Hei kaikille!
Olen seurannut tätä palstaa kesästä lähtien, kun itsekkin uusperheellinen olen, siis myös exä ja nyksä jo toistakymmentä vuotta. Ja täytyy myöntää, että näistä kirjoituksista tulee paha olo, kaikkien osapuolten kannalta.
Olen miettinyt, että onko syy näihin exien ja nyksien yhteenottoihin mustasukkaisuus, joka osaa olla tosi kavalaa?? Pahinta on mielestäni, että siihen vedetään myös lapset mukaan, joille lapsuus on esim. voimavarojen/turvallisuuden hankkimista omaa elämää varten, mitä heille jää käteen näistä riidoista ja mustamaalamisista?
Monet kirjoitukset käsittelevät perheen rikkomista, isi on viety, isi on hylännyt perheensä ym.
Mielestäni kukaan ei voi rikkoa perhettä, jos suhde on kunnossa, niin eipä se isi tai äiti ole edes altis katselemaan muita. Kun toinen lähtee, niin kyllä siinä sopassa on aina kaksi keittäjää, tavalla tai toisella.
Nämä isät jotka ovat ”hylänneet” lapsensa, niin voiko se johtua myöskin äidin käyttäytymisestä?
Esim. Isä ei uskalla tai on kielletty olemasta yhteydessä??
Toki uskon, että osa isistä on tehnyt sen myös vapaasta tahdostaan tai nyksän vaatimuksesta, harmi, että näin käy joka tapauksessa.
Tässä varmaan päällimmäisiä asioita, joita olen miettinyt monet kerrat ja nyt sain ne itsestäni ulos.
Älkääkä kukaan vetäkö näistä hernettä nenään, koska se ei ole tarkoitukseni.
Toivon teille kaikille voimia, ymmärrystä ja parempaa tulevaan!!
t. -Onnellinen uusperheen äiti, joka pitää ovet auki myös molemmille exille ja heidän suvuilleen-
Ja kyllä onkin ovet käyny..
Olen seurannut tätä palstaa kesästä lähtien, kun itsekkin uusperheellinen olen, siis myös exä ja nyksä jo toistakymmentä vuotta. Ja täytyy myöntää, että näistä kirjoituksista tulee paha olo, kaikkien osapuolten kannalta.
Olen miettinyt, että onko syy näihin exien ja nyksien yhteenottoihin mustasukkaisuus, joka osaa olla tosi kavalaa?? Pahinta on mielestäni, että siihen vedetään myös lapset mukaan, joille lapsuus on esim. voimavarojen/turvallisuuden hankkimista omaa elämää varten, mitä heille jää käteen näistä riidoista ja mustamaalamisista?
Monet kirjoitukset käsittelevät perheen rikkomista, isi on viety, isi on hylännyt perheensä ym.
Mielestäni kukaan ei voi rikkoa perhettä, jos suhde on kunnossa, niin eipä se isi tai äiti ole edes altis katselemaan muita. Kun toinen lähtee, niin kyllä siinä sopassa on aina kaksi keittäjää, tavalla tai toisella.
Nämä isät jotka ovat ”hylänneet” lapsensa, niin voiko se johtua myöskin äidin käyttäytymisestä?
Esim. Isä ei uskalla tai on kielletty olemasta yhteydessä??
Toki uskon, että osa isistä on tehnyt sen myös vapaasta tahdostaan tai nyksän vaatimuksesta, harmi, että näin käy joka tapauksessa.
Tässä varmaan päällimmäisiä asioita, joita olen miettinyt monet kerrat ja nyt sain ne itsestäni ulos.
Älkääkä kukaan vetäkö näistä hernettä nenään, koska se ei ole tarkoitukseni.
Toivon teille kaikille voimia, ymmärrystä ja parempaa tulevaan!!
t. -Onnellinen uusperheen äiti, joka pitää ovet auki myös molemmille exille ja heidän suvuilleen-
Ja kyllä onkin ovet käyny..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kai jokainen joka on lapsia omaavan miehen ottanut on halunnut alunperin että kaikki sujuisi hyvin. Niin itsekkin. Ja omalla kohdallani (enkä nyt halua suututtaa ketään, kerron vain omakohtaisesta kokemuksesta) asiat ei sujuneetkaan. Ex-vaimo alkoi kaikennäköisten uhkailujen ja kiristysten kautta hallitsemaan omaa perhettäni, jolloin päätimme YHDESSÄ mieheni kanssa ettei tämä voi jatkua. Mies katkaisi kaikki välit exäänsä. Mitä hullumpia (ja jopa rikollisia) tempauksia tämä ex sai päähänsä tehdä, ja eipä voi sanoa että ikävä tuli.
Tiedän että nyt tulee kaksikymmentä viestiä vihaisilta naisilta jotka jollain tavalla kai näkevät itsensä noista piirteistä joita tuossa kerroin... Mutta antaa jokaisen kertoa oma tarinansa ilman mitään hoitoonmeno/lehmännaamajuttuja.
Tarkennuksena vielä, että älkää kirjoittako tässä tarinoitanne, vaan ottakaa yleisin ajatuksin kantaa jos haluatte, kiitos.
eiköhän täällä joka ikinen kommentti oo YLEINEN AJATUS!
ongelma!
