Haluaisin tietää miten olette järjestäneet tilalle tulevan naisen "selustan turvaamisen"? Miehen kanssa kun naimisiin menosta puhutaa niin haluaa avio ehdon. Jos mies maksaa tilaa itselleen ja nainen hoitaa ruoka ja lasten kulut niin miten järjestetään naisen tulevaisuus/tulevaisuuden turvaaminen että jos jotain sattuu?? (ero)
Aika sekavasti varmaan selitetty mutta itsekkin asiaa pohtineet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan.
Suuri kiitos asiallisista vastauksista!!
Kaupungista maalle tullut tavallinen tallaaja. (ei omaisuutta)
Aika sekavasti varmaan selitetty mutta itsekkin asiaa pohtineet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan.
Suuri kiitos asiallisista vastauksista!!
Kaupungista maalle tullut tavallinen tallaaja. (ei omaisuutta)
Vastaukset 64
Vanhimmat
miehesi osallistu yksityistalouden kuluihin ollenkaan? Ei kai nykypäivänä enää tuollaista ole?
Minä käyn tilan ulkopuolella töissä, ostan tilistäni ruuat ja asumiseen liittyvät asiat. Niin ja tietysti lasten menot menevät myös minun tililtäni. Autostani maksan kaikki menot itse.
Mies pyörittää tilaa, maksaa sähkön ja verot sekä muut tilanpitoon liittyvät maksut.
Avioliitossa ollaan. Ei ole mitään ehtoja tehty vaikka alussa mies niitä kyllä vähän ehdotteli, mutta en suostunut. Sanoisin että hyvin pyyhkii, aika tasan menee meillä.
Minä käyn tilan ulkopuolella töissä ja ostan ruuat, lasten kamppeet ja maksan auton kaikki kulut ja vielä maksan osan sonnien laskuista. Meillä ainakin maatila on ollu aina investoinnin alla, eikä mitään jää siitä käteen. Joskus olen ajatellu, että helpommalla olis päässy kun jonkun duunarin olis itelleen katellu, mutta amorin nuoli meni näköjään vähä mettään.
Meillä ei ole avioehtoa, mutta eron tullen kuitenkin maatila menee yritysvarallisuutena miehelle oli ehto tai ei. Ihan sama en mä maatilaa itelleni haluakaan enkä kyllä ole rahan perään, mitä mä sillä teen? Mun vanhemmat oli kitupiikkirikkaita ja mä sain siitä niin tarpeekseni, etten itse aio olla mitenkään materialisti. Kaiken annan pois, mitä ei pennut syö.
Vaadi avioehtosopimukseen, että mahdollisessa erossa miehesi hankkii sinulle sopivan asunnon, jos hän jää itse tilalle asumaan.
Olen avoliitossa ja nyt muutan erilleen.
talo ukon nimissä ja palkkaa en ole
saanut 9 vuoteen jonka olen raatanut
kuin hullu,terveys mennyt.
Ei annettu ihmisarvoa ja syytetään
asioista joita ei ole tapahtunut.
Poika on jonka vien mukanani,minua
loukkaa suuresti se että äpäilee isyyttä
6 vuotta epäillyt.Tunnusti aikanaan.
Nyt haluaa testeihin,en anna ottaa
olis lähtenyt heti synnyttyä.Nyt
6 vuoden jälkeen sanoo että lähdetään
testeihin.
Ruoka ja asunto ollut joskus rahaa
saanut kun vaatteita parikertaa vuodessa
ostanut ja parturissa kerran vuodessa
käynyt.Siinä on minun palkani ja terveys
meni.Nyt muutan pois poikani kanssa.
En saa mukaani muuta kuin haukut ja
pojan.Suuri kiitos tekemästäni työstä.
Siskolleen testamenttasi muutama vuosi
sitten tämän paikan.Ovat kuin
aviopari keskenään.Raha on ihmeellinen
asia.Tärkeämpi kuin toisen ihmisen
hyvin vointi.
Ei mitään turvaa ole ainakaan avovaimoilla
riippuu tietysti isännästä.Joka
arvostaa vaimoaan on eriasia.
Miksi ette avioituneet aikoinaan ja tehneet selviä papereita? Avoliitosta lähtiessä ei lähtijällä ole mitään oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen. Tämähän sinun olisi pitänyt tietää. Jos kerran teit työtä tilalla, olisit jo aikoinaan teettänyt paperit tällaisen tilanteen varalta. Tilasta et olisi saanut mitään, mutta mies olisi voinut maksaa sinulle rahalla palkkaa tekemästäsi työstä. Nyt on turha itkeä, kun maito on jo kaatunut. Poika tulee aikanaan perimään osansa isänsä omaisuudesta, siitäkin huolimatta että testamentti on tehty miehen sisaren hyväksi.
"palkkaa en ole
saanut 9 vuoteen jonka olen raatanut
kuin hullu,terveys mennyt.
Ei annettu ihmisarvoa ja syytetään
asioista joita ei ole tapahtunut."
Tuohan on aivan normaalia maatalouden arkea nykypäivänä.Ei isäntä itsekkään mitään palkkoja saa ja ihmisarvon perään on turha kysellä nykypäivänä
siis minä maksan ruuat niin meille kun työmiehille ja hankin kotiin kaiken mitä nyt käytetään.
