Olemme vasta mietintäasteella sijaisvanhemmuuden kanssa. Olen miettinyt itsekseni asiaa jo vuosia mutta miehelleni uskalsin paljastaa ajatukseni vasta äskettäin. Yllätyksekseni hänkin oli miettinyt asiaa. Mietimme ja juttelemma vielä jonkin aikaa ennen yhteydenottoa sijaisperheitä järjestävälle taholle.
Kuinka paljon sijaisperheellä on vaikutusvaltaa siihen minkä ikäinen lapsi tulee ja onko väärin esittää toiveita? Kun oma lapsi on vielä alle kouluikäinen niin toiveena olisi että sijoitettu olisi suunnilleen saman ikäinen. Emme voi saada enempää biologisia lapsia ja omankin lapsen kannalta olisi mukavaa että hän saisi ehkä elinikäisen sisareen verrattavan ystävän. Onko liian itsekästä ajattelua? Tiedän että sijoituslapsesta joutuu ehkä joskus luopumaan mutta eihän se tarkoita sitä että mitään yhteyttä ei saa pitää jos lapsi haluaa?
Ja raha-asiat... Paljonko sijaislapsesta maksetaan? Pärjäämistäkin pitää kuitenkin miettiä, onhan sekin aika tärkeää jo omankin jaksamisen kannalta. Muuten ei olisi niin väliksi vaikka ei maksettaisi mitään.
Tässä muutamia kysymyksiä. Vastatkaa te viisaammat.
Kuinka paljon sijaisperheellä on vaikutusvaltaa siihen minkä ikäinen lapsi tulee ja onko väärin esittää toiveita? Kun oma lapsi on vielä alle kouluikäinen niin toiveena olisi että sijoitettu olisi suunnilleen saman ikäinen. Emme voi saada enempää biologisia lapsia ja omankin lapsen kannalta olisi mukavaa että hän saisi ehkä elinikäisen sisareen verrattavan ystävän. Onko liian itsekästä ajattelua? Tiedän että sijoituslapsesta joutuu ehkä joskus luopumaan mutta eihän se tarkoita sitä että mitään yhteyttä ei saa pitää jos lapsi haluaa?
Ja raha-asiat... Paljonko sijaislapsesta maksetaan? Pärjäämistäkin pitää kuitenkin miettiä, onhan sekin aika tärkeää jo omankin jaksamisen kannalta. Muuten ei olisi niin väliksi vaikka ei maksettaisi mitään.
Tässä muutamia kysymyksiä. Vastatkaa te viisaammat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kotiuten lapsen omat vanhemmat päättävät, kenen kanssa heidän alaikäinen lapsensa on yhteydessä.
Sijaisperheellä ei ole oikeuksia kotiutettuun lapseen mitenkään. Kannattaa varautua faktaan utopian sijaan.
että jos lapsi haluaa. Ja riippuu lapsen iästä miten paljon hän voi päättää. Jos kyseessä on ollut pitkä sijoitus ja lapsi on sijaisperheeseen kiintynyt, on lapsen edun mukaista ettei yhteyttä katkaista saman tein. Siinä vaaditaan vanhemmalta mahdollisen oman katkeruuden sivuun laittamista ettei kosta sitä lapselleen. Mutta siinä olet oikeassa että entisellä sijaisperheellä ei ole mitään oikeuksia kotiutettuun lapseen, ja faktat kannattaa ottaa tarkkaan selville.
Alkuperäiselle, totta kai toivomuksia saa esittää, ja yleensä perheeseen sijoitetut lapset ovat alle kouluikäisiä. Mutta jos toivomuksia on kovin paljon niin se saattaa, jos ei estää niin ainakin hidastaa sijoittamista.
Kunnat päättävät itse mitä he maksavat sijaisperheille, minimitaso on kuitenkin määrätty. Sijaisperheille maksetaan hoitopalkkio ja kulukorvaus, ja yleensä myös lapsilisä ja mahdollinen hoitotuki menee perheelle suoraan. Monella kunnalla on myös eri maksu riippuen siitä onko toinen vanhempi kotona hoitamassa lasta vai onko lapsi päivähoidossa. Samoin hoitopalkkio voi olla korotettu jos lapsella on erityistarpeita.
on myös se, että sijaisperhe ei ala tappelemaan lapsen tapaamiseksi väittäen sitä lapsen eduksi. Nimittäin, ei kai nyt sentään lastensuojelun tuloksena lapsesta tehdä avioeroista tutuksi tullutta pelinappulaa, jota jokainen on riuhtomassa omaan piiriinsä. Ottaessaan sijoituslapsen oman lapsensa "sisarukseksi", sijarien on tiedostettava, että heidän lapsellaan on vaara menettää tuo sisarus eikä siihen ole heillä nokan kopauttamista. Mielestäni sillä perusteella, että oma lapsi saisi "sisaruksen" ei paljon kärsinyttä lasta saa kotiinsa ottaa. Siinä menettävät molemmat lapset loppupeleissä.
Mielestäni kaikissa sijoituksissa on paljon sellaisia asioita, jotka ovat kaikille osapuolille riskejä. On järkkyä tämä touhu, kun jokaisella tuntuu olevan eri näkemys sijoitetun lapsen todellisesta tai kuvitellusta statuksesta niin lähtöperheessä, sijaisperheessä kuin koko yhteiskunnassakin, sekä ennen kaikkea viranomaisten silmissä. Tästä on kauhee epäselvyys. Ei ole kunnolla määritelty, kun ei osata.
ei sijaisperhe voi alkaa lapsesta tappelemaan, tässä olikin kyse tilanteesta jossa lapsella olisi pitkäaikainen sijoitus perheessä ja olisi sijaisperheeseen kiintynyt. Silloin tapaaminen kotiuttamisen jälken on varmasti lapsen edun mukaista, kaikkia ajatellen.
Mutta sijaislasta ei voi ottaa oman lapsen sisarukseksi, siitä olen ehdottomasti samaa mieltä.
ulkopuolelle jääneitä lapsia sijoitetaan ja asiaankuuluvan kuntoutuksen puutteesta heillä voi olla pahojakin käytöshäiriöitä. Erikoista ja ripustautuvaa käytöstä voi olla jo hyvin pienellä lapsella, vaikka hänen kotona saamassaan hoidossa ei olisi mitään puutteita.
Näissäkin tapauksissa lastensuojelu suhtautuu vanhempiin kuin pahantekijöihin, joka asenne siirretään helposti myös sijaisvanhemmille. Lapsen sopeutumiseen uuteen paikkaan vaikuttaa paljon, minkä verran he saavat tukea vanhemmiltaan. Tämä on asia, joka huostaanotoissa on haluttu sivuuttaa täysin, vaikka perinteiset syyt sijoituksiin ovat jääneet jo aikaa sitten vähemmistöksi mm. lakisääteisiä palveluja korvaavien huostaanottojen rinnalla.
Huostaanotto on aina perheelle järkyttävä kokemus, olivat siihen johtaneet syyt mitä tahansa. Joten tuskin lapsen vanhemmatkaan kykenevät varsinkaan sijoituksen alussa suhtautumaan tilanteeseen aina täysin tasapainoisesti. Kannattaa pitää kuitenkin silmät avoinna, oma harkintakyky tallella, eikä luottaa silmät sokeina kaikkiin viranomaisten puheisiin ja asenteisiin.
Paljonko lapsesta maksetaan, riippuu siitä, mistä kunnasta hän teille tulee, sillä korvaukset ovat kuntakohtaisia.