Olen kiinnittänyt jo aiemmin huomiota siihen että päiväkodissa jossa lapsemme on, on vähän ulkoilua. Kerran lapsen neuvolan takia vein hänet hoitoon vasta puoli kymmenen aikaan, eikä siellä oltu edes suunnittelemassa uloslähtöä. Samoin iltapäivästä lähtevät ulos vasta vaille neljän aikaan.
Mielestäni tuo on liian vähän.
Ymmärtää toki jos huono ilma tai kova pakkanen.
Varahoidossa jossa lapsi oli kesän, oltiin niin paljon kuin mahdollista pihalla ja huomasi sen sitten kotonakin, että ei ollut virtaa enää yhtä paljon.
Mielestäni tuo on liian vähän.
Ymmärtää toki jos huono ilma tai kova pakkanen.
Varahoidossa jossa lapsi oli kesän, oltiin niin paljon kuin mahdollista pihalla ja huomasi sen sitten kotonakin, että ei ollut virtaa enää yhtä paljon.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Teen itse sijaisuuksia päiväkodeissa ja törmännyt kanssa näihin "osastoihin" missä ulkoillaan todella vähän.
Syy näissä oli, että kaiken maailman askartelut ym. menee ulkoilun edelle.
Joskus olen ihmetellyt kaiken tarpeellisuutta.
Jos lapsi on PPH:lla esikouluikään asti, ei se ole sen "tyhmempi" kuin ne lapset, jotka ovat ikänsä ollut PK:ssa, missä jatkuvasti on hienoja tehtäviä ym.
Lapsen tehtävä on päiväkotiikäisenä viellä leikkiä ja ulkoilla!!!
Askarteluja ja tehtäviä voi tehdä sitten isompana.
Ulkoilu:
Ulkoilu on tärkeää vuoden jokaisena päivänä, myös sade- kuin pakkassäälläkin.
- Hoitajan tulee tarvittaessa kertoa vanhemmille, millaisissa varusteissa lapsen on paras ulkoilla ja vanhemman velvollisuudeksi jää varusteiden hankkiminen ja huolehtiminen, että ne ovat mukana hoidossa.
- Ulkoilupaikkoja voi vaihdella; kotipihan lisäksi hyviä paikkoja ovat mm. leikkipuistot, lähimaastot ja –metsät.
- Urheiluvälineiden kuten luistimien tuonnista hoitaja keskustelee vanhempien kanssa, tällöin lapsella tulee olla myös tarvittavat turvavälineet, esim. kypärä.
- Lapsen on hoitoon tullessaan oltava ulkoilukelpoinen (ei kuumeinen).
ovat niin vähän ulkona. Itse olen pph ja olen ainakin 2 tuntia aamupäivällä ulkona, mikäli sää sallii. Askarteluja tehdään sitten iltapäivällä, kun ulkoilu on hankalampaa siinämielessä, että lapset haetaan niin eriaikoihin. Muutenkin olen minimoinut askartelut, katson, että arjen puuhissa on näpertelyä ihan tarpeeksi. Pukemiset, ruokailut ja muut sorminäppäryyttä vaativat hommat on askartelua parhaimmillaan. Toki meillä liimataan ja leikataan jne. mutta ei joka päivä. Ulkoilu on niin ihanaa, että mieluummin tehdään ulkopuuhia, kun säät vielä sallivat. Eipä ole vanhemmat valitelleet toiminnasta, päinvastoin mielissään ovat kun ollaan paljon ulkona.
sanoa tuosta asiasta kasvatuskeskustelussa?
Saako sitten siitä valittajan maineen...
Ulkoilu on tärkeä osa päivää. Toisaalta myös toisinaan sisällä oleva toiminta voi venähtää monistakin syistä "kaavailtua" pidemmäksi. Sisällä toisinaan leikit sujuvat erittäin hyvin, toisinaan tuntuu, että kinaa tulee kavereiden kanssa helpommin. Silloin leikkiaika pienennetään ja lähdetään pihalle happihyppelylle aiemmin.
Ainakin meidän päiväkotiin lapsia tuodaan hyvinkin vaihtelevaan tahtiin 6:15- 10:00 välillä, jolloin on tärkeää huomioida kaikkien lasten tarpeet myös sisäpuuhia ajatellen.
Monissa päiväkodeissa on paljon pienryhmätoimintaan perustuvia yhteisiä hetkiä, jolloin aikataulutus on melkoista räätälin työtä. Myös itse uloslähtö voi kestää toisina päivinä vartista tuntiin, riippuen säästä ja lasten pukeutumisvauhdista.
Iltapäiväulkoilun suhteen hankaluuden tuottaa juuri lasten eri aikaan kotiin lähtö. Ensimmäisiä haetaan jo kolmen maissa, mutta osa lapsista on päivittäin klo 17:00-17:30 asti hoidossa. Siitä syystä kaikkia tyydyttävää ulkoiluaikaa ei ole mahdollista saada aikaiseksi. Kohtuutonta olisi etenkin näin syksyllä/talvella, tai huonon kelin(mitä se sitten ikinä olisikaan?) aikaan lähteä ulos esim. klo 15, jolloin sulkemisaikaan asti olevien lasten ulkoilu oli 2,5 tuntia.
MUTTA olen silti sitä mieltä ehdottomasti ulkoilu on tärkeää ja kannustan sinua ottamaan asian esille keskustelussa tai jo jopa huomisaamuna lastasi/lapsiasi viedessäsi! Ryhmänne työntekijät osaavat parhaiten vastata lapsesi ulkoiluaikoihin liittyviin kysymyksiin. Teidän vanhempien toiveet ovat tärkeä osa työmme rakentajina. Joskin muistutan, että myös ulkoilun määrästä on poikkeavia toiveita jo ryhmän vanhempien kesken melkoisesti. Ja kun kyse kuitenkin on ryhmähoidosta, joudumme me päiväkodissa kuin te vanhemmatkin sekä lapset tietysti tyytymään kompromisseihin. Emme siis voi jokaista toivetta täyttää tyyliin: ellan pitäisi ulkoilla tunti, matin vanhemmat toivovat vähintään 2 tuntia, marikan äidin mielestä puoli tuntia on riittävä aika.
