miksi ihmisten pitää olla ilkeitä toisilleen..
Lainaan Aristotelesta, Hän kuvasi äärimmäistä ilkeyttä eläimellisyydeksi tai sairaalloisuudeksi. Yhden ajatuskulun mukaan ihminen, joka on kokenut itsensä epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, tulkitsee, että kaltoinkohtelu oikeuttaa hänet olemaan ilkeä ja esimerkiksi manipuloimaan muita.
Ritva Raippa väitöskirjassaan toteaa; " Ilkeys voi olla opittua. Kasvuympäristösssä lasta voidaan kohdella epäkunnioittavasti, mistä tämä omaksuu käyttäytymismalleja. Niiden korjaaminen on toki mahdollista; sosiaalisten taitojen arvostaminen voi tulla heureka- elämyksenä vasta aikuisiällä. Kun löytää sisäisen rauhan, on helpompi olla vähemmän ilkeä ja ymmärtää muita. Sillä ilkeyteen on perustelunsa: ei tarvitse olla ilkeä, jos itsellä on hyvä olla. "
En tiedä, mutta minusta tuossa on ajatusta.
Lainaan Aristotelesta, Hän kuvasi äärimmäistä ilkeyttä eläimellisyydeksi tai sairaalloisuudeksi. Yhden ajatuskulun mukaan ihminen, joka on kokenut itsensä epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, tulkitsee, että kaltoinkohtelu oikeuttaa hänet olemaan ilkeä ja esimerkiksi manipuloimaan muita.
Ritva Raippa väitöskirjassaan toteaa; " Ilkeys voi olla opittua. Kasvuympäristösssä lasta voidaan kohdella epäkunnioittavasti, mistä tämä omaksuu käyttäytymismalleja. Niiden korjaaminen on toki mahdollista; sosiaalisten taitojen arvostaminen voi tulla heureka- elämyksenä vasta aikuisiällä. Kun löytää sisäisen rauhan, on helpompi olla vähemmän ilkeä ja ymmärtää muita. Sillä ilkeyteen on perustelunsa: ei tarvitse olla ilkeä, jos itsellä on hyvä olla. "
En tiedä, mutta minusta tuossa on ajatusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitä jakaa mitä on. Jos on paha olo, se leviää. Jos on hyvä olo, sitä säteilee.
Siksikö siis onnettommat ja /tai yksinäiset ihmiset saavat olla yksin, ystävän ja seuran etsinnästä huolimatta? Onneton olotila, sen hetkinen yksinäinen elämäntilanne tai vastoinkäyminen "tarttuu"? Ei haluta olla surullinen, onnettoman ihmisen kanssa, halutaan ystäviksi vain menestyviä onnellisia ihmisiä.
Ja kierre on valmis.
Ja sitten kaikki kuitenkin huutavat isoon ääneen yksinäisyyttään ja onnetonta elämänvaihetta itkeville: mene vain rohekeasti muiden joukkoon, niin saat ystäviä !
Niinpä: ihminen peilaa. Jos lapsuudessa kaltoin kohdeltu saisi joskus edes hyväksyntää ja hyvää kohtelua, ystävyyttä, hän JOSKUS osaa antaa sitä eteenpäin. Ei sillä hetkellä, ei viikon päästä. Mutta joskus.
Siksi niiden, jotka ovat saaneet paljon, enemmän, ja sitä hyvää elämäntielleen mistä ammentaa, heidän tulisi jakaa tätä hyvää enemmän, myös tuntemattomille, kaikille. Pyyteettömästi, sydämestään.