Tämä runo ei ole minun kirjoittama, enkä tiedä tämän kirjoittajaa, mutta on niin kaunis ja tunteita herättävä runo.
Löysin tämän yhdeltä keskustelupalstalta, toivottavasti runon kirjoittaja ei pahastu, että lähetin tämän tänne.
Runo Lapsettomille
“Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee? Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa,
enkä tule, vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan, Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on Luojalleen,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskea silittää saan.
Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärillä tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme, löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?”
Niin kaunis runo.. ={
Löysin tämän yhdeltä keskustelupalstalta, toivottavasti runon kirjoittaja ei pahastu, että lähetin tämän tänne.
Runo Lapsettomille
“Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee? Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa,
enkä tule, vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan, Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on Luojalleen,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskea silittää saan.
Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärillä tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme, löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?”
Niin kaunis runo.. ={
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihana runo
Minulla tuo lapsettomuus aika onneksi on ohi, mutta kommentoin nyt vähän kuitenkin.Me saimme tehokkaiden lapsettomuus hoitojen avulla lapsen.Itse selvisin parhaiten tunteideni kanssa kun pyrin ajattelemaan mahdollisimman vähän tunteenomaisesti koko lapsettomuutta.Ainahan tämä ei tietysti ollut mahdollista ja silloin auttoi keskustelu ammattilaisen kanssa ja ystävän vertaistuki, joskus rukous, välillä vaihtoehtoishoidot.Olen pohjimmiltani erittäin tunneherkkä ihminen ja oppinut ilmeisesti ajattelemaan myös "putkiaivoisesti" tyyliin jos ei tule lasta, niin sitten ei tule.Kaikki Taivaanisä, enkeli ym. herkistely olisi vain masentanut enemmän.Noista Taivaanisä jutuista vaan minulle herää seuraava ajatus että miksi Hän lähettää niitä lapsia sitten vaikka minkälaisiin "helvetteihin" kasvamaan, ihmisille, jotka eivät lasta edes halua tai osaa vähääkään rakastaa.Tämä on tietysti aivan hyödytöntä pohdintaa.Minulle koko pitkän prosessin aikana Taivaanisä ei kyllä tullut vakuuttamaan että lapsen saatte, vaikka niin lopulta kävikin.Vaikka jonkinlaisia uskon rippeitä kannankin mukanani, niin selviytymiskeinot vaikeasta tilanteesta olivat tosiaan muuta kuin uskonnollista herkistelyä.
Kuten varmaan tekstistä käy ilmi, niin en oikein ymmärrä tuon runon sanomaa.Olen lukenut runon aiemminkin ja jokin siinä aina inhottaa.Kaikkea hyvää toivon ketjun aloittajalle ja onnistumista kaikille hoitoihin!
mulle ainakin tulee surullinen olo tuosta runosta ja paha mieli ei auta ainakaan mun oloani .reipas kävely tuntuu piristävän nykyään mukavasti kun vihdoin sain itseäni niskasta kiinni.tuollaiset jutut vain masentaa ja sitten jää sohvalle miettimään niitä.