niin kaunis kuin
sinä - et sinäkään
voi olla.
Hymyilisitkö?
Seisahtuisit kynnykselle, alkaisit itkeä.
Kaikkeus virtaisi jälleen
oman itsensä muotoisena
kun kiihkomme esillepusertama kupla
mätäpaise, valheellinen lyriikka
puhkeaisi pitkin seiniä.
Raivokas huuto - lahjaksi antamani rannekorun helähdys
seinään - pidä lahjuksesi neuroottinen kusipää!
Ovi helähtäisi kiinni,
ja tyhjässä huoneessa ihmettelisin
mitä oikeastaan nyt
tapahtui.
Kuiskaan hiljaa jälkeesi:
Rakkaani, jos jokainen on yhtä kaunis
kuin sinä... sinäkin olet.
Yhtä kaunis kuin jokainen, ainutkertainen ja
ainutlaatuinen, ihmeellisesti
juuri sinä.
Ja tähdet.
Niin, entäpä tähdet sitten?
Jos tähdet olisivat pudonneet tanssiviksi hiukkasiksi
kehoillemme, kehojemme universumiin, eikö se olisi
perin järkyttävää - varastaa taivaalta
kaikki sen tähdet?
[ 15. 9. 2008 ]
Kukaan ei ole niin kaunis kuin sinä...
Kasvosi
säteilevät outoa voimaa, säihkyvät
kämmenteni välissä
minussa, kuplivaa kirkkautta
kuiskatessani korvaasi:
Sinä olet kaikki.
Näinä hetkinä ei ole olemassa
mitään muuta - vain sinä!
Ja minä?
Unohtakaamme aiheen tarkastelu!
Unohtukaamme toisiimme!
Ei ole katsojaa ja katsottavaa,
katso: on vain
itseään sykähtelevä
kaikkiallinen tajunta, meille antautuen
räjähtävä tanssiva riemullinen ikuinen kosmos.
Tähdet.
Tähdet taivaalta helisten putoavat
tanssivina hiukkasina
vavahtelevien kehojemme universumiin
ja jäsenten liike
sfäärien laulua tulvillaan:
aikaan muotoutunut ikuisuus,
pisara katoamatonta.
Poks.
Unohtakaamme aiheen tarkastelu?
Ei ole katsojaa ja katsottavaa - katso!
Huuhtelet itseäsi wc:ssä hyräillen,
minä muotoilen lauseita
mielessäni.
Mitä jos lausuisin sinulle
astuessasi huoneeseen siistiytyneenä,
suihkunraikkaana?
Sanoisin:
Anna anteeksi, muotoilin lauseen väärin,
kuiskasin korvaasi epätotta.
Katsohan, rakas.
Jos kukaan
ei ole niin kaunis kuin
sinä - et sinäkään
voi olla.
Hymyilisitkö?
Seisahtuisit kynnykselle, alkaisit itkeä.
Kaikkeus virtaisi jälleen
oman itsensä muotoisena
kun kiihkomme esillepusertama kupla
mätäpaise, valheellinen lyriikka
puhkeaisi pitkin seiniä.
Raivokas huuto - lahjaksi antamani rannekorun helähdys
seinään - pidä lahjuksesi neuroottinen kusipää!
Ovi helähtäisi kiinni,
ja tyhjässä huoneessa ihmettelisin
mitä oikeastaan nyt
tapahtui.
Kuiskaan hiljaa jälkeesi:
Rakkaani, jos jokainen on yhtä kaunis
kuin sinä... sinäkin olet.
Yhtä kaunis kuin jokainen, ainutkertainen ja
ainutlaatuinen, ihmeellisesti
juuri sinä.
Ja tähdet.
Niin, entäpä tähdet sitten?
Jos tähdet olisivat pudonneet tanssiviksi hiukkasiksi
kehoillemme, kehojemme universumiin, eikö se olisi
perin järkyttävää - varastaa taivaalta
kaikki sen tähdet?
Vastaukset 1
Vanhimmat
luulin eka et joku on tehny must runon :)