Lapsi oli meillä 3 vuotta ja kotiutuessaan 10v. Lapsi asuu nyt kahdestaan äitinsä kanssa. Äiti ei halua että pidämme yhteyttä heihin tai että lapsensa pitää yhteyttä meihin ja kunnioitamme sitä päätöstä. Me emme ole olleet missään yhteydessä lapseen mutta lapsi soittelee meille melkein päivittäin. Jos en vastaa niin hän soittaa niin monesti että vastaan (ennätys 79 puhelua) tai soittaa meidän omalle lapsellemme. Äitinsä sitten soittaa kohta perään ja haukkuu meidät, välillä jopa uhkailee. Toisinaan hän on kuulostanut humalaiselta ja käyttäytynyt agressiivisesti. Oli muunmuassa heittänyt meidän lapselle ostaman kännykän ikkunasta ulos jotta hän ei voisi soittaa meille. Olin sosiaalitoimeen ja yhdyshenkilöömme yhteydessä asiasta mutta hän sanoin vain että antaa ajan kulua ja ihan hyvin siellä on asiat. Käyvätköhän edes tarkistamassa ilman virallista ilmoitusta? Toivon todellakin että haukkiminen ja uhkailu kohdistuvat vain ja ainoastaan minuun ja mieheeni.
Tätä on jatkunut nyt yli 4kk.
En uskalla olla yhteydessä lapseen mutta en enää henno sanoa (olen sanonut sen monesti) että ei ole yhteydessä meihin ilman äitinsä lupaa. Lapsi vain itkee ja sanoo että äiti ei kuitenkaan ikinä anna lupaa. Ei auta vaikka mitä sanoisi.
Kuinka yleistä tämmöinen? Olen varma että kaikki ei vieläkään ole hyvin lapsen kotona.
Mieheni on myös kuullut puhelut koska olen toisinaan pitänyt kaiutinta päällä, varsinkin kun lapsen äiti soittaa. Onko paras vain antaa asian olla ja jättää vastaamatta puheluihin?
Tätä on jatkunut nyt yli 4kk.
En uskalla olla yhteydessä lapseen mutta en enää henno sanoa (olen sanonut sen monesti) että ei ole yhteydessä meihin ilman äitinsä lupaa. Lapsi vain itkee ja sanoo että äiti ei kuitenkaan ikinä anna lupaa. Ei auta vaikka mitä sanoisi.
Kuinka yleistä tämmöinen? Olen varma että kaikki ei vieläkään ole hyvin lapsen kotona.
Mieheni on myös kuullut puhelut koska olen toisinaan pitänyt kaiutinta päällä, varsinkin kun lapsen äiti soittaa. Onko paras vain antaa asian olla ja jättää vastaamatta puheluihin?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Bioäitejä on varmasti paljon sellaisia joilla suuri viha sijareihin mutta yrittäkää ymmärtää myös tätä tunnetta koska lapsi kuitenkin revitään hätäisesti toiseen paikkaan jopa äidin tietämättä.
Sijaisperhe tämän jälkeen vetää mieletöntä teatteria biojen edessä kuinka hyvä ja täydellinen perhe heillä onkaan(vaikkei niin olisikaan). Kuvitelkaa itsenne siihen tilanteeseen..
Meidän lapsen isoäiti kokoaa meidän avustuksella valokuva-albumia, niiden kuuden äidin repimän ja polttaman tilalle. Lapselle kertyi muistoja ja oman elämänsä historiaa meillä asuessaan kuuden albumin verran. Äiti sai mustasukkaisuus-/raivokohtauksen ja tuhosi lapsen kansiot.
...sellaisille äiteille pitäisi edes lapsia palauttaa. Kun mustasukkaisuus vielä näin pahana ilmenee, niin kyllä olisi lapsi pitänyt jäädä vielä sinne sijaisperheseen.
Että valokuvaavat kuuden albumin verran lapselle historiaa sijariperheessä????
Tollanen oikeesti pitäisi kieltää laissa.
Voi aikoja, voi tapoja, ensin pakkohuostaanotetaan, mahdollisesti ilman syytä. Sitten kuvataan lapselle muka uusi historiakin. Järkyttävää.
