Oon 16v poika, musta alko tuntumaan että mä jään kaikesta ulkopuoliseksi 12vuotiaana, oli mulla ollu kavereita koko yläaste-ajan, mutta ne oli samanlaisia syrjittyjä niinku mä, 14-vuotiaina ku muut kerto ryyppy-tarinoita ja vastaavia, mua alko ihan oikeasti ahdistamaan, nyt sitte tuntuu ettei mulle jääny mitää positiivista muistoa yläasteesta, mä olen puhunu tytölle elämäni aikana vissii alle kymmenen kertaa, enkä ole ollu kertaakaa humalassa, en oo kokeillu röökiäkään ku kerran, ja musta tuntuu että musta tulee aikusena sellanen yksinasuva tunnevammanen friikki, jolla ei oo töitä, eikä kavereiä, yksin neljän seinän sisällä.Mulla ei oo oikeestaan koskaan ollu mitää oikeita harrastuksia ja mun elämä tuntuu tyhjältä ja mä olen miettiny että mitä muissa on mitä mussa ei oo, viime vuonna mulla meni itsetunto kokonaan, ja mun elämä tuntuu aivan saatanan tyhjältä, se syrjiminen saattaa johtua siitä että mun isä oli samalla yläasteella opettajana ku mä olin oppilaana, mutta kertokaa oikeesti, mikä tällaseen auttaa...
Ulkopuolisuudesta...
...
10877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kaikki todellakaan juo.
Kyllähän sä voit olla kavereides vaikka et itse joisi tai röökais.
En ole koskaan itsekään maistanut alkoholia, en ole koskaan polttanut, en ole koskaan ollut bilettämässä. Nuo asiat eivät ole vaikuttaneet elämääni mitenkään, et ole menettänyt mitään.
Tytöille puhuminen on vaikeampaa, jos sulla ei ole huumoria, niille pitää heittää vitsiä jne...
..et kai sä luule että tällsnen minunlainen syrjäytyny ja hiljanen tyyppi osais vitsailla hauskastikkin, tytöille, ethän???
Kokemus tuo varmuutta ja varmuus tulee tekemällä.
Vähän kerrallaan.
Eikös kaikki lähde maailmankuvasta? Sinähän olet vielä nuori, ikä tuo näkemystä. Mitä hienoa oikeasti on juomisessa, tupakoimisessa, sarjaseurustelussa ja muiden syrjimisessä? Päin vastoin, ole iloinen, että olet säästynyt sellaisilta. Tylsääkin tylsempää ja vain haitaksi. Harrastusten hankkiminen toisi varmasti iloa ja itsevarmuutta elämään. Ja sullahan on ystäviäkin, eikä syrjityksi joutuminen tee kenestäkään huonompaa. Arvosta itseäsi ja heitä. Häpeä kuuluu vain huonosti käyttäytyvälle. Voisitko mennä kavereiden kanssa pelaamaan sulkista, keilaamaan, seinäkiipeilemään ja opettelemaan muita taitoja? Sen oikean tytön kohtaat kyllä ajallaan, jos niin on tarkoitettu. Säästä itseäsi tulevalle vaimollesi ja lastesi äidille. Mikäs sen hienompaa?
Keksit ihan mitä vaan elämyksellistä siinä syrjittyjen porukassa niin eiköhän asia muutu!
Vaikka kunnon käpy- tai lumisotia.
Tai sitten alat harrastammaan jottai.
..Ryyppääminen, polttaminen tai sensuuntanen eijoo loppujenlopuksi parempaa (ja polttaminen ehkä, ryyppäminen varmasti vie huonolle tielle) ko luonnolliset asijat. Liikunta tai kaverit on yhtä tyyvyttävijä eikä vie makua muusta.
Tyttöjen kanssa vitsailu täytyy vain päästää ulos, vietin lukiossa kolme vuotta hiljaisena poikana (oli kavereita!). Lukiossa päästin kaiken ulos...
Mullakin on samanlaisia kokemuksia ja aattelin, jos haluisit lisätä mut meseen tai lähettää meiliä. Toivottavasti siis käyt tällä sivulla vielä, ku on tosta ilmotuksesta jo melkein vuosi aikaa. Mutta mun mese- ja sähköpostiosoite on tässä: matsuyama91(at)hotmail.com
Toki saa muutkin lisätä mut meseen tai laittaa meiliä.