Mutta mikä olisi ratkaisu asioihin ettei minulle kävisi samoin kun yhdelle kirjoittaneelle.
En halua naimisiin enkä välttämättä tästä tilastakaan itselleni mitään. Haluan vain että minullakin olisi turva jos ero joskus tulee.
Kysymys olikin että miten olette asiat järjestäneet vai eikö täällä käy ko porukkaa?
olette hankkinut(kodinkoneet,taloustavarat ym) yhdessäolon aikana on puoliksi sinun. jos talo on isännän niin se on, mutta se aika minä olet siinä talossa asunut on siltä osin myös sinun.
Tosiasia on,että tavarat ovat sen jonka nimi lukee kauppakuitissa/laskussa.
Aika on aika vaikea muuttaa konkreettisesti rahaksi. Muutama kymppitonni näppiin rahaa niin homma on siinä.
jos ukko ostaa pesukoneen niin minä annan sitten sille puolet koneen hinnasta eikä sitä siinä kuitissa lue.
Itse saan hankkia uuteen asuntoon kaikki.
Vaikka olen ostanut kodinkoneita entiseen
huusholliin mukaani en niitä saa.
Hyvässä uskossa ukon nimiin laitettiin.
Mites ne nyt mukaasi otat.
Kyllä maajussit on toiset niin kylmiä
ihmisiä.Ensin liverrellään että ei hän
piikaa ota vaan puhekaverin.Nyt on sitten
puheet muuttuneet.Suku on sitten pahin,
siskosa talutus nuorassa on.Kun sisko
avittaa rahallisesti niin pitää olla
kuin paita ja peppu.Ei saa vastaan sanoa
mielinkielin.En tarvitse omaisuutta
mutta jotain että ei vanki tarvii olla
kotonaaan.Jos tämä yleensä koti on minulle.
Kyllä täällä emännät on muualla.siskosa
määrää mitä täällä tehdään.
Vanhoja poikia ei kannata ottaa ne eivät
osaa olla akkojen kanssa.Kunhan perillinen
tehdään muusta ei väliä.
Siihen kyllä kelvataan ja sänkynlämmittäjäksi.
Muuten saavat tulla toimeen omillaan.
Olisin mennyt töihin talon ulkopuolelle
ja hankkinut omat rahani.Mutta se ei
käynyt ukolle,ei hän jaksa yksin tehdä
20 lehmää.Olen monesti tehnyt kaikki
hommat yksinäni isäntä on saanut maata
aamulla pitkään.Mielellään menenkin mutta'
vastaavasti pitäis toisenkin antaa
toisen nukkua.
Ja mustasukkainen on vaikka ei olis
tarpeen.Olen yhden miehen nainen.
Mutta ukot kyllä saavat kehua toisia naisia.
Anteeksi meni vähän muuhunkin asiaan,mutta
olen niin kyllästynyt tähän yhteiseloon.
Parempia ollaan kuin luullaan.Emännillä
ei ole mitään turvaa.Ja voi ne maajussien
morsiamet jotka olette tulossa taloon,
pistäkää heti luu kurkkuun,ettei teitä
kuseteta.Töitä saa kyllä tehdä.
Itse jäin vähän ihmettelemään, että miten ne kodinkoneet isännän nimiin oikein laitettiin, kun eihän kodinkoneista mitään rekisteriä pidetä.
Mikäli sinulla on kuitit tai tiliotteet talella, niin omistus on aivan selvä, ne on sen joka ne on maksanut.
Mikäli ei ole, niin puolet jokatapauksessa on sinun, tosin pitäisihän sinulla olla tuloja näyttää, millä olet ne ostanut ...
Sen verran sain itselleni rahaa kelalta
kun olin olkapää leikkauksen takia
sairaslomalla.Ostin silloin niitä koneita.
Ja takuukuitissa lukee isännän nimi.
Olen varmaan sinisilmäinen että ajattelen
muita ensin ja sitten vasta itseäni.
Luotan liikaa muihin ihmisiin ja käyttävät
vain hyväksi.Mutta tämän jälkeen toivottavasti
en sitä tee että uskon kaiken maailman
jussien selityksiin.Ihme että ne rahat sain
pitää.
Ostit koneita isännän nimissä, mikähän logiikka tässä on ???
Ostitko käteisellä vai maksoitko pankkikortilla, mikäli maksoit kortilla, niin tiliotteelta ostos löytyy ja tiliotteen voit tilata pankista uuden mikäli entistä ei löydy.
Mene pankkiin ja sano, että avioero menossa, pitää selvittää maksut, tarvitset tiliotteet viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, sieltä ne sitten aikanaan tulee.
Jos olet rehellinen nainen ei sinulla ole mitään syytä kieltäytyä isyystestistä.
Miksi ei uskota sanaan.Minulla ei ole
syytä valehdella.Loukkaus on lasta
ja minua kohtaan,
Mitä minä niistä välitän enää.tavaroitahan ne
vain on.Kaupat on pullollaan uusia.
Pitäköön.Helpommalla pääsee kun ei vaadi
mitään.Kerää omat kimpsusa mitä on
ja lähtee kävelemään.
Jospa ne osais edes kiitoksen siitä
työstä edes joskus antaa.