Kyllä kuulostaa todellakin vain lailliselta lapsikaupalta, raha on se joka puhuu. Eikä ole enää mitään tekemistä lapsen hyvinvoinnilla näissä asioissa.
Oikeastihan jokainen lapsi kuuluu biologisille vanhemmilleen, ja olisi tuettava siinä perheessä sitten. Jos edes samalla rahalla, jota sijareille syydetään, mutta ei. Mielummin lapsen saa siis repiä juuriltaan, mikä oikeasti ei ole lapsen etu. Etu olisi se että tuettaisiin bio-perheeseen.
Voi että voi bio olla mauton!!!
Kuvitteletko sinä ,että siinä tehdään lapselle UUTTA historiaa. Voi pyhä sylvi sentään!
Se aika minkä lapsi on sijaisperheessä ,on oikeasti sen lapsen elettyä elämää. Olkoon kyse vuodesta tai ajasta aikuisuuteen asti.
Tiedän että monen bion mielestä lapsella ei saa olla ELÄMÄÄ silloin kun on sijaisperheessä. Sorry vaan ,mutta kun lapsella on. Ja se aika on OSA lapsen menneisyyttä ja historiaa sitten kun hän on aikuinen.
Vai pitäisi vielä olla laki ,ettei lasta saisi valokuvata. Monta tosi ääliötä kommenttia täällä on ollut, mutta tämä kyllä kirmasi heti top-10 listalle.
Monen laitoksissa kasvaneen tytön itsetunto kohosi, kun he esiintyivät valokuvanäyttelyn päätähtinä.
Aioin juuri kirjoittaa tuosta näyttelystä.
Meille on sattunut lähes edellä kerrotun lainen tapaus. Jotenkin ymmärsin äitiäkin, kun hän kertoi lapsen härnäävän itseään esimerkiksi sanomalla ruuasta: "K.....-äiti teki paljon parempaa broileripataa" jne. Kun äiti osti lapselle sukat, lapsi kuulutti: K.....-äiti neuloi itse sukatkin ja sillä oli paljon raikkaammat tiskirätitkin jne. jne. Lopulta äidin pinna paloi ja hän hävitti pojan valokuva-aarteet.
En ymmärrä Sun katkeruutta siitä, että sijarit ovat halunneet ja jaksanneet otta valokuvia ja koota lapselle muistojen albumin.
Etkö yhtään ajattelee, että se on lapselle hyvin tärkeä? See on osa hänen elämästä ja se on yhtä tärkeä kun muistot bioperheestä.
Et nyt ehkä ajatellut lainkaan lapsen kannalta? Ei lapselta voi muistoja pois otta, ne on ja pysyy, joko hyvinä tai huonoina, mutta se kuuluu lapsen elämään.
Ja jos niin kismittää se lapsen muistoalbumi sijaisperhen tekemänä, niin mikä estää panemasta paremmaksi? Sen kun puuhastelet lapses kanssa ja teet hyviä muistoja ja otat ne valokuviin, eihän toisen tekemiset ole toiselta pois, mutta ei kannata vinkua siitä, että joku jaksaa ja halua. Mikä ei estä Sinua niin tekemästä.
Se on järkyttävää, ettei ole saatu lakia suojelemaan lapsen yhteydenpitoa myös sijaisvanhempiin kotiutuksen jälkeen.
Minun mielestäni sossuilla pitäisi kyllä hälytyskellojen soida, jos äiti estää yhteydenpidon sijaisvanhempiin. Silloin ei bioäiti välttämättä pysty ajattelemaan lapsen etua.
Silloin jos kotiutus on mahdollinen, pitäisi minun mielestä (jos lapsi haluaa pitää yhteyttä)rytmi vain kääntää toisin päin. Kun lapsi on tavannut biologisia vanhempiaan esim. kerran kuussa, olisi kotiutuksen jälkeen sijaisperheessä kerran kuussa.
Ei ole lapsen edun mukaista katkaista kokonaan välejä hänelle tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin. Eihän näin tehty silloinkaan kun hänet huostattiin.