Mutta avoimella keskustelulla teidän vanhempien kanssa pääsemme yleensä ellei yhteiymmärrykseen, niin ainakin tasolle, jossa ymmärrämme paremmin toistemme kannan....joten rohkeasti vaan asia esille työntekijöiden kanssa.
Miten pitkä on lapsesi "työskentelyaika" päiväkodissa? Mikäli hänen päivänsä on 8,5h niin ajankäyttö vrk:ssa voisi olla seuraavanlainen;
- siirtyminen eteisestä aamulla muiden joukkoon aamupala 30min, työskentelyä itsenäisesti toisten lasten kanssa sekä aikuisten ohjauksessa 3,5h, ulkoilua 2,5h,päiväruokailu 30-40min, lepohetki 30-1,30min ja välipala 20min.
Tällainen päivä on useammalla lapsella pk:ssa, jossa olen työskennellyt. Ruokailuhetkiin saattaa mennä joskus enemmän tai vähemmän aikaa,riippuen ruoasta. Lepohetken pituus vaihtelee lasten iän mukaisesti, mutta minimi on tuo 30min - tällä ajalla suoritetaan siivous ja tiskaus.
- Päiväkotipäivän jälkeen alkaa, myös lapsen vapaa-aika. Kasvava leikki-ikäinen lapsi kaipaa normaalia liikuntaa ja ulkoilua myös kotiympäristössä, ei välttämättä jokailtaista harrastamista.
- Lapsella tulee olla säänmukaiset ulkoiluvaatteet, jotka saavat likaantuakin leikkiessä - mielellään ehjät 2.vaatteet.
sisäleikistä, jumpasta, kädentaidoista ym. sisähommista vähempiarvoista kuin ulkoilu. Meillä ainakin toiminta-aika alkaa yleensä klo 9 tai vähän yli. Eli ei siinä hirveän paljon ennen kymmentä ehdi ulos, mutta ulkoilemme aina tuonne 11.15-11.30 asti. Välillä kaksi pienryhmää menee ulos heti yhdeksältä ja tulee sisälle kymmeneksi jolloin toiset kaksi pienryhmää ulkoilevat. Iltapäivällä menemme ulos yleensä klo 15. Kesällä tietysti asia erikseen, kun on lämmintä ja pihalle voi laittaa vaikka vesileikkejä. Mielestäni myös sisähommat ovat tärkeitä. Ei kädentaitoja ja jumppahetkiä eikä muitakaan voi unohtaa. Ei niitä tietysti liikaa saa olla, mutta ei myöskään ulkoilua voi olla liikaa. Eikä sitä paitsi kaikki lapsetkaan nauti pitkistä ulkoiluista. Mitä sanoisivat vanhemmat, jos jättäisimme sisähommat pois ja ulkoilisimme joka päivä aamupäivälläkin 2-2,5 tuntia? Ulkoiluun oltaisiin varmasti tyytyväisiä, mutta sitten alkaisi kysely, miksi ette koskaan tee mitään.
Ulos mentäisiin kolmen aikaan, mutta järkiään vasta vaille neljä. Ei ihme että lapsella aina leikit pahasti kesken eikä haluaisi kotiin lähteä.
on hyvät leikit myös sisällä, joita hoitajat ei halua aina keskeyttää. Tällöin saatetaan olla pidempään sisällä, jotta saavat jatkaa hyvää leikkiä kauemmin.
Tosiasia on, että Suomessa, missä rakennusten täytyy kestää äärimmäisiä sääolosuhteita, on sisäilman laatu todella huono. Jos minä saisin päättää, niin lapseni ei sisällä koskaan olisikaan. Se on yksinkertaisesti epäterveellistä ja aiheuttaa (ainakin altistaa) pidemmän päälle astmaa, allergiaa ja muita suomalaisia vaivoja.
Jumppaa ei tarvitse lainkaan, jos lapset saavat harrastaa reippaita ulkoleikkejä ja mikä estää jumppaamasta ulkona, jos se on niin älyttömän tärkeää.
Minä en ainakaan valittaisi, jos minun lapseni olisivat koko päivän ulkona, vaikka jokin tarpeeton askartelu jäisikin välistä.
viedä lapsi johonkin päiväkotiin, missä ollaan koko päivä ulkona. Meillä toteutetaan vasua, missä kaikkia osa-alueita tulee tulee olla tasapuolisesti. Jumpata voi toki pihallakin, mutta ulkoilu kuuluu meidän jokapäiväiseen toimintaa, jo muutenkin. Oletko todella sitä mieltä, että on ihan sama, jos lapsesi ei koskaan tekisi mitään, missä opetellaan kädentaitoja, hahmottamista (esim. palapelit). Onneksi on vielä vanhempia, jotka ulkoilun ohella arvostavat vielä mm. satujen lukemista, sisäleikkejä, muovailua, askartelua... Ja mitä sisäilman laatuun tulee, niin se on toki päiväkodeissa huono, mutta ikkunat auki, niin kyllä tuulettuu.
Eikä iltapäivästä voi ihan hirveän aikaisin mennä ulos, koska osa lapsista on myöhään hoidossa ja joutuisivat ulkoilemaan kolmekin tuntia. Varsinkin nyt ilmat on tosi kylmiä ja nenät vuotaa. Ei siinä pelkkä lämmin pukeutuminen (jos niitä vaatteita on tarpeeksi) aina riitä, vaan viiden aikaan alkaa jo jotkut valittaa että on kylmä.
