Onko kokemusta käräjäoikeudesta ja asianajajien palkkioista?
Olen ymmärtänyt, että huolto- ja tapaamisoikeuskysymyksissä kumpikin maksaa omansa, mutta jos selkeästi jo etukäteen tiedetään mikä on päätös, (ns. turha oikeudenkäynti) onko maksut voitu määrätä vain toisen maksettavaksi?
Meillä tilanne päällä ja mielenkiinnolla tätä pohdin, koska tämä käsittely on turha.
Olen ymmärtänyt, että huolto- ja tapaamisoikeuskysymyksissä kumpikin maksaa omansa, mutta jos selkeästi jo etukäteen tiedetään mikä on päätös, (ns. turha oikeudenkäynti) onko maksut voitu määrätä vain toisen maksettavaksi?
Meillä tilanne päällä ja mielenkiinnolla tätä pohdin, koska tämä käsittely on turha.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parista tapauksesta on kokemusta. Asianajajan laskutus suhteellisen simppeleissä jutuissa ollut haarukassa 2000-3000 €, vastapuolen valtion varoista maksettu avustaja laskutti hieman vähemmän. Koen saaneeni rahoilleni hyvän vastineen. Tai vakuutushan niistä ison osan maksoi.
Kulusi voidaan ainakin teoriassa määrätä vastapuolen maksettaviksi jos pystyt esittämään hyvän perusteen. Koko jutun ilmeinen perusteettomuus lienee tällainen. Toisaalta jos oikeus esim. päätyy pyytämään sosiaaliviranomaisilta lausunnon, juttu ei ilmeisestikään ollut perusteeton... en siis luottaisi tuohon. Oikeus harkitsee tapauskohtaisesti, mutta perusteluvelvollisuus tosiaan on sillä, joka kulunsa tuollaisessa jutussa haluaa toisella maksattaa.
Perussääntö riita-asioissa on, että häviäjä maksaa myös voittajan oikeudenkäyntikulut.
Tästä on poikkeus oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä:
"Asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut".
On ollut toki keskustelua siitä, onko lapsiasiat näitä asioita, jossa sovinto ei ole sallittu. Vanhemmathan saavat sopia asian, mutta oikeuden tulee kuitenkin viran puolesta pitää huolta, että sopimus ei ole lapsen edun vastaista ja että sopimus on myös täytäntöönpantavissa (ei mahdottomia ehtoja tms.). Korkein oikeus on alla linkissä olevassa tapauksessa katsonut, että lapsen asumista koskeva asia on sellainen, mihin tuo yllä siteerattu 2 pykälä soveltuu.
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2005/20050041?search[type]=pika&search[pika]=KKO:2005:41
Tuossa tapauksessa on myös kyse siitä, oliko lainkohassa tarkoitettua erityistä syytä.