Ihastuin reilu vuosi sitten työkamuuni. Kattelin häntä töissä ja lopulta kävi niin, että katseet kohtasivat ja päädyttiin suutelemaan pikkujouluissa. Helppoa olis, jos se olis siihen jäänyt. Alettiin kuitenkin tapailla ja rakastuttiin, vaikka tunteista ei oikeestaan puhuttu. Pidettiin hauskaa yhdes, käytiin ulkona ja muuta tällasta. Oltiin molemmat tahoillamme naimisissa, eikä kai kumpikaan uskonut, et siitä mitään olis tullut. Ikäeroakin oli lähes 20 vuotta, mä olin nuorempi. Lopetettiin se sitten ja hän siirtyi toiseen toimipisteeseen. Nyt ei enää tavata, mutta joka päivä odotan, et hän kävelis hallin ovesta sisään. Muistan kaiken niinkun eilisen vaikka tästä on koht vuosi. Mietin jatkuvasti, miten hän mua muistelee. Tää ei oo reilua omaa puolisoani kohtaan, jota rakastan suunnattomasti. En valitsis tätä toista hänen sijastaan, mut silti tää toinen pyörii mielessä. Miten mä voin unohtaa hänet? Meidän välil ei edes ollu samanlaista sähköä kun mun ja puolisoni, mut joku ihme hänes kiehtoi. Mä en käsitä, miten mä pääsen kaipauksesta eroon?
Loukussa
N25v
0549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.