Miten olette saaneet kissan totuteltua autossa matkustamiseen? Meidän kisu oli ekan kerran auton kyydissä, kun haettiin se kotiin ja meteli oli sydäntä raapaiseva. Se oli kantokopassa ja raaviskeli sitten sen seiniää ja naukui. Pentu vielä. Matkustamme melko usein mökille viikonloppuisin, joten olisi kiva, kun kissakin nauttisi matkasta, eikä pelkäisi..
Erilaiset tarinat, neuvot ja niksit otetaan enemmän kuin sydämellisesti vastaan :=)
Erilaiset tarinat, neuvot ja niksit otetaan enemmän kuin sydämellisesti vastaan :=)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Feliway-suihke voi auttaa:
Kuljetuskoppi: Käsittele kuljetuskoppi kahdesti Feliway-suihkeella 30 minuuttia ennen (jotta alkoholi ehtii haihtua) kissan siihen laittamista siten, että suihkutat yhden suihkauksen jokaiseen kopin nurkkaan, kaksi lattiaan ja kaksi kattoon. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi on hyvä käyttää muovista kuljetuskoppia.
Kuljetuspaikka: Käsittele kissan kuljetuspaikka (esim. auton sisusta) Feliway-suihkeella 3-4 kertaa ennen matkaa.
HUOM! Alkoholipitoisen pohja-aineen takia suihketta ei pidä käyttää kissan läsnä ollessa. Älä koskaan suihkuta Feliway® suihketta kissaan.
http://www.verkkosivuapteekki.fi/epages/JamsanApteekki.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/JamsanApteekki/Products/347435
Kukahohan markkinapelle tämänkin tuotteen on saanut lyömään itsensä läpi?
Ja mainostajia täällä piisaa.
Hei!
Alussa meidänkin kollit naukuivat, kun ensimmäisiä kertoja mentiin maalle. Parin kerran jälkeen tottuivat. Nyt, jos mennään eri tietä, niin silloin syntyy meteli. Ihan kuin osaisivat reitin.
Nämä kissat ovat villikissan pentuja, ei sukupolvia olleita kaupunkilaiskissoja. Ne juoksevat pakoon, kun näkevät, että johonkin lähdetään. On sitten suunta mökille tai varsinkin sieltä pois. Nämä kissat ovat kaupungissa sisäkissoja ja mökillä ulkokissoja. Parempi lyhyt hyvä elämä kuin "Quintanamossa" koko ikänsä. Reseptini on:
Kiinni tomerasti, syliin ja heti poski poskea vasten. Siitä syntyy luottamus. Eivät ole koskaan raapineet. vastustusta on joka kerta, mutta suullista. Häkittämisen jälkeen ei kuulu mitään, jos en poikkea reitiltä. Luottamuksesta siis on kysymys,
Meidän kisu sai alussa olla vapaana autossa mikä oli ihan väärin meiltä tehty. Kissa maukui, pomppi edestakas ja oli stressaantunut sekä auto oli karvaa täynnä. Hankittiin kantokoppa ja yritti raapia ja työnsi tassuja joka kopin välistä ulos. Auttoi kun laittoi lakanan kopin päälle éttei kissa näe mitään.. nykyään kisu maukuu matkaan lähdettäessä mutta lopettaa aika nopeasti. kissa on nyt huomattavasti rauhallisempi autossa vaikka matkustamista inhoaakin.
mukavia ajohetkiä!
Ensimmäisellä matkalla tietysti huusi kuin syötävä, ihmekös tuo, emo ja sisarukset jäivät ja uusien ihmisten kanssa piti lähteä... Aloitettiin ihan totuttamalla ensin kuljetusboksiin, kanniskeltiin pieniä matkoja siinä, sitten käytiin jo heittämässä pientä lenkkiä autolla ja kyllä se siitä sitten lähti. Koppiin meno on edelleen yhtä taistelua, mutta autossa ei huuda yhtään, pitemmillä matkoilla alkaa vaan nukkua:)
Totuta vaan pikkuhiljaa askel kerrallaan, pentu on vielä helppo totuttaa matkustamiseen.
Jo kolmas kissa automatkoilla ja hyvin onnistunut tällä keinolla: vien kissan kopassaan autoon, jossa on tietenkin pohjalla pehmuste, kaikki kissat ovat alkuun "huutaneet, kun hyeenat". Olen jutellut välillä jne...kunnes on pientä rauhottumista tapahtunut niin olen avannut kantokopan luukun. Kun auto on kokonaan pysähdyksissä, esim käydessämme kahvilla, olen asettanut jalkatilaan hiekkalaatikon, jossa kissat ovat hädän tulleen tottuneet käymään. Hermoja vaan niin kyllä se siitä:=)))
on toivoa kun on elämää että kissa oppii olemaan autossa "ihmisiksi", ja näin on käynyt kolmen kissan kanssa todella helposti...paitsi!