Lapsella täytyy olla oikeus tavata biovanhempiaan sijoituksessa ja sijaisvanhempiaan kotittaessa.
pitäisi kotutuksenkin tapahtuvan. Eli valmistelu kotiutukseen on ehdottomasti pitkän ajan toteutus ja silloin myös Biologisten vanhempien kanssa tehdään selväksi että tapaamiset ovat säännölliset sijaiskotiin jonkun määrätyn ajan. Meillä oli vuosi ja se oli myös niin että meille siitä maksettiin kulukorvaus sekä palkkio. Sen jälkeen olemme aika säännöllisesti yhteydessä poikaan vaikka siitä on jo aikaa 8 vuotta kun meiltä muutti pois.
Nykyinen lapsi hän pitää yhteyttä edelleen sijais perheisiin joissa on ollut eri pituiset ajat. Mutta meistä tuntuu että se on hänelle tärkeää eheytymisessä. Eikä onneksi hänen äiti ole sitä vastaan vaan päivastoin on siitä hyvin iloinen.
Eli nykyään tyttö pitää yhteyttä enempi entisiin sijaisperheisiin kuin omaan äitiinsä tai sukuunsa. Senkin ymmärrämme niin bioäiti kuin me muutkin.
Tämä kaikki on tehty lapsen/lasten kanssa yhdessä suunnitellen.
äiti estää yhteyden sijareihin, koska tuskinpa "lasten edun" mielestä tarvitsee silloin soida, kun sijari estää lapsen pitämästä yhteyttä äitiinsä?
Mihinkäs se kiinnittymisjakso nyt unohtui?
Eikös se yhteys katkaista äitiin kerta laakista?
Jos olisin biovanhempi, antaisin ilman muuta lapsen pitää yhteyttä, JOS sijarit ovat sen arvoisia. Kyllä siihen varmasti syy sijareista löytyy, jos asenne on kovin vihamielinen. Ehkä syytä ei vain humaa oman täydellisyyden tunteensa keskellä...
Kyllä sijaritkin osaavat tehdä niin hankalaksi asiat että ei siihen muuta tarvita.
Se on turha itkeä asioita ellei yritetä edes tulla toimeen bio-äitien kanssa.
Voin itse ihan bio vanhempana sanoa että olisihan se aivan ihanaa jos sijareiden kanssa kaikki pelaisi hyvin ja voisin tavata lastani "rauhassa" mutta kun ei näin ole ja he vielä mesoavat lapseen koskevista asioista lapsen kuullen minun vieressäni.
Onko täysin järkevää osoittaa suoralta kädeltä miten huono äiti tai isä tällä on? minä äitinä ainakin olen huomannut kuinka lapsi kärsii heidän teoistaan.
on rajoittaa lapsen yhteydenpitoa kehen tahansa, joka on lapselle tärkeä.
Olkoon se biovanhempi, tai sijari, tai muu sukulainen, kummi tai vast.
Selkeästi lapsi ilmaisee kiintymyksensä sijareihin silloin, kun hän epätoivoisesti haluaa soitella ja pitää yhteyksiä.
Minusta tuo ap:n tarina kertoi, että on erittäin suuri mahdollisuus ja epäilys, että tosiaan lapsi ei soittele vain ikäväänsä, vaan hakee turvaa, kun kotona ei asiat olekaan kuten pitäisi.
ei olisi mitenkään ainutlaatuista.
Jos äidillä ei ole mitään salattavaa, niin tuskin olisi syytä kieltää yhteydenpitoakaan.
Ilmeisesti lapsi on kokenut olonsa sij.perheessä sen verran hyväksi ja oppinut turvautumaan sij.vanhempiin hädässään, niin hän tietää, että heihin voi luottaa ja he ovat ainoat ihmiset, jotka voisivat häntä tässä tilanteessa auttaa, mutta äiti jyrkästi kieltää, koska koko kupla puhkeaisi, jos totuus pääsisi toisten tietoon.
Sijarille sanoisin, että puhu lapsen kanssa.
