Olen onnellinen. Olen saanut elää pitkän ja mielenkiintoisen elämän.
Olen onnellinen. Olen päässyt eläkkeelle tehtyäni
pitkän ja haastavan työsaran.
Olen onnellinen. Olen kasvattanut lapsistani kunnon kansalaisia.
Olen onnellinen. Olen saanut liudan ihania lastenlapsia.
Olen onnellinen. Olen nähnyt monia maita ja tutustunut moniin erilaisiin kulttuureihin.
Olen onnellinen. Olen ikäisekseni hyväkuntoinen ja sosiaalinen.
Olen onnellinen. Minulla on vielä monia ystäviä,jotka haluavat pitää yhteyttä.
Olen onnellinen. Minulla on vielä aistit tallella,jotta voin tuntea elämän ilot.
Olen onnellinen, että saan elää.
Olen onnellinen. Olen päässyt eläkkeelle tehtyäni
pitkän ja haastavan työsaran.
Olen onnellinen. Olen kasvattanut lapsistani kunnon kansalaisia.
Olen onnellinen. Olen saanut liudan ihania lastenlapsia.
Olen onnellinen. Olen nähnyt monia maita ja tutustunut moniin erilaisiin kulttuureihin.
Olen onnellinen. Olen ikäisekseni hyväkuntoinen ja sosiaalinen.
Olen onnellinen. Minulla on vielä monia ystäviä,jotka haluavat pitää yhteyttä.
Olen onnellinen. Minulla on vielä aistit tallella,jotta voin tuntea elämän ilot.
Olen onnellinen, että saan elää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
onnellinen siitä, että sain aloittaa tyhjästä uuden elämän tyttäreni kanssa.
1.lapsista
2.lapsenlapsista
3.katosta pään päällä
4.jos särkee vähemmän niveliä
5.varakkaasta sukulaisesta, joka heittää joskus vähän almuja suurimpaan tarpeeseen
6.hyvin nukutusta yöstä
7.kanssaihmisten tervehdyksistä
8.vuodenaikojen vaihtelusta
Siinä päällimmäiset onnenaiheet!
Olen onnellinen terveydestäni, eritoten siitä että selkäni takana ruoho on vihreää (lapset).
Kaksi tytöntylleröä Keski-Suomessa odottaa minua
hoitajaksi syysloman ajaksi, jonne menen ensiviikoksi. Valmistan heidän lempiruokia, leivomme yhdessä, teemme retken lapsuuden kotiini
kanoja ruokkimaan, iltaisin leikimme, luen satuja ym.
Onnellinen olen jokaisesta uudesta päivästä joka eteeni avautuu.
ON paljon onnenaiheita elämässä kun vain huomaisi
ne.
Tuon ryydmanin laulun mie oon opetellu viime vuonna ja nyt se on jo hanskassa.se on kaunis ylistys elämälle.esitän sen viel eläkeläisten illas kohan tullee sen tapanen ilta mihi se soppii.
onnen tunne onkii kaikist tunteista se suurin,ja meil ihmisil suurin piirtein samanlainen.
onnen tunne saattaa tulla ysks kaks vaik rappusil istues,iha itestää, tulee vaan niin hyvä olo ja tuntuu et täs hetkes on kaikki, mittää ei uuvu.
mie koen sen myös monast ko herrään aamulla,ja tietää taas saavansa yhen uuden päivän. gilta ja edison naukuu sapuskaa ja hoputtaa nousemaan.sillo usein vetäsenkin kauko käyhkön laulun
rakastan elämää joka uudeelleen aamussa aukee
rakastan elämää joka muistojen hetkiä antaa...
tuntuu selvästi et mie oon tarpeellinen,hyö ei pärjää ilman minnuu.
täs vähä toista vuotta sitte,minun tuli joskus ikävä tunne et minnuu ei kukkaa tarvii,ja siks joskus pelotti et minut pyyhkästää täält tarpeettoman.mutta nyt on toisin.
tuntuu että minul on uutta elinvoimaa ja eessä viel tulevaisuutta,sitä tahtos vähä jouduttaa aikaa,et mänis vähä noppeemmin ei taho malttaa oottaa.
se et mie en saannu ommii lapsii ja nyt pääsen kuitenkin mummoksi on minulle suur asia.se korvaa kaik pettymykset.saaha pittää vauvaa sylissä.
se onnen tunne meinaa viiä järjenkii.:)
olen kiitollinen ja onnellinen elämästä kaikkinee päivinee,jos ei olis ollu ikävää ei olis ollu illookaa, niin mie sen käsitän, kaik kuulu minulle mitä ol ja on tulevaa,iha minnu varte tehty elämä.
