onnistunut tiistai-aamu. Ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, mutta kun ei mitään hyvää ole taas moneen kirjoitukseen mahtunut, ajattelin että viimekertainen kirjoitukseni sai hyvän vastaanoton ja jatketaan me, jotka emme halua täällä nurista tyhjistä asioista. Joten tiistai-aamu on valjennut syksyisen viileänä,utuisena kuin salaperäinen tieto,joka on niin salaperäinen ettemme voi sitä havaita ennenkuin se on jo tullut tietoomme ja tajuamme että, hei tuo oli se utuinen juttu jota aamulla ounastelin. Mutta tähänpäivään kuuluu naurua , toistemme huomioonottamista, ehkä halia jos sattuu halattava kohdalle, no voi siinä suukonkin pikaisesti muiskasta. Siis tänäänhän on ihan kivapäivä alkamassa ja sitä riittää iltaan saakka. t. se edellisen onnenpäivän kirjoittaja taas
onnekkaan
onnellisen
5482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole tullut aiemmin lukeneeksi tätä onnenviestiäsi, kun täällä riehui se joku tekstintuottaja kymmenine outoine otsikkoineen.
Nyt on taas tilaa hengittää.
Minun onnen hetkeni oli eilen sellainen, että kun nyt olen jo vuoden sairastanut kipeitä polviani (toisesta rikkoutui nivelkierrukka ja toisen, sen täysin terveen, kiskaisi keskussairaalan johtava ortopedi kävelykunnottomaksi, eli varokaa kaikkia ortopedejä), niin eilen päätin tuttavani kanssa yrittää kiivetä Hakoisten Linnavuorelle.
Ja onnistuin! Onnistuin!
Jopa tulemaan alas! Sain taas uutta elämänuskoa ja nyt yritän joka päivä kävellä sellaisen lenkin, jossa on nousua ja laskua. Seitenkymppisen on paras joka päivä ainakin yrittää pitää huolta kunnostaan.
Nyt on jokapäiväinen ilonaihe se, että puihin tulee ihan valtavasti omenoita eikä madon matoa ja päivä päivältä ne ovat kypsempiä ja kypsempiä eli joka päivä tulee makeampaa hilloa kun en sokeria käytä.
Siitäkin olen iloinnut, että sukulaiseni ja muutkin saavat nyt puitua kun on näin pitkä pouta.
Omenaposkisia terkkuja kaikille.
kruusialaiset ja georgialaiset vierailivat myös aikanaan linnavuorella. olivat erittäin tyytyväisiä kauniisiin maisemiin janakkalassa.
kirjoituksia saadaan. Kiitos ja katsokaapas ihmiset ikkunoistanne ulos. Aurinkopaistaa ja on monella viikonloppuvapaa. Lähdetään ulos kävelylle ja hymyillään elämälle Ja mikä ihanampää kun tämänihmisen kohdalla joka pääsi ominjaloin kipuamaan vuorelle. Ihan oikeasti olen iloinen puolestasi. Itse en vielä tiedä missä ko vuori on mutta otanpa selvää ja kipuan itsekin sinne ihastelemaan. Tänään on taas hyvä päivä. En keksi yhtään syytä miksi voisin marista, enkä muuten haluaiskaan.
Janakkalan kirkolta noin 1 km etelään, aivan Hakoisten kartanon vieressä. Eli kartano on rakennettu aikoinaan sen tuntumaan.
Vanhalta kolmostieltä mennään samaa suoraa tietä, mitä kartanoonkin. Ennen kartanoa, vasemmalla on vuoren juurella parkkipaikka ja opastauluja, joissa kerrotaan vähän vuoren historiasta sekä kasvillisuudesta.
Siellä kukkivat parastaikaa siniset orvokit ja moni muukin kasvi, koska rinne on lämpöinen. Orvokkeja on keväällä vuoren päällinen sinisenään, nyt vain rinteillä. Lisäksi jänönapila kukkii parhaillaan. Sen kuva on alhaalla taulussa, joten tunnistat sen kyllä. Sitä on lakialueen lounaisreunalla.
Vuorella on ainakin aiemmin tavattu myös päivännouto, jota ei ole kun parissa paikassa mannermaalla ja sitten Ahvenanmaalla. Ruotsalaiset valloittajat ovat todennäkäisesti tuoneet sen tullessaan kun alkoivat pykätä vuorella linnaa. Myöhemmimmin huomasivat, että Hämeenlinnan paikka oli tarkoitukseen sopivampi ja muuttivat varustuksensa sinne.
Olen lukenut vuoren rauniot tutkineen arkeologin opuksen (noin 200 sivua), joka oli erittäin mielenkiintoinen. En nyt vain millään muista hänen nimeään, mutta teki ryhmänsä kanssa perusteelliset kaivaukset vuorella.
Vuorelta on tietysti upeat näköalat joka suuntaan, mm. kirkolle ja yli Kernaalan järven.
Ennen ruotsalaisten ja kristinuskon tuloa novgorodilaiset hallitsivat vesireittiä. Soutivat uiskoillaan mereltä jokea ylös. Hausjärvellä vetivät veneensä erittäin kapean ja matalan vetokannaksen yli. Aivan sen vieressä olevaa Salpausselän harjannetta kutsuttiin ennen Vartiovuoreksi. Siihen aikaan Puujoki oli niin korkealla, että peitti koko lavean pellon. Olen käynyt paikalla. Siitä menee Lahden rata ja ainakin silloin vielä maantie ylitti sen juuri tuossa vetokannaksen kohdalla. Ehdottomasti Hausjärven kiinnostavin nähtävyys.
No niin, novgorodilaiset kävivät siis sekä kauppa- että ryöstöretkillä, jolloin Räikälänjoen toisella puolella, Taaran rinteillä asuvat pakanat pakenivat varmuuden vuoksi Linnavuorelle.
Taara oli heidän jumalansa ja ruotsalaisten Laurin lähteeksi ristimä lähde oli aikoinaan Taaran lähde. Nimi Tarinmaa on sitä perua.
Räikälänjoen pohjoispuolella, melko lähellä tietä on kaksi kuppikiveäkin. Kiveen hangattiin pienellä kivella kuoppia, joihin palvontamenoissa pantiin metsän riistaa, verta, viljaa, jopa vastasynnyttäneen äidin maitoa.
Nillä paikoilla heillä oli myös kalmisto, missä on tehty arkeologisia kaivauksia, joita on selostettu paikalla olevassa taulussakin, mikäli oikein muistan. Taisi olla polttokenttäkalmisto.
Tämä Taaran maa on sekä historialtaan, että geologialtaan ehdottomasti mielenkiintoisinta sekä kauneinta aluetta Janakkalassa. Ja taitaa olla myös pitäjän ainoa paikka, jota ei koskaan tulla tärvelemään teollisuudella, asutuksella tai laskettelurinteillä.
Lisäksi joen eteläpuolella eräässä kalliossa on komea hiidenkirnu, jonka tarkan sijainnit sain itsekin selville vasta tänä käsänä, vaan en ole vielä tuon koipeni kanssa päässyt siellä käymään. Nyt tekisi mieli mennä.
Eilen kävelin hiukan metsässä, hirvikärpästen uhallakin, ja löysin lähes ämpärillisen kanttarelleja. Siinä ilonaihatta täksikin päiväksi.
Voikaa hyvin, olkaa iloisia. Elämä on lyhyt, mutta kaunis.
Osaatko sanoa tarkemmin missä se hiidenkirnu sijaitsee