Työtä olen tehnyt ja haluaisin tehdä
edelleenkin mutta ei ole mahdollista
jatkaa yhdessä.
USA on tutkittu näitä asioita, noin 10 %:tia lapsista on eri isälle, kuin väitetään.
Eli se on itseasiassa aika todennäköistä, isyystesti varmistaa isyyden.
Miksi miehesi epäilee isyyttään, onko tilalla pyörinyt muitakin miehiä.
Luuletko sinä tosiaan että minä
joka kaksilahkeisen perässä juoksen.
Ja jos yhdysvalloissa on niin ei se meillä
tarvii olla.
Taidat olla samanlainen kuin ukkoni.
luulosairaita.
Jos ei ole avioehtoa nini kaikki omaisuus on yhteistä oli hankittu milloin tahansa
En minä luule, mutta ilmeisesti miehesi jostakin syystä luulee ...
Totesin vain, ettei olisi ensimmäinen kerta, kun joku jonkun toisen lasta elättää, se on itseasiassa aika yleistä.
Toisaalta, näisä erotapauksissa joskus mopo karkaa käsistä ...
älä ole enää yhtä sinisilmäinen! Vaikka sulla on sydäntä, sitä ei monella miehellä ole! Raha se on mikä monella ratkaisee, oman aseman ja vallan pönkitys. Nainen vain koristeena ja juhtana siinä sivussa.
Älä enää anna hyväksikäyttää itseäsi.
Juuri näin. Kaikki mitä yhdessäollessa yhdessä tehdyllä työllä on tienattu/maksettu on myös sinun. Sillä ei ole merkitystä kenen nimissä joku osamaksu taikka laina on. Kenen tuomilla rahoilla maksettu on oleellinen.
Tästä on jo ennakkopäätöksiäkin.
Me olemme naimisissa ja meilläon avioehto. Emäntä omistaa kaiken. Avioehto astuu voimaan avioerossa, mutta muuten se ei käytäntöön vaikuta. On ihan sama kuka omistaa ja mitä, velkaa on enemmän kuin omaisuutta eikä omistus itsessään tuo rahaa talouteen.
Avioliiton päättyessä puolison kuolemaan on jäljelle jäävällä lakiin perustuva oikeus jäädä asumaan yhteisena kotina toimineeseen asuntoon. Tätä oikeutta ei voi avioehdollakaan kumota.
Toinen tärkeä asia on puolisoiden välinen hallintaoikeustestamentti. Jos meillä emäntä vaikka kuolee kesken töiden, on sen jälkeen puolet tilasta lasten. Ilman hallintaoikeustestamenttia jäljelle jääneen hyväksi tila menee konkurssiin saman tien, sillä lasten edunvalvojan kanssa on liian kankeaa pyörittää tuotantoa - kun hanskojenkin ostoon tarvitaan edunvalvojan lupa!
Huomioikaa erityisesti tuo hallintaoikeustestamentti, teettäkää se ammattilaisella, mutkia tulee matkaan paljon jos asiaa ei ajatella loppuun asti ja toiselle käy jotain!
Meillä ei ole avioehtoa, mutta tiedän yksien tuttavien tehneen seuraavasti. Tila ja kiinteä omaisuus ovat isännän nimissä, samoin velka joka tarvittiin investointeihin. Emäntä on töissä kaupungissa ja säästää palkastaan osan eläkepäiviä varten, loput menevät kotitalouskuluihin ja pienempiin hankintoihin.
Jos teet työtä vain kotitilalla, miehesi voisi maksaa sinulle kuukausittain "palkkaa", joka ei mene muualle kuin omalle tilillesi. Lopuilla yhteisillä rahoilla voitte pyörittää tilaa ja jakaa ne miten haluatte. Ilmaiseksi piiaksi ei kannata ryhtyä, koska kuten joku tuossa kirjoittikin, pahimmassa tapauksessa joutuu lähtemään tyhjin käsin ja jättämään elämäntyönsä saamatta edes eläkettä.
että yhteinen pankkitili on hyvä ratkaisu. Kumpikin voi hoitaa ostoksensa ja maksaa laskuja yhteiseltä tililtä.
en nyt mitenkään halua moittia naisia enkä miehiä, mutta tässä hieman omia ajatuksiani asiasta.
muutamia tilanteita sivusta seuranneena olen huomannut kuinka raadollisa voivat myös naiset olla, varsinkin jos ei avioehtoa ole tehty naiset suorastaan rahastavat erotilanteessa. lapset ovat yksi suurimmista kiristysvälineistä mikä mielestäni moraalisesti varsin epäilyttävää. toki miehetkin osaavat pelata samoilla säännöillä mutta varsinkin lapsien kohdalla monesti viimekädessä "oikeuden" päätöksellä lapsien ensisijaiseksi huoltajaksi valitaan äiti eikä isää vaikka nykyaikana ei taida eroa paljon syntyä kummankaan hyväksi.
