onko

kellää

tietoo,,,onko joku tiedän tuttavista tullut raskaaksi huh iässä 49 vee?
jos on miten on mennyt,? miten neuvola /lääkärit suhtautuneet?

10

376

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -tiina

      onneks ei sehän ois jo väärin lasta kohtaan kun äiti olis valmiiks mummu sori vaan nää oli ekat mietteet jotka mun päähän tuli välittömästi kun luin sun juttus ja piti ne kirjoittaa tännekkin.

      • Väärin synnytetty

        Äitini oli 47 kun minä synnyin. Tuli vahingossa raskaaksi ja harkitsi aborttia huonon selkänsä takia. Kuten kuvasta näkyy, synnytti minut kuitenkin.

        Nyt olen ehtinyt 55-vuoden kunnioitettavaan ikään. Tekikö äitini siis väärin minua kohtaan synnyttäessään minut?

        Oma elämäni on ollut kutakuinkin samanlaista, kuin kenen muun tahansa elämä, myötä- ja vastoinkäymistä. Olen syntynyt, kasvanut, lisääntynyt ja lapsenikin ovat lisääntyneet.

        Nyt elän elämäni viimeistä neljännestä. Tulevaisuus ei pelota. Kunto on kohtalainen. Pää toimii eikä suurempia ongelmia ole taloudessa, työrintamalla eikä sosiaalisessa elämässä.

        Äitini kuoli 30 vuotta sitten ollessani 27-vuotias, avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Isäni kuoli samana vuonna. Olihan se rankkaa aikaa, mutta siitä selvittiin.

        Itse tulin 47-vuotiaana isoäidiksi. Ajattelin silloin paljon äitiäni ja sitä, miten rankkaa hänellä oli painiessaan vaihdevuosiensa ja kolmen lapsensa kanssa. Sisarukseni siis ovat minua 5 ja 6 vuotta vanhempia.

        Monasti olen toivonut, että näistä ajoista ja heidän tunnelmistaan silloin, voisin vanhempieni kanssa keskustella. Heidän kuollessaan elin oman elämäni ruuhkavuosia ja olin liian nuori ajatellakseni tai kiinnostuakseni niistä asioista.

        Iäkkäänä synnyttäminen on toki terveydellinen riski. Iäkkäänä lapsen saaminen ja kasvattaminen on kenties hankalaa. Itse ehkä en olisi kyennyt siihen, mitä äitini teki.

        Jos itseni nyt pitäisi valita synnyttämisen tai synnyttämättömyyden välillä luultavimmin valitsisin synnyttämättömyyden. Mutta minullahan on jo äitiys koettuna.

        Vaikea, vaikea valinta.


      • -tiina
        Väärin synnytetty kirjoitti:

        Äitini oli 47 kun minä synnyin. Tuli vahingossa raskaaksi ja harkitsi aborttia huonon selkänsä takia. Kuten kuvasta näkyy, synnytti minut kuitenkin.

        Nyt olen ehtinyt 55-vuoden kunnioitettavaan ikään. Tekikö äitini siis väärin minua kohtaan synnyttäessään minut?

        Oma elämäni on ollut kutakuinkin samanlaista, kuin kenen muun tahansa elämä, myötä- ja vastoinkäymistä. Olen syntynyt, kasvanut, lisääntynyt ja lapsenikin ovat lisääntyneet.

        Nyt elän elämäni viimeistä neljännestä. Tulevaisuus ei pelota. Kunto on kohtalainen. Pää toimii eikä suurempia ongelmia ole taloudessa, työrintamalla eikä sosiaalisessa elämässä.

        Äitini kuoli 30 vuotta sitten ollessani 27-vuotias, avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Isäni kuoli samana vuonna. Olihan se rankkaa aikaa, mutta siitä selvittiin.

        Itse tulin 47-vuotiaana isoäidiksi. Ajattelin silloin paljon äitiäni ja sitä, miten rankkaa hänellä oli painiessaan vaihdevuosiensa ja kolmen lapsensa kanssa. Sisarukseni siis ovat minua 5 ja 6 vuotta vanhempia.