Tunnet varmaan hänet hyvin ja osaat jopa lukea rivien välistä.
En saisi öitäni nukuttua, jos olisin epätietoisuudessa perheessäni olleen lapsen turvallisuuden suhteen.
Juttele ja kysele eri tavoin niin kauan, että voit olla vakuuttunut, ettei mitään todellista hätää ole, vaan pelkästään ikävää, tai muuta sopeutumisvaikeutta.
Kyllä tollasessa tapauksessa pitää pois sulkea epäonnistunut kotiutus. Jos sossu on passiivinen, niin ei se moraalisesti mielestäni silti sinua vapauta lapsesta välittämisestä. Olet ollut hänelle äidin korvike ja lapsen mielessä sellaisena pysyt. Älä petä lasta. Rohkeutta siskoseni, lapsen puolesta. Arkailemalla ei saavuteta mitään.
Hienotunteisuutta noudattaen totta kai, ainakin siihen saakka, että olet varma asioista.
Jos on katsottu, että huostaanottoon ei ole syytä ja se puretaan, niin silloin on myös katsottava että biologiset vanhemmat ovat kykeneviä päättämään keiden ihmisten kanssa heidän lapsensa on tekemisissä. Tämä koskee niin ei-toivotuja kavereita kuin ei-toivottuja aikuisiakin.
Vanhemmuutta heikentävänä tekijänä pidän ehdotettua systeemiä, jossa sijaisperheellä olisi edelleen, huostaanoton päätyttyäkin jokin oikeus yhteydenpitoon toisen ihmisen omaan lapseen joka asuu jo biologisten vanhempiensa luona.
Jos katsotaan, että biologiset vanhemmilla ei ola päätösoikeutta oman lapsensa yhteyksistä vieraisiin ihmisiin, niin miten kuvittelette näiden biologisten vanhempien perustelevan sitä, että lapsi ei saa viettää aikaansa spurgujen tai roistojen tai muiden ei-toivottujen kavereiden seurassa, jos vanhemmilta kerran oikein lain voimalla viedään oikeus päättää lapsensa yhteydenpidosta hänelle tärkeisiin ihmisiin. Lapselle tärkeitä ihmisiä ovat usein myös ei-toivotut kaverit. Siksihän moni tieni joutuu jopa huostaanotetuksi. Missä teidän loogisuus on. Ja joo, luin tuon viimeisen kertomusken, että lapsi palautettiin sijaisperheeseen. Sossujen moka taas, kun nyt paniikissa pitää saada 16.000 lasta äkkiä takas koteihin, ettei maailmalla aleta kysellä kiusallisia kysymyksiä. Tulemme näkemään tätä lisää. Rapatessa roiskuu sano sossut kun päätä leikkas.
suotta. Tietysti vanhemmilla on oikeus ja myös velvollisuus valvoa lapsensa yhteydenpitoa eri ihmisiin.
Tässä tapauksessa lapsi itse ottaa kontaktia, eli se kertoo siitä, että lapsi edelleen tarvitsee yhteyksiä entiseen kotiinsa ja sen ihmisiin.
Pitäisikö se lapselta voida kieltää, vain äidin mustasukkaisuuden takia.
Ei ole lapsen syytä mitenkään, että hän on joutunut sij.perheeseen. Oppinut kotiutumaan sinne ja kiintynyt ihmisiin.
Miksi lapsen pitäisi nyt jälleen kärsiä, kun huosta on purettu?
Jos huosta on ollut aiheellinen ja äidistä johtuva, niin eikö se kärsijä pitäisi seurauksista olla ennemminkin äiti, kuin syytön lapsi.
Huostat ja niiden purut, eivät ole yksinkertaisia.
Vaativat paljon sopeutumista puolin ja toisin.
Eikö lapselle voi antaa enempää sopeutumisaikaa?
Sopeutumisaikana pitäisi voida pitää yhteyksiä niin paljon kuin tarve vaatii.
