Nyt on todettu, varmaan ihan aiheellisesti, että vastasynnyttäneet ovat usein ilman riittävää turvaverkkoa uupumassa vauvan- ja kodinhoidon pyörityksessä. Tätä hyväksikäyttäen on mm. jotkut huipulla kieppuvat uraäitipoliitikot vaatineet, että jokaisen vastasyntyneen kohdalla kartoitetaan jokaisen vauvaperheen kyky selvitä arjesta ja kaikinpuolinen tilanne "auttamismielessä". Apua ei silti ole pakko ottaa vastaan vaan viranomaisten harkitseman avun vastaanottaminen on "vapaaehtoista" eikä se muka leimaa ihmisiä karttelijoiksi. Nääkö ei muka tee mitään raporttia nää virkamiehet työtehtäviensä sujumisesta. Kaikin puolin onneton idea taas kerran, kun ei se järkikulta ole vieläkään viimevuodesta muuksi muuttunut eikä tule aikuisilla enää muuttumaan, älykkyysosamäärä on mitä on ja pysyy. Yhtä onnettomia projekteja ja hankkeita on nykypäättäjien aivosoluista singonnut lamavuosista lähtien.
Ehdotan seuraavaa simppeliä ratkaisua vastasyntyneen vauvan perheelle yhteiskunnan taholta:
Äitiyspakkaukseen liitetään palveluseteleitä, joilla voi hankkia kodinhoitopalveluja tai jättää hankkimatta. Mihinkään ei tule merkintää, eikä kodinhoitopalveluja tarjoavilla yrityksillä ole kyttäys eikä raportointivelvollisuutta eikä -oikeutta edes. Vai eikö maamme päättäjäkunta usko kansalaisten kykyyn käyttää saamiaan palveluseteleitä omaksi hyödyksen.
Miltä kuulostaa.
Ehdotan seuraavaa simppeliä ratkaisua vastasyntyneen vauvan perheelle yhteiskunnan taholta:
Äitiyspakkaukseen liitetään palveluseteleitä, joilla voi hankkia kodinhoitopalveluja tai jättää hankkimatta. Mihinkään ei tule merkintää, eikä kodinhoitopalveluja tarjoavilla yrityksillä ole kyttäys eikä raportointivelvollisuutta eikä -oikeutta edes. Vai eikö maamme päättäjäkunta usko kansalaisten kykyyn käyttää saamiaan palveluseteleitä omaksi hyödyksen.
Miltä kuulostaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vähän kuin lapsilisä, että se tulee sitten kaikille, myös niille, joilla on varaa itsekin maksaa vaikka kotiapulainen tai kustantaa yksityisen puolen palveluja itselleen mielin määrin.
Vai miten äitiyspakkauksen ottaminen nykyisin jakautuu? Ottavatko sen vielä kaikki vai onko se mahdollista saada myös rahana?
Olisiko se niin hirveän paha, jos kodinhoitoapua tarvitsevat voisivat pyytää sitä palvelua neuvolan kautta? Tätä ehdotti myös joku ministereistä.
Yhtälailla päättäjien kartoitus ja auttaminen koskee rikkaita siinä missä köyhiäkin, joten tältä osin ei ole eroa. Jos päättäjät katsovat, että jokin rikas perhe tarvitsee kotiapua, niin tuskin he voivat velottaa tarjoamastaan avusta, vaikka kohde oliskin rikas. Siltä osin ehdotukseni ei tule kalliimmaksi kuin päättäjien ehdottama kyttäyksen sisältävä kartoitus ja sen mukanaan tuomat kustannukset. Tämähän oli päättäjillä idea, että ei tule kahden kerroksen väkeä, vaan kaikki rikkaat ovat samalla tavalla kohteena kuin köyhätkin vauvaperheet.
terveydenhuollon alaista toimintaa.
Kuntien sosiaalihuollosta kuten kotipalvelun kodinhoitajineen tälläkin hetkellä
pitäisi
ihan jokaisessa tämän maan kunnassa olla lapsiperheillekin tarjolla.
Jokainen maksaa siitä tulojensa mukaisesti ja kotipalvelua saa kotiinsa niin kauan kuin on tarvetta.
Laissa ei ole aikarajaa palvelun kestolle ja johonkin maailman aikaan oli jopa
kuukausimaksulla perheillä säännöllisesti käyvä kodinhoitaja
perhettä avustamassa (esimerkiksi jomman kumman vanhemman sairaus, vamma tai muu vastaava).
palveluun. Kirjoituksesta osa tässä:
"Yhden lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa noin 35000 euroa vuodessa. Kaikista sijoitetuista lapsista kertyy yhteensä puolen miljardin euron lasku kunnille joka vuosi.
