onko

Äitini oli 47 kun minä synnyin. Tuli vahingossa raskaaksi ja harkitsi aborttia huonon selkänsä takia. Kuten kuvasta näkyy, synnytti minut kuitenkin.

Nyt olen ehtinyt 55-vuoden kunnioitettavaan ikään. Tekikö äitini siis väärin minua kohtaan synnyttäessään minut?

Oma elämäni on ollut kutakuinkin samanlaista, kuin kenen muun tahansa elämä, myötä- ja vastoinkäymistä. Olen syntynyt, kasvanut, lisääntynyt ja lapsenikin ovat lisääntyneet.

Nyt elän elämäni viimeistä neljännestä. Tulevaisuus ei pelota. Kunto on kohtalainen. Pää toimii eikä suurempia ongelmia ole taloudessa, työrintamalla eikä sosiaalisessa elämässä.

Äitini kuoli 30 vuotta sitten ollessani 27-vuotias, avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Isäni kuoli samana vuonna. Olihan se rankkaa aikaa, mutta siitä selvittiin.

Itse tulin 47-vuotiaana isoäidiksi. Ajattelin silloin paljon äitiäni ja sitä, miten rankkaa hänellä oli painiessaan vaihdevuosiensa ja kolmen lapsensa kanssa. Sisarukseni siis ovat minua 5 ja 6 vuotta vanhempia.

Monasti olen toivonut, että näistä ajoista ja heidän tunnelmistaan silloin, voisin vanhempieni kanssa keskustella. Heidän kuollessaan elin oman elämäni ruuhkavuosia ja olin liian nuori ajatellakseni tai kiinnostuakseni niistä asioista.

Iäkkäänä synnyttäminen on toki terveydellinen riski. Iäkkäänä lapsen saaminen ja kasvattaminen on kenties hankalaa. Itse ehkä en olisi kyennyt siihen, mitä äitini teki.

Jos itseni nyt pitäisi valita synnyttämisen tai synnyttämättömyyden välillä luultavimmin valitsisin synnyttämättömyyden. Mutta minullahan on jo äitiys koettuna.

Vaikea, vaikea valinta.

Väärin synnytetty kirjoitti:

Äitini oli 47 kun minä synnyin. Tuli vahingossa raskaaksi ja harkitsi aborttia huonon selkänsä takia. Kuten kuvasta näkyy, synnytti minut kuitenkin.

Nyt olen ehtinyt 55-vuoden kunnioitettavaan ikään. Tekikö äitini siis väärin minua kohtaan synnyttäessään minut?

Oma elämäni on ollut kutakuinkin samanlaista, kuin kenen muun tahansa elämä, myötä- ja vastoinkäymistä. Olen syntynyt, kasvanut, lisääntynyt ja lapsenikin ovat lisääntyneet.

Nyt elän elämäni viimeistä neljännestä. Tulevaisuus ei pelota. Kunto on kohtalainen. Pää toimii eikä suurempia ongelmia ole taloudessa, työrintamalla eikä sosiaalisessa elämässä.

Äitini kuoli 30 vuotta sitten ollessani 27-vuotias, avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Isäni kuoli samana vuonna. Olihan se rankkaa aikaa, mutta siitä selvittiin.

Itse tulin 47-vuotiaana isoäidiksi. Ajattelin silloin paljon äitiäni ja sitä, miten rankkaa hänellä oli painiessaan vaihdevuosiensa ja kolmen lapsensa kanssa. Sisarukseni siis ovat minua 5 ja 6 vuotta vanhempia.

Monasti olen toivonut, että näistä ajoista ja heidän tunnelmistaan silloin, voisin vanhempieni kanssa keskustella. Heidän kuollessaan elin oman elämäni ruuhkavuosia ja olin liian nuori ajatellakseni tai kiinnostuakseni niistä asioista.

Iäkkäänä synnyttäminen on toki terveydellinen riski. Iäkkäänä lapsen saaminen ja kasvattaminen on kenties hankalaa. Itse ehkä en olisi kyennyt siihen, mitä äitini teki.

Jos itseni nyt pitäisi valita synnyttämisen tai synnyttämättömyyden välillä luultavimmin valitsisin synnyttämättömyyden. Mutta minullahan on jo äitiys koettuna.

Vaikea, vaikea valinta.

Lue lisää

mistään hinnasta halunnut luopua äidistäni kakskytseitsemän vuotiaana nyt oma tyttäreni on kaksikymmentäseitsemän ja toivon saavani olla hänelle äiti vielä toiset mokomat oma äitini oli kolkytviis kun minut sai sain hänet pitää kolkytkahdeksan vuotta liian lyhyen ajan jokainen tekee omat päätöksensä ja kunnioitan kaikkia päätöksissään ennen on jaksettu mutta jos miettii nykyaikaa kun masennutaan jo ykstoistavuotiaana ja joudutaan tekeen oman jaksamisen kanssa töitä vuorotta niin saattaa olla vähissä naiset jotka jaksaa kaikkien synnytys masennusten lomassa hoitaa lasta vielä kaikenmaailman menopaussien aikana tiedä hyäntä en oo kokenu kumpaakaan mutta lukenu paljon lehtiä ja katsellu televisioo.