Ainakin sijoitettuna, jos lapsi itse ottaa kontaktia biologisiin vanhempiinsa, niin se kertoo siitä, että lapsi edelleen tarvitsee yteyksiä entiseen kotiinsa ja sen ihmisiin. Tämä olisi hyvä kaikkien yhteydenpitorajoitusten arkkitehtien ihan ekaksi ottaa hiffata.
Kun se on ymmärretty, voidaan jatkaa keskustelua siitä, että miten halutaan rajoittaa biologisten vanhempien päätäntävaltaa omien lastensa asioissa vielä huostan purun jälkeenkin.
ITKISI, että ei saa teille soittaa, niin kyllä hän olisi jo ajat sitten kertonutkin, mikä kotona on vialla, jos siellä nyt yleensä yhtään mikään on viallä.
Ja kyllä lapsi yleensä aikuisen auktoriteettia tottelee, jos kielletään soittamasta - vai eikö sinulla sitä ole lapseen nähden.
Jos äiti soittaa vihaisena ja kieltää pitämästä yhteyttä lapseensa, niin tuskinpa puhelu niin kauan kestää, että sitä ehtisi oikein miehen kanssa kaiuttimen kautta kuuntelemaan.
Saldorajoitus on paikallaan murrosikäisillä. Miksi ostitte kännykän? Äiti on nyt kusessa sen takia. Älä vastaa lapsen puheluihin. Lapsen asiat eivät enää kuulu teille.
Lapsen asiat eivät kuulu kenelle teille??
ne 79 (mahdollisesti turhaa lässytystä??)
ÄITIPÄ tietysti?
Jos olet puhelimen lapselle ostanut, varmaan huolehdit sitten niistä laskuistakin? eikös niin?
Siinä tapauksessa varmasti saa lapsi soitella kaikkialle, mihin itse valitsee.
Mutta on todellakin ymmärrettävää että ei saa teille soitella järjettömiä määriä näköjään. Näkeehän tuosta ettei lapsella kaikki hatussa oikein pelaa, EI LAPSI AINA OMAA PARASTAAN YMMÄRRÄ, eikä rahan käsittämätöntä kulutusta ainakaan. Kaikki lapset tuhlais kuinka paljon vaan jos antais niin tehdä. Sen kieltäminen ei tarkoita, että perheessä olis jotain vikaa.
Oletteko kuulleet sellaisesta kuin PrePaid liittymä? Puhelimelle on aivan sama mutta onko normaalia käytöstä yrittää estää yhteydenpito niinkin radikaalilla tavalla?
Muutama ihan hyvä kommentti mutta muutama sellainenkin minkä saa ohittaa ensimmäisen lauseen jälkeen.
Pikkuseikkoihin ei kannata takertua tämmöisellä foorumilla enkä tarkkoja yksityiskohtia ala paljastelemaankaan.
Tosiasia kuitenkin on se että bioäiti on sairaalloisen mustasukkainen. Yritän ymmärtää sitä tiettyyn pisteeseen asti mutta äidillä on hävinnyt ajatus siitä mikä olisi lapsen ja hänen suhteelleen parhaaksi. En sano että lapselle olisi parasta olla meihin yhteydessä mutta mitä se tekee lapsen ja hänen äitinsä väleille jos äiti ei anna lapsen pitää yhteyttä hänelle tärkeille ihmisille. Toivon todellakin vilpittömästi että äiti saisi elämänsä ja ajatuksensa järjestykseen ja että he onnistuisivat niin että lapsen ei tarvitsisi enää olla meihin yhteydessä. Ennen kotiutusta lapsella oli kuitenkin suuret toiveet ja odotukset kotiin paluusta ja kotikäynnit sekä sopeuttaminen menivät ihan hyvin vaikka äiti ei puhunut meille koskaan mitään ellei ollut pakko tai joku muu ollut paikalla.
Surullista. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä joskus ja toivon teille kaikkea hyvää.
Ajatuksena oli että en enää kirjota tänne mutta pakko vielä tämä kertoa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä poliisi oli mennyt asuntoon ja lapsi oli huostaanotettu saman tien. Eilen haimme hänet meille.