mielestäni pitäisi myös naisten osata ajatella myös sitä että monesti se maanviljely on miehen ainoa rahanlähde, jos siitä lähdetään hakemaan puolisolle puolia tulee eteen monta kertaa se että joudutaan ottamaan lainaa jo niiden entisten lisäksi ja maksamaan samoista maista ja tuontantotiloista toiseen kertaan. yleensä tilanjatkajalle kehittyy hyvin vahva tunneside siihen tilaan jota viljellään ja suostuu joskus jopa aivan selviin laillistettuihin ryöstö hintoihin yrittäessään pelastaa sukutilaansa. tilanjatkaja puolisolle monestikaan ei tunnu kehittyvän niin vahvaa tunne sidettä tilaa kohtaan varsinkin jos käy tilan ulkopuolella töissä eikä osallistu paljoa tilan töihin.
mutta itse asiaan, mielestäni voitaisiin ratkaista asia vaikkapa avioehdossa siten että puolisot ottavat yhteisen lainan vaikkapa rivitalo tai kerrostalo osaketta varten joka sitten jää erossa tilalta lähtevälle puolisolle, eroon asti asunto vuokralla joten se maksaa itse itseään takaisin päin. näin ajattelin itse hoitaa asian sitten kun se tulee ajankohtaiseksi. ja tietoisesti aion jättää pellot ja tuotantotilat avio-oikeuden ulkopuolelle, jos tämä ei tulevalle vaimolle sovi niin epäilen kiinnostuksen olevan kohdentunut enemmänkin sinne omaisuuden puolelle eikä niinkään itseeni. mutta niin kauan kuin ollaan yhdessä on myös rahat yhteisiä, itse en ymmärrä nykyajan "sun ja mun rahat-touhotusta". totta kai molempien tulee osallistua yhteiseen taloudenpitoon ja on hyvä jos saa jotain säästöönkin mutta sitä sairaalloista rahojen kyttäämistä en osaa oikein hyväksyä.
"mielestäni voitaisiin ratkaista asia vaikkapa avioehdossa siten että puolisot ottavat yhteisen lainan vaikkapa rivitalo tai kerrostalo osaketta varten joka sitten jää erossa tilalta lähtevälle puolisolle, eroon asti asunto vuokralla joten se maksaa itse itseään takaisin päin. näin ajattelin itse hoitaa asian sitten kun se tulee ajankohtaiseksi."
Saat eron kuulostamaan vääjäämättömältä kohtalolta:) Eipä silti, ihan ok ratkaisu. Ite ajattelin erottaa tilan päärakennuksen muusta maa- ja metsätalousomaisuudesta, ja sen omistaa sitten tulevan vaimon kanssa puoliksi. Se tuntuu jotenkin mukavammalta ajatukselta sisustaa ja laittaa yhteistä kotia. Tosin jos vaimoke on todella innostunut maataloudesta ja halukas osallistumaan velan jakamiseen, niin mikä ettei. Nykyinen ei ainakaan ole varsinaisista maataloustöistä kiinnostunut, vaikka muutoin todella ahkera ihminen onkin. Tämä järjestely toimisi ainakin viljatilalla, karjatilalla varmasti paljon hankalempi järjestää. Kai se vaimokin voi silloin tällöin kahvit pellolle tuoda ja jonkun viljakärryn siirtää, ilman että siitä pitäisi palkkaa maksaa...
Yksi "ongelma" on myös nykyisen vaimoehdokkaan hyvä palkka. Lastenhoito on varmaankin jaettava jotenkin puoliksi, jotta hänelle ei koituisi kohtuutonta tulonmenetystä.
tarkoitus ei ollut saada sitä kuulostamaan vääjämättömältä kohtalolta, mutta aika moni liitto nykyään päättyy eroon. kaikki asiat on hyvä ottaa ennakkoon huomioon varsinkin kun olen itse maksanut tilan velkoja pois, avopuoliso ei siihen ole osallistunut, mutta yhteisen elämisen kulut on jaettu. tosin isoja yhteisiä hankintoja ei ole tehty sillä ennen kuin edes tapasin nykyisen avopuolisoni tein aika mittavan pintapuolisen sisätilaremontin ja päivitin vanhempieni aikoinaan tekemän remontin nykyaikaan.
tosiaan tuo puolison palkkamenetys juttu on sekin nykyaikaa ja kuuluu tähän "sun ja mun -rahat" juttuun. nykypäivänä vouhotetaan asiasta ja vähän asian vierestäkin, toki eläkejärjestelmää ajatellen sitäkin on harkittava mutta muuten se ylimääräinen raha on vain materiaa joka tulee ja menee. ihminen siitä sen onnellisemmaksi tule vaikka sitä rahaa siellä tilillä makaa tai siitä että tavaraa ostetaan tolkuttomasti. ja tuohon eläkeasiaankin on selkeä ratkaisu, nimittäin vapaaehtoinen eläkevakuutus. itselleni ja avopuolisolle tehtiin viime vuonna. maksetaan 50€ kuussa ja sitten 63-65 vuotiaina aletaan samaan takaisin päin.
Minä olen vähän erimieltä asiasta.osaa
ne miehetkin olla vielä raadollisempia.
Minä en halua kenenkään omaisuuksia
palkkaani vain peräsin.Ja mikä lapseen
tulee sen otan mukaani.
Miltä teistä tuntuisi kun ukko 6 vuoden
jälkeen sanoo olenkohan minä tuon
pojan isä.Olen hautonut 6 vuotta sitä
ja kun kylä puhui vaikka mitä.
