Onko kokemuksia pääkaupungin antiikkiliikkeiden hintatasosta? Minulla on. Antiikkiesine joka tavallisessa suomalaisessa maalaishuutokaupassa maksaa 1000 euroa, on pääkaupungin huutokauppaliikkeessä korkeintaan 200 euron arvoinen. Johtuneeko antiikin ylitarjonnasta vai tiukasta hintakilpailusta, mene ja tiedä. Joka tapauksessa minun kokemukseni on, että huutokauppaliikkeseen en esinettäni enää vie ennen kuin jonkin pakkotilan edessä. Bisneksen teko antiikkiesineillä näyttää tässä maassa olevan jäissä. Sinun on omistettava sukupuuttoon kuolleen hanhen sulalla signeerattu Monaliisa, ennen kuin on rahallisesti järkevää lähteä esinettäsi realisoimaan. Antiikki on sijoitus omassa kodissa ja perunkirjoitusta tehtäessä, mutta huutokauppaliikkeeseen vietäessä se myydään kirpputoritavaran hinnalla. Etkä muuten saa itse määrätä lähtöhintaa!
Antiikin hintataso Suomessa
uniikkikappale
61481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistetaan kuitenkin että huutokauppahuoneiden hintojen päälle ostaja joutuu maksamaan erinlaisia lisäkuluja, arvonlisäveron ym. Mutta olen samaa mieltä että eteläsuomessa arvostetaan ns. "helsinginharmaita" jälkikäteen vahvasti maalailtuja huonekaluja enemmän kuin aitoja kauniita alkuperäisvärisiä talonpoikaishuonekaluja. Helsinginharmaa antiikki kait sopii paremmin kerrostalojen sisustamiseen kuin monasti aika tummanpuhuvat alkuperäishuonekalut. Nykyään antiikkimarkkinnoilla liikkuu enemmän sisustajia kuin varsinaisia antiikin tuntijoita...
Uskallan Helsingissä toimivana kauppiaana väittää, että jokin muutos asiakkaiden mauissa on viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut, jossa voimakkaamman värisiä huonekaluja, esim. tummiksi ootrattuja talonpoikaisia, kysytään merkittävästi aikaisempaa enemmän. Samalla alkuperäistä pintakäsittelyä arvostetaan, olivatpa vaaleita, tai tummia, myös hinnallisesti.
Nimimerkki 'uniikkikappaleen' kokemuksia huutokauppaliikkeiden, tai antiikkiliikeiden ostohalukkuudesta/-hinnoista on vaikea kommentoida yksityiskohtia tarkemmin tuntematta. Totean vain, että tunnetun tv-sarjan esitetyissä hinta-arvioissa on ollut mielestäni sekä rajuja yli-, että alilyöntejä. Viime kädessä esineen arvo on se millä hinnalla ostaja sen ostaa. Hinta on silloin yleensä hyvä, kun sekä myyjä ja kauppias ovat kumpikin hieman tyytymättömiä.
Antiikkia antiikkia-ohjelmassa voitaisiin paremmin myös selittää, mitä kulloinkin hinta-arviolla tarkoitetaan, onko se vakuutusarvo, vai jotain muuta? Kaikkia esineitä ei ole helppo muuttaa rahaksi, vaikka niillä olisikin rahallista arvoa. Vanhoja rekiä on vaikea myydä kerrostaloasukkaalle, vanha tappuri ei kelpaa kenellekään, rukki poikineen löytyy jo joka kotisutumuseosta, ja niissä tarjontaa on moninkertaisesti yli tarjonnan, jne.
Maalaishuutokauppa toimii harvoin hyvänä hintareferenssinä. Siellä huudettavasta artikkelista kilpailevien ostajien määrä, ja tietoisuus (tai sen puute) artikkelista määrää hintatason. Jos maitokannusta on kiinnostunut vain yksi huutaja, hän harvoin huutelee oman tarjouksensa päälle lisähintaa.
