Niin, että mistäköhän sitä 5-kymppinen naisihminen löytäis ystäviä? Muita ku kapakkajuoppoja joista sitte tulee "ystäviä" joihin ei välttämättä koskaan ois halunnu tutustua.
Seurakunnasta? Entä jos on buddhalainen niin sielläkö sitte vaan kivojen ihmisten kanssa teeskentelee että joo kivaa on.
Työväenopistosta? Ei ihmiset niihin mee tutustumaan toisiin ihmisiin, kaikki vaan nyhjää oman maalaustelineensä tai runojensa äärellä, ja ku tunnit on päättyny, äkkiä kotiin tai kylmä kangistaa muuten.
50 discosta? Discot on mulle ahdistavia paikkoja ja ei sitä aina jaksa pukeutua ja tällätä, sitäpaitsi niissäkin alkoholi on koko ajan kuvassa mukana, se vääristää tunteita.
Ootteko ite luonu ystävyyssuhteita aiemmin tuntemattomiin ihmisiin näin vanhemmiten?
Naapureita ei lasketa mukaan, ainakaa mä en tän korttelin kotiäiteihin sun muihin halua luoda mitään läheisempää tuttavuutta, en halua vierailuja asuntooni ihan tästä samasta asuinyhtiöstä alvariinsa, tervehdin kyllä kohteliaasti ja vaihdan parit repliikit hymyillen, et ei mitään negatiivista oo siinä mielessä heidän kanssa.
Mut ois kiva kuulla kokemuksista.
Seurakunnasta? Entä jos on buddhalainen niin sielläkö sitte vaan kivojen ihmisten kanssa teeskentelee että joo kivaa on.
Työväenopistosta? Ei ihmiset niihin mee tutustumaan toisiin ihmisiin, kaikki vaan nyhjää oman maalaustelineensä tai runojensa äärellä, ja ku tunnit on päättyny, äkkiä kotiin tai kylmä kangistaa muuten.
50 discosta? Discot on mulle ahdistavia paikkoja ja ei sitä aina jaksa pukeutua ja tällätä, sitäpaitsi niissäkin alkoholi on koko ajan kuvassa mukana, se vääristää tunteita.
Ootteko ite luonu ystävyyssuhteita aiemmin tuntemattomiin ihmisiin näin vanhemmiten?
Naapureita ei lasketa mukaan, ainakaa mä en tän korttelin kotiäiteihin sun muihin halua luoda mitään läheisempää tuttavuutta, en halua vierailuja asuntooni ihan tästä samasta asuinyhtiöstä alvariinsa, tervehdin kyllä kohteliaasti ja vaihdan parit repliikit hymyillen, et ei mitään negatiivista oo siinä mielessä heidän kanssa.
Mut ois kiva kuulla kokemuksista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noista sun luettelemista paikoista sekä kaikista muistakin paikoista missä ihmiset vain tapaavat toisiaan. Enimmän se on siitä kiinni haluaako antaa siihen tilaisuuden ja kuinka korkeat kriteerit (kynnyksen) ystävyyden mahdollisuudelle asettaa.
Lääkärin vastaan otolta odotus tilasta.
Minä olen löytänyt muutaman hyvän ystävän meidän ostoskeskuksen kaljakuppilasta, jotka eivät ole mitenkään juoppoja kuten en minäkään. Mutta syvällisiä, henkeviä tai vaikka uskonnollisia aiheita (niin buddhalaisia, teosofisia ym ym aina ateismiin saakka) ollaan keskusteltu. Vaihdettu on mielipiteitä taitseesta ja jopa yhteisillä sienireissuilla käyty (huom ilman alkoholia). Joten älä väheksy mitään, ystävän voit 'löytää' vaikka mistä (se riippuu itsestäsi ja asenteestasi).
Olen aloittaja, ja jos luit noit aikasempia vastauksia, niin sielläkin tulee eteen tää enemmän tai vähemmän "opittu" sana: asenne.
Kun mulla ei oo mitään asennetta! Olen suomalaisittain tavallista avoimempi, puheliaampi, hyväntahtosempi, uteliaampi eikä mikään inhimillinen (tai lähes mikään) ole mulle vierasta.