----
Kolmen sijoitetun lapsen vuosikustannuksilla voitaisiin palkata parikin kotiavustajaa auttamaan vaikeuksiin joutuneita perheitä - useampiakin kuin yhtä avustajaa kohti.
Jos apua arkipäivän ongelmiin vietäisiin kotiin, olisi mahdollista puuttua uhkaaviin tilanteisiin varhaisessa vaiheessa ennen kuin ongelmat paisuvat niin suuriksi, että lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle.
Pian käynnistyvät kunnallisvaalikampanjat täydellä teholla. Nyt olisi valtuustoehdokkailla mahdollisuus yrittää vaikuttaa siihen, että oman kunnan sosiaalitoimessa ryhdyttäisiin lapsiperheiden ongelmia hoitamaan jo alkuvaiheessa, jotta vältyttäisiin lapsen sijoittamiselta.
Kyse ei ole pelkästään rahasta vaan lasten tulevaisuudesta, jolle sijoittaminen kodin ulkopuolelle antaa huonot eväät."
kustannukset laskettu, taitaa laskelmassa olla kyse terveen lapsen sijoittamisesta sijaisperheeseen.
Toisaalla luin eilen jossain sijaisperheiden tulolaskelmassa, että jo vuonna 2004 keskimääräinen tulo sijoitetusta lapsesta oli sijaisperheessä 18000 euroa vuodessa ja noista ajoista summat ovat nousseet paljon.
Jos lasketaan laitoskustannuksia, voi yhdestä lapsesta maksettu määrä olla kymmenkertainen eli 180000 euroa vuodessa.
Hyvinvointivaltiossa on se vika että se on tehnyt kansalaisen "hyvinvoinnista" (mitä se sitten onkaan?) virallisen pakon. Näin ollen kansalainen on vastuussa elämästään kaikkitietävälle sosiaalihuollolle joka määrittelee kansalaisen pakot ("lapsen etu", "mt-potilaan etu", "vangin etu", jne). Etu voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain ja on milloin mitäkin, aina määrittelijän kulloisten tarpeitten mukaan. Hyvinvointi on kääntynyt irvikuvakseen.
Suomen Perustuslaissa mainittu yhteiskunnan vastuu kansalaisesta on käytännössä mitä karmein mielivaltaisen kontrollin ja sorron väline.
Yksilöt ja instanssit ovat kaikki itsekkäitä, ovat aina olleet ja tulevat iäti olemaan, myös sosiaalihuolto. Valtiovalta on kyllä aina tiennyt tämän.
Sosiaalihuollon monopoli määritellä lastenhoidon totuudet ja normit on tämän käytännön kivijalka. Normit ovat kuitenkin aina kahden osapuolen, kansalaiset ja virallinen systeemi, välinen sanaton sopimus. Eihän kukaan vielä pakota antamaan sosiaalihuollon sanomisille ÄLYLLISTÄ painoarvoa. Sosiaalihössötyksestä eroonpääsy alkaa siis itsekunkin pään sisältä.
elämässä. Valtion on antanut sossulle hyvän pakkon - lapsen. Irvikuvaelämästä ei pääse pois muutakuin vetämällä köyden kaulaan. Irvikuvaelämää on toisten vain elettävä, vaikka tietääkin elämänsä olevan pelkkä irvikuva siihen asti kun lapsi täyttää 18 tai joku tuomari sattuu armahtamaan.
Pään sisällä on tapahtunut paljon tässä irvikuvaelämässä. Tietää irvikuvaelämänsä, joksi sossu sen tekee. Muuta ei voi, kun on lapsi.
Tunnen aika monta sossun hampaissa olevaa jotka lukevat sossuilevia lehtijuttuja kuin uskovaiset raamattua. Tälläiset eivät koskaan saa asioitansa kuntoon, oli tilanne mikä tahansa.
Olin minäkin pienenä sossun kynsissä, ja olen vähän vieläkin. Pahin on ohi. En ole varsinaisesti koskaan sosiaalihurahtanut mutta silmien avautuminen kesti aikansa, sossuilu kun on ajan henki. Tälläinen keskustelu kuin tällä palstalla on, on lehdissä hyvin harvinaista.
Psykologisoinnilla ei ole älyllistä painoarvoa, painoarvo on pelkästään viranomaisvaltuuksiin perustuvaa.