Liian vähän aikaa
runoilla
lukea muiden runoja
kommentoida
tehdä kaikkea
mitä haluaisi
Elämä on
ohikiitävä hetki
tässä syksyssä
tien päällä, töissä
ihmisten kohtaamisessa
rakkaan kainalossa
Jos saisin pysäyttää ajan
pysäyttäisin sen
kun olen sylissäsi
kun huulemme kohtaavat
kielemme sukeltavat
ja kosketuksemme kertoo kaiken
Rakkaus vei minut
- ja toivottavasti myös sinut -
elämänpituiselle retkelle
reppu selässä
repussa kaikki kokemamme
ilot, surut, pelot
Ja vaikka mitä tulisi vastaan
minä toivon, että kätesi
ei irtoaisi kädestäni
että silmäsi eivät lakkaisi
hymyilemästä minulle
että vierelläsi olisi aina
minun kokoiseni paikka
sydämessäsi rakkautta
ja kärsivällisyyttä
- ja jumalattoman pitkä pinna
silloin kun en ole parhaimmillani...
runoilla
lukea muiden runoja
kommentoida
tehdä kaikkea
mitä haluaisi
Elämä on
ohikiitävä hetki
tässä syksyssä
tien päällä, töissä
ihmisten kohtaamisessa
rakkaan kainalossa
Jos saisin pysäyttää ajan
pysäyttäisin sen
kun olen sylissäsi
kun huulemme kohtaavat
kielemme sukeltavat
ja kosketuksemme kertoo kaiken
Rakkaus vei minut
- ja toivottavasti myös sinut -
elämänpituiselle retkelle
reppu selässä
repussa kaikki kokemamme
ilot, surut, pelot
Ja vaikka mitä tulisi vastaan
minä toivon, että kätesi
ei irtoaisi kädestäni
että silmäsi eivät lakkaisi
hymyilemästä minulle
että vierelläsi olisi aina
minun kokoiseni paikka
sydämessäsi rakkautta
ja kärsivällisyyttä
- ja jumalattoman pitkä pinna
silloin kun en ole parhaimmillani...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja tässä jäisellä lumen ja
jään saartalla laiturilla tajuan
menettämisen rajat minussa.
Tämä jäätyneen järvenselän äärellä.
Tummat pilvet kulkevat kohti itää.
Matalalla ja uhkaavina.On
pimeää vaikka on päivä.Ja vaikka
elän, tuntuu kuin olisin poissa.
Poissa siitä, mitä oli. Kun oli
kesä ja hän poimi kaisloja. Minä
istuin laiturilla ja katsoin
hänen vartaloaan veden läpi.
Kaiken sen ikuistin sisääni ja
tahdoin sen vain omakseni.
Yksilölliseksi paratiisikseni. Tajuamatta
rakentavani hänelle vankityrmää.
Jota hän pelkäsi ja pakeni. Vaikka
se oli rakkauttani. Hän halusi muutakin.
Minä sokaistuin rakkauteeni ja
hänen rakkaus näki elämän.
Nyt, tässä, olen valmiimpi.
Kun näen jäillä kahlitus järven.
Sokea rakkaus ei elä.
Kiitos runostsi.
Hyvin rytmitetty ja
säkeistetty runo jossa viihdyin.
Pisteenä iin päälle:
ja jumalattoman pitkä pinna,
kun en ole parhaimmillani.
Hyvä lopetus.
löydän itseni, tunteeni ne kaikki sekalaiset
joita tässä juuri nytkin käyn läpi.
Kiitos !
..molella meistä, ripotelkaamme runsaasti rakkautta, kun rytisee. Ihana runo. Kiitos