Ja poika on kuin ilmetty isänsä.ja
minulla ei ole tapanani hyppiä vieraisiin
sänkyihin.Asia joka loukkaa minua verisesti,
saavat pyytää anteeksi minulta kun ja jos
menen testeihin.Minua on loukattu niin
verisesti.Minulle ja pojalleni on aivan
sama saako hän talosta perintöjä.Me pärjäämme
aina olen käynyt tähän ikään jo kovan
elämän koulun ja noussut sieltä.
Mutta tuli taas yksi takapakki,mutta
kyllä tästä ylimennään.
En ole syntynyt kultalusikka suussa,
ja olen panostanut tähän huushollin
pitoon itseni sata prosenttisesti.
Tämän siitä saa.
Mitäs mieltä olette suvun sekaantumisesta
asioihin.eli vaikka ukon siskot.
Vaikka tila on jo jaettu kymmeniä vuosia
sitten.
ja vaadi se ukko myös. jos asia menee pahasti solmuun niin et saa ukolta edes elatusmaksua jos se väittää että ei ole pojan isä,lopuksi isä unohtaa pojan kokonaan ja sehän ei ole lapsenetu. mies saa käräjäoikeuden päätöksen mennä testiin jos aiat menee pahasti vituralleen.
Onhan se tunnustanut sen jo synnyttyä.
En mene enään mihinkään kokeisiin,minua
ei loukata sillä asialla.Ja mitä poika
kasvaa ilman isääkin.Enkä tarvitse
elatusmaksuja,olen omalla työllä toimeen-
tuleva ihminen.Saan töitä heti kun irti
pääsen tästä entisestä.
Ei se ole äidin syy jos isä unohtaa
pojan.Siitä voi vain syyttää isää.
Jos äidin kanssa asiat ei suju ei siitä
lasta voi rankaista.
samanlainen juttu minulla. Tunnusti lapsen sen synnyttyä, mutta kolmen vuoden päästä rupesi meillä yhteiselo tökkimään(vieras nainen). Senaikanen mies rupesi levittämään huhua että ei ole lapsen isä ja minä otin lapseni ja lähdin. No sitten ero tuli ja ex-mies sanoi että ei halua nähdä meitä ja ei aio maksaa elatusmaksua. Minä vein asian käräjille ja exä joutui kokeeseen,tulokset tuli ja exä on isä. No, kuka kulkee pää pystyssä, se olen minä ja exää hävettää.
nainen siis tekisi maatilalla jotain muutakin kuin touhhottaisi jotain omiaan tai nukkuisi sohvalla isännän hoitaessa karjan, peltohommat, lasten kasvatuksen ja ruuanlaitot ja muutkin kotityöt...
Meillä hommat on hoidettu jo tilakaupassa, jossa osa tuli lahjoituksena ja siinä vanhempani jo sulkivat tilan aviopuolison ulottumattomiin. Lisäksi meillä on täysin avio-oikeuden poissulkeva avioehto. Tämän varmenmmaksi asia ei voi mennä.
Ai niin miten muuten maajussin tilanne eroaa muista ihmisistä, joissa puoliso tulee toisen yksin omistamaan taloon myöhemmin asumaan. Käsittääkseni ei mitenkään.
Minulla ei ole vastausta, mutta pohdintaan osallistun mieluusti.
Meillä on tilanne, että viljelemme miehen kotitilaa, jonka omistamme yhdessä. Jos tulisi ero (onneksi ei ole näköpiirissä, mutta elämässä ei ole takeita), niin en silti olisi viemässä talosta puoliskaa, vaikka sen omistankin. Tila olisi sen jälkeen elinkelvoton. En voisi tehdä niin.
Mutta jos lähtisin tyhjin käsin, niin eipä olisi oikein sekään. Aikoinaan jätin palkkatyöni, koska näimme tässä tilalla mielenkiintoisen mahdollisuuden työskennellä haastavassa ja vaihtelevassa työssä yhdessä. Kaikki on ollut yhteistä - omaisuus, velat ja tulot. Mitään henkilökohtaisia säästöjä minulla ei ole.
Mies on tehnyt enemmän maataloustöitä kuin minä. Toisaalta se on ollut mahdollista juuri siksi, että minä puolestani olen hoitanut enemmän lapsia ja pyörittänyt huushollia. Ei voi olla niin, että se miehen panos katsotaan tuottavaksi työksi ja minun panokseni kotityöksi, mikä ei ole minkään arvoista.
Kyllä kai tästä asiasta pitäisi puhua nyt, kun mitään kriisiä tai eroa ei ole ilmassa. Voitaisiin päästä järkevän ja kohtuulliseen suunnitelmaan, että miten asiat järjestetään, jos ero tulee.
Niin, toisaalta kun tila laitetaan sileäksi, maksetaan velat pois, niin siinäpä samalla meni lasten perinnöt ...
Parasta olisi pyörittää tilaa sen verran, että se on kuivilla ja sitten sopia jokin korvaus, esim. osakkeen ostaminen kaupungista lähtijälle, yhteisellä velalla, jos ei muuten onnistu.