ja nyt iäkkäämpän saan viel kokkee vaik mitä.tekniikan ihmeet ja tämän tietokonneen käytönkin opin,mitä en olis uskonu minun järjen juoksul. mie yllätän ittenikin,pittää välil käyvä oikee peilin eessä katomassa, et siekö se oot lyyli noin etevä;)
se antaa onnen tunnetta et tääl on tavannu aivan hurmaavia ihmisii.saap seurustella ja jutella ryhmässä,mitä en koskaa oo tehny. ain jonkuu kans kahestaa ,korkeintaa kolmen kanssa.
siin on oma viehätys ko on paljo ihmisii puhumas samast asiasta. sitä tuntee kuuluvansa isompaa joukkoo ja minut noteeraataa.
minul on ain ollu huono itsetunto,nyt se on kyl paljo parempi jalmarin kuoleman jälkee. sen ol pakko kohentuu, ko joutu itse päättämää asioistaa. mutta eihä sit vissii koskaa rinta rottinkilla kule;
kiitos elämälle,kiitos myös teille kaikille palstalaisille, työ ootte siin minun elämäs,että oon saanu tämänki kokemuksen. toivon teille kaikille monta onnen hetkee elämäs. terveisin lyyli
mukavaa syyslommaa lasten kanssa, tuota onnee minulkii on tiedossa, voi ko aika rientäs noppeemmin,en ymmärrä miks se nyt hidastellee,onha se joskus mänt noppeemminkin;).
mitä onni on tai saattaa olla:
"onnen tunne saattaa tulla ysks kaks vaik rappusil istues,iha itestää, tulee vaan niin hyvä olo ja tuntuu et täs hetkes on kaikki, mittää ei uuvu."
Niin olen itsekin ajatellut, että onni ei ole mikään jatkuva olotila, se saattaa olla ohikiitävä hetki, niinkuin tänäänkin kun olin tuolla syksyisessä luonnossa lenkillä ja kaikki asiat tuntuivat olevan juuri niinkuin pitääkin.
Ei onni ole lahja,
onni on laina vain.
Onni onkin pikkuasioissa.Tokko kukaan voi olla jokahetki onnellinen-sisältyyhän elämään monenmoista tunnetta..päivittäin se vaihtelee laidasta laitaan.Onnentunne tulee missä vaan..se on hetki,jolloin tunne valtaa vaan joka solumme.Emme aina edes tiedä syytä,mistä se siihen pölähtää.Silloin oliski paras pysähtyä ja antaa sen tunteen vallata kokonaan"koska se on vaan siinä nyt ja juuri"
Olemme itsekkäitä,jos vaadimme ainaista hyväämieltä.Itse ainakin haluan elää monenlaisissa tunteissa,kaikki ne kuuluvat arkeemme..suru-ilo-mielipaha -pettymys-viha-rakkaus--kaikki ne ovat elämää täynnä!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Olen onnellinen:
Että minulla on rakkaat hyvät lapset ja lastenlastenlapset.
Että saan vielä elää tänäpäivänä:
Että minulla on hyviä ystäviä:
Että olen sovussa itsenikin kanssa:
Että olen saanut tehdä surutyöni ystävän tukemana:
Että minulla on ystäviä ja epäilijöitä täällä netissäkin:
Olen myös onnellinen ja kiitollinen siitä,että täällä pidetään minua asiattomana nikkeilijänä,koska tiedän että kaikkien viestit täällä luetaan,minua ei ole silloin ainakaan unohdettu,kun epäillään vaikkakin syyttömästi,mutta ainakin sillä tavalla muistetaan.
Olen onnellinen menneisyydestä ja tästäpäivästä,tästä yltäkylläisyydestä mitä osakseni olen saanut.
Kiitän Jumalaa jokaisesta päivästä,Kiitos.
Sylvi Kekkosta, joka sanoi:
ONNI ON KASTE JANOAVALLA MAALLA,
LINTUJEN AAMULAULU AURINGOLLE.
olen koko elämästäni. Sen alkuvuosista iloineen ja murheineen.
Onnellisuutta saan jakaa tavallani, joka luo uutta onnellisuutta ympärilleen.
Onnellinen siitä, että osaan iloita toisenkin pienistä iloista kannustamalla, en kadehtimalla.
Onnellinen suurista matkaelämyksistä, jotka avartavat vieläkin muistelokirstua.
Onnellinen valoisasta, positiivisesta luonteestani.
Onnellinen siitä, että en ole koskaan yksin tässä maailmassa......Isä Taivaan.
On värien runsaus,
musiikin sointi
aurinkoinen hymy
ystävän soitto tai
silmä veitikka.
Juuri nyt tunnen eläväni täydesti.
Tämä hetki on onni,
en odota suuria huomiselta.
Minä saan Elää, se on Onnea!
kuin onnellinen sellaisena päivänä kuin tämäkin:
ihana syyspäivä, värit hehkuvat luonnossa tänä syksynä voimakkaammin kuin pitkiin aikoihin.