Aamupäivällä 1h-1,h on mielestäni ihan riittävä, koska lapset (suurin osa) liikkuu kokoa ajan, joten energiaa on kulutettu ja raitista ilmaa kyllä saatu.
Ja on meillä oltu viime keväänä päiviä, jolloin olemme lähteneet metsään heti aamupalan jälkeen ja palanneet välipalalle päiväkodille. Kivaa oli, mutta kyllä lapset halusivat kovasti jo päästä sisälleikin leikkimään omilla leluilla/sisäleluilla.
eli ekoja lapsia vessattamaan ja pukemaan jo vaille kolme, mutta ulkona ei välttämättä olla siltikään kuin vasta vaille neljä. Riippuu ihan lapsimäärästä suhteessa aikuisten määrään, lasten ikä- kehitys- ja viretasosta. 21 lapsen uloslaitto kahden aikuisen voimin ei ole enää näin sateisina ja kylminä syyspäivinä yhtä helppoa ja nopsaa kuin kesäkuumalla.
Mitä taas aamupäiväulkoiluun tulee, niin en pidä lainkaan ihmeellisenä sitä, että toiminta on vielä puoli kymmenen maissa kesken tai juuri loppumassa. Ja se ohjattu toiminta tuntuu valtaosalle vanhemmista olevan erittäin tärkeää. Hyvin yleinen tyytymättömyyden ilmaus kuuluu seuraavasti: "Oletteko te vain leikkineet tänään? Etteks te ole tehneet mitään?" Valtaosa vanhemmista haluaa että heidän lapsensa tekee ohjatusti päivähoidossa paljon. Pelkkää leikkimistä ei oikein tekemiseksi sisäistetä.
Toki myös riittävä ulkoilu on lapselle tärkeää, mutta kaikkea ulkoiluakaan ei ole hyvä jättää päiväkodin vastuulle. Jos tuo lapsensa hoitoon puoli kymmeneltä ja hakee ennen neljää, ei se lapsi paljoa todella välttämättä ehdi ulkoilemaan päivän aikana, jos ulkoilut päivähoidon huoleksi jätetään. Päivähoito on aina ryhmähoitoa, eikä varsinkaan iltapäivisin yleensä valitettavasti kovin yksilöllisiin ratkaisuihin ole resursseja. Täytyy yrittää löytää kompromissi lasten erilaisten tarpeiden välillä. Aina ei ole riittävästi henkilökuntaa lähtemään pihalle heti välipalalta parin aikaisin haettavan lapsen kanssa ja silti täytyisi huomioida nekin lapset, joiden hoitopäivä päättyy vasta pitkälti viiden jälkeen. Väkisinkin sille, joka haetaan neljältä tulee huomattavasti lyhyempi ulkoiluaika kuin sille, joka haetaan vasta kuudelta.
Mielestäni voit hyvin mainita mietteesi ulkoilun vähyydestä kasvatuskeskustelussa, mutta kannatta ottaa huomioon sekin, että päiväkodissa siirtymätilanteisiin kuluu helposti triplaten se aika mitä kotioloissa. Tunteja ei käytettävissä siltikään ole yhtään sen enempää.
Älä vertaa ulkoiluaikaa nyt siihen mitä se oli kesäaikaan varahoidossa. Kesäpäivystyksessä ei yleensä ole ohjattua toimintaa juuri lainkaan vaan ulkoilu on tarkoituksella pääosassa.
merkitsee sitä, että kavereita on löytynyt ja päivä sujunut hyvin. Leikithän voivat olla kesken myös sisällä. Ulkoiluajalla ei ole juurikaan tekemistä tämän asian kanssa, vaan enemmänkin lapsen omalla vireystilalla ja sillä, ovatko ne kivatkin kaverit paikalla silloin. Jos homma sujuu ja kaveria ei haeta kovin ajoissa, on leikit kesken vielä sulkemisaikaankin. Jos taas kaveritkin on haettu ajoissa, on lapsi ehtinyt neljältä ikävöidä kotiin jo tunnin verran.
viedä lapseni sellaiseen paikkaan, missä ollaan paljon ulkona. Niitä hoitopaikkoja kun ei vain vaihdella ihan oman halun mukaan, vaan niistä päättää päivähoidon johtaja. Ja yksityisiä päiväkoteja ei täällä ole.
niin helppoa vain vaihtaa päiväkotia. Kuten varmaan tiedätkin.
Ja totta, jos on esim. kuuteen asti olevia lapsia, niin ei olekaan järkeä lähteä ulos jo kolmelta. Mutta tässä päiväkodissa pitimpään oleva lapsi on puoli viiteen, että...
Muuten olemme kyllä todella tyytyväisiä kyseiseen päiväkotiin.
vanhempi haluaa, että iltapäivällä ollaankin sisällä. Tai joku haluaa, että ulos lähdetään heti välipalalta tai joku haluaa ulos neljältä. Eli kaikkia vanhempien toiveita ei voida täyttää. Ei riitä henkilökunta muutaman kanssa ulos puoli kolmelta ja parinkymmen kanssa sisälle valmistautumaan uloslähtöön sitten kolmen, puoli neljän maissa. Ja eiköhän joka paikassa katsota se kullekin ryhmälle sopivin uloslähtöaika ja ulkoilun pituus. Ja niin kuin tuolla joku jo kirjoittikin, että vaikka ulos aletaan valmistautua kolmelta, niin viimeiset lapset ovat ulkona vasta puoli nejän, neljän aikaan, riippuen lasten iästä.
Ihan pieniä ei edes kannata laittaa ulos heti välipalalta, koska sitten alkaisi kakkarumba heti ulkoilun alettua, kun vielä viimeisiä puetaan ulos.
on kyllä hyvin tärkeä lapselle.Ainakin Ruotsissa on päiväkoteja jotka viettävät koko päivän ulkona.