        Monasti olen toivonut, että näistä ajoista ja heidän tunnelmistaan silloin, voisin vanhempieni kanssa keskustella. Heidän kuollessaan elin oman elämäni ruuhkavuosia ja olin liian nuori ajatellakseni tai kiinnostuakseni niistä asioista.

        Iäkkäänä synnyttäminen on toki terveydellinen riski. Iäkkäänä lapsen saaminen ja kasvattaminen on kenties hankalaa. Itse ehkä en olisi kyennyt siihen, mitä äitini teki.

        Jos itseni nyt pitäisi valita synnyttämisen tai synnyttämättömyyden välillä luultavimmin valitsisin synnyttämättömyyden. Mutta minullahan on jo äitiys koettuna.

        Vaikea, vaikea valinta.

        mistään hinnasta halunnut luopua äidistäni kakskytseitsemän vuotiaana nyt oma tyttäreni on kaksikymmentäseitsemän ja toivon saavani olla hänelle äiti vielä toiset mokomat oma äitini oli kolkytviis kun minut sai sain hänet pitää kolkytkahdeksan vuotta liian lyhyen ajan jokainen tekee omat päätöksensä ja kunnioitan kaikkia päätöksissään ennen on jaksettu mutta jos miettii nykyaikaa kun masennutaan jo ykstoistavuotiaana ja joudutaan tekeen oman jaksamisen kanssa töitä vuorotta niin saattaa olla vähissä naiset jotka jaksaa kaikkien synnytys masennusten lomassa hoitaa lasta vielä kaikenmaailman menopaussien aikana tiedä hyäntä en oo kokenu kumpaakaan mutta lukenu paljon lehtiä ja katsellu televisioo.


      • piive
        Väärin synnytetty kirjoitti:

        Äitini oli 47 kun minä synnyin. Tuli vahingossa raskaaksi ja harkitsi aborttia huonon selkänsä takia. Kuten kuvasta näkyy, synnytti minut kuitenkin.

        Nyt olen ehtinyt 55-vuoden kunnioitettavaan ikään. Tekikö äitini siis väärin minua kohtaan synnyttäessään minut?

        Oma elämäni on ollut kutakuinkin samanlaista, kuin kenen muun tahansa elämä, myötä- ja vastoinkäymistä. Olen syntynyt, kasvanut, lisääntynyt ja lapsenikin ovat lisääntyneet.

        Nyt elän elämäni viimeistä neljännestä. Tulevaisuus ei pelota. Kunto on kohtalainen. Pää toimii eikä suurempia ongelmia ole taloudessa, työrintamalla eikä sosiaalisessa elämässä.

        Äitini kuoli 30 vuotta sitten ollessani 27-vuotias, avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Isäni kuoli samana vuonna. Olihan se rankkaa aikaa, mutta siitä selvittiin.

        Itse tulin 47-vuotiaana isoäidiksi. Ajattelin silloin paljon äitiäni ja sitä, miten rankkaa hänellä oli painiessaan vaihdevuosiensa ja kolmen lapsensa kanssa. Sisarukseni siis ovat minua 5 ja 6 vuotta vanhempia.

        Monasti olen toivonut, että näistä ajoista ja heidän tunnelmistaan silloin, voisin vanhempieni kanssa keskustella. Heidän kuollessaan elin oman elämäni ruuhkavuosia ja olin liian nuori ajatellakseni tai kiinnostuakseni niistä asioista.

        Iäkkäänä synnyttäminen on toki terveydellinen riski. Iäkkäänä lapsen saaminen ja kasvattaminen on kenties hankalaa. Itse ehkä en olisi kyennyt siihen, mitä äitini teki.

        Jos itseni nyt pitäisi valita synnyttämisen tai synnyttämättömyyden välillä luultavimmin valitsisin synnyttämättömyyden. Mutta minullahan on jo äitiys koettuna.

        Vaikea, vaikea valinta.