Millä maatilalla on varaa ottaa entisten lainojen lisäksi parisataa tonnia asuntovelkaa?
se nyt vähän riippuu mistä päin sen kämpän hommaa, jos ero tulee kohdalle. ei kai sitä helsingin keskustasta oo pakko hommata. meillä päin saa 70-90 neliön asunnon 70000-150000€ ja sillon puhutaan hyväkuntoisista tai sitten ihan uusista, ja ovat muuten ihan kaupungin keskustassa vielä...... ja siihen 70 neliöön mahtuukin sitten jo varmasti isompikin katras, ei kait sitä nyt voi mitään kokonaista kerrostaloo kukaan erossa itselleen vaatia....
Totta, tyhjästä on paha nyhjästä ....
Tilalle tulevan puolison kannattaa aina vaatia korvaus tekemästään työstä jos toinen vaatii avioehdon. Usein puoliso jää ilman korvausta tekemästään koti- ja maataloustyöstä erotessa.
Itse naisena, mutta myös tilanomistajana näen
avioehdon ja selustan turvaamisen kahtena
eri asiana. Jos menee toisen omistamalle tilalle
asumaan, vaikkakin kuinka onnenkukkuloilla
oltaisiin, eihän se omaisuus toiselle automaatti-
sesti siirry, tai edes kuulu. Avioehtohan astuu
vasta ero/kuoleman-tilanteessa voimaan, mikäli
on tehty ja riippuu mitä siinä on pois suljettu.
Eikös jo ennen kuin muuttaa toisen maatilalle,
pitäisi pystyä sopimaan yhteiset pelisäännöt
koskien jokapäiväisiä yhteisen talouden kuluja,
menoja ym. Maatila- ja metsätalouden
tulot ja menot on sen tilan omistajan asia.
Kyllä toki, varsinkin muualta tulleen emännäksi
aikovan täytyisi yhdessä puolisonsa kanssa
heti määritellä, mieluiten paperilla, kuinka
paljon on maatalouden töissä osallisena ja
millä tavalla korvaus maksetaan. Vai hankkiikko
elantonsa ansiotyöstä muualta.
Eihän lastenhoito ja ruuanlaitto ym. ole mitään
maatalouden työhön osallistumista, sitä
tehdään ihan yhtä lailla kaupunkilaisperheissä,
eikä siitä mitään palkkaa toinen maksa toiselle.
Itse olen testamentilla poissulkenut perillisteni
tulevien puolisoiden avio-oikeudet sekä omaisuutta ja sen tuottoa koskien. Ja olen
avoliitossa, silloin ei oman omaisuuteni
suhteen ole mitään epäselvyyttä. Tietysti
yhdessä hankitut ostokset on yhteisiä.
Ei luulisi nykyaikana kenenkään olevan niin
tyhmä/sokea mennesään tilalle puolisoksi, että
tekee vaan tilan töitä korvauksetta, jos
siihen itse suostuu, niin oma vika, tai
saahan niitä harrastuksia olla, jos siihen
on varaa.
Kirjoitat asiaa. Ja näinhän se on, että asiat pitäisi miettiä ja sopia hyvissä ajoin, mutta harvoin ehkä toimitaan näin järkevästi. Ja liian usein asioita on luulemisen ja oletuksien varassa. Sitten soppa onkin valmis, jos erimielisyyksiä tai suuria pettymyksiä tulee, ja asioita pitää alkaa uudelleenjärjestämään suurien tunnekuohujen keskellä.
Vielä pohdintaa lasten- ja kodinhoidosta. Se on tietenkin tehtävänä joka perheellä, kaupungissakin. Eikä se ole tuottavaa työtä eikä maataloustyötä. Silti sillä pitää olla painoarvoa, myös taloudellista.
Viittaan vielä meidän tilanteeseen. Yhdessä on päätetty pyörittää paljon työtä vaativaa maatilayritystä. Yhdessä on myös haluttu iso perhe. Molemmat saatiin, lapsia on neljä. Lapset ovat olleet kunnallisessa päivähoidossa ns. kevythoidossa eli n. 3 päivänä viikossa.
Yhteisestä sopimuksesta on työnjako muotoutunut sellaiseksi, että minä emäntä teen vähemmän maatöitä ja enemmän pyöritän muita rattaita. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että ukko voi välillä tarvittaessa tehdä todella pitkää päivää ja hänelle työtunteja kertyy enemmän. Minusta asia on niin, että mitä yhteiseen kassaan kertyy, niin se kuuluu puoliksi molemmille.
Ps. Superpitkät työpäivät eivät ole mikään tavoite eikä suinkaan hyvä asia. Mutta kuten karjan hoitaminen aamuin illoin on välttämättömyys, niin myös tällä meidän erikoiskasvitilallamme tolkuttomat työpäivät ovat vaan faktaa.
Enkä olisi ryhtynyt tähän urakkaan, ellemme omistaisi tätä puljua yhdessä. Silti eron tullen en olisi viemässä puolta. Mutta mitä sitten tahtoisin ja veisin ... Täytynee ruveta pohtimaan ja sopimaan. Plus panostamaan yhteiseen hyvään oloon, niin että edelleenkin voisimme elää sovussa, eikä jouduttaisi näiden asioiden verkkoon.
Ymmärrettävästi jokaisen perheen ratkaisut
ovat yksilöllisiä, ja niinhän ne pitää ollakin.