Me ulkoilemme ainakin kolme tuntia päivässä. Aamulla pari tuntia ja iltap. puolitoista ja joskus enemmän.
Naapurissa on päiväkoti ja olemme ihmetelleet hoitajien kanssa että kymmeneltä aamulla ei näy vielä ketään.Ulkona voi kyllä liikkua ja "jumpata". Askartelu jää vähiin, mutta askartelemme yleensä vaan jouluksi isänp. jne..Ulkoilemme joka säässä. Paitsi jos on oikein kova pakkanen niin jäämme sisälle.Lapset pysyvät terveempänä ja syövät ja nukkuvat paremmin.
Askartelusta.. niin voihan kotonakin askarella.
Jos askartelemme niin jää aamu ulkoilu pois, ja vanhemmat ovat toivonneet että mielummin ulos.
"Askartelusta.. niin voihan kotonakin askarella."
Eikö kotona sitten voi ulkoilla??
tietysti voi. Mutta jos vanhemmat hakevat töiden jälkeen ja kello jo paljon. Näin syksyllä ja talvella on jo pimeää. Niin ei sinne ulos mielellään sitten enään jää.Voihan illalla sitten mielummin lukea, pirtää ja askarella jos tuntuu että on tärkeätä.
päiväkotia helpompaa joustaa vanhempien toiveiden mukaan, kuin myös löytää sellainen toimintatapa, joka tyydyttää kaikkia vanhempia, koska perheitäkään ei ole kuin muutama. Päiväkodissa tilanne on vähän sellainen, että kun kumartaa yhdelle, tulee samalla pyllistäneeksi toisaalle.
Meidän päiväkodissa suurin osa vanhemmista ainakin palautteen perusteella odottaa vieläkin enemmän toimintaa ja askarteluja kuin mitä voimme nykyisellään tarjota. Ja meillä sentäs ohjattua toimintaa askarteluineen on neljänä päivänä viikossa. Me hukkuisimme valituksiin, jos askartelisimme vain isän- ja äitienpäiviksi ja jouluksi... Meillä vanhemmat ovat pikemminkin sitä mieltä, että ulkoilla lapsen kanssa he osaavat itsekin, mutta laadukkaaseen toimintaan heillä ei ole osaamista kuten meillä koulutetuilla ammattilaisilla on. Siksi he toivovat meiltä nimenomaan paljon askarteluja, koska ilmeisesti he pelkäävät että heiltä itseltään ideat loppuisivat kesken. Lisäksi se askartelu antaa konkreettiset "näytöt" siitä, että lapset ovat saaneet "laadukasta varhaiskasvatusta koko rahan edestä".
Tosiasia on, että hoitajatkin ovat mukavuudenhaluisia ihmisiä.
Raa`assa. kylmässä syys-/ talvi-ilmassa seisoskelu lapsia tuijotellen on puuduttavaa hommaa, vaikka kuka muuta väittäisi.
Eikä niiden kanssa oikein juosta ja leikkiäkään voi, kun saadaan heti sanomista, että suurin osa vekaroista jää silloin heikolle valvonnalle.
seison vaikka vesikelissä tai pakkasessa ulkona kuin olen 24 lapsen kanssa koko päivän sisällä. Mutta se, että sinne ulos ei aina mennä moneksi tunniksi, ei ole mukavuudesta kiinni, ainakaan mulla. Meillä pidetään ulkoilua tärkeänä osana päivää, mutta niin pidetään myös taidetta, liikkumista, leikkiä ja tutkimista. Kaikkia näitä voi toki tehdä ulkonakin, mutta kuka sitä nyt vesisateella rupeaa pihalla maalaamaan, vasaroimaan tai jumppaamaan.Näin ollen emme jätä näitä hommia sisällä väliin, vaan teemme ensin jotain edellä mainittuja juttuja ja sen jälkeen 1-1,5h ulkoilua, jonka jälkeen syömään. Iltapäivällä porukka heräilee puoli kolmeen mennessä, ja kolmen aikoihin aloitamme ensimmäisten lasten kanssa pukemishommat ja viimeiset ovat ulkona ennen neljää. Ja kerran viikossa päivän toiminta on metsäretki, mikä kestää n. 2h.
Se voi olla vanhemmista vaikea ymmärtää, että uloslähtö vie lapsiryhmässä kauemmin aikaa kuin kotona. Eikä myöskään kaikki vanhemmat pidä ulkoilua yhtä tärkeänä niin kuin eivät kaikki pidä askartelua ja jumppaa tärkeinä. Eli kaikille jotakin.
Päiväkodissa ehkä ehtii paremmin tehdä molempia. Mutta pph.ssa pitää itse tehdä ruuan siivota lasten jäljet jne. Jos pitää ulkoilu "ykkösenä" niin silloin ei jää paljon aikaa askarteluun. Ja, minä pidän ulkoilu vapaa leikki, ja terveellinen ruoka ykkösenä.Niinkuin moni lasten lääkärikin. Sisällä kyllä pöpöt viihtyvät ja sisällähän ei saa juosta ja riehua.
Kyllä tavallinen piirtäminen ja saksella leikkaaminen riittää jo pitkälle. Usein myös lasten askartelut päiväkodissa ovat "tätien askartelua". Sen olen nähnyt ja kokenut.
Onneksi päiväkodissa ulkoillaan vain vähäisen.
En itsekkään tykkäisi ulkona värjötellä, miksi siis vaatisin sitä lapseltani? Tai päiväkodilta?
Hyvä kun älyävät pysyä sisällä. Jos ulkoiluja pidennettäisiin panisin kyllä hanttiin. Ei se ole lapsille hyväksikään kun siellä ulkona seisovat kakat housussa kun tuuli vie hajun. Yök. märissään ja kurjissaan.