Olemme hirvittävän pettyneitä ja surullisia siitä että kotiutus ei onnistunut mutta samalla iloisia että lapsi pääsi pois kotoaan missä ei tuntenut olevansa turvassa, enkä ihmettele sitä yhtään kun kuulin mitä asunnossa oli tapahtunut eikä tämä viikonloppu ollut lapsen mukaan ensimmäinen. Ikävä vain että kukaan (me!) ei toiminut ajoissa ja lapsi näki ja koki sellaisia asioita mitä sen ikäisen ei todellakaan tarvitsisi nähdä. Koskaan emme voi pyytää riitäävän paljon anteeksi. Toivottavasti meidän ei tarvitse aloittaa kaikkea alusta niin kuin 3 vuotta siiten.
Tämänkään jälkeen meillä ei ole oikeutta vihata bioäitiä eikä hän voi läpeensä paha ollakaan koska on tehnyt niin ihanan lapsen. Osaisipa vain itsekin arvostaa sitä!
Voimia teille. Lapsi voi oireilla aika paljon tämän ison pettymyksen jälkeen.
Nämä on kamalia tilanteita. Voi jos olisi kristallipallo, mistä tietäisi voiko lapsen kotiuttaa. Mikään ei ole minusta lapselle vauriollisempaa, kuin tällaiset tilanteet.
Sossujen pitäisi olla niin satavarmoja, että asiat on kunnossa(eihän se tietysti ole mahdollista). Lapsi ei ole testeri.
Meidän tuttaville kävi keväällä ihan sama juttu.Ennen kotiutusta kaikki oli jo ihan hyvin . Koulussa meni hyvin ja lapsi oli iloinen ja tasapainoinen.Kun kotiutus epäonnistui, niin nyt kuulemma lintsailee koulusta, ei tee läksyjä, ja käyttäytyy kuin pommi, räjähtelee koko ajan.
Lapsi on oireillut siitä asti todella voimakkaasti.
Toivottavasti teidän lapsenne selviää vähemmällä.
Voimia koko perheelle!
myrkyt, jotka pitävät häntä otteessaan eivät arvosta. Ilmeisesti olette ymmärtäneet tämän, koska pystyt pitämään vihan erossa tilanteesta, eri tavalla kuin monet sijaishoitajat. Viime mainittujen eri olisi ikinä pitänyt sijaishuoltajaksi ryhtyäkään.
varmoja testejä raittiuden todistamiseen on olemassa, mutta niitä sossuilla ei ole varaa käyttää testinä. Lapsella sen sijaan on varaa testauttaa. Tässä yksi osoitus lastensuojelun "lapsilähtöisyydestä". Kaikkeen muuhun tuntuu varaa olevan, mutta ei oikeaan lapsen suojelemiseen.
Eiköhän tullaisessa tapauksessa jo viimeistään pitäisi olla adoptiomahdollisuus äidin vastaansanomisista riippumatta. Vai odotellaanko uutta jalkajousitapausta.
huostaanotettu kotiutetaan liian aikaisin. Koska eihän huostaanottoa yleensä meinaa saada puretuksi nykyisin millään ja päihteet ovat kaikkein vaikein syy kotiutuksen kannalta.
Kyllä ihmetyttää, että sossut eivät vaadi yksityisten labrojen tekemää testausta varmistamaan, että vanhempi on raitistunut.
Lapsen etuhan siinä kyseessä on, ei mikään muu.
Mutta kun se lapsen etu ei olekaan ykkösasia lastensuojelussa, kyllä tämä on mielestäni taas yksi todiste pelkästään siitä.
adoptiosta?
Mitä etua saat siitä?
Nyt tajuun, eli sun lapsesi adoptoitiin?
ELi jos lapsi adoptoidaan, hänellä ei ole mahdollisuutta päästä kotiin ikinä, ja siinähän säästyy yhteiskunnan varat! I knoww! Paitsi kun on täysikäinen, voi ottaa yhteyttä ns. biovanhempiinsa! Jos enää haluaa!
