Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Aloitanko siis vieläkin alusta?
Ehkä vähän mukaillen
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
mutta taas on
syksy
Mitä vielä sanoisin
Äitiparran muotoillessa fiktiivisen kertomuksen
henkilöstä
joka herkkien unelmiensa kariuduttua
nyt hieman kyynisenä itselleen
purkaa tuntojaan runon muodossa
Äh, mitä selittelyä
Tuuli riipii puiden oksia
ja tehtaan etäinen kumu ikkunan takaa
kantautuu työhuoneeseen,
aloitan alusta - ihanaa, aloitan
alusta
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Aloitanko siis vieläkin alusta?
Ehkä vähän mukaillen
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
mutta taas on
syksy
Rakennan fiktiivisen kertomuksen
henkilöstä
joka herkkien unelmiensa kariuduttua
nyt hieman kyynisenä itselleen
purkaa tuntojaan runon muodossa
Mitä vielä sanoisin?
Tuuli riipii puiden oksia
ja tehtaan etäinen kumu -
pureskelen partaani ja mietin
hakisinko keittiöstä
hyvää teetä
Loppu
Jos olisin
vielä jatkanut runoa
olisin voinut kirjoittaa
esimerkiksi hmm
odota hetki minä mietin
Niin, olisin voinut kirjoittaa
Jos olisin
vielä jatkanut runoa
olisin voinut kirjoittaa
esimerkiksi hmm
odota hetki minä mietin
Kevään tullessa
Ajattelen
tänä kesänä kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on unohdettu
ihmeellisesti
aloitamme alusta
Tuuli riipii tehtaiden oksia
ja puiden ikkunakumu etäisesti
mietin haenko teetä
kantautuu työhuoneen ovesta, aloitan alusta
ihmeellisesti
Sanat ovat ihmeellisiä, rakkaani
Härnään itseäni sanoilla
Kiusaan itseäni sanoilla
Kuten esimerkiksi
kuinka kaunis oletkaan tänä iltana
olet minulle kaikki
Vastasit:
En voi elää ilman sinua
Kaikilla niillä sanoilla
joita lausuimme toisillemme
silloin joskus
Plääh
Tuhat kertaa
Ajattelin lausuisimme taas
tänä kesänä
niin ihmeellisen aitoina
sydämestä pulppuavina tunnustuksina
veden liplattaessa rantakiviin
M U T T A
Eräänä alkukesän päivänä
tulit kadulla vastaan
ette edes huomanneet
kävellessänne käsikkäin
rakastuneen oloisina
En voi elää ilman sinua
Ja
unelmani toteutui
sittenkin
Kävelemme käsikkäin
kaikki entinen on unohdettu
ihmeellisesti
Mutta ei, en sinä ja minä
vaan sinä ja hän
Onko sillä paljonkaan eroa?
Riippuu vain millaisia persoonapronomineja
äitiparta missäkin kohtaa käyttää
voisihan hän kirjoittaa esimerkiksi että
Hakiessani keittiöstä hyvää teetä
keskittyminen herpaantui,
yritän nyt saada tekstistä otteen, jotain
tällaista ajattelin kirjoittavani
tähän kohtaan:
Puiden kumu riipii tehtaiden oksia
kädet olkapäillä,
ärsyttää jo koko runo!
Pyörteilevinä liikkeinä tulee ikkunasta sisään
siunattu syksyinen tuuli
ja lanteille laskeutuvat kädet
tuntevat ihosi lämmön
kankaan läpi
Niinpä niin rakkaani
Kevät on tullut
kävelemme käsikkäin kalliolla
veden liplattaessa kauniisti rantakiviin
kaikki menneet on unohdettu
ja aloitamme
Tietämättä mitään hänestä
epätoivoisesta ja säkenöivästä
kyynisestä runoilijasta
jolle joskus lausuit kauneimmat sanasi
niin kuin minulle nyt
Kuinka kaunis oletkaan tänä iltana, olet minulle kaikki
Olemme aloittaneet
niin kuin tekin kerran aloititte
jättäen taaksenne aiemmat aloitukset
vanhojen rakkaudentunnustusten hautautuessa
uusien ja parempien alle
Kuuntelen kaukaista tehtaan kumua
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Aloitanko siis vieläkin alusta?
Ehkä vähän mukaillen
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin,
mutta taas on
syksy
Mitä vielä sanoisin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Aloitanko siis vieläkin alusta?
Ehkä vähän mukaillen
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
mutta taas on
syksy
Mitä vielä sanoisin
Äitiparran muotoillessa fiktiivisen kertomuksen
henkilöstä
joka herkkien unelmiensa kariuduttua
nyt hieman kyynisenä itselleen
purkaa tuntojaan runon muodossa
Äh, mitä selittelyä
Tuuli riipii puiden oksia
ja tehtaan etäinen kumu ikkunan takaa
kantautuu työhuoneeseen,
aloitan alusta - ihanaa, aloitan
alusta
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Aloitanko siis vieläkin alusta?