Monasti kun haen lapsen tarhasta, just ulkoa, niin haisee niin että heti vaipanvaihtoon, ja käy heti mielessä, että kauanko on saanut olla peet pöksyssä?
Ja kotona ollaan neljän-viiden välillä, riippuen onko tarvinnut käydä kaupassa. Laittaa ruoan, syödään...oho kello onkin jo kuusi. Ja kuten joku mainitsi alkaa olemaan jo pimeää.
Tottakai ulkoilua on viikonloppuisin.
Tässä yh:na tarkoitan sitä, että jos on ne molemmat vanhemmat, niin sitä voi toinen olla pihalla lapsen/lasten kanssa sillä välin kun toinen laittaa ruokaa.
Ei vaan yksinkertaisesti jaksa hirveästi enää kahdeksan tunnin työpäivän kotihommien jälkeen lähteä ulos touhuamaan. Eikä paljoa kerkeisikään, rauhoittuminen ja iltahommat pitää aloittaa jo ennen seitsemää, että saa lapsen nukkumaan ajoissa.
Toki siihen päälle on vielä lapsen harrastukset, joissa käydään pari kertaa vkossa.
tykkäät yöllä "kökötellä"!;)
Tuota noin niinkuin kirjoituksista näkyy ulkoilun aikatauluttaminen on aika kirjavaa eri päiväkotien välillä ja mikä se paras tarjonta nyt olisi on aika vaikea sanoa koska se mikä on hyvä mielestäsi sinun lapselle ei välttämättä ole sama jonkun toisen lapselle.
Ongelma on mielestäni juuri se että kun lapset haetaan niin eri aikoihin ei sinne ulos voi mennä sen mukaan että se ensimmäinen lapsi joka haetaan ehtii olla tarpeeksi ulkona vaan pikemminkin pitäisi mielestäni ajatella että se joka haetaan viimeisenä ei joudu olemaan ulkona kohtuuttoman kauan.
Minun mielestäni esim. yli tunnin yhtäjaksoinen ulkonaolo alkaa jo olla liikaa varsinin kylmillä, kurjilla ilmoilla. Eli jos kello kolmen ulos meno aika on sopiva jollekin joka hetaan neljältä niin toisaalta se on taas liian aikaisin sille jota haetaan vasta viideltä.
Jonkinlainen kultainen keskitie siihen on laitettava ja jos teidänkin päiväkodista suurin osa haetaan ennen viittä niin sopiva ulosmenoaika olisi mielestäni siinä puoli neljän aikaan.
Meidän lapsen päiväkodissa on seuraavasti: lapset menevät ulos aamulla n. puoli kymmenen aikaan joka on mielestäni aivan riittävän aikaisin koska takaisin tulevat vasta siinä yhdentoista aikaan eli ulkoiluun menee noin 1 ja puoli tuntia. Itse asiassa omasta mielestäni ulkoilun voisi aloittaa vasta kymmeneltä ja käyttää säästynyt aika askarteluun ja toimintaan sillä monet lapset tuodaan vasta yhdeksän maissa ja eipä heille näytä paljon aikaa jäävän siihen askarteluun ja toimintaan jos jo puolelta lähdetään ulos?
Sitten ulos mennään iltapäivällä kuulemma vaihtelevasti siinä kolmen jälkeen joka on taas mielestäni liian aikaisin jos ajattelee niitä lapsia jotka haetaan vasta viiden maissa. (erittäin harva vanhempi ehtii varmaan nykypäivänä hakemaan lapsensa neljältä kun usein työpäivä vasta loppuu neljän maissa) Mielestäni ulos ei kannata mennä ennen puoli neljää.
Kyllä sitä tunnissa lapset ehtivät ulkoilla ja leikkiä vaikka kuinka paljon ja ulkoilun pitkittyessä se alkaa olla sellaista paikalla oloa ja pakkopullaa.
Itse asiassa hauska lukea että monet ajattelevat että ulkoilun vähyys johtuu hoitajien mukavuudenhalusta voihan se niinkin olla mutta itse taas olen joskus ihmetellyt että miksi meidän päiväkodissa pistetään lapset ulos aina niin pitkiksi ajoiksi ja aikaa toimintaan ja askarteluun on niin vähän? Itse olen miettinyt että ehkä sitä energiaa ei näytä riittävän lasten kanssa toimimiseen sisällä ja helpompi on vaan pistää leikkimään keskenää ulos kun ohjata jotain toimintaa tai askartelua?
Mitä muuten ne hoitajat tekevät jotka ovat vielä töissä mutta eivät ulkoile lasten kanssa? Onko se sitä hienoa "suunnitteluaikaa" mahdollista toimintaa varten jota ainakin meidän päiväkodissa näyttää olevan aivan minimaalisesti. Esim. aamupäivän ulkoilun aikana kaikki kolme hoitajaa ovat paikalla mutta ulkona ei ole kuin 1 tai 2 hoitajaa?
aikaan sisällä oleva aikuinen laittaa ryhmän kuntoon, eli siivoaa jäljet lasten lelujenkeräyksen jälkeen. Laittaa nukkumahuoneen kuntoon, kattaa pöydät, kerran viikossa vaihtaa pyyhkeet, tekee välillä paperihommia (niitäkin nimittäin riittää), käy lakisääteisellä kahvitauolla, suunnittelee, valmistelee seuraavan päivän hommia.Laittaa kuvia, tarinoita, videoita tai tiedotteita lapsen kasvunkasioon Eli kyllä sitä tekemistä riittää siellä sisälläkin. Sitten on päiviä, kun puolet lapsista on jumpassa tai retkellä, niin siellä on kaksi aikuista. Ja päiväkodille jäävistä toinen ulkoilee ja toinen tekee juuri noita edellä mainittuja asioita ja varmasti myös paljon muuta lisäksi.
hyi! Pöpöpesät pois ja pyyhkeet käyttöön vain tarpeen mukaan...muuten paperi!