Todellisus iski kun poikani avo oli adoptoitu 1v, hän otti vasta 25v täytettyään tiedot oikeista vanhemmistaan, tutustuminen oli hieno juttu äidin kaa, olivat todella samannäköisiä, mutta jatkopa ei ollutkaan, sillä oikea äiti oli juoppo ja myös hänen uusi miehensä, isä oli suhtkoht ok, mutta ei jatkuvuus säilynyt, koska isä ei ollut nähnyt lastaan ikinä!
Näin Helinä pauhaa aina adoptiosta lapsille, ei sijareita, mikähän lie paras, se pitää suhteuttaa aina!
Kertoisitko tarkemmin, millaisista testeistä on kysymys ja mitä ne maksavat?
Onhan se jo nähty että pelkästään sijareiden ja sossutanttojen voimin epäkohdat ei korjaannu lastensuojelussa. Siksi tarvitaan lakimuutoksia, ja siksi myös, että kaltaisesi epätietoiset eivät pääse itsekseen säveltämään muiden ihmisten kohtaloita vaan on selkeä laki, miten kaltoinkohdeltu lapsi saa uudet vanhemma koko lapsuuden kestavan sijoitettuna olon sijaan.
Jos huostasta kotiutettu lapsi joutuu palaamaan takaisin sijoitetuksi, niin silloin olis jo adoptioon vapautumisen mahdollisuus tuolle lapselle annettava. Mutta sijaritko vastustaa?
pyytää seuraavat kokeet:
S-cdt
maksakoe
pieni verenkuva
Antaa 99-prosenttisen varmuuden raittiudesta viimeisen puolentoista vuoden ajalta.
Maksaa noin 75 euroa.
Tällä testisarjalla muutamat ovat saaneet oikeudessa kaadetuksi SOSSUN AIHEETTOMAT SYYTTEET PÄIHTEIDEN käytöstä.
Olisi hienoa, kun tieto tästä testisarjasta tavoittaisi myös lapsensa kotiuttamisesta taistelevat päihdevanhemmat. Asia kun vain sattuu olemaan niin, että ei edes päihteet ole syy lopulliseen huostaanottoon, vaikka sijaishuollossa niin mahdottoman mielellään kaikki syyt nähdään lopullisina adoptioina.
Ja vastaavasti tuollaiset epäonnistuneet päihdetapauskotiutukset nostetaan aina hirveäksi huudon aiheeksi, joka sijaishuollon edustajien puheissa jatkuu vuosia YLEISTETTYNÄ LAKINA kuvaamaan sitä, miten AIVAN LIIAN HELPOSTI LAPSI KOTIUTETAAN päihdeperheeseen.
Päihdehuostaanottojen lapsia EI TODELLAKAAN helposti kotiuteta enää nykyisin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Helinän kirjoittelua yhtä kauan kuin minä, niin tietäisit hänen muutaman kerran maininneen, että hänen lapsensa eivät ikinä ole olleet edes huostaanotettuina.
Onko niin vaikea ymmärtää, että meitä on täällä muutamia kirjoittajia, jotka olemme ihan ilman huostaanottoa ymmärtäneet lasten oikeuksien kurjan tilan Suomessa??????????????
Yritä nyt raukka tajuta, että kun Suomessa ei ole mahdollisuutta adoptioon nykyisin, jos vanhemmat sitä vastustavat! Yritä tajuta, miten vähän sinä asioista tiedät ja silti tulet tuollaisia mielikuvitustarinoita Helinästäkin sepittämään.
Mihin se todellisuus iski sinua poikasi avon tapauksessa? Minusta fiksua äidiltä ymmärtää antaa lapsensa adoptioon, jos todella on todella niin lujassa päihteiden otteessa, että myöntää itsekin olevansa voimaton niistä irrottautumiseen.
SIJAREILLE adoptio on KAUHISTUS, koska siinä lapsi otetaan omaksi lainalapsena pitämisen sijasta. Mieti nyt itse, mikä siinä sijareita kauhistuttaa, jos vaikka muutama syy ihan nopeastikin selviäisi...
Mistä ihmeestä, sinä tietämätön, olet saanut päähäsi, että adoptio olisi sijaisvanhemmille kauhistus????? Montako sijaisvanhempaa sinä henk.koht tunnet? ja monenko kanssa k.o. aiheesta keskustellut? Lietsot edellisen kirjoittajan tietämättömyyttä ja sitten itse syyllistyt ihan samaan. Voi voi.
