...viime sunnuntaina sit niinku treffaattii...20 vuoden jälkeen.Ekaa kertaa, kunnolla ton mun ekan ex-mieheni kanssa. Syy: viime keväänä tää mies täytti 60v. En mä tiedä, mikä muhunki on nykyään mennyt. Kaikki nostalgia saa mut niinku pehmenemään. Ja laulut spiidaamaan. Ehkä se on tää ikä.
Tavattiin sit tossa Hagiksessa. Yhdessä kahvilassa. Sellasii kahviloitakaa ei ollu silloin ku oltii nuorii. Mulla oli sille lahja. Konjakkipullo, jonka olin sille ostanut Tallinnasta. Oli kiva jutella taas niinku ennen. Se opetti mua jälleen ymmärtämään mitä niinku Virossa tapahtuu. Fiksu kundi ku on. Eikä mua yhtään enää harmittanut sekään et se käytti naisista sanaa: muija. Jotenkin vaan hymyilytti. Tää kundi on aina oma itsensä. Hyvä Toveri. Mutta ei se muuta tyyliään ja miks muuttais? Istuttiin siinä sit tsaikkalasin ääressä ainaki pari tuntii ja bamlattiin kaikkee mukavaa. Voi hitsi että tuli hyvä fiilis. Jotenki sekin että, vihdoinkin voidaan ihan oikeesti tavata. Ja se että, sekin on antanut mulle anteeksi sen että, sen mielestä mä oon aina se: tyhmä koiran penikka, joka ei hiffaa tästä elämästä mitään. Ok. Oikeessa tää kundi on.
Ainoo harmi oli tässä tapaamisessa. Että, en voinut tolle omalle miehelle niinku mitään kertoo. Ku toi munkaan mies ei olis taas hiffanu että miks. Sit selittää ja piirtää sille et: kato ku....etc. Mut jotenki kuitenkii niin tai näin. On noi kundit kuitenkii jotenkii suloisii.
ajattelee nyt jo pehmennyt:friidu.
Tavattiin sit tossa Hagiksessa. Yhdessä kahvilassa. Sellasii kahviloitakaa ei ollu silloin ku oltii nuorii. Mulla oli sille lahja. Konjakkipullo, jonka olin sille ostanut Tallinnasta. Oli kiva jutella taas niinku ennen. Se opetti mua jälleen ymmärtämään mitä niinku Virossa tapahtuu. Fiksu kundi ku on. Eikä mua yhtään enää harmittanut sekään et se käytti naisista sanaa: muija. Jotenkin vaan hymyilytti. Tää kundi on aina oma itsensä. Hyvä Toveri. Mutta ei se muuta tyyliään ja miks muuttais? Istuttiin siinä sit tsaikkalasin ääressä ainaki pari tuntii ja bamlattiin kaikkee mukavaa. Voi hitsi että tuli hyvä fiilis. Jotenki sekin että, vihdoinkin voidaan ihan oikeesti tavata. Ja se että, sekin on antanut mulle anteeksi sen että, sen mielestä mä oon aina se: tyhmä koiran penikka, joka ei hiffaa tästä elämästä mitään. Ok. Oikeessa tää kundi on.
Ainoo harmi oli tässä tapaamisessa. Että, en voinut tolle omalle miehelle niinku mitään kertoo. Ku toi munkaan mies ei olis taas hiffanu että miks. Sit selittää ja piirtää sille et: kato ku....etc. Mut jotenki kuitenkii niin tai näin. On noi kundit kuitenkii jotenkii suloisii.
ajattelee nyt jo pehmennyt:friidu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kivasti kirjoitit. Rupesin oikein kaiholla ajattelemaan yhtä nuoruuden tyttöystävää, mutta hän ei halua tavata. Virkistäisi treffit kuuskymppistä ukkomiestäkin.
....mäki ensin skrivasin tonne 50 palstalle. Mut sit ku toi munki "ukko" on mustis. Luki kaiken ja tulkitsi kaiken. Väärin. Et ajattelin että, on parempi kertoo tää munki pikku stoori nyt täällä 60 palstalla. Kerran bamlattiin systerin kanssa just tästä treffaamisesta. Senki "ukko" on mustis. Mietittii systerin kanssa tätä kuvioo: et miks meidänki aviomiesten pitää aina olla niin yksinkertaisii, miks ne ei voi bonjaa tota asian ydintä. Et on kliffaa vaan nähdä entisii Tovereita nuoruudesta, se että ne oli etupäässä sit kundeja ei friiduja. Niin sitä ku ei enää jaksais selittää. Ei mun systerikaan mihinkään pääse niin ku en mäkään. Salaa pitää sit treffata. Johtuuks tää sit siitä et meidänki "ukot" kuvittelee et me halutaan jotain ihme lämmittelyitä näihin vanhoin kundikavereihin? Mut voi hitsi musta oli ainaki vaan tosi kliffaa tavata 20 v jälkeen, ex-miestä sit vielä noi "tunteetki" ku oli molemmilla vaan tota ystävyyttä ja toveruutta. Mut selitä nyt tääki juttu aviomiehelle, ei se hiffais ku se ite elännyt meidän kanssa tota nuoruusaikaa, niin miten se vois bonjata, ei mitenkää.