Mutta itse en lähtökohtaisesti ole ajatellut,
että aikoinaan etsin tiluksilleni samalla
myös työntekijää, vaan puolisoa, jota rakastaa
ja hyväksyn täysin, että käy muualla työssä.
Onhan tietysti nykyaikaa sekin, että jos puoliso
haluaa välttämättä olla tilan töissä ja omistaakin jotain, muuttaa tila maatalousyhtymäksi, ja tämä muualta tullut
puoliso reilusti ostaa oman osuutensa rahalla.
Eihän mitään ilmaiseksi saa vain naimakaupoilla.
Näin olisi ainakin juridisesti vahvoilla. Ja tilan osakas.
Ja eihän se eron tullen aina niin ole, että
tila puoliksi eroavien kesken, molempien
puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus ositetaan.
Tällöin voi käydä niinkin, että lähtijä joutuukin
maksamaan tilalliselle, mikäli sattuu olemaan
varallisuutta hänellä enemmän.
Oikeastaan Pro Agriassa täytyisi nykyään olla
asiantuntija-apua, miten voisi isännät uusien
puolisoidensa kanssa ihan paperilla sopia
työnjaot ja tulopuolet, niin että myös tilalla
työskentelevän puolison oikeudet olisivat
kunnossa, eläketurva... miten menetellään
erotilanteessa... onhan maatila kuitenkin
yritys ja työpaikka.
Edelleen olen samaa mieltä. Tuo on niin totta, että tilat, ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Mitään yhtä kaavaa ei ole olemassa, että miten työt ja omistukset pitäisi järjestää. Ja jos joku isäntä tai emäntä vaatii ja edellyttää puolisolta ulkopuolisen työn jättämistä, niin siitähän ei voi tulla hyvää lopputulosta. Ratkaisujen on kummuttava omasta tahdosta eikä siitä, että toinen sanelee.
Neuvontatarpeesta olen prikulleen samaa mieltä. Voisi olla valmiiksi mietittyjä toimintamalleja taloudellisista ym seikoista. Erilaisia, eri tilanteisiin sopivia tai sovellettavia.
Alkuperäisestä asiasta hieman ohi, mutta neuvonnan pitäisi myös vahvasti esittää, ettei enää tehtäisi ratkaisuja, missä vanhempi pari jää tilalle asumaan. Että olisi ikäänkuin maailman luonnollisin asia ottaa etäisyyttä ja asettua asumaan muualle. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun luin erään pankin opasta spv:stä. Siinä esitettiin ainoana ratkaisuna syytinkiä ja asumista samassa pihapiirissä. Mielestäni tästä asiasta on jo niin paljon tietoa, ettei sellaista ainakaan neuvonnan tulisi ehdottaa.
ja siltä kantilta että itse jää tilalle, kyllä näitä asioita pitäisi pystyä käsittelemään jo ennenkuin muutetaan yhteen.
Ei kenenkään kummankaan pitäisi enää nykyaikana olla sinisilmäinen.
Menot ja tulot puoliksi suunnilleen, käy sitten kuka vain tilan ulkopuolella töissä.
Minä kun menin akaksi maajussille 25v sitten, jouduin maksumieheksi.Jouduin maksamaan kaikki laskut ja vielä ruoat ja jopa vaatteetkin isännälle.Hänen rahansa menivät hänen omalle tililleen, ja kun ero sitten aikanaan tuli, hänellä oli rahaa valtavasti tilillään, ja minun kaikki ansaitsemani rahat oli käytetty viimeistä penniä myöten.Kävin töissä tilan ulkopuolella.Isäntä makseli kaikki laskut tililtäni ja osteli rahoillani omiin nimiinsä osakkeita.
Tällaiset kokemukset on minulla maajussin vaimona.
Nyt elelen sinkkuna,enkä enää koskaan muuta asumaan kenenkään kanssa.
Josset provoa niin täytyy todeta, että kyllä on tyhmää antaa kenenkään käyttää palkkatiliään. Itse asiassa en usko juttuusi.
elämään ns. hyvillä puhheilla niin sen siitä saa. minä uskon että nuinkin on voinut käydä.
Minä en oikein usko, ei normaali ihminen käytä toisen tiliä, vaikka se olisi mahdollistakin.
Kyllä ne kelpaa toisen rahat,Mutta jos
pyydät lanttia toiselta.Hyvä ettei
kirjallisena pidä sitä pyytää.
Eikös se ole vähän niinkuin oma vika, jos nai pahimman ääliön mitä kylältä löytyy ...
nm. kokemusta on. aikoinaan elelin miehen kanssa joka oli ns. kaappijuoppo joi salaa ja söi väkeviä pastilleja ettei haisis viina. olin senverran sinisilmäinen ja vihreä niin en osannut ihmetellä asiaa, ihmettelin vain kun aina lappo namia suuhusa. no syntyi lapsi ja lähdin viikonlopuksi siskoni luo kyläilemään niin tuo ukon-rutjake oli sillä aikaa tyhjentänyt lapsen säästölippaan 850mk, sitten oli ottanut lukitusta kaapista pankkikortin salasanoineen ja tyhjentänyt tilin. tili johon olin tallentanut joka tilistä pienen summan pahanpäivän varalle ja sitä rahaa oli vajaa 3000mk. eli ei kannata olla liian sinisilmäinen ja luottaa hyviin puheisiin.
että mitä vanhempi jussi kyseessä sitä pahemmin se on luutunut laskemaan vain seteleitään eikä siinä enää mitään oikeaa rakkautta väliin mahdu. Oppinut vain kyräilemään ja epäilemään kaikkea. SAmoin jos jussi on liikaa kiinni suvussa, sieltä sitä sitten neuvotaan että varohan ettei akka ahnehi... Menkää naimisiin nuorena ja kasvakaa yhteen ja tipauttakaa suku yms rasitteet välistänne. Ei vanhat koirat enää mihinkään kopeistaan kasva...
