olen huono.
eikä minulle mikään riitä.
olen ailahteleva, oikukas, surullinen,
äkkipikainen ja vaikea.
minulla on ihanat lapset,
rakastava mies.
vakituinen työpaikka, auto ja koti.
silti väsyn tämän elämän turhuuteen,
raadollisuuteen.
enkä enää jaksaisi elää.
eikä minulle mikään riitä.
olen ailahteleva, oikukas, surullinen,
äkkipikainen ja vaikea.
minulla on ihanat lapset,
rakastava mies.
vakituinen työpaikka, auto ja koti.
silti väsyn tämän elämän turhuuteen,
raadollisuuteen.
enkä enää jaksaisi elää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
---
ehkä sittenkään
satuttavinta
ei ole tyhjyys rakkaan mentyä,
se on luonnollista
satuttavinta
on tyhjyys silloin
kun
kaikki on periaatteessa hyvin ja
kohdallaan
hämmentävää
typerryttävä kosketusten
onttous:
olen kyllä onnellinen
onnellinen,
mutta
kaiken onneni
alla
ikäänkuin ulkopuolelta ihmettelen
onneni pinnallisuutta,
toisiaan leikkaavien äänten
absurdia sointia
syksyä
jonka pitäisi helistä
vain tyyntä ja lohdullista
laulua
ja joskus aivan onnellisimpina hetkinä
sylisi ihanuudessa
havahdun miettimään
onko rakkautesi
minulle
sittenkin
vain pakopaikka
päästäkseni kohtaamasta
sisälläni huokuvaa
onttoutta
rakkaani, sinä joka olet minulle kaikkein rakkain -
sinä, jonka läsnäolosta äärettömästi
iloitsen
oletko vain pakoa todellisuudesta
ja näitä kysyessäni minä
kysyn
vastausta saamatta
mitä tarkoittaa todellisuus
onni?
olla ihminen?
rakastaa?
näillä tykyttävillä käsivarsilla
joiden sisällä
itseään ihmettelevä veri
kohisten virtaa
Jokainen ihminen on laulun arvoinen,
Sinäkin.
Ponnista uuteen päivään vahvempana,
löydät siitä vielä tarkoituksen.