Se mut onkin menneinä vuosina johtanu kuseen monen monituista kertaa. Olen oppinu olemaan vähemmän kiltti, vähemmän hyväntahtonen, vähemmän antelias, vähemmän avoin - ja pitäskö nyt alkaa olemaan vähemmän puheliaskin?
No, noissa kapakoissa tuli aikoinaan melkeen asuttua viitisen vuotta ja kyllähän sieltä kaikenlaista ihmistä löytää. Olen tutustunu paljon ihmisiin kapakoista, myös pariin kivaan naiseen.
Mutta KAIKILLA näillä ihmisllä on aina ollu alkoholi kuvassa mukana, että yhtään täysraitista tai edes kohtuudella alkoholia käyttävää en oo löytäny, jonka kanssa vois lähtee sienimetsään etc. Sulle "Ei juoppo kuten ei minäkään" on mielestäni käyny hyvä tuuri.
Tietenkään kapakat ei oo poissuljettu mahdollisuus, mutta ei noihin paikallisiin räkälöihin jaksais hyvä jos kerran puolessa vuodessa, mennä istuskelemaan esim cokis-lasin äärelle. Viinaa kun rupee vetämään, niin siinä mielentilassa kaikki ihmiset vaikuttaa sit ihan kivoilta, jee.
saamaan ystäviä ihan missä vain sattuvat liikkumaan, joillekin taas ei niitä tunnu löytyvän mistään. Iloinen, myönteinen, ennakkoluuloton ja avoin luonne on avuksi jos ystäviä haluaa. Yrmy narisijakin löytää joskus ystäviä toisista samanlaisista. Ainakin minulle uusien ystävien saanti on ollut ihan itsestä kiinni, jos niitä olen halunnut, niitä on myös löytynyt.
jotka haluavat ystävystyä ovat hulluja, juoppoja tai jos ei muuta niin uskovaisia!
Lukeeko mussa lappu "terveet älköön vaivautuko"
Paskamaista ja ärsyttävää koko ajan ravistaa moisia riippakiviä kannoiltaan!
Yksi ystävä on ja sekinpuhelimmesa, ei muuten!
vaan kyllä ne samat ovat kaikkien kimpussa.
Tuo 'lappu' saattaa olemuksessasi roikkua. Jos aina olet kovin kyllästyneen ja vihamielisen oloinen kaikille, muutkin pitävät sinua 'sairaana' ja alkavat kartella.
"Iloinen, myönteinen, ennakkoluuloton ja avoin luonne on avuksi"
No siin on meikäläisen luonteenpiirteet mut ei auta nykyään pääkaupunkiseudulla. Nää luonteenpiirteet auttaa ehkä parikymppisiä mut tällasten viiskymppisten maailma on niin kotikeskeinen et se on ihan sama miten ilonen ja ennakkoluuloton sä oot tuolla joka puolella, sellaset ominaisuudet ei vedä ihmisiä magneetin tavoin puoleensa, näyttäs ehkä et ennemminkin pelästyttää, olen huomannu.
Suurin osa ikäisistäni ihmisistä on aika vakavia, ehkä sisimmässään ennakkoluulottomia mutta kun ihmisillä nyt yksinkertasesti ei näytä olevan tarvetta luoda kontakteja.
Suomalaiset on usein hyvin loukkaantuneita kun heitä lähestytään.
hiukan toisenlaisia.
Tietysti omaa rauhaa aina arvostetaan, ja ystävähän ei taakaksi tuputtaudukaan. Ystävyyteen kuuluu ehdoton vapaaehtoisuus ja tietty vastavuoroisuus, se, ettei toinen rasita suhdetta liikaa. Hyvät ystävät voivat olla vuosiakin omilla teillään ilman että ystävyyssuhde siitä mitenkään kärsii.
Ehkä etsitkin jotakin muuta kuin ystävyyttä? Sellaista johon kuuluu ystävyyttä tiukempi sitoutuminen?
Oikeastaan ainoat uudet ystäväni tälle vuosituhannelle olen löytänyt netistä.
Aikaahan siihen on kulunut paljon, pyörin tuolla chateissä. Menee kuukausia oppia luottamaan keneenkään niin paljon, että uskaltaa sitten vaikka käydä kahvilla yhdessä.
