Millaisia motiiveja aikuisopiskelijoilla on alkaa myöhemmin opiskella? Onko pohjalla joku koulutus ja haluat jatkaa siinä pidemmälle? Vai puuttuuko pätevyys? Vai haluatko totaalisesti vaihtaa alaa? Miksi?
Itse olen 26-vuotias ja opiskelen aikuiskoulutuksena sosiaalialaa AMKssa. Ennen tätä mm. hain opettaja-koulutukseen sekä luokanope että erityis puolelle, kerran pari, enkä päässyt. Minusta tässä tapahtui ihan tosissaan emämunaus mutta toisaalta, tapahtumia seurasi myös monta positiivista odottamatonta käännettä.
Pidän kyllä nykyisistä opinnoista ja löydän siitä paljon hyvää. Sen verran kuitenkin jäi kaivelemaan etten aikoinaan opeksi päässyt etenemään, että aion tässä AMK-tutkinnon jälkeen lähteä ulkomaille asian korjaamaan. Tulee maksamaan mansikoita mutta ei väliä. Olen ottanut selvää ja pystynen tällä AMK-tutkinnolla hakemaan eräässä maassa luokanopettaja-ohjelmaan joka kestää kaksi vuotta neljän sijaan.
Taloudellisesti olisi lienee viisasta hakeutua työelämään mitä pikimmiten. Mutta koen tärkeämpänä ja pidemmän päälle järkevämpänä sen että tulen tehneeksi sen mitä olen alunperin halunnutkin. Ei mitään tyytymistä siihen kuuluisaan "second best"iin.
Toisaalta syynsä kaikella eikä väkisin?
Itse olen 26-vuotias ja opiskelen aikuiskoulutuksena sosiaalialaa AMKssa. Ennen tätä mm. hain opettaja-koulutukseen sekä luokanope että erityis puolelle, kerran pari, enkä päässyt. Minusta tässä tapahtui ihan tosissaan emämunaus mutta toisaalta, tapahtumia seurasi myös monta positiivista odottamatonta käännettä.
Pidän kyllä nykyisistä opinnoista ja löydän siitä paljon hyvää. Sen verran kuitenkin jäi kaivelemaan etten aikoinaan opeksi päässyt etenemään, että aion tässä AMK-tutkinnon jälkeen lähteä ulkomaille asian korjaamaan. Tulee maksamaan mansikoita mutta ei väliä. Olen ottanut selvää ja pystynen tällä AMK-tutkinnolla hakemaan eräässä maassa luokanopettaja-ohjelmaan joka kestää kaksi vuotta neljän sijaan.
Taloudellisesti olisi lienee viisasta hakeutua työelämään mitä pikimmiten. Mutta koen tärkeämpänä ja pidemmän päälle järkevämpänä sen että tulen tehneeksi sen mitä olen alunperin halunnutkin. Ei mitään tyytymistä siihen kuuluisaan "second best"iin.
Toisaalta syynsä kaikella eikä väkisin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nuorempana oli sairauksia, ei voinut/pystynyt opiskelemaan (kukaan ei ymmärtänyt) ja paikkoja ei löytynyt läheltä. Toista tai kolmatta koulutusta menossa putkeen ja väsyttää. PAKKO opiskella. Ja kun oikealle alalle päästävä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Kaikenlisäksi kaikki eivät tunnu heti edes pääsevän sinne minne pitäisi yksilöllisesti.
Aika meni ja nyt tuntuu ikälopulta. Jos aikoo saada rahaa, elää terveenä, opiskelua... muuten voikin kuolla yksin ja köyhyyteen.
Toivon vielä harjoittelua ja vähän työtä, ja yrittäjäksi haluan.
Oikea ala ja toimeentulo, mielekkyys. Mutkien kautta menee, ja koulutus ei ole tasokasta kaikkialla. Toimeentulo olematon opiskelijalla.
samaa mieltä. Olen itse onneksi vielä nuori ja pystyn asian "korjaamaan" edelleen. Minulle paikan ei tarvitse olla lähellä. Menen lähes kuinka kauas vain haluamani tutkinnon saadakseni. Aina voi palata jos siltä tuntuu. Tämä on sitä yksin elämisen autuutta, perheellisellä aivan toinen juttu. Ja toimeentulo opiskeluaikana on todella "naurettavaa".
voi kiehtoa... itse kun en päässyt kouluun johon hain, sain mahdollisuuden katsella uudelleen ympärilleni ja arvioida itseäni uudelleen ja tajusin syynkin miksi minua ei valittu: en sopinut sille alalle. hain toiseen paikaan, joka oli alkanut kiinnostamaan ja pääsin sisälle toiseksi parhaimpien pisteiden avulla: sovin tälle alalle paremmin. miksi jotkut käyttävät puoli elämäänsä jonkun tietyn alan tavoitteluun, joka todennäköisesti ei kuitenkaan tule olemaan taivaallista vaan samanlaista arkista puurtamista kuin muukin työ? itse en elä työskennelläkseni vaan työskentelen elääkseni...
no ehkä se onkin se ero ihmisten kohdalla: toiset elävät työskennelläkseen. olkoon sitten harvinaista tai ei, mutta ainakin itse olen sitä tyyppiä että tekisin ihan varmasti jotain siitä huolimatta ettei se taloudellisesti olisi tarpeellista. siispä aion päästä sen kaltaisen homman kimppuun mikä oikeasti kiinnostaa ja sitäpaitsi auttaa muita ihmisiä.
se etten parilla yrittämällä päässyt OKL:een avasi tosiaan monia portteja, ja ihan varmasti laajensi maailmankuvaani ja mahdollisuuksiani. olen samaa mieltä siinä että jos ei pääse niin ei väkisin, voi olla että silläkin hylätyksi tulemisella on tarkoituksensa. omalla kohdallani luulen tajuavani mikä se juju oli, katsellaan osuiko oikeaan. sehän selvennee kun tässä seuraavan siirtoni teen, toistaiseksi mennyt sujuvasti eteenpäin.
ei sitä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. kaikilla kai kuitenkin vapaus valita ja vaikka sitten pilata elämänsä tai sitten toisaalta löytää se mitä luulikin löytävänsä. siihen kuuluisaan toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon taas ei mielestäni kenenkään tarvitse tyytyä, vaan jos jotain haluaa niin ei muuta kun ponnistelemaan. jos ei heti pääse minne luuli haluavansa, niin eihän se tarkoita että pitäisi koko ala samantien hylätä. kenties sitä vaan pitää tarkastella toiselta kantilta ja yrittää joskus uudelleen jossain muussa tilanteessa.