Kaupunkihuutokaupoissa pätee samat säännöt, mutta painotus on esineen realisoinnilla, yleensä se pyritään myymään huutokaupassa, kuin saamaan siitä korkein mahdollinen hinta. En kyllä tunne alan huutokauppoja, joissa tuotteille ei voi asettaa pohja-/suojahintaa, mutta saattaahan sellaisiakin olla. Sitä vastoin olen ollut parin viime vuoden aikana maalaishuutokaupoissa, joissa kesken kaiken meklari on julistanut huutokaupan päättyneeksi, kun hänen ulkomailta, ja osto- ja myyntiliikkeen perimmäisiltä hyllyiltä tuomansa antiikkina kaupattavalle romulle ei ole ollut kiinnostuneita ja kilpailevia huutajia siinä määrin, että "sothebyn hintataso" saavutettaisiin. Valitettavan usein olen myös havainnut, että monista esineistä maksetaan selvästi ylihintaa tuotteen laatuun nähden, jos yleisiin markkinahintoihin (vaikkapa HKI, jossa tarjonta on suurin, ja otoksia riittävästi) vertaa.
Antiikkiesineitä on jo ainakin pari kymmentä viimeistä vuotta ostettu etupäässä sisustamistarkoituksessa. Keräilijät ja sijoitusmielessä liikkeellä olevat ovat selvä vähemmistö.
Kysynnästä Helsigissä en tiedä, mutta jo pikainen kierros pääkaupugin antiikkiliikkeissä osoittaa että monessa liikkeessä hallitsevia huonekaluja ovat helsinginharmaat huonekalut, joilla tarkoitan vahvasti korjailtuja eri kaappien osista kyhättyjä teoksia, jotka on maalattu yhteneväiseksi muodikkaaksi harmaaksi...ja sitten reilusti hintaa...toivottavasti kertovat myyntitilanteessa ostajalle ettei tuote ole mikään antiikkiesine vaan "sisustushuonekalu".
Tarjonnan vähäisyys voi myös kertoa siitä, että tummemmat ja/tai alkuperäisessä maalissa olevat menevät liukkaasti kaupaksi, niitä ei ole nähtävillä/tarjolla.
Toki olen hieman jäävi kommentoimaan muiden liikkeiden tasoa, mutta olen kanssasi samaa mieltä, 'kunnostamalla' pois pilattuja on aivan liikaa tyrkyllä. On antiikkiliikkeitä ja "antiikki"liikkeitä.
Alkuperäisen kustavilaisharmaan maalipinnan omaavat huonekalut ovat sitten eri juttu, niiden kauppaaminen ei ole ollut viime vuosina vaikeata. Mutta osittain asiakaskunnan nuorentumisen, ja osittain makujen muuttumisen myötä myös 'maultaan rohkeampia' asiakkaita on tullut omien kokemusten mukaan ostajiksi asti. Värikkäät pohjanmaalaiset/tornionjokilaakson huonekalut, sekä kansanomaisesti ootratut ovat nyt enemmän pop, kuin aikaisemmin.
Herraskaiset lakatut huonekalut puhuttelevat ja tekevät kauppansa myös hyvin, jos ovat mittasuhteilataan sopusuhtaisia ja oman tyylikautensa tyylikkäitä edustajia.
Jos kokeilisit, sellaista paikkaa kuin huuto.net
saat itse määrätä hinnan. Käy kurkkaamassa!
Parempi myöhään, kuin liian myöhään.
Olen jonkin verran kiertänyt huutokauppoja eri puolilla Suomea. Joka kerta huutajina on yli-innokkaita rouvia, jotka sisustavat mielellään. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta hinnat nousevat usein suorastaan kamaliksi.
Nämä "ensikertalaiset" huutavat hurmiossa arvioimatta huudettavan todellista arvoa. Kerran jopa pariskunta huusi vuoronperää toistensa yli. Onneksi meklari pysäytti ja huomautti heitä. Kyllä sali nauroi. Hurmoksessa on kallista käydä ostoksilla. Samaa ylihinnoittelua näkee antiikkimessuilla, jonne ensin maksetaan sisäänpääsymaksu ja sitten tuotteissa on vielä messuhinnat. Kyllä siinä "Avotakan" lukijoita rahastetaan.
Helsingissä ei kokemukseni mukaan arvosteta talonpoikaistyyliä samalla tavalla kuin muualla Suomessa. Täällä pitää olla fiinimpää.
Kyllähän ne kauppiaat tarjoaa joskus todella alakanttiin. Pätee samat säännöt kuin autokauppaan, että helposti myytävästä voi tarjota kohtuullisen hinnan ja hiemankin epävarmat yksilöt ovat riski, joten tarjottu summa on sen mukainen.