        Yksi tuttavani sai lapsen myös 47-vuotiaana. Ei ollut vahinko vaan muutaman vuoden leskeyden jälkeen hän löysi uuden miehen ja lapsi oli siis yhteisen rakkauden hedelmä. Aikaisemmasta liitosta lapsia oli kolme ja he olivat jo aikuisia. Kaikki suhtautuivat myötämielisesti. Hän jännitti ekoja neuvola- ja lääkäri reissuja. Mutta kukaan edes puolella sanalla maininnut aborttia.

        Minusta tuli mummo 44-vuotiaana. Monesti olen miettinyt sitä "iltatähti" juttua. Jos itse olisin tullut alle viisikymppisenä vielä raskaaksi, olisin ottanut lapsen vastaan ilolla. Miten eri tavalla lapseen suhtautuu ns. kypsällä ijällä. On kokemusta ja aikaa eritavalla kuin nuorena. Kaikki on paljon paremmin, raha-asiat ja muut.

        Mitä taas tulee siihen pelkoon että vanhemmat kuolevat lapsen pienenä ollessa, niin mistä sitä kukaan tietää mitä kellekkin sattuu. Nuori äiti tai isä voi kuolla ihan yhtälailla kuin valhakin. Kysymys on enemminkin siitä uskaltaako elää. Huomista on kenenkään turha miettiä. Parasta on elää tätä päivää ja olla onnellinen!


      • Heikunkeikku
        piive kirjoitti:

        Yksi tuttavani sai lapsen myös 47-vuotiaana. Ei ollut vahinko vaan muutaman vuoden leskeyden jälkeen hän löysi uuden miehen ja lapsi oli siis yhteisen rakkauden hedelmä. Aikaisemmasta liitosta lapsia oli kolme ja he olivat jo aikuisia. Kaikki suhtautuivat myötämielisesti. Hän jännitti ekoja neuvola- ja lääkäri reissuja. Mutta kukaan edes puolella sanalla maininnut aborttia.

        Minusta tuli mummo 44-vuotiaana. Monesti olen miettinyt sitä "iltatähti" juttua. Jos itse olisin tullut alle viisikymppisenä vielä raskaaksi, olisin ottanut lapsen vastaan ilolla. Miten eri tavalla lapseen suhtautuu ns. kypsällä ijällä. On kokemusta ja aikaa eritavalla kuin nuorena. Kaikki on paljon paremmin, raha-asiat ja muut.

        Mitä taas tulee siihen pelkoon että vanhemmat kuolevat lapsen pienenä ollessa, niin mistä sitä kukaan tietää mitä kellekkin sattuu. Nuori äiti tai isä voi kuolla ihan yhtälailla kuin valhakin. Kysymys on enemminkin siitä uskaltaako elää. Huomista on kenenkään turha miettiä. Parasta on elää tätä päivää ja olla onnellinen!

        ...Hieno Kirjoitus itselläsikin :)
        Olen kanssasi samaa mieltä.
        En minäkään usko, että jossakin neuvolassa tai lääkärissä ajateltais yhtään kummallisesti vanhempaa odottajaa kohtaan.

        Kyllä, parasta elää tätä päivää ja jättää turhat miettimiset pois.


      • -tiina
        piive kirjoitti:

        Yksi tuttavani sai lapsen myös 47-vuotiaana. Ei ollut vahinko vaan muutaman vuoden leskeyden jälkeen hän löysi uuden miehen ja lapsi oli siis yhteisen rakkauden hedelmä. Aikaisemmasta liitosta lapsia oli kolme ja he olivat jo aikuisia. Kaikki suhtautuivat myötämielisesti. Hän jännitti ekoja neuvola- ja lääkäri reissuja. Mutta kukaan edes puolella sanalla maininnut aborttia.

        Minusta tuli mummo 44-vuotiaana. Monesti olen miettinyt sitä "iltatähti" juttua. Jos itse olisin tullut alle viisikymppisenä vielä raskaaksi, olisin ottanut lapsen vastaan ilolla. Miten eri tavalla lapseen suhtautuu ns. kypsällä ijällä. On kokemusta ja aikaa eritavalla kuin nuorena. Kaikki on paljon paremmin, raha-asiat ja muut.