Toivottavasti tää sunki friidus joskus pääsis treffeille sun kanssa. Jos syy on tää mustis. Tai sit sillä voi olla vielä noita "tunteita" sua kohtaan, eikä uskalla treffata sen takii...
Hyvää Päivän Jatkoo kumminkii
t.friidu
ja tapaan ystäviäni silloin kun haluan. Exiä on joskus ihan kiva tavata, mutta eihän niistä kannattaisi mustis olla, jos suhde on kerran loppuun eletty. Mieheni käy välillä auttelemassa omaa exäänsä joissain käytännön töissä, enkä keksi yhtään syytä mustasukkaisuuteen. Olisihan se voinut pitää exänsä, jos olisi halunnut. En ymmärrä, mikä estää ihmisiä tekemästä mitä itse haluavat, kun tietävät mitä tekevät. Kuinka aikuinen ihminen voisi päättää toisen aikuisen puolesta?
....meilläki toi mun mieheni vakava sairastuminen rakko-syöpään, aihettu sit sen, että toi mustasukkaisuus niinku tulee enemmän näkyviin. Kyllä mä sitä ymmärränki. Miltä siitä miehenä niinku tuntuu. Mut kuiteskii. Sit ku mäkään en haluu näitä turhii riita kohtauksii. Ikävä tilanne ku on muutenki. Tai en mä tiedä, jotenki vaan tuntuu et mulle osuu just nää miehet (neljäs menossa), jotka haluu "vartioida" tota munki vapautta, vähä liianki kanssa. Ei ne alussa, mut meki ollaan ollaan aviksessa ja tunnettu jo 5v. En tiedä sit että, mistä johtuu...joskus kyllä ottaa enemmän ku vähä munki nuppii tää mustasukkaisuus. Varsinki nyt ku toi munki kundi on jo 20v. (mun ekasta aviksesta) niin kyllä mulleki pitäis jo jäädä tota omaaki aikaa. Himahommat ku kuitenki friiduna hoidan mielestäni hyvin. Mut toi "oma aika". No, nyt kyllä aloitan ton engun opiskelut iltaisin. Onneks on toi TSL. Saan edes vähä tota "omaa" aikaa. Tää meidän kundi ku on autistinen, mut hyvätasonen. Ja kyllä nää mun miehet pärjää hyvin keskenään, ilman muaki. Oikestaan mä oon vaan tiellä. Miehetki tarttee tota keskenäistä aikaa ilman mutsii eli mua.
Hyvää yötä sulle!
t.friidu
tyylillään. Itse en koskaan ehtinyt muuttaa saman katon alle aviomieheni kanssa, vaan elimme etäliitossa. Suhde perustui luottamukseen, luulen, että olimme uskollisia ja itsenihän tiedän. Mieheni kuoleman jälkeen kohdalleni osui mies, joka oli mustasukkainen, eronnut. Oli ollut koko avioliittonsa ajan uskoton. En kestänyt moista, vaikka meillä oli paljon hyviäkin hetkiä. Nyt minulla on aviomieheni kaltainen etämies, ei mustasukkainen. Tämä kestänee aikansa, tässä iässä noita juttuja ei pidä ottaa kovin vakavasti. Itse olen tosi uskollinen, mutta kumpikin hoitelee omat hommansa.
ollu. Ja sillä periaateella eläny. Et yks suhde niinku kerrallaan eletään kimpassa. Oon kaks kertaa ollu avoliitossa ja nyt tää on toka avioliitto. Mut toi vapauden kaipuuki on sitä, et ei oo kivaa ku "toinen" vaatii kokoajan selitystä. Mullaki on elämä ollu sen verran raskasta. Et nyt viimeistään ku oon 50 niin haluaisin jo vähä tota "omaaki aikaa". Mut vaikeeta se meilläki tää sopiminen siitä on. Hyvä ku pääsen tonne sittariin yksin kauppaan ja joskus tsaikalle, iha vaan yksin. Se ku ei riitä. Mut tää mun puolison vakava sairaus kyllä rassaa molempii, turha väittää ettei rassais. Tekopyhä olisin jos toisin skrivaisin.
Elämä ei aina kuitenkaa menee niin ku ite haluis. Enkä mäkään oo tottunu ihan pienestä niinku toivoo heittämään. Aina oon katsonnu suhteen loppuun saakka. Yrittäny parhaani. Mut sit toi elämä tuo noita muutoksii kuiteskii, haluaisin mä sitä tai en. Onnellisia on ne parit jotka voi tän elämän niinku kimpassa kulkee loppuun saakka. Niitäki on. Ja kyllä meki mun miehen kanssa tää polku loppuun kimpassa kuljetaan. Tulee sit eteen mitä tahansa. Ollaan se toisillemme luvattu. Ja lupaukset täytyy pitää. Mut ainahan tosta "vapaudesta" tääki friidu haaveilee...
Hyvää Päivän Jatkoo sulle:
t.friidu