---
Puiden vapina
kylmä kiven huohotus
selkääsi vasten
Maatessasi rannalla
kipeästi muistaen
Tai:
Puiden vapina
kylmä kiven huohotus
selkääsi vasten
Niin kipeästi muistat
maatessasi rannalla
Ehkä:
Niin kipeästi muistat
rannalla maatessasi
Ja muistelen
että muistat voidaan tavuttaa
mu-is-tat tai sitten kahdella tavulla muis-tat
Tankaa kirjoittaessa se on perin oleellista
Tällä tavalla
todellisuuden päälle
liimaan toisen todellisuuden
Ikäänkuin
olisi joku joka äkillisen muistonsa vallassa
käpertyy kalliolle
Joku joka äkisti
ehkä kirjoittaessaan
muistaa
kaukaisen kipeän hetken
kuinka hylätyksitulemisen tai jonkin muun
hirvittävän tuskan vallassa,
muistan:
painauduin paljasta kiveä vasten
Vapisevan maiseman keskellä
Kuristavia
käärmeitä ainoastaan
ovat sanasi
Kaikki kauneimpasi
jotka minulle lausuit
Hmm
Puiden vapina
kylmä kiven huohotus
selkääni vasten
Maatessani rannalla
kipeästi muistaen
Ja sitten joku
jolle kaikki
nämä ovat pelkästään
sanoja
Minä
Todellisuuksien limittyessä toisiinsa?
Mietin mitä vielä kirjoittaisin
saadakseni runon päätökseen,
puut ikkunan takana ojentavat oksiaan
ja ihmiset
kulkevat toistensa ohi
Ikäänkuin etsien ymmärtäjää
Toivon että kaiken äänekkyyteni läpi
kaikkien sanojeni
joiden alle itseni kätken
voisit kuulla sykähtävän sydämeni
inhimillisen kuiskauksen
Silloin vaikene,
sanoitta vain astu
kylmän kiven luo
Laske ystävän kämmen
huutavan olkapäälle
Tai ehkä
Mietin mitä vielä kirjoittaisin
saadakseni runon päätökseen,
puut ikkunan takana ojentavat oksiaan
ja ihmiset
kulkevat toistensa ohi
Ikäänkuin etsien ymmärtäjää
Toivon että kaiken äänekkyytensä läpi
kaikkien sanojen
joiden alle itsensä kätkee
voisit kuulla sykähtävän sydämensä
inhimillisen kuiskauksen
Silloin vaikene,
sanoitta vain astu
kylmän kiven luo
Laske ystävän kämmen
huutavan olkapäälle
Anteeksi, raakileeksihan tämä nyt jää
mutta en ehdi muotoilla enempää,
kello on yksitoista -
minun täytyy jo mennä
Ja oksiaan ojentelevien puiden lomassa
kuljenko ihmisenä ihmisten ohi?
Puiden vapina
kylmä kiven huohotus
selkääsi vasten
Maatessasi rannalla
kipeästi muistaen
Tai:
Puiden vapina
kylmä kiven huohotus
selkääsi vasten
Niin kipeästi muistat
maatessasi rannalla
Ehkä:
Niin kipeästi muistat
rannalla maatessasi
Ja muistelen
että muistat voidaan tavuttaa
mu-is-tat tai sitten kahdella tavulla muis-tat
Tankaa kirjoittaessa se on perin oleellista
Tällä tavalla
todellisuuden päälle
liimaan toisen todellisuuden
Ikäänkuin
olisi joku joka äkillisen muistonsa vallassa
käpertyy kalliolle
Joku joka äkisti
ehkä kirjoittaessaan
muistaa
kaukaisen kipeän hetken
kuinka hylätyksitulemisen tai jonkin muun
hirvittävän tuskan vallassa,
muistan:
painauduin paljasta kiveä vasten
Vapisevan maiseman keskellä
Kuristavia
käärmeitä ainoastaan
ovat sanasi
Kaikki kauneimpasi
jotka minulle lausuit
Hmm
Puiden vapina
kylmä kiven huohotus
selkääni vasten
Maatessani rannalla
kipeästi muistaen
Ja sitten joku
jolle kaikki
nämä ovat pelkästään
sanoja
Minä
Todellisuuksien limittyessä toisiinsa?
Mietin mitä vielä kirjoittaisin
saadakseni runon päätökseen,
puut ikkunan takana ojentavat oksiaan
ja ihmiset
kulkevat toistensa ohi
Ikäänkuin etsien ymmärtäjää
Toivon että kaiken äänekkyyteni läpi
kaikkien sanojeni
joiden alle itseni kätken
voisit kuulla sykähtävän sydämeni
inhimillisen kuiskauksen
Silloin vaikene,
sanoitta vain astu
kylmän kiven luo
Laske ystävän kämmen
huutavan olkapäälle
Tai ehkä
Mietin mitä vielä kirjoittaisin
saadakseni runon päätökseen,
puut ikkunan takana ojentavat oksiaan
ja ihmiset
kulkevat toistensa ohi
Ikäänkuin etsien ymmärtäjää
Toivon että kaiken äänekkyytensä läpi
kaikkien sanojen
joiden alle itsensä kätkee
voisit kuulla sykähtävän sydämensä
inhimillisen kuiskauksen
Silloin vaikene,
sanoitta vain astu
kylmän kiven luo
Laske ystävän kämmen
huutavan olkapäälle
Anteeksi, raakileeksihan tämä nyt jää
mutta en ehdi muotoilla enempää,
kello on yksitoista -
minun täytyy jo mennä
Ja oksiaan ojentelevien puiden lomassa
kuljenko ihmisenä ihmisten ohi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä olet prosessi.
Mutta et juuri sitä yhtään ollenkaan.
totta. Äitiparta on prosessissa. Kyllä... Kiitoksia.
- - -
ILMEISESTI MINUA...
[ faktaruno, kirjoitettu 17. 9. 2008 ]
Ilmeisesti minua ei tarvita täällä kirjoittelemassa?
Päinvastoin!
Minua tarvitaan täällä aina kirjoittamassa...
Tilaa heti pikamatka -
on kyllä helvetin hyvä että itse
huomasit:
Tilaa kuule ittelles se pikamatka!