Italiassa suomalaisia pidetään hulluina kun pitävät lapsia ulkona.
Lähetin kuvia metsäretkistämme jne...tulos oli että ystävani lapset juoksutettiin äkkiä talon ympäri ja takaisin sisälle! Se siitä' äidin toivomasta Suomen mallista ulkoiluun.
Asiasta ei senjälkeen puhuttu!
ja hoitajana en minäkään halua seisoa 4jää tuntia työajastani pihalla, 1,5 aamulla ja loput iltapvällä! EI kiitos, joku tolkku sentäs!
"Meidän lapsen päiväkodissa on seuraavasti: lapset menevät ulos aamulla n. puoli kymmenen aikaan joka on mielestäni aivan riittävän aikaisin koska takaisin tulevat vasta siinä yhdentoista aikaan eli ulkoiluun menee noin 1 ja puoli tuntia. Itse asiassa omasta mielestäni ulkoilun voisi aloittaa vasta kymmeneltä ja käyttää säästynyt aika askarteluun ja toimintaan"
Tässä tulee huomioida se, mistä moni onkin tässä ketjussa jo aiemmin maininnut, eli siirtymäajat. Jos aamutoiminta loppuu esim. noin 9.30, jonka jälkeen aletaan lähteä ulos, ovat viimeiset lapset hyvässä lykyssä vasta klo 10 jälkeen ulkona. Sama sisääntullessa; jos yhdentoista aikaan on tarkoitus olla selviytynyt jo sisälle, aletaan ensimmäisiä lapsia laittamaan sisälle n. 10.40. Tällöin viimeiset saadaan sisälle suunnilleen tasan klo 11. Eli käytännössä lasta kohden ulkoiluaikaa ei välttämättä sitä tuntia enempää jää, valitettavasti.
"Itse asiassa hauska lukea että monet ajattelevat että ulkoilun vähyys johtuu hoitajien mukavuudenhalusta voihan se niinkin olla mutta itse taas olen joskus ihmetellyt että miksi meidän päiväkodissa pistetään lapset ulos aina niin pitkiksi ajoiksi ja aikaa toimintaan ja askarteluun on niin vähän? Itse olen miettinyt että ehkä sitä energiaa ei näytä riittävän lasten kanssa toimimiseen sisällä ja helpompi on vaan pistää leikkimään keskenää ulos kun ohjata jotain toimintaa tai askartelua?"
Arvaa mitä päiväkodin työntekijälle, joka siis sen oikean arjen tuntee, tulee mieleen näistä kommenteista? Minulle ainakin tulee mieleen, että tehdäänpä sitä mitä hyvänsä, niin jonkun mielestä se on huonosti ja tulisi toimia toisin. Jos ollaan paljon sisällä, se johtuu hoitajien mukavuudenhalusta. Jos taas ulkoillaan paljon, sekin johtuu siitä, etteivät hoitsut mukavuudenhalussaan jaksa touhuta lasten kanssa sisällä tarpeeksi. Oli miten oli, hoitajien laiskuudesta on kyse aina.
Realiteetti kuitenkin on päivähoidossa aikalailla toinen. Ulkoilla pitää ja toimintaa tulee järjestää ja aikaa tähän aamupäivällä ennen lounasta on se kaksi tuntia. Siirtymätilanteet nielevät siitä kaksituntisesta todella helposti tunnin verran, joten jäljelle jää tunti. Minua kiinnostaisi tosiaan jo tietää, että miten ihmeessä voisimme toimia toisin, jotta emme jonkun mielestä olisi vain mukavuudenhaluisia? Tunteja ei päiväkodin aamupäivissä ole yhtään enempää kuin kotioloissakaan, mutta lapsia sen sijaan on moninkertainen määrä. Parhaamme me teemme, mutta valitettavan monelle se ei tunnu riittävän. Tässä ketjussa sentään on järjellä käypiä vanhempia, jotka toivovat joko ulkoilua taikka toimintaa enemmän. Käytännön työssä kohtaa paljon myös niitä, joiden mielestä molempia pitäisi olla enemmän. Pitäisi siinä kahdessa tunnissa ehtiä käyttää toimintaan tunti ja ulkoiluun kaksi tuntia...
"Mitä muuten ne hoitajat tekevät jotka ovat vielä töissä mutta eivät ulkoile lasten kanssa? Onko se sitä hienoa "suunnitteluaikaa" mahdollista toimintaa varten jota ainakin meidän päiväkodissa näyttää olevan aivan minimaalisesti."
Meidän talossa aamu- ja välivuorolainen ulkoilevat aamupäivällä. Iltavuorolainen on se, joka auttaa viimeiset lapset ulos asti, ensimmäiset sisääntulijat sisälle ja yrittää huolehtia mm. lounaan ja päivälevon esivalmistelut siinä välissä. Toisin sanoen siivoilee osastolta kaiketi joitain levälleen jääneitä leikkejä tai mahdollisia aamutoiminnasta jääneitä välineitä paikoilleen, laittaa vuoteet unikuntoon ja usein kattaa myös pöydät. Aikaa tähän kaikkeen on yleensä puolesta tunnista 45 minuuttiin. Onnellinen ainakin minä olen, jos oikein suunnitteluaikaakin tuossa jää. Yleensä aika hujahtaa yleiseen järjestelyyn ja kaikenlaisiin muihin hommiin jotka täytyy hoitaa. Meidän talossa pyritään myös kaikille järjestää aamupäivästäkin yksi lyhyt tauko keskipäivän tauon lisäksi. Iltapäivisin kun aamuvuorolainen on lähtenyt kotiin ei välttämättä ole aikaa käydä edes vessassa rauhassa. Niinkin pienet asiat kuin hetken hengähdystauot poissa lapsiryhmästä ovat päivähoitotyössä monesti kiven takana ihan käytännön syistä. Työssä jaksamisen kannalta ne olisivat kuitenkin hyvin tärkeitä. Ei meillä yleensä ole edes ruokatoukoa, vaan syömme lapsiryhmässä samalla auttaen lapsia, kaataen lisää maitoa, voidellen leipiä ja jakaen lisää ruokaa. Tämän ohella esim. pienten puolella yleensä siinä samalla syöttää kahta pikkuistakin.