Useat erot ovat yksipuolisella päätöksellä toimeenpantuja. Se "jätetty" tuntee mustasukkaisuutta "jättäjän" uutta rakkautta kohtaan ja pelkää, että lapsetkin ihastuvat tähän. Kai se on luonnollista.
Helvetin väärin se kyllä on sitä uutta puolisoa kohtaan, joka ei ole eroon syyllinen ja yrittää parhaansa mukaan olla reilu ja hyvä lapsille, ainakin siinä tapauksessa että itsellä ei ole lapsia.
olen samaa mieltä mutta sen mustasukkaisuuden lisäksi joillakin naisilla on (kuten tässä tapuksessa oli) hallitsemiskysymys. On pakko hallita ja kontrolloida sitä ex-miestä jotenkin, ja tässä meidän tapauksessa tämä nainen itse sanoi että kaikki oli hyvin niin kauan kun mies teki niinkuin hän käski!
Samaa mieltä olen myös siitä, että uusi nainen ei ole tilanteeseen syyllinen. Mutta tottakai minäkin omaa perhettäni puolustan, ja tällaisessa tapauksessa piti poistaa se häiriötekijä. Olen sitä mieltä ettei minulla ole velvollisuutta kuunnella uhkauksia sun muuta asiatonta niin kauan kun lapset on täysi-ikäisiä ja vielä pidempäänkin. Ei ole velvollisuutta miehellänikään. Valitettavasti se yhtälö ei ole mahdollinen, että olisimme vain lasten kanssa tekemisissä, vaan tämä exähän siinä sivussa mukana tulee ja tuo ne ongelmat mukanaan.
jos isä päättää lähteä ilman pätevää syytä? Jättää vaan äidin ja lapset? Sitten on vaan väärin uutta puolisoa kohtaan, mutta ei ex vaimoa jalapsia kohtaan??? Aika outo mielipide.
enkä sitä kielläkään. isä on aina isä mutta kenenkään ei tarvitse vuosikausia kestää tuollaista käyttäytymistä. ajattelin että ehkä joku päivä lapset ymmärtävät meidänkin kannan, mutta tuskin sillä eiköhän siellä exän kotona käy aikamoinen lasten aivopesu. sekään ei ole oikein!
kuka näissä tilanteissa on sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin.
mutta mitäs siitä vaikka isä lähtee, niinko? Eikö isän osuus lasten pahasta olosta ole myös suuri? Sitä ei vain tahdota huomata, kun on niin helppo syyttää äitiä kaikesta.
joo joo tiedät varmasti mistä puhut.. lapset sen verran pieniä ettei heillä muuten paha olo olisikaan mutta kun tämä nainen kertoi itsekkin itkevänsä lapsille ongelmansa! Hulluksihan se ne lapset tekee. helppohan sinunkin on siellä syytellä kun et asiasta mitään tiedä. ei mulla ole tarve syytellä ketään, kuhan kerron miten asiat tässä meidän tapauksessa meni.
mentäisi tähän.
Oli miten oli, sinun ongelmasi ei liity uusperheisiin, vaan eroon, joka ilmiselvästi on sinulla käsittelemättä.
Sinusta saattaa tuntua, että teidän perheessä isällä ei ollut pätevää syytä lähteä. Silti luulen, että jos kysyisimme nyt häneltä, syitä saattaisi löytyä useampiakin. Sitä emme kuitenkaan saa koskaan tietää.
Et voi sälyttää syytä erostasi kolmannelle osapuolelle. Ketään ei voi vasten tahtoaan erottaa rakkaasta puolisosta. Jos toinen lähtee, suhteessa on jotakin pahasti vialla. Ikävä kyllä lapset yleensä syyllistetään, vedetään sijaiskärsijöiksi ja provosoidaan vihaamaan lähtenyttä puolisoa.
Aikuinen sellaista ei tee, vaan kantaa vastuun suhteensa epäonnistumisesta. Lapsissa ei ole syytä.
Ota siis oma vastuusi liitostasi, joka oli kahden aikuisen suhde, joka ei tyydyttänyt molempia. Älä syyllistä lapsiasi enää yhtään enempää. Heillä on varmasti todella vaikeaa.
Ymmärrykset niin kaukana, kaukana toisistaan.
Miten exvaimo voi yksipuolisesti päättää ja väittää että kaikki oli hyvin, ja toinen lähti ilman syytä, kun ex-miehen kokemus ja sitä seurannut teko kertoo täysin toista tarinaa.
Ei tietenkään kukaan vain ota ja lähde jos kaikki on suhteessa hyvin. Usko jo, että ex-miehesi mielestä teillä ei todellakaan ollut kaikki hyvin.
Tämän jälkeen voitkin ryhtyä miettimään, miten ihmeessä saatoittekaan olla niin täysin eri mieltä syistä ja ratkaisuista, miten ajatusmaailmanne olivat niin etäällä, ja miten vieläkin vähättelet hänen kokemustaan asiasta ja väität olevasi yksin oikeassa.
Hienoa että joku jaksaa tän sonnan keskelle kirjottaa asiaakin. Jos exät ja nyksät ja miehet ja niiden sukukin menisivät itseensä niinkuin sinä olet (?) niin ehkä uusperheellisten hommat saisikin toimimaan.. Tarkoitan lähinnä, että miettinyt asioita ja käsitellyt mahdolliset kateuden tunteesi.
Hatunnosto.