Ehkä vähän mukaillen
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
mutta taas on
syksy
Rakennan fiktiivisen kertomuksen
henkilöstä
joka herkkien unelmiensa kariuduttua
nyt hieman kyynisenä itselleen
purkaa tuntojaan runon muodossa
Mitä vielä sanoisin?
Tuuli riipii puiden oksia
ja tehtaan etäinen kumu -
pureskelen partaani ja mietin
hakisinko keittiöstä
hyvää teetä
Loppu
Jos olisin
vielä jatkanut runoa
olisin voinut kirjoittaa
esimerkiksi hmm
odota hetki minä mietin
Niin, olisin voinut kirjoittaa
Jos olisin
vielä jatkanut runoa
olisin voinut kirjoittaa
esimerkiksi hmm
odota hetki minä mietin
Kevään tullessa
Ajattelen
tänä kesänä kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on unohdettu
ihmeellisesti
aloitamme alusta
Tuuli riipii tehtaiden oksia
ja puiden ikkunakumu etäisesti
mietin haenko teetä
kantautuu työhuoneen ovesta, aloitan alusta
ihmeellisesti
Sanat ovat ihmeellisiä, rakkaani
Härnään itseäni sanoilla
Kiusaan itseäni sanoilla
Kuten esimerkiksi
kuinka kaunis oletkaan tänä iltana
olet minulle kaikki
Vastasit:
En voi elää ilman sinua
Kaikilla niillä sanoilla
joita lausuimme toisillemme
silloin joskus
Plääh
Tuhat kertaa
Ajattelin lausuisimme taas
tänä kesänä
niin ihmeellisen aitoina
sydämestä pulppuavina tunnustuksina
veden liplattaessa rantakiviin
M U T T A
Eräänä alkukesän päivänä
tulit kadulla vastaan
ette edes huomanneet
kävellessänne käsikkäin
rakastuneen oloisina
En voi elää ilman sinua
Ja
unelmani toteutui
sittenkin
Kävelemme käsikkäin
kaikki entinen on unohdettu
ihmeellisesti
Mutta ei, en sinä ja minä
vaan sinä ja hän
Onko sillä paljonkaan eroa?
Riippuu vain millaisia persoonapronomineja
äitiparta missäkin kohtaa käyttää
voisihan hän kirjoittaa esimerkiksi että
Hakiessani keittiöstä hyvää teetä
keskittyminen herpaantui,
yritän nyt saada tekstistä otteen, jotain
tällaista ajattelin kirjoittavani
tähän kohtaan:
Puiden kumu riipii tehtaiden oksia
kädet olkapäillä,
ärsyttää jo koko runo!
Pyörteilevinä liikkeinä tulee ikkunasta sisään
siunattu syksyinen tuuli
ja lanteille laskeutuvat kädet
tuntevat ihosi lämmön
kankaan läpi
Niinpä niin rakkaani
Kevät on tullut
kävelemme käsikkäin kalliolla
veden liplattaessa kauniisti rantakiviin
kaikki menneet on unohdettu
ja aloitamme
Tietämättä mitään hänestä
epätoivoisesta ja säkenöivästä
kyynisestä runoilijasta
jolle joskus lausuit kauneimmat sanasi
niin kuin minulle nyt
Kuinka kaunis oletkaan tänä iltana, olet minulle kaikki
Olemme aloittaneet
niin kuin tekin kerran aloititte
jättäen taaksenne aiemmat aloitukset
vanhojen rakkaudentunnustusten hautautuessa
uusien ja parempien alle
Kuuntelen kaukaista tehtaan kumua
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin
kaikki menneet on ihmeellisesti unohdettu
aloitamme alusta
Aloitanko siis vieläkin alusta?
Ehkä vähän mukaillen
Kevään tullessa ajattelin
tänä kesänä
kävelemme jälleen käsikkäin,
mutta taas on
syksy
Mitä vielä sanoisin
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kevään tullessa ajattelin
tänä keväänä tulet
kun omenapuut kukkivat
tänä keväänä tulet
kun pääsky
tekee pesänsä venevajaan
et sinä tullut
kesän tullessa ajattelin
tänä kesänä tulet
juhannusruusujen aikaan
tuoreen vastan tuoksuessa
sinä tulet
lämpimien tuulten myötä
tänä kesänä veneilemme
autiolle saarelle
et sinä tullut
syksyn tullessa ajattelin
tänä syksynä
poimimme yhdessä omenat
ihailemme ruskaa, kuulostellen
ikimetsän salaperäistä huokailua
katselemme muuttolintujen lentoa
kolealla rannalla
kuunnellen rantakivien kuiskintaa
meriruohon syksyistä kahinaa
et sinä tullut
talven tullessa ajattelen
sinä tulet ensilumen myötä
rannan ollessa jo riitteessä
nälkäisten lintujen nahistellessa
lintulaudalla
talven tullessa ajattelen
jos et tulekaan
minä sytytän pihalle lyhtyjä
katsellen revontulia
ihaillen taivaan uskomatonta
tähtipaljoutta
tuulikello helisee...
jos et tulekaan
jos et
ehkä ensi keväänä
muuttolintujen aikaan.