Miksi niin monessa päiväkodissa ollaan jämähdetty siihen, että kaikki toiminta tapahtuu aamupäivällä? Kuka kieltää toteuttamasta toimintaa myös iltapäivällä? Jos välipalaa syödään suunnilleen 14-14.30 välinen aika ja ulos aletaan pukemaan joskus 15.30, niin siinähän jää ainakin puoli tuntia (enemmänkin!) jonkinlaiselle toiminnalle.
Minun mielestäni ulkoilu ja muu ohjattu toiminta ovat samanarvoisia ja molempia tarvitaan sopivasti. Joskus toista enemmän ja joskus toista vähemmän. Toisena päivänä pidempi ulkoilu ja toisena päivänä enemmän toiminta-aikaa sisällä, joskus enemmän toimintaa iltapäivällä ja enemmän ulkoilua aamulla tai päinvastoin.. Joustaminen ja vaihtelu ei ole kiellettyä!
Sopiva keskitie kaiken, ulkoilun, ohjatun toiminnan, vapaan leikin, levon jne.., suhteen löytyy hyvän suunnittelun avulla. Nimenomaan suunnittelun, joka on tehty kyseessä olevan ryhmän tarpeiden mukaan.
Kaikki lapset paikalla ja aamuvuorolainen lähtee puoliltapäivin...kuka askartelee ja mitä kun kaikki 22 kiljuu ympärillä...
"Miksi niin monessa päiväkodissa ollaan jämähdetty siihen, että kaikki toiminta tapahtuu aamupäivällä? Kuka kieltää toteuttamasta toimintaa myös iltapäivällä? Jos välipalaa syödään suunnilleen 14-14.30 välinen aika ja ulos aletaan pukemaan joskus 15.30, niin siinähän jää ainakin puoli tuntia (enemmänkin!) jonkinlaiselle toiminnalle."
Aamupäivä on yleensä se aika päivästä, jolloin paikalla on paitsi mahdollisimman paljon lapsia ja myöskin kaikki aikuiset. Aamuvuoroon tullut aikuinen on hyvin harvoin ryhmässä enää välipalan jälkeen. Joko hänen työaikansa on päättynyt tai hän tekee kaikenlaisia pakollisia paperihommia, joita päivähoidon henkilöstön vastuulla on nykyään melkoisen paljon niitäkin. Monesti myös ensimmäisiä lapsia saatetaan hakea jo klo 15 aikoihin tai jopa sitä ennen. Siinäkin täytyy yhden aikuisen hypätä vaihtamassa päivän kuulumisia vanhempien kanssa, joten mahdollista ohjattua toimintaa ohjaamassa olisi ainoastaan yksi aikuinen. Jos tuolloin paikalla on lähes 20 muuta lasta, ei se yksinkertaisesti vain toimi.
Meillä myöskin ulos aletaan kyllä valmistautumaan jo klo 15, jotta kaikki lapset ehtivät ulos ja iltavuorolainen laittaa paikat yökuntoon ennen klo 16, jolloin välivuorolaisen työaika päättyy. Taas täytyy muistaa ne siirtymätilanteet ja niiden viemä aika. Kukaan ei kiellä toteuttamasta toimintaa myös iltapäivällä ja meillä sitä tilaisuuden tullen toteutetaankin myös iltapäivällä. Tilaisuutta siihen ei vain realistisesti ole läheskään joka päivä. Meillä ehkä kerran viikossa sattuisi olemaan sellainen hetki. Ja niillä viikoilla, jolloin aamuvuoro meidän ryhmässä alkaa ennen klo 7 aamulla, ei tälläistä tilannetta ole edes sitä kertaa viikossa.
"Minun mielestäni ulkoilu ja muu ohjattu toiminta ovat samanarvoisia ja molempia tarvitaan sopivasti. Joskus toista enemmän ja joskus toista vähemmän. Toisena päivänä pidempi ulkoilu ja toisena päivänä enemmän toiminta-aikaa sisällä, joskus enemmän toimintaa iltapäivällä ja enemmän ulkoilua aamulla tai päinvastoin.."
Juuri näinhän päiväkodeissa yleensä toimitaan! Välillä käytetään sisällä enemmän aikaa ja välistä mennäänkin pikaisesti ulos. Ja sitten kun joku vanhempi tuo lapsensa hoitoon poikkeuksellisesti vasta puoli kymmeneltä ja näkee porukan sisällä vielä, hän valittaa, ettei päivähoidossa ulkoilla riittävästi. Tai kun ollaankin oltu paljon ulkona, joku suutahtaa ettei päivähoidossa ole riittävästi ohjattua toimintaa.