Asun erittäin luonnonkauniissa maisemissa, ympärillä on paljon lehtipuita ja varsinkin haapojen ja vaahteroitten lehdet loistavat kilpaa.
Väriloisto kaksinkertaistuu vielä järven peilityynestä pinnasta.
Kun tekee pitkän lenkin tällaisessa väriloistossa, niin ei voi muuta kuin iloita ja olla onnellinen.
Tietysti olen onnellinen siitä että olen niin terve että voin päästä pitkille lenkeille ja kaikesta tästä näkemästäni nauttimaan.
Muita henkilökohtaisia onnen aiheita on minulla koti ja hyvä, huolehtivainen poikani.
vesi elementtinä on jotain mukaansatempaavaa. Sinulla on vielä tuo luonto varmaan ikkunasi alla loistoineen, saat olla todella onnellinen.
Nautithan syyslenkkeilystä värien ja iloisuutesi lomassa.
Olen onnellinen tästä hetkestä, kaikesta hyvästä mitä elämä on minulle antanut.
Minusta tuntuu että olen yksi maailman onnellisimmista ihmisistä.
Kiitos siitä :).
tuntuvat olevan onnellisia täällä kirjoituksissaan.
Uskallan kuitenkin epäillä onko täällä yhtään tosi onnellista. Hyvähän se on kirjoittaa: olen onnellinen siinä ja siinä, mutta kun oikein alkaa miettimään, onko sitä todellisuudessa noin onnellinen.
Rohkenen esittää pienen epäilykseni, sillä jotenkin vain ihmistuntemukseni sanoo että nuo esitetyt asiat onnellisuudesta ovat vain tyytyväisyyttä. Ja ne ovat kaksi eri asiaa onnellisuus ja tyytyväisyys.
Voinhan olla täysin väärässäkin, en toki kiellä sitäkään, mutta minä äskenkin tyttäreni kanssa kauniilla metsälenkiltä palatessni en tuntenut minkäänlaista onnellisuutta, olin vain iloinen ja kovasti tyytyväinen kun tytär haki minut seurakseen, kun muuten ei olisi varmaankaan ainakaan metsälenkille tullut lähdettyä.
Kyllä minä onnellinenkin olen ollut, tiedän mitä onnellisuus oikeastaan on.
Ja edelleenkin toivon saavani edes pienen onnen hetken nautittavaksi ennenkuin kaikki on myöhäistä.
"Jo valkenee kaukainen ranta ja koilisest´ aurinko nousee". Meillä itsellämme on hallussamme joka aamu onnemme avaimet, etsikäämme se oikea lukko!
onnen kätkeköön . .
"Onnensa" ylenpalttinen esiin tuominen sen jälkeen, mitä nyt tälläkin palstalla oli juuri ennen tätä "onnea" paljastaa ihmisluonnosta juuri sen, mistä nykyisin yleiselläkin tasolla niin paljon puhutaan.
On puhuttu vain kouluista ja työpaikoista, mutta samat asiat ne muhivat täälläkin.
vaan yleisesti.
Laula, laula, laulurastas,
ja paskat, vastas rastas.
se rastas.
ja niiden myöntäminen on helpoin tapa oppia itsetuntemusta.
Monella ihmisellä olisi tilaisuus tunteensa tiedostamalla nähdä itsessään se paha, jonka oli aikaisemmin luullut näkevänsä jossain toisessa ihmisessä, mutta jossa sitä ei välttämättä ole.
Sama pätee on kaikkien muidenkin ominaisuuksien kanssa, hyvästä pahaan ja laidasta laitaan.
Myös erehtymisen mahdollisuus on hyvä muistaa.
"tunteiden tiedostaminen ja niiden myöntäminen on helpoin tapa oppia itsetuntemusta." napakymppi.
piti palata viel tähä aiheesee,sinun kirjotus tunteiden tiedostamisest toi ajatuksii mieleen.
tuntuu et mie vast aloin ajattelemaa jalmarin kuoleman jälkee. sitä enne minun ei tarvinnu ko kaik päätettii minun parhaaks muualla.
sitte ko jäi yksin olinkii ällikällä kaikkien tunteiten kanssa. välil oli sellasta suuttumusta jalmarii,luojaa ja koko yhteiskuntaa vastaa.
raivosin miks luoja tappo jalmarin ja jätti minut tänne yksinää, yhteiskuntaa ko se on tehny kaiken niin monimutkaseks. kaik lomakkeet mitä tuli ettee,yhtäkää en ollu eläissäin täyttänyt, joka asia ol mielestäin niin monimutkanen.
ulko maailmas ko oli koneita joka puolel mitä en osannu käyttää.automaattia automaatin perrää.
sit seuraavas hetkeks häpesin itseäin ja pyytelin armoo vihallein ja koko olemassa olollein.ei ollu kettää kenen puolee olisin menny puhumaa.