Paitsi että yksi karvaturri on pennusta saakka ollut melkein mahdoton autolla kuljetettava (nyt 12v).
Automatkalla se huutaa, kuolaa, oksentaa ja pahimmillaan pissaakin kantokoppaan! Nykyisin se on jo niin autoilua kammoava että huuto alkaa heti jos sen kopsassaan liikkumattomaan autoon nostaa!!
Kolme muuta mammivat tyytyväisinä kopsissaan oli matka lyhyt tai pitkä, mutta tämä yksi panikoija on pakko pitää sylissä jotta se kestäisi matkan joten kuten (ja silti se on hyvin levoton).
Onneksi ko. kissaa tarvitsee vain hyvin harvoin autolla kujetella ja reppanaa kiusata.
piniä matkoja ja muutenkin kuin eläinlääkärikäynneillä tmv. epämiellyttävissä tilanteissa. ei siihen muu auta. meillä kaksi kissaa nyt vain nukkuu autossa kun tätä menetelmää kätyetty. : >
pentuna aina automatkoilla kopassaan. Mutta totuttelin sen sillä kyytiin,että joka automatkan jälkeen annoin herkkuja ja makupaloja. Kun koppaan pääsee ja autonkyytiin tietää että sen jälkeen on luvassa jotain hyvää. Nykyään matkat ollaan hiljaa ja nukutaan. Tosin koppiin mennään könöttää jo valmiiksi jos se vaikka lisäisi makupalojen määrää :0).
Toisen kanssa oli helpompi kun otti isommasta mallia. Ei ole ikinä huutanut kun ei toinenkaan huuda.
mutta lisäisin vielä että kannattaa pitää kantokoppaa (meillä kassi) kotona sisällä esillä siten että kissa pääsee tutustumaan siihen ihan rauhassa. Meillä toiminut, kassissa pidetään leluja joita sitten hakee itse ja välillä vetelee siellä tirsoja.
Ekan mökkimatkan (5h) meidän pentu teki n. 4kk iässä ja menomatkalla toinen aikuisista piti kassia sylissä josta pentua oli helppo rauhoitella jutustelemalla ja pitämällä kättä hajuetäisyydellä kun alkumatkalla tuppasi olemaan vähän peloissaan ja äänekäs(eikä itkuun kannata heti heltyä kassista pois ottamalla-se saattaa aiheuttaa enemmänkin lisää levottomuutta kuin rauhoittaa vieraassa tilanteessa alkumetreillä ollessa). Ennen matkalle lähtöä annetaan ajoissa ruoka ja juoma ja "vessatetaan" sekä tietysti pennun ollessa kyseessä leikitetään vaikka läkähdyksiin jotta matkalla voisi vedellä hirsiä. Näin meillä, ja nykyään pentu matkustaa mielellään ja mallikkaasti, seuraa matkankulkua luottavaisena ja pidemmällä reissulla nukkuu rentona.
Jos kissa ei todella inhoa tai pelkää matkustamista, tottuu se varmasti siihen pienten alku hankaluuksien jälkeen. Kannaattaa silti muistaa että matkapahoinvointi on eläimillä melko yleistä: monilla reissaamista "inhoavilla" kissoillakin voi olla kyse pelkästään tästä.
Itse olemme yrittäneet sosialistaa pentua totuttamalla tätä mahdollisimman paljon erilaisiin tilanteisiin, ihmisinee ja äänineen, palon hihnassa ulkoiluttamalla. Tästä on ollut varmasti apua sen suhteen, ettei pentu pelkää paikasta toiseen siirtymistä kokiessaan tuon ulkomaailman jotenkin jo tutuksi. Eiköhän tuo teidänkin kissa totu reissaamiseen. Anna vielä perille päästyä paljon syliä ja tutustuta kissaa määränpäähän kaikessa rauhassa niin luulisi tuon maisemien vaihtelun maittavan pian kissallekkin.
Meidän kissa (1v) tykkää olla autossa. Se on siellä ihan normaalisti. Nukkuu jonkun sylissä tai istuu takapenkkien yllä ja katsoo ulos. Usein se nousee takajaloilleen seisomaan ja katselee ulos. Meillä on aina kissa mukana kun lähdemme johonkin kauas, tai ihan muutenvain kun menemme illalla ajelemaan.
Ensimmäistä kertaa kun kissamme oli autossa haettuamme hänet, hän oli kopassa ja maukui. otimme hänet sieltä pois ja samantien loppui meteli. Eikä sen jälkeen ole kuulunut mitään ääntä kertaakaan