Herää myös kysymys, että mikä on sitä oikeaa ohjattua toimintaa, jota enemmän toivotaan? Jotain sellaistako, josta jää konkreettista näytettävää myös vanhemmille, kuten erilaiset askartelut? Juuri tällaista kun iltapäivisin harvemmin on tilaisuutta toteuttaa, mutta kuitenkin lähes jokainen arjen tilannehan on itseasiassa ohjattua toimintaa. Jokainen siirtymätilanne on sellaista, kun hoitajat ohjaavat lasta vessassakäymisissä ja päälle pukemisessa. Jokainen ruokailutilanne on sitä, kun lapsia opastetaan hyvissä pöytätavoissa ja ikätason mukaan ohjataan kuinka lapsi voi itse annostella itselleen ruokaa, voidella leipänsä ja kaataa itselleen maitoa. Moni "vain" leikkitilannekin on ohjattua toimintaa, kun aikuiset muovailevat tai piirtelevät lasten kanssa, lukevat satuja, loruttelevat tai ohjaavat leikkiä. Varsin moni lapsi tarvitsee ihan leikin ohjausta, jotta leikkiin muodostuisi jonkinlainen rakenne ja juoni. Ilman aikuisen ajoittaista ohjausta moni leikki on lähinnä vain riehumista tai leikkivälineiden heittelyä yms. Päivähoidon arki on täynnä ohjattua toimintaa, joita kovin monet vanhemmat eivät tunnu tiedostavan olevan olemassakaan, koska siitä ei erikseen viikko-ohjelmassa mainita eikä siitä jää mitään käsinkosketeltavaa välitöntä "todistusaineistoa".
Tämä kaikki on sitä sopivaa keskitietä, joka hyvän suunnittelun avulla on päivähoidossa saatu toteutumaan juuri siihen nimenomaiseen lapsiryhmään sopivaksi. Siltikin päivähoito on aina ryhmähoitoa ja kaikkien toiveita ei aina voida pilkulleen toteuttaa. Vanhemmat yleensä myös muodostavat näkemyksensä toiminnasta niiden pienten hetkien perusteella, jota he itse sattuvat päivän toiminnasta näkemään. Kovinkaan kattavaa kokonaiskuvaa ei niistä yleensä saa, mutta silti juuri niiden perusteella koetaan, ettei lapsi saa päivähoidossa riittävästi sitä jotain, mitä vanhempi toivoisi hänen saavan. Juuri tästähän on ollut kyse pitkälti tässäkin ketjussa; yksi vanhempi hakee lastaan ennen neljää ja kun lapsi on vasta pihalle ehtinyt, hän kokee ettei lapsi saa päivähoidossa riittävästi ulkoilla. Kun taas toinen vanhempi ihmettelee, että mikä kiire sinne pihalle oikein on, voisihan sitä käyttää iltapäivällä enemmän aikaa vaikkapa siihen ohjattuun toimintaan. Kuitenkin arjen realiteetti on se, että yleensä ei voida laittaa Miia ja Janinaa ulos heti ennen kolmea, koska heidän vanhempansa toivoisivat enemmän ulkoilua, ja samaan aikaan askarrella Joonaksen ja Nikon kanssa, koska heidän vanhempansa toivovatkin lisää ohjattua toimintaa. Ei meillä yksinkertaisesti henkilökunta riitä tällaiseen, varsinkaan iltapäivällä.
on 22 (tai enemmän) lasta, ei voi olla vain 2 työntekijää. Eli vaikka aamuvuorolainen lähtee, niin kaksi muuta työntekijää vielä jää. Ei toiminta ole välttämättä askartelua. Isommalla porukalla voi pitää laulu- tai satuhetken, jumpata, leikkiä vaikka salissa, tai mitä muuta keksiikään.. Pitää ottaa huomioon kyseisen päivän työvuorot, lasten määrä, hoitoajat jne.
miksi askartelua käytetään lähes synonyymina toiminnalle? Onhan se "toiminta" paljon muutakin. Juuri niitä perushoitotilanteita, ja kaikkea muuta mistä ei tule sitä konkreettista pahvista leikattua liimattua tuotosta.. jumppaa, musiikkia, draamaa, retkiä, kirjallisuutta, leipomista ym...
Jos eteisen seinällä on näkyvillä viikko-ohjelma, jossa on joka päivälle jotain "ohjelmaa", niin siitähän vanhemmat näkevät mitä tapahtuu vaikka kaikesta tapahtumisesta ei tulekaan niitä silkkipaperimyttyjä tai vohvelikangasompeluksia lapsen lokeroon. ;) Ja voivathan työntekijät sanoa (ja varmasti moni sanookin) kuulumisia vaihdettaessa, että tänään ollaan musisoitu, laulettu, jumpattu, leikitty vapaasti tms., niin vanhemmat saavat tietää, että "jotain" on tehty päivän aikana. :)
kirjoitettukin, niin iltapäivän toimintahetkistä eivät pääsisi kaikki lapset "nauttimaan". Meillä haetaan lapsia jo ruoan jälkeen ja välipalalta. Ja meillä myös saa heräillä lapset ihan rauhassa puoli kolmeen mennessä. Eli viimeiset lapset ovat syöneet välipalan vasta vähän ennen kolmea. Ja 15-15.30 aletaan lähteä ulos. Eli ei siinä hirveästi aikaa ole.
Iltapäivä on muutenkin ihana "rauhoittaa" lasten leikeille ja yhteiselle ajalle aikuisen kanssa. On mukava jakautua muutamaan eri paikkaan leikkimään, muovailemaan, piirtämään, satuilemaan, sylittelemään tai mitä vaan. Silloin yleensä aikuisella on aikaa olla todella lapsen kanssa. Meilläkin oli tänään ihana iltapäivä. Lapset halusivat kuunnella musiikkia. Samalla joku siinä tanssi ja lauloi, joku lueskeli kirjaa. Aamupäivän temppuradasta jääneet jumppavälineet haluttiin ottaa käyttöön. Eli pallot lentelivät ja tasapainolauta kolisi lattialla. Eli jumpattiin, mutta ihan ilman ohjausta ja lasten omasta tahdosta ja lasten omaan tahtiin. Toisessa huoneessa muutama lapsi muovaili ja joku söi vielä välipalaa. Käytävässä oli pojilla pyssyleikit. Ei iltapäivä mielestäni tämän kummallisempaa ohjelmaa kaipaa.