terveys sisarelle kerra vähä yritin alottaa puhumaa ,et minun tunteet heittelee ees takas ja oon niin onneton ko en tiiä mistää mittää.
hää ko sano et minun pittää pyytää rauhottavvii lääkkeitä lääkäriltä ko oon rtessissä jalmarin kuolemasta ja töistä. sillo ko ol viel vähä karjaakin.
jätin asian siihe,mielestäin en ollu lääkkeitten tarpees ,vaan jonkuu ihmisen joka sanois miks minun mieli laukkaa eri suuntiin,oonko hulluks tulemas vai mitä,että näinkö se on ihmisel.
niin sitte jäin yksiksein mielialain kanssa. nyt jälkee päin mie ymmärrän asiat. minun elämä ol yli 50 vuotta ,eläimissä, työnteos jalmarin kanssa. en käynny missää, ko ei ollu kyläpaikkaakaa, myö eleltii iha kahestaa.
tunteet oli ko pakattu kapsekkii taltee.opin ettei jalmarille passannut purkaa mittää tunteita tai sannoo rumast, hää ko meni heti mykäks, saatto olla viikkojakkii puhumatta avioliiton alussa, jos mie tuiskahtelin.
niin mie pakkasin tunteet. hyvä minun oli ellää hänen kanssaa ja ehkä helpompi itellekkii,ko teki mitä piti, niin kaik ol tyytyväisii.
mut sit ne vaikeudet alko ko yksin jäin.
vois sannoo et siin män kaks ,kolme vuotta jonka jälkee aloin päästä selville vesille.
mie ikkäänkuin tutustuin iteeni,hain kirjastosta kirjoja ja yritin ymmärtää niitä,vaik olivat vähä vaikeeselkosii.
sitä kautta mie ehkä vähä opin ymmärtämmää itseäin ja tunteitain.
nyt en ennää piä kaikkee sisällä. saatan päästää
kunnon manattelu tulvan,ko siihe tuntuu olevan aihetta oon vihanen ulos päin, en sissää päin ennää.
oon tullu siihe tuloksee et minus on kaik tunteet laiasta laitaa,niinko hyväs jenkas männää;)hyvät ja pahat,toiset voimakkaammat ko toiset.
piän arvossa itsehillintää, yritän muistaa, että joskus pittää laskee kymmeneen,niin sillo ei kaduta jälkeepäin.
mie ko olin sairaalas kevväällä ja siel tutustuin amerikan meeriin. minul ko kävi hoitaja katsomas ja kopeloimas vatsaa,hää oli hurjan kovakouranen. sanoin meerille et siin sit oli kovakouranen hoitaja.
sit ko hoitaja tul toisen kerran niin meeri män sanomaa et olkaapa helläkätisempi, lyyli sano et työ olitte viimeks kovakouranen.
sillo mie suutuin meerille,sanoin hänelle aika topakast, mutta oisin sanonu viel pahemmin,mutta aattelin et täs on nyt se paikka, jollo pittää laskee kymmenee ja niin mie tein.
meisthän tul hyvät ystävät jos mie oisin sanonu kovemmin kaik mitä huulil oli,ois saattanut et myö ei ois koskaa tutustuttu toisiin, voi mite paljo oisin menettänyt.
se ol minul muistutus itsehillinnästä,vaik ei sitä ain tietenkää muista,mutta yritän kuitenkii.
niinhä myö ollaa erehtyväisii,ja välil tuntuu et vieras itelleekiin. mutta on mielenkiintosta olla välil ko sivust seuraaja omis tunteis,ja sannoo toisaalla ,et jaaha näinkö mie tuonkii asian otan,mitenkähän toiset tämän tekis.
ehkä sitä joskus vähä liikaa katsoo itteään. mutta mie ko oon uus tuutvavuus itelle ollu tämän 13 vuotta, ja tahtoohan sitä itseensä tutustuu,siihe millanen on.
jälkeisen mylläkän läpikäyminen on epäilemättä vahvistanut sinua. Tuli myös vaikutelma kuin Jalmariin liittyessäsi olisit menettänyt itsesi ja hänen kuoltuaan olisit saanut itsesi takaisin.
Kyllä olen itsekin tiedostanut tunteitten mylläkät ja pidän arvossa itsehillintää, mutta temperamenttini on itsellenikin mysteerio.
Johan aikojen alussa, vaiko ennen ajanlaskun alkua sanottiin: "Tunne itsesi!" Nykyään sitä pidetään uudestaan arvossa kuten erästä toistakin ohjetta noilta ajoilta, nimittäin "Ruokasi olkoon lääkkeesi!"
laatu on vähintäinkin yhtä tärkeää kuin ruumiin.
onnellinen siitä että elän ja hengitän terveenä. en siihen suurempia asioita tarvi.