Olen päätökseni tehnyt mutta silti ikäkysymys hieman vaivaa. Yleisesti voi sanoa että korkeakouluopiskelija niin Suomessa kuin ulkomaillakin on keskimääräisesti minua nuorempi. Olen toki vielä nuori, mutta sen verran aikuinen jo että esim haluamaani maahan Bachelor-tutkintoon haettaessa kysellään jo lisäkysymyksiä vuosista lukion ja tämän päivän välillä.
Minkä ikäinen sinä olet ja millaisessa tilanteessa? Miksi koet parempana hakea opiskelemaan ulkomaille? Entä millaista palautetta olet saanut ympäriltäsi?
Olen 26-vuotias ja opiskelen aikuiskoulutuksena sosiaalialaa AMKssa. Ennen tätä mm. hain opettaja-koulutukseen sekä luokanope että erityis puolelle, kerran pari, enkä päässyt. Minusta tässä tapahtui ihan tosissaan emämunaus mutta toisaalta, tapahtumia seurasi myös monta positiivista odottamatonta käännettä.
Pidän kyllä nykyisistä opinnoista ja löydän siitä paljon hyvää. Sen verran kuitenkin jäi kaivelemaan etten aikoinaan opeksi päässyt etenemään, että aion tässä AMK-tutkinnon jälkeen lähteä ulkomaille asian korjaamaan. Tulee maksamaan mansikoita mutta ei väliä. Olen ottanut selvää ja pystynen tällä AMK-tutkinnolla hakemaan eräässä maassa luokanopettaja-ohjelmaan joka kestää kaksi vuotta neljän sijaan.
Taloudellisesti olisi lienee viisasta hakeutua työelämään mitä pikimmiten. Mutta koen tärkeämpänä ja pidemmän päälle järkevämpänä sen että tulen tehneeksi sen mitä olen alunperin halunnutkin. Ei mitään tyytymistä siihen kuuluisaan "second best"iin.
Lähipiiri muutamaa ymmärtäväistä poikkeusta lukuunottamatta suhtautuu enemmän tai vähemmän nyrpeästi. Joku kenties kateudesta, joku toinen taas surusta etten aiokaan pysyä lähellä heitä.
Minkä ikäinen sinä olet ja millaisessa tilanteessa? Miksi koet parempana hakea opiskelemaan ulkomaille? Entä millaista palautetta olet saanut ympäriltäsi?
Olen 26-vuotias ja opiskelen aikuiskoulutuksena sosiaalialaa AMKssa. Ennen tätä mm. hain opettaja-koulutukseen sekä luokanope että erityis puolelle, kerran pari, enkä päässyt. Minusta tässä tapahtui ihan tosissaan emämunaus mutta toisaalta, tapahtumia seurasi myös monta positiivista odottamatonta käännettä.
Pidän kyllä nykyisistä opinnoista ja löydän siitä paljon hyvää. Sen verran kuitenkin jäi kaivelemaan etten aikoinaan opeksi päässyt etenemään, että aion tässä AMK-tutkinnon jälkeen lähteä ulkomaille asian korjaamaan. Tulee maksamaan mansikoita mutta ei väliä. Olen ottanut selvää ja pystynen tällä AMK-tutkinnolla hakemaan eräässä maassa luokanopettaja-ohjelmaan joka kestää kaksi vuotta neljän sijaan.
Taloudellisesti olisi lienee viisasta hakeutua työelämään mitä pikimmiten. Mutta koen tärkeämpänä ja pidemmän päälle järkevämpänä sen että tulen tehneeksi sen mitä olen alunperin halunnutkin. Ei mitään tyytymistä siihen kuuluisaan "second best"iin.
Lähipiiri muutamaa ymmärtäväistä poikkeusta lukuunottamatta suhtautuu enemmän tai vähemmän nyrpeästi. Joku kenties kateudesta, joku toinen taas surusta etten aiokaan pysyä lähellä heitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olin 21-v. kun aloitin opiskelut ulkomailla. Oli mukava huomata, etten ollut joukon vanhimmasta päästä, vaan opiskelijaporukkaamme mahtui ihmisiä 18-30-v., joten sovin hyvin joukkoon. Aika monella oli ollut välivuosia ja muita opintoja ennen tutkinnon aloittamista. Sitten lähdin vaihtoon ja siellä olinkin 23-vuotiaana vanhemmasta päästä ja se hieman tuntui tylsältä, mutta onneksi se olikin vain vaihto.
