Olen tässä hankkimassa kisulia elämäni
piristykseksi ja siis maatiaiskattia. Ongelmana
onkin vain tämä: haluan että pentu on sen 10
viikkoa kun haen sen kotiin. Mutta kun moni
ns.kasvattaja haluaa pistää pennut maailmalle jo
aikaisemmin, pahimmillaan jo 5-6 viikkosina,
koska "ne on jo sisäsiistejä ja osaa ite
syödäkin, ei ne emoa tarvii". Ja kun he tietävät
että pennun hankkija haluaisi vanhemman kissan,
sanotaan pennun iäksi jotain muuta kuin se
oikeasti on. Mistä siis tiedän että pentu on
riittävän vanha? Kokoeroja on jopa saman pentueen
yksilöissä. Tietysti joku nyt sanoo että etsi
asiallinen kasvattaja, mutta milläpä noista lehti-
ilmoituksista tietää millanen ihminen on sen
takana.
Onko siis jotain "tuntomerkkejä" joilla erotan
riittävän vanhan pennun? Miten esimerkiksi
tiedetään pentujen ikä, jos kyseessä on
löytöpentue eikä emosta ole tietoakaan eikä
syntymäaika ole tiedossa.
piristykseksi ja siis maatiaiskattia. Ongelmana
onkin vain tämä: haluan että pentu on sen 10
viikkoa kun haen sen kotiin. Mutta kun moni
ns.kasvattaja haluaa pistää pennut maailmalle jo
aikaisemmin, pahimmillaan jo 5-6 viikkosina,
koska "ne on jo sisäsiistejä ja osaa ite
syödäkin, ei ne emoa tarvii". Ja kun he tietävät
että pennun hankkija haluaisi vanhemman kissan,
sanotaan pennun iäksi jotain muuta kuin se
oikeasti on. Mistä siis tiedän että pentu on
riittävän vanha? Kokoeroja on jopa saman pentueen
yksilöissä. Tietysti joku nyt sanoo että etsi
asiallinen kasvattaja, mutta milläpä noista lehti-
ilmoituksista tietää millanen ihminen on sen
takana.
Onko siis jotain "tuntomerkkejä" joilla erotan
riittävän vanhan pennun? Miten esimerkiksi
tiedetään pentujen ikä, jos kyseessä on
löytöpentue eikä emosta ole tietoakaan eikä
syntymäaika ole tiedossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
5 viikkoiset on kyllä vielä tosi pieniä, joten ne
tunnistaa kyllä varmasti. Olisiko sinulla
mahdollisuutta ottaa kissa vaikka Hesystä tai
muista rescue-mestoista? Sieltä saa myös pentuja,
ja he kyllä pitävät huolta siitä että ovat oikean
ikäisiä.
Tarjoamasi vastuullinen koti varmasti tekisi hyvää
näille ressukoille. Mietipä vaihtoehtoa :)
Siitä ainakin tietää että pentu on liian nuori
jos se ei osaa vetää kynsiä sisään.
Todellakinko noin valehtelevat, no Onnea kuitenkin
Ihan varmasti ei voi pennun ikää päätellä jos sen
syntymäpäivä ei ole tiedossa, mutta muutamia
kikkoja voi kuitenkin käyttää: Luovutettavan
pennun pitää olla vähintään kilon painoinen,
etenkin urospennun paino saisi olla lähempänä
puoltatoista kiloa. Silmien pitää olla vihreät
tai keltaiset, ellei kyseessä ole sinisilmäinen
kissa (siis sellainen jolla on koko ikänsä
siniset silmät). Kaikki maitohampaat pitäisi olla
jo puhjenneet. Jos suinkin mahdollista, käy
ihmeessä kysymässä kissaa löytöeläintalolta.
Siellä ainakaan pentuja ei luovuteta liian
nuorina.
on vähän kaksipiippuinen juttu. Nämä
vastuuntunnottomat "kasvattajat" tuskin siitä
viisastuvat ettei joku vastuuntuntoinen ihminen
ota liian pientä (alle 12 viikkoinen) pentua. Siis
nehän antavat pennun sitten jollekin muulle liian
pienenä. Eikö sekin ole parempi, että liian pieni
pentu joutuu vastuuntuntoiseen kotiin kuin
mahdollisesti huonoon kotiin?! Eikä nyt saa vetää
hernettä nenään! Mutta toivottavasti joku sitten
viisastuukin ja ymmärtää ettei pentua saa liian
pienenä antaa.
Ja ilman muuta kannattaa ottaa kissa
eläinsuojelutalosta. Siellä on pilvin pimein kotia
kaipaavia kissoja.
5 vuotta sitten kun en juurikaan kissoista tiennyt
niin otin toisen kissan. Pennun ikää ei tiedetty
ihan tarkkaan, mutta se oli ehdottomasti liian
pieni. Ehkä 6 viikkoinen. Pennun antaja väitti
että kyllä niin pienen voi ottaa. Vein sen sitten
kotiin ja oli se kyllä sellainen rääpäle, että
meinasin sen takaisin viedä, koska säälihän sitä
tuli. Mutta äkkiä se sitten alkoi pärjätä.
Sisäsiisteydessä oli kyllä hieman ongelmia. Siitä
tuli myös mitä mahtavin kissa jonkalaista ei ikinä
vastaan tule. Se on nyt ollut kissojen taivaassa
yli 2 vuotta.
Oon kuullu tollasia juttuja että pennun ikä
valehdellaan, en siis ole henk.koht kokenut.
Kyllä löytökissa on ehdottomasti harkinnassa,
mutta aika harvoin osuu ihan pikkupentuja, ja
sellaselle pystysin helpommin opettamaan, että
mun hamsu on perheenjäsen eikä välipala... :)
Mulla on nääs hamsu kissan korvikkeena ja nyt
mieli tekis koiraa, joten ottasin kissan koiran
korvikkeeksi. Heh, älkää nyt suuttuko kukaan.
Mutta kun koira on suhteessa kalliimpi kuin kissa
ja kumpikin on kuitenkin sopivan piristävää
seuraa. Kyllä se koirulikin vielä joskus tulee,
nyt ei vaan oikein sovi elämäntilanteeseeni. Ehkä
ensi kesänä.
Mutta ensi viikolla poikkean kissatalossa.