Tää mun stoori on aika pitkä mutta yritän tehdä siitä lyhyen.Rakastin sitä jätkää kai tosissani.Ei siinä pitänyt niin käydä mutta kävi kuitenkin.Tapasin sen jätkän toissa vappuna.Aloin sen kanssa niissä bileissä mutta seuraavana päivänä se sano että ei halunnut mua enää että oli vaan ollu niin juovuksis että ei kiitti..
Sitten jotenkin meistä kuitenkin tuli kavereitä tai enemmän,oltiin aina sen ja sen kaverin ja mun kaverin kans puistos istumas ja juttelemas..koko kesän jatku sillain ja se soitti mua kaikkiin paikkoihin..voi että mä rakastin sitä!No joo takas asiaan..
Sitten alko koulu se oli silloin kasilla ja mä seiskalla.Siitä tuli omituinen,se ei vastannu mulle enää,eikä soittanu..hyvä jos se ees moi sano..välitin siitä edelleen ja joskus juoviksis kysyin että mikä on muuttunu mutta se ei vastannu.Sen kaverit vihas mua ja mun kaverit sitä..Oltiin oikeen Romeo ja Julia..mutta sitten se rupes jopa haukkuun mua ja kun lähetin sille jonkun viestin tiesi päivän päästä siitä kaikki..
No oli jo melkein päässy siitä yli kun yksis bileis me nuoltiin.Se oli mun ensisuudelma ja täydellinen,enkä unohda sitä koskaan..mutta muuttuko meidän välit siitä?Ei,ei muuttunu..mutta tyhmyyksissäni jatkoin yrittämistä..Kunnes yhtenä päivänä se oli sanonu mun bestikselle näin :"Sano sille vitun moisiolle että jättää mut rauhaan.."Sinä päivänä mun maailma murtu..Oltiin koulus kun kuulin sen ja muistan kun lähdin kyyneleet silmis juokseen sieltä pois..No sitten lopulta pääsin siitä yli lopullisesti vaikka joskus juovuksis soitin sille jotain..
Tuli kevätkin ja silloin aloin jotenkin kummasti taas oleen sen kaveri vaan kaveri sitä halusinkin silloin..kesän lopussa yhtenä iltana puhuttiin 3 tuntia ja tunsin taas sen saman tunteen kun sinä kesänä..Nyt siitäkin on aikaa ja oon huomannut sen koulus kattelevan mua ja ehkä se tuntee jotain mua kohtaa..how knows..mutta nyt kysynkin että voinko kaikkien sanomisien ja tekojen jälkeen todella vielä antaa anteeksi..?no kiitti niille jotka jakso lukee =)
Sitten jotenkin meistä kuitenkin tuli kavereitä tai enemmän,oltiin aina sen ja sen kaverin ja mun kaverin kans puistos istumas ja juttelemas..koko kesän jatku sillain ja se soitti mua kaikkiin paikkoihin..voi että mä rakastin sitä!No joo takas asiaan..
Sitten alko koulu se oli silloin kasilla ja mä seiskalla.Siitä tuli omituinen,se ei vastannu mulle enää,eikä soittanu..hyvä jos se ees moi sano..välitin siitä edelleen ja joskus juoviksis kysyin että mikä on muuttunu mutta se ei vastannu.Sen kaverit vihas mua ja mun kaverit sitä..Oltiin oikeen Romeo ja Julia..mutta sitten se rupes jopa haukkuun mua ja kun lähetin sille jonkun viestin tiesi päivän päästä siitä kaikki..
No oli jo melkein päässy siitä yli kun yksis bileis me nuoltiin.Se oli mun ensisuudelma ja täydellinen,enkä unohda sitä koskaan..mutta muuttuko meidän välit siitä?Ei,ei muuttunu..mutta tyhmyyksissäni jatkoin yrittämistä..Kunnes yhtenä päivänä se oli sanonu mun bestikselle näin :"Sano sille vitun moisiolle että jättää mut rauhaan.."Sinä päivänä mun maailma murtu..Oltiin koulus kun kuulin sen ja muistan kun lähdin kyyneleet silmis juokseen sieltä pois..No sitten lopulta pääsin siitä yli lopullisesti vaikka joskus juovuksis soitin sille jotain