Olihan vähän niin, ettei oikein kukaan tahtonut ymmärtää ulkomaille opiskelemaan hakeutumista. Etenkin valitsemani opiskelumaa oli ihan "outo" muiden mielestä. Nyt opiskeluiden jälkeen huomaan, että kyllä kannatti mennä oman pään mukaan, en vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään enkä valitsisi toisin, kaikki meni niin loistavasti. Toki opintojen alussa arvellutti, että saakohan tällä mistään töitä ja saankohan opintoja ylipäätään suoritettua, mutta molemmat huolet osoittautuivat turhiksi.
Eli pointti on se, että jos kovasti tekee mieli, niin siitä vaan ulkomaille. Voipi myöhemmin sitten harmittaa, jos ei lähtenyt, kun mielikin teki. Lisäksi 26-v. ei ole mikään vanha yhtään mihinkään. Olen nyt samanikäinen ja paperit taskussa :)
ai ei ole vanha yhtään mihinkään? Kiitos! :D Niin, sitä minäkin tässä yritän itselleni tolkuttaa, muut siihen tuntuvatkin uskovan. Hieman vain sellainen olo että "pitäisi" jo olla vakityö ja sitä rataa. Mutta, a womans gotta do what a womans gotta do, eikös vaan.
Miten kävi töiden ja asumisen kanssa? Jäitkö sinne johonkin ulkomaille vai tulitko takaisin Suomeen? Minkä tyyppistä alaa opiskelit jos saa kysyä?
Töiden ja asumisten kanssa kävi hyvin, parhaimmat kämpät löytyy usein kavereiden kautta ja tietyissä maissa kielitaitoa arvostetaan, eikä tutkinnon suoritusmaalla ole niinkään merkitystä työllisymisen suhteen. Eli en siis ole Suomessa, vaan jatkan ulkomailla ja opiskelin humanistista alaa.
Anna vaan palaa, jos siltä tuntuu, älä välitä mistään puheista, että tietyssä iässä "pitäisi" olla jokin asia jo tehtynä. Ja nykyään vakityöt on aika utopiaa, aika pätkäksi on työsuhteet menneet nykymaailmassa ja vakituisemmastakin töistä katsellaan, josko ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella.
Lähdin juuri tanskaan opiskelemaan bachelor-tutkintoa ja alussa olin ihan täysillä mukana ja nyt hieman epäilyttää ;) pari päivää tänne saapumisen jälkeen mietin että mitä hitsiä mä oon tänne tullu.. siis tanska?!?!?
Kannattaa kuitenkin ottaa ulkomaat huomioon täysin. Loistavaa eri kulttuurin oppimista, täysin uusien ihmisten kanssa tutustumista ja varsinkin englanniksi opiskelu kannattaa.
Kukin lähtee sinne minne pitää. Jos Tanska oli sinun valintasi ja tarjosi haluamiasi opintoja, niin mitä sitä sen kummempia miettimään?
Itse olen lapsesta saakka ollut omasta mielestäni väärän maan asukas. Joten maa selkeä, hieman kauempana kun esim tanska, ja kun kerran tarjonta opiskelujen suhteen on aivan mahtavaa luokkaa Suomeen verrattuna, niin sinne sitten! Yritän vaan tässä saada itseni vakuuttumaan että "Ei, minulla ei vielä "ole pakko" olla vakityötä vaan voin jatkaa opiskeluja ja tehdä siten haluamiani töitä myöhemmin!" Pidän kyllä nykyisistä opinnoistani mutta en pysty ihan varmasti sulkemaan pois erään toisen koulutuksen päässä heiluvaa sanaa "kutsumusammatti". :)
missa suoritit tutkintosi.. missa maassa oli mahtavaa tasoa opiskelut:) ?
itse kanadaan lahdossa..