Riitelimme naisystäväni kanssa viikonloppuna ja riidan aikana lähdin kävelemään. En tunne enää vihaa, en rakkautta, olo on turta. En näe tälle suhteelle tulevaisuutta. Minua ei edes oikeasti ole olemassa, naisystäväni on tiukasti kaapissa ja jos joku hänen tuttunsa joskus tulee meitä vastaan, minut aina esitellään kaverina - masentavaa. Ero voi olla helpottavakin, mutta aina siihen tulee mukaan erosuru. Nyt olen vain väsynyt koko suhteeseen ja naiseeni. Haluan päästä tästä suhteesta irti.
Kun rakkaus loppuu
Berit S
192206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Askel kerrallaan...
ollu yhdessä? Itselläni ihan samanlainen tilanne mutta uskon siihen että pikku hiljaa se kehittyy siihen että kumppani saa voimia ulos tulemiseen. Ja kyllästyy siihen salailuun ja kuitenkin uskon että hänen vanhemmat ja monet sukulaiset arvaavat että kyseessä ei oo vaan kaveri. Kehonkieli, ilmeet, liikkeet ja katseet sen kuitenkin paljastaa että paljon syvemmästä on kyse.
Sopiiko kysyä, minulla kesti aikuisiällä viisi vuotta olla juuri se mikä olen.
Ei ole helppo prosessi tulla kaapista.
Just huomenna tulee vuosi kun ollaan oltu yhdes. Tiedän että siihen voi mennä aikaa ja tuen joka hetkes sitä toista. Pienin askelin edetään ja yritetään. Kun kuitenkin olemme niin varmoja et haluamme elää ja olla yhes. Keskenämme ollaan rennosti ja välillä ympäristökin ja muut unohtuu mutta välillä taas ollaan hiukka varauksella matkas. Helppoa se ei oo ei ollu itsellänikään mutta tiesin niin varmasti mitä haluan että kaikki muu sai väistyä. Vihdoin mun oli aika ajatella itseäni ja omaa onneani olla se mikä tunnen olevani. Mutta katsotaan mihin tie vie meidän kohdalla...
Rakasta itseäsi
Rakasta läheisiäsi
Rakasta elämää
Heittäydy intohimoon, lämpöön, hellyyteen,
älä hukkaa minuuttiakaan, sillä me kaikki
olemme täällä vain käymässä.
Rakkautta ja rohkeutta elämäänne.
...päästä irti. Niin, sun todellakin pitää LÄHTEÄ. Aina kannattaa kuitenkin puhua asiat selviksi. Jos niitä ei puhuta selviksi ja lähdetään vaan, niin silloin sitä sitten jotenkin palataan yhteen tai yhteyksiin.
Ei sillä, että eivätkö exät voisi olla keskenään kavereita, tai jopa ystäviä. Mutta asiat selviksi.... ja sitä rataa..... Tosin tunteet on sitten asia erikseen.....kai.....
sammuu. Jos toinen ei ole niin arvokas, kantsiiks sitä väkisin säilyttää. Ihmisiä on monia ja meressä on lukemattomia kaloja.
Jaottelen rakkauden tähän tapaan. Ensin on ihastuminen, sitten rakastuminen ja ne kumpikin ovat tunteita. Vähitellen kasvaa se rakkaus, ja rakkaus on tekoja!
Vähitellen kasvaa se rakkaus, ja rakkaus on tekoja! Sano se, jos osaat.
Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus - teot.
Moni asia olisi ehkä paljon paremmin.
Rakkaus kukoistaakseen tarvitsee kummankin osapuolen sataprosenttisen panostuksen. Toista pitää kuunnella, ottaa vakavasti, tehdä kompromisseja ja toteuttaa toisen toiveita ja tukea toista hänen omissa pyrkimyksissään.
Jos näin ei käy, ihmiset väsyy ja eroaa.
Ihan varsinaisen rakkauden loppumiseen, ilman syytä, en usko..
Tekohin kuuluu musta kyllä sekin, että ei esittele rakastaan ystävilleen kaverina. Se kyllä satuttaa ja on hyvin kaksijakoista. Sitä voi ikään kuin seurustella kahden naisen kanssa, sellaisen joka rakastaa ja hyväksyy sellaisen, joka on valmis kieltämään sinut.
Kuinka moni meistä joutuu tahtomattaan kaappiin, kun toinen on yhä siellä? Pitääkö toisenkin alkaa luimistella? Ei kiitos, mä en ainakaan sellaiseen ole koskaan suostunut. Sen verran pitää lesbolla olla itsekunnioitusta.
ei ole ihmisen kieltämistä. Kyllä hän varmasti rakastaa ja hyväksyy, muttei pysty myöntämään omaa lesbouttaan kaikille. Kohtelu on joskus niin julmaa ja kovaa, että joku suojelee itseään ja rakastaan siltä. Muutenkin voi elää rakkaansa kanssa.
Varmasti on tilanteita, joissa ei nyt ylipäätään tuoda esille - tai ei tarvitse ottaa esille - yksityisasioita, mutta ymmärsin aloittajan kirjoituksesta, että hän kärsi siitä, että naisystävä kielsi hänet järjestään kaikille. Sellainen kyllä satuttaa, varsinkin, jos asiaa ei edes aktiivisesti käsittele ja halua tulla ulos kuorestaan eli kaapistaan ja jos suhde on kuitenkin vakava. Kahdenvälisiähän asiat lopulta on, mutta minua henk. kohtaisesti ajattelen, että kieltäminen kaivaisi maata suhteen uskottavuuden alta ja omaa itsearvostusta ennenkaikkea.
tilanteita on monia ja ei se elämä ja rakastamisen loppu ole jos elää varovaisemmin tai hiljaksseen tuo julki oman sekuaalisen suuntaumuksen.
ei koko maailmalle tarvitse kuuluttaa omaa onneaan suurin osa onnesta on seinien sisällä, sen ja yhteisen kodin sisällä.
Hoh-hoijaa - tule kaapista ulos - sinäkin!!
ei lopu eikä sammu. Väljähtyä se kyllä voi, mutta sekin voi vielä "syttyä" uudelleen.
Ylimielisyys, rumat sanat, viinahöyryt.