Alunperin tuo chattaily alkoi siitä kun piti saada seksiseuraa. No sain kyllä, siinä sitä vasta aikaa kului.
Mutta ne joihin olen sitten tutustunut, niitten kanssa ollaan ihan hyviä kamuja. Siis nämä "rakastajattaretkin", enemmän on tosin muuta tuttavaa. Monien kanssa soitellaankin useasti.
Noh vaimo on joskus mustasukkainen, yleensä ihan syyttä.
Tutustuin jo vuosia sitten muuten kivaan ihmiseen. Ollaan tosin aika eri-ikäisiä, mutta tullaan loistavasti toimeen. Niin, meillä nyt sattui olemaan sama syntymäpäivä, tosin vuosi on eri. Hänen kanssaan olen paljonkin ollut tekemisissä myös muuten.
Sitäpaitsi tutustuin kotopuolesta kotoisin olevaan daamiin, joka sattui asumaan tuossa naapurissa kävelymätkan päässä. Oltiin paljonkin tekemisissä, kyliltiin puolin ja toisin. Ikävä kyllä hän muutti muualle poikakaverinsa luo. Mutta soitellaan joskus edelleenkin.
Ja sekin vielä. Olin koulutuksessa tuossa muutama vuosi sitten. Junalle kävellessäni näin tutun naaman. Vanha nettituttu oli tulossa kaupasta. Oltiin tunnettu jo pitkään. Hänellä oli kuva jossain galleriassa itsestään, siitä tunnistin. Menin, moikkasin ja esittelin itseni. Ollaan kamuja vieläkin, joskus käyty kaljallakin. Mitään seksuaalista virettä ei ole hänenkään kanssaan ollut. Ollaan vaan ihan hyviä tuttuja. Ikävä kyllä hän on jotenkin niin seksikkään oloinen, etten ole uskaltanut pyytää häntä meille kylään. Siis vaimo... Toki vaimokin on tavannut muutamia nettituttujani. Olen esitellyt sieltä rumemmasta päästä.
Ajattelin kirjoittaa tämän, koska olemme vähän samanlaisia. Nykyisessä asunnossamme olemme asuneet toistakymmentä vuotta. Tunnen naapureita ulkonäöltä, juttelemme joskus pihalla. Seinänaapurin kanssa käydään vuorovuosin kylästelemässä kohteliaisuus syistä.
Olen tavannut elämäni aikana valtavasti ihmisiä. Olen tullut tulokseen etten oikein pidä ihmisistä. "Sosiaaliset" tyypit syö hermoja, olen mieluummin itsekseni. Mutta joskus kaipaa seuraakin. Kirjoittaminen sopii minulle. Hah, vaimonkin kanssa vanhanaikaisesti aikanaan kirjoiteltiin kirjeitä varmaan pari vuotta aikanaan, ennen kuin päädyttiin vällyjen alle.
Monet pitävät tällaista ihmistä omituisena. Ehkä niin onkin, itse tosin pidän itseäni ihan tavallisena.
Ai niin, meillä on taloyhtiössä runsaasti lapsiperheitä. Kun itsellä ei ole lapsia, eipä tahdo oikeen olla niitten kanssa yhteisiä puheen aiheitakaan. Muut haluavat leikkikentälle uuden keinun, minä haluaisin grillikatoksen...
Työkamujen kanssa ei jaksa alkaa millekkään, niitä nyt näkee liikaa muutenkin.
Lähinnä tulee oltua enenpi tekemisissä vanhojen lapsuuskamujen kanssa, joskus lomilla.
Netistä saa ystäviä. Olen sen todennut viidessätoista vuodessa. Jos kiinnostaa, suosittelen avaamaan "Iines Ankka" nimellä meilin ja sitten sen kautta kirjoittelemaan ihmisten kanssa alkuunsa. Tutustumisen kanssa ei pidä hötkyillä, netissä ties mitä sekopäitäkin. Mutta minä ainakin olen löytänyt hyviä ihmisiä. Ja muutamia on sellaisia, ettei koskaan kai tavatakkaan, mutta meilejä vaihdellaan kun on jotain kerrottavaa.
Löytyy ystävä.Taitaa kuitenkin olla jo menneen talven lumia.