Väärin synnytetty kirjoitti:

Äitini oli 47 kun minä synnyin. Tuli vahingossa raskaaksi ja harkitsi aborttia huonon selkänsä takia. Kuten kuvasta näkyy, synnytti minut kuitenkin.

Nyt olen ehtinyt 55-vuoden kunnioitettavaan ikään. Tekikö äitini siis väärin minua kohtaan synnyttäessään minut?

Oma elämäni on ollut kutakuinkin samanlaista, kuin kenen muun tahansa elämä, myötä- ja vastoinkäymistä. Olen syntynyt, kasvanut, lisääntynyt ja lapsenikin ovat lisääntyneet.

Nyt elän elämäni viimeistä neljännestä. Tulevaisuus ei pelota. Kunto on kohtalainen. Pää toimii eikä suurempia ongelmia ole taloudessa, työrintamalla eikä sosiaalisessa elämässä.

Äitini kuoli 30 vuotta sitten ollessani 27-vuotias, avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Isäni kuoli samana vuonna. Olihan se rankkaa aikaa, mutta siitä selvittiin.

Itse tulin 47-vuotiaana isoäidiksi. Ajattelin silloin paljon äitiäni ja sitä, miten rankkaa hänellä oli painiessaan vaihdevuosiensa ja kolmen lapsensa kanssa. Sisarukseni siis ovat minua 5 ja 6 vuotta vanhempia.

Monasti olen toivonut, että näistä ajoista ja heidän tunnelmistaan silloin, voisin vanhempieni kanssa keskustella. Heidän kuollessaan elin oman elämäni ruuhkavuosia ja olin liian nuori ajatellakseni tai kiinnostuakseni niistä asioista.

Iäkkäänä synnyttäminen on toki terveydellinen riski. Iäkkäänä lapsen saaminen ja kasvattaminen on kenties hankalaa. Itse ehkä en olisi kyennyt siihen, mitä äitini teki.

Jos itseni nyt pitäisi valita synnyttämisen tai synnyttämättömyyden välillä luultavimmin valitsisin synnyttämättömyyden. Mutta minullahan on jo äitiys koettuna.

Vaikea, vaikea valinta.

Lue lisää

Yksi tuttavani sai lapsen myös 47-vuotiaana. Ei ollut vahinko vaan muutaman vuoden leskeyden jälkeen hän löysi uuden miehen ja lapsi oli siis yhteisen rakkauden hedelmä. Aikaisemmasta liitosta lapsia oli kolme ja he olivat jo aikuisia. Kaikki suhtautuivat myötämielisesti. Hän jännitti ekoja neuvola- ja lääkäri reissuja. Mutta kukaan edes puolella sanalla maininnut aborttia.

Minusta tuli mummo 44-vuotiaana. Monesti olen miettinyt sitä "iltatähti" juttua. Jos itse olisin tullut alle viisikymppisenä vielä raskaaksi, olisin ottanut lapsen vastaan ilolla. Miten eri tavalla lapseen suhtautuu ns. kypsällä ijällä. On kokemusta ja aikaa eritavalla kuin nuorena. Kaikki on paljon paremmin, raha-asiat ja muut.

Mitä taas tulee siihen pelkoon että vanhemmat kuolevat lapsen pienenä ollessa, niin mistä sitä kukaan tietää mitä kellekkin sattuu. Nuori äiti tai isä voi kuolla ihan yhtälailla kuin valhakin. Kysymys on enemminkin siitä uskaltaako elää. Huomista on kenenkään turha miettiä. Parasta on elää tätä päivää ja olla onnellinen!

piive kirjoitti:

Yksi tuttavani sai lapsen myös 47-vuotiaana. Ei ollut vahinko vaan muutaman vuoden leskeyden jälkeen hän löysi uuden miehen ja lapsi oli siis yhteisen rakkauden hedelmä. Aikaisemmasta liitosta lapsia oli kolme ja he olivat jo aikuisia. Kaikki suhtautuivat myötämielisesti. Hän jännitti ekoja neuvola- ja lääkäri reissuja. Mutta kukaan edes puolella sanalla maininnut aborttia.

Minusta tuli mummo 44-vuotiaana. Monesti olen miettinyt sitä "iltatähti" juttua. Jos itse olisin tullut alle viisikymppisenä vielä raskaaksi, olisin ottanut lapsen vastaan ilolla. Miten eri tavalla lapseen suhtautuu ns. kypsällä ijällä. On kokemusta ja aikaa eritavalla kuin nuorena. Kaikki on paljon paremmin, raha-asiat ja muut.