Olemme usein muiden sijaisvanhempien kanssa puhuneet aiheesta. Ja voin vakuutta sinulle, että suurin osa sijaisvanhemmista olisi valmis adoptoimaan lapsensa jos sellainen mahdollisuus tarjottaisiin.
Minusta adoptio tulisi ottaa yhdeksi käytännöksi, tilanteissa joissa biovanhempien asioiden korjaantuminen näyttää hyvin epätodennäköiseltä.Lain pitäisi kuitenkin, adoptiosta huolimatta, taata lapsen oikeus pitää yhteyttä syntymävanhempiinsa.
Minä ja mieheni olisimme valmiita adoptoimaan pesueemme milloin vain. Mutta hyvä näinkin. Lapsilla on turva ja säännöllinen elämä meidän kanssamme.
Pahimmalta tuntuu niiden lasten kohdalta, joiden vanhemmat ei oikeasti todellakaan piittaa, mutta eivät halua itsekkyyttään lasta adoptioon antaa.
Kiitos tiedosta. Pistin koneelle muistiin. Minusta tuo ei ole paha hinta varmasta tiedosta. Maksaahan esim yksityisesti lääkärillä käynti helposti saman tai enemmänkin.
Jos näin on, niin arvostukseni sinua kohtaan sai ensimmäiset pisteensä.
Aika ronskia tekstiä heität toiselle, kun itsekin kirjoitat puppua.
"SIJAREILLE adoptio on KAUHISTUS, koska "
Kuinka monta sijaria tunnet? Todennäköisesti et yhtään, vai kuinka? Luet täällä kauhistuksesta täristen Helinän kaltaisten provokaattoreiden tekstejä ja kuvittelet ymmärtäväsi kaikkien sijareiden ajatusmaailman. Haukut toista mielikuvitustarinoiden kirjoittamisesta ja kirjoitat itse samanlaisia.
"SIJAREILLE adoptio on KAUHISTUS, koska "
Tiedoksi sinulle, faktaa, mielikuvitustarinoidesi sijasta. Olen ollut sijaishoitaja monelle lapselle, jotka ovat palanneet omiin koteihinsa niin kuin tarkoitus onkin. Kaksi viimeisintä olemme adoptoineet, biologisia lapsia meillä on neljä ja lisäksi nyt omina nämä kaksi vanhempiensa hylkäämää. Onko sinun vaikea ymmärtää, että jotkut sijaisvanhemmat tekevät tätä arvokasta, korvaamatonta työtä auttamisen halusta? Kulukorvaukset ovat mitätön korvaus tästä työstä.
No kuule ihan lapsilisillä.... Tätä hommaa tekee suurin osa sijarista rakkaudesta lapsiinsa, eikä rahasta.Jos olisin omassa ammatissani tienaisin noin kaksi kertaa enemmän kuussa, kuin tällä hetkellä.
Et vieläkään vastannut , montako tunnet?
Voisi olla parasta, että et soittele, että sinua
ei ainakaan syytetä kotirauhan rikkomisesta.
Mutta jollain tapaa pitäisi tälle tytölle saada
tieto perille, että ei myöskään soittele teille
ja häiritse teidän perhe-eloa.
Jos sosiaaliperhetyöntekijä lähettäisi kirjeen
tytön äidille, että tytön kanssa pitäisi keskus-
tella. Esim. Nyt ollaan kotona ja yrittää vain
unohtaa menneisyyden.
Mutta minun mielestä teidän lapset ja tyttö
kyllä voisi pitää yhteyttä keskenään.
Äidillä taitaa olla 3 vuoden viha niskassa.
Mutta toivottavasti hän ei nyt pura sitä vihaa
tyttäreensä sen takia kun tytär soittelee
teille. Tälle asialle pitäisi keksiä oikein hyvä
ratkaisu. Ota yhteyttä sosiaalityöntekijään ja
pyydä apua häneltä.