Kyllä se niin on että vanhempi jussi
on juuri tuollainen.Suku ja Raha.
Suku antaa neuvoja,ja ukko tekee niin
kuin ne käskee.
Olen juuri eroamassa sellaisesta.
Mullakin täytyy olla muutakin kun
navetta ja hellan väli jossa kuljen.
Ei saa olla kuin kotonaan,muut määrää.
Ja ukko tekee ja uskoo kaiken.Kyräilee
ja luulee jne.
ole että "nyrkin ja hellan välissä kun pysyy niin kaikki on onnellisia".
Hei jos elät maatilalla ja ukkos on todela tuollanen että ei omaa rahaa, ei arvosta, ei kauniita sanoja, ei osallistu ja kätkee taikka tuhlaa rahoja. Miksi ihmeessä hyväksytte itseänne kohdeltavan tuolla lailla, ilmoittkaa että ukko se ero nyt, ei mitään uhkailuja. Päätös ja pankkiin kertomaan että lakkautat hänen käyttöoikuden yhetiselle tilille jos ei käy. Ohjaa tulot toiselle tilille. Ilmoita ukolle että muuttaa pois HETI. se onnistuu pakokeinoin tarvittaessa. Ota uusi mies, koulutettu ja osaava maajussi, näitä on tarjolla paljon. Jos joku tarvii voi kysellä minuakin, en ole kyllä sitten eroprosessin psykologi vaan maanviljelijäksi haluan näistä neuvojan töistä :D
Niin, sellaista se on kun elää alkoholistin tai narkomaanin kanssa, kaikki menee aineisiin.
Mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä itse maatalouden kanssa tai tämän ammatin.
Sillon parikymppisenä kun oma maajussini kysäisi, josko tilalle muuttaisin niin kun myöntävän vastauksen annoin niin samalla sain pankkikortin hänen tililleen ja käyttöoikeudet. Naimisiin mentiin vasta 13 vuoden yhteiselon jälkeen. Minä käyn tilan ulkopuolella töissä ja rahat menee yksityistalouteen. Sitten kun mulla ei riitä rahat niin vaihdan isännän korttiin. Laitan vähän säästöön joka tilistä rahastoihin ja lasten tileille. Jos ero tulee, en aio mitään olla vailla vaikka omat perintöni on tähän tilaan investointeina sijoitettu. En tarvitse omaisuutta.
Hyvä se on puhua tuossa vaiheessa, kun kaikki on vielä hyvin, että:
"Jos ero tulee, en aio mitään olla vailla vaikka omat perintöni on tähän tilaan investointeina sijoitettu. En tarvitse omaisuutta. "
Se on kuule tilanne ihan toinen sitten, kun se ukko ilmoittaa, että nyt voisit kerätä kimpsusi ja kampsusi ja muuttaa lasten kanssa ihan minne vain...
Mulla ukko saa joskus ihme mustiskausia ja epäilee mun tapailevan jopa kauppareissuilla tai sauvakävelylenkeillä muita miehiä. Jos ylitöihin jään niin varma on että ukko on kädet puuskassa vastassa. Varmaan epäilis noita lapsiakin muiden lapsiksi, mutta ovat vaan niin isänsä näkösiä, ettei enää enempää voi olla. Minä en noista sen epäilyistä hetkahda, jos kovin kyselee pyydän tulla maistamaan ja haistamaan jos luulee mun harrastavan muutakin kuin lenkkeilyä. Siihen on jääny utelut. (tästä tietokoneestakin on mustis, luulee mun olevan jossain treffipalstoilla.)
Siihen kun muut asiat tulee päälle eikä
yksistään mustasukkaisuus.
Siinä on tekemistä itse kullakin.
Suku on niin pirun hyvä kaikki syy
on muualla kuin heissä,vaikka nuoressa
emännässä.Vika olisi heissä mutta
he ei tunnusta sitä.
En ainakaan minä jaksa enää lähden
tämän viikon perjantaina omaan kotiin.
Saan hengittää oman kodin rauhaa ja olla
poikani kanssa miten haluan.
Minulle ei sanella mitä teen ja saan
olla kotona.Tämä ei ole koti ollut
koskaan,koska täällä määrää muut.
Olen kertonut hyvä että en rautalakgasta
ole vääntänyt asiaa.Mutta ei luulet
kuvittelet olet omituinen.
En muutu heidänlaisekseen vaikka
sitä koko ajan yrittävän tehdä.
Olen oma itseni ja luonteeni on
hiljainen, maahanpoljettava ihminen.
Haluasin kaikkien kanssa olla tasapuolinen
ja muutenkin kaveri,Mutta ei kun ei käy
niin ei.