Mitä taas tulee siihen pelkoon että vanhemmat kuolevat lapsen pienenä ollessa, niin mistä sitä kukaan tietää mitä kellekkin sattuu. Nuori äiti tai isä voi kuolla ihan yhtälailla kuin valhakin. Kysymys on enemminkin siitä uskaltaako elää. Huomista on kenenkään turha miettiä. Parasta on elää tätä päivää ja olla onnellinen!

Lue lisää

...Hieno Kirjoitus itselläsikin :)
Olen kanssasi samaa mieltä.
En minäkään usko, että jossakin neuvolassa tai lääkärissä ajateltais yhtään kummallisesti vanhempaa odottajaa kohtaan.

Kyllä, parasta elää tätä päivää ja jättää turhat miettimiset pois.

piive kirjoitti:

Yksi tuttavani sai lapsen myös 47-vuotiaana. Ei ollut vahinko vaan muutaman vuoden leskeyden jälkeen hän löysi uuden miehen ja lapsi oli siis yhteisen rakkauden hedelmä. Aikaisemmasta liitosta lapsia oli kolme ja he olivat jo aikuisia. Kaikki suhtautuivat myötämielisesti. Hän jännitti ekoja neuvola- ja lääkäri reissuja. Mutta kukaan edes puolella sanalla maininnut aborttia.

Minusta tuli mummo 44-vuotiaana. Monesti olen miettinyt sitä "iltatähti" juttua. Jos itse olisin tullut alle viisikymppisenä vielä raskaaksi, olisin ottanut lapsen vastaan ilolla. Miten eri tavalla lapseen suhtautuu ns. kypsällä ijällä. On kokemusta ja aikaa eritavalla kuin nuorena. Kaikki on paljon paremmin, raha-asiat ja muut.

Mitä taas tulee siihen pelkoon että vanhemmat kuolevat lapsen pienenä ollessa, niin mistä sitä kukaan tietää mitä kellekkin sattuu. Nuori äiti tai isä voi kuolla ihan yhtälailla kuin valhakin. Kysymys on enemminkin siitä uskaltaako elää. Huomista on kenenkään turha miettiä. Parasta on elää tätä päivää ja olla onnellinen!

Lue lisää

voiko uusi rakkaus olla täydellistä ilman sitä rakkauden hedelmää menettää sen entisen sitten kuoleman tai muun syyn kautta nää on taas niitä juttuja josta voisin keskustella pidempäänkin jos oli jo entisessäkin suhteessa sen sortin täyttymys saavutettu niin voisko uudessa suhteessa olla toisenlaiset asiat tärkeempiä.

piive kirjoitti:

Yksi tuttavani sai lapsen myös 47-vuotiaana. Ei ollut vahinko vaan muutaman vuoden leskeyden jälkeen hän löysi uuden miehen ja lapsi oli siis yhteisen rakkauden hedelmä. Aikaisemmasta liitosta lapsia oli kolme ja he olivat jo aikuisia. Kaikki suhtautuivat myötämielisesti. Hän jännitti ekoja neuvola- ja lääkäri reissuja. Mutta kukaan edes puolella sanalla maininnut aborttia.

Minusta tuli mummo 44-vuotiaana. Monesti olen miettinyt sitä "iltatähti" juttua. Jos itse olisin tullut alle viisikymppisenä vielä raskaaksi, olisin ottanut lapsen vastaan ilolla. Miten eri tavalla lapseen suhtautuu ns. kypsällä ijällä. On kokemusta ja aikaa eritavalla kuin nuorena. Kaikki on paljon paremmin, raha-asiat ja muut.

Mitä taas tulee siihen pelkoon että vanhemmat kuolevat lapsen pienenä ollessa, niin mistä sitä kukaan tietää mitä kellekkin sattuu. Nuori äiti tai isä voi kuolla ihan yhtälailla kuin valhakin. Kysymys on enemminkin siitä uskaltaako elää. Huomista on kenenkään turha miettiä. Parasta on elää tätä päivää ja olla onnellinen!

Lue lisää

kirjoitukset oli hienoja ja asiaa.

-tiina kirjoitti:

voiko uusi rakkaus olla täydellistä ilman sitä rakkauden hedelmää menettää sen entisen sitten kuoleman tai muun syyn kautta nää on taas niitä juttuja josta voisin keskustella pidempäänkin jos oli jo entisessäkin suhteessa sen sortin täyttymys saavutettu niin voisko uudessa suhteessa olla toisenlaiset asiat tärkeempiä.

Lue lisää

Sanoa että miehellä ei lapsia ollut.
Voisi tietenkin olla täydellistä ilmanlastakin. Mutta ei siitä kukaan kärsinyt vaikka lapsi tulikin. Nyt ovat onnellisia niin äiti, isä, yhteinen lapsi kuin myös naisen edellisestä avioliitosta syntyneet lapset. Heillä on itselläänkin jo lapsia ja aika hassuja tilanteita syntyy näistä sukulaisuss suhteista. Miten joku pieni vauva voi olla jonkin täti!

näistä kannustavista viesteistä,, hyvää syksyä teille,, halit,,