        Mitä taas tulee siihen pelkoon että vanhemmat kuolevat lapsen pienenä ollessa, niin mistä sitä kukaan tietää mitä kellekkin sattuu. Nuori äiti tai isä voi kuolla ihan yhtälailla kuin valhakin. Kysymys on enemminkin siitä uskaltaako elää. Huomista on kenenkään turha miettiä. Parasta on elää tätä päivää ja olla onnellinen!

        voiko uusi rakkaus olla täydellistä ilman sitä rakkauden hedelmää menettää sen entisen sitten kuoleman tai muun syyn kautta nää on taas niitä juttuja josta voisin keskustella pidempäänkin jos oli jo entisessäkin suhteessa sen sortin täyttymys saavutettu niin voisko uudessa suhteessa olla toisenlaiset asiat tärkeempiä.


      • -tiina
        piive kirjoitti:

        Yksi tuttavani sai lapsen myös 47-vuotiaana. Ei ollut vahinko vaan muutaman vuoden leskeyden jälkeen hän löysi uuden miehen ja lapsi oli siis yhteisen rakkauden hedelmä. Aikaisemmasta liitosta lapsia oli kolme ja he olivat jo aikuisia. Kaikki suhtautuivat myötämielisesti. Hän jännitti ekoja neuvola- ja lääkäri reissuja. Mutta kukaan edes puolella sanalla maininnut aborttia.

        Minusta tuli mummo 44-vuotiaana. Monesti olen miettinyt sitä "iltatähti" juttua. Jos itse olisin tullut alle viisikymppisenä vielä raskaaksi, olisin ottanut lapsen vastaan ilolla. Miten eri tavalla lapseen suhtautuu ns. kypsällä ijällä. On kokemusta ja aikaa eritavalla kuin nuorena. Kaikki on paljon paremmin, raha-asiat ja muut.

        Mitä taas tulee siihen pelkoon että vanhemmat kuolevat lapsen pienenä ollessa, niin mistä sitä kukaan tietää mitä kellekkin sattuu. Nuori äiti tai isä voi kuolla ihan yhtälailla kuin valhakin. Kysymys on enemminkin siitä uskaltaako elää. Huomista on kenenkään turha miettiä. Parasta on elää tätä päivää ja olla onnellinen!

        kirjoitukset oli hienoja ja asiaa.


      • -tiina kirjoitti:

        voiko uusi rakkaus olla täydellistä ilman sitä rakkauden hedelmää menettää sen entisen sitten kuoleman tai muun syyn kautta nää on taas niitä juttuja josta voisin keskustella pidempäänkin jos oli jo entisessäkin suhteessa sen sortin täyttymys saavutettu niin voisko uudessa suhteessa olla toisenlaiset asiat tärkeempiä.

        Sanoa että miehellä ei lapsia ollut.
        Voisi tietenkin olla täydellistä ilmanlastakin. Mutta ei siitä kukaan kärsinyt vaikka lapsi tulikin. Nyt ovat onnellisia niin äiti, isä, yhteinen lapsi kuin myös naisen edellisestä avioliitosta syntyneet lapset. Heillä on itselläänkin jo lapsia ja aika hassuja tilanteita syntyy näistä sukulaisuss suhteista. Miten joku pieni vauva voi olla jonkin täti!


    • jartsev

      Eräs naapurini tuli raskaaksi juuri tuossa iässä (49v.) ja synnytti normaalisti pojan. Ja pojista kasvaa miehiä ja miehellä on nyt omiakin lapsia.

      Sellainen aivan onnellinen tarina, ei mitään erityistä ongelmaa hänellä.

      • aloittaja

        näistä kannustavista viesteistä,, hyvää syksyä teille,, halit,,


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      129
      2073
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      105
      1886
    3. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      84
      1659
    4. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      64
      1534
    5. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      33
      1202
    6. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      84
      1173
    7. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      56
      1132
    8. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      110
      1103
    9. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      47
      1076
    10. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      44
      1023
    Aihe