Kiitos äp. pitkästä runostasi ja päätin vastata
fiktiivisellä runollani. :D
Ajattelin kyllä lyhentää runoa ja tehdä helpommin luettavan version mutta jätin sitten tuollaiseksi millaisena syntyi. Vaikka kirjoitusprosessiin itseensä sisältyi jonkin verran muokkaamista runon valmistuttua en enää viitsinyt hioa. Olin jokseenkin vakuuttunut ettei tuota jaksa kukaan tai korkeintaan yksi sadasta lukea loppuun saakka, mutta ajattelin että jos joku jaksaa ehkä runon lopetus sitten palkitsee kärsivällisen lukijan. Ainakin itse kun luin runon ikäänkuin ulkopuolisena niin loppuosa jotenkin kolahti - ihmisellä on ainutlaatuinen kaipauksensa ja halua kokea rakkaus juuri jonkun tietyn kanssa, mutta niin on toisellakin ihmisellä: jos minä ja hän rakastamme samaa henkilöä, kuinka voin luulla, että minun rakkauteni olisi jotenkin ainutlaatuisempi tai enemmän täyttymystä vaativa? Enkö voi koko sydämestäni iloita heidän rakkaudestaan, heidän kokemastaan täyttymyksestä? Tämäkin on fiktiivistä kyselyä, mutta kuitenkin sellaista mikä oikeasti vaatii huomiotani ja niin ollen osa faktista elämääni, tavalla ja toisella, että ikäänkuin yleisluontoisesti näitä kyselen. Kipeän kauniita kysymyksiä - varoitusmerkkinä tämäkin pohdinta, että jos kipuaan ei käsittele ehkä sitten katkeria ja kyynisiä, niin että "rakkaudesta" tulee kirosana ja pilkan kohde: rakkaus on valhetta, tympeää pelinpitoa. Onneksi niin ei tarvitse olla ja käydä kenenkään kohdalla, senkään kohdalla jonka kaipaus ei täyty. Elämässä itsessään on täyttymystä kyllin ja katoamatonta rakkautta jokaisen vastaanotettavaksi. Kivun ja pettymysten kautta voi kasvaa.
Niin kuin useimmissa runoissani tässäkin yksi keskeinen taso ja aihe on tietysti kirjoittaminen itsessään, sanojen ja niiden luomien mielikuvien ja assosisaatioiden tarkastelu, puheen suhde siihen mistä puhutaan jne. Olen tottunut sanomaan näitä runoja kompleksisiksi runoiksi, mikä tarkoittaa monikerroksista mutta saattaa samalla olla viittaus asioiden vyyhtiin, että kuinka helposti ihminen on solmussa asioidensa kanssa ja huijaa itseäänkin. Toivottavasti ainakin haluaa olla rehellinen ja löytää tien ulos, mikä taas ei voi tapahtua jos ei suostu näkemään itseään ihmisenä ihmisten joukossa, jonakin joka ei ole eikä voi olla maailmankaikkeuden keskus ja napa.
Pitkissä kompleksisissa runoissa näen itseni tasapainoilemassa herkän ja groteskin, traagisen ja surkuhupaisan välillä. Tunnetila syntyy useista pienistä seikoista ja yksi ainoa väärä pilkunpaikka tai liian pitkälle venytetty lause saattaa vesittää koko tekeleen. Onnistunutkin runo saa sitten varmasti yhtä monta tulkintaa kuin on lukijaa, yhden huomio helpommin löytää yhden tason tai yksityiskohdan ja toinen toisen, mutta ainakin pyrin säilyttämään kokonaisuuden niin että teksti hajanaisenakin muodostaisi jonkin ymmärrettävän kuvan tai kuvia ja niin runollinen tarkasteluni voisi olla iloksi edes sille yhdelle sadasta.
Kiva että jaksoit lukea ja erityisen kiva jos löysit runosta jotain mikä tavalla tai toisella liikautti sisintäsi...
KIITOS palauterunosta. Runo on kokonaisuudessaan miellyttävä ja erityisesti lopetuksensa ansiosta. Runon loppuosasta poimin erityisen miellyttävänä:
talven tullessa ajattelen
jos et tulekaan
minä sytytän pihalle lyhtyjä
katsellen revontulia
ihaillen taivaan uskomatonta
tähtipaljoutta
Tästä pidin. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa E.ve.
- -
vaikka et tulisikaan
tiedän
unelmani tulevat
tuhansin kaipauksen siivin
aamuin ja illoin kantaen ihosi muiston
näille yksinäisyydestä kipeille käsivarsilleni
ja niin minä lasken muistosi
lintulaudalle
missä nahistelevat nälkäiset linnut
kaikkeen siihen mikä on
annan muistosi lomittua ja olla
osana tuntevan ihmisen elämää
sykkivää elämääni
ymmärtääkseni jälleen ainoan mikä todella on tärkeää
keskellä syttyviä lyhtyjä
revontulten tanssiessa taivaankannen läpi
tuikkivassa tähtipaljoudessa
narskuvassa lumessa ja huuruavassa hengityksessäni
minulta ei sittenkään puutu mitään
ei mitään
eikä minun tarvitse tukahduttaa
kaipaustani
tai selittää sitä tyhjiin
voidakseni elää täydesti
tämän ainutlaatuisen hetken
aamun ja illan
en välttämättä tarvitse sinua ollakseni eheä
mutta kaipaukseni tarvitsen
niin kauan kuin se on osa minua
elävän sieluni huutoa
laulua
ja ehkä eräänä päivänä päivien joukossa
se on poissa
ja sieluni laulaa toisenlaisin sävelin
mutta siihen asti
annan itselleni luvan ikävöidä
Ensi torstaina
olen onnellinen
Sitten kun on aamu
yö on kulutettu loppuun
sade lakannut
tähdet hiipuneet
Olen onnellinen
Olen selvinnyt
tästä
kaikesta
Ensi torstaina
luulisin
Vaikka voihan olla
että tästä eteenpäin
etenkin
torstaisin
olen varattu
Ajatukseni ovat muualla
Keskiviikkona
voi olla kiire
kuka tietää
Mutta
viimeistään perjantaina
olen onnellinen
Sano niin, äitiparta
Kirjoita maisema
tehtaan kumu kuuluvaksi
työhuoneesi ikkuna
Kirjoita niin
Että minä kyynelilläni kastelisin
viimesiään vetelevän
kaktuksesi
Ensi torstaina
palauterunoja.
Nyt juuri, tänä torstaina.
Runon loppuosasta voisin kyllä, hmm:
> Että minä kyynelilläni kastelisin
viimesiään vetelevän
kaktuksesi <
Ainakin loukkaantua. Jos ottaisin kovin henkilökohtaisesti. Ja pistäisin tulemaan kirpeää palautetta, niin saataisiin väriä palstalle? Eihän täällä ole loukkaantumisia ja väärinymmärryksiä vielä ollutkaan.
:)
Kiitoksia sisko.
Niin, rakkaani,
minä tiedän
ikkunallasi on kaktus
kiinankaktus
Se oli alunperin
kiinanruusu
eikö niin
Punainen
Mutta unohdit
alinomaa
kastella
lannoittaa
nyppiä kuolleet lehdet
Se muuttui
kaktukseksi
Sillä se halusi olla
kaikesta huolimatta
luonasi
ikkunallasi
Kukkia Sinulle
Vaikka unohdit sen
se ei unohtanut
Kukkia
Ikkunallasi
Ja nyt
jos Sinulla on aikaa
se kukkii
punaisena
Rakkaudesta
On onnellista varmaan olla täydellinen
Mielenkiintoinen kirjoitus
On onnellista olla epätäydellinen jos tietää olevansa täydellisesti hyväksytty.
Kiitos...
mikä on narsismin raja
vaikea määritellä. Ehkä se menee jossain siinä exhibitionismin lähettyvillä?
miten piiiiiitkä tää runo taas on * huoks *
Mutta se kirvoittaa väkisinkin ...
tänä keväänä se oli
vai oliko se sittenkin jo kesää
kun mietin
kuinka tärkeää ystävyys on
olla lähellä
vaikka välimatkaa olisi satoja kilometrejä
tuntea ja kokea hänen naurunsa
kuulla se puhelimessa
ja jossain vaiheessa
rutistaa toista oikein olan takaa
Sinä olet vihdoinkin tässä
lähellä - käden ulottuvilla
paljon enemmän
paljon, paljon enemmän se oli
kun olit läsnä
halauksessani
nyt olet kaukana poissa
hiljaisuus on käsinkosketeltavaa
se ei edes puhu
eikä uusi alkukaan
liene enää mahdollista meille
mutta tulee uusi kesä
uudet tuulet ja ystävien laulut
ja jos kyynelille on aika
nekin hyväksyn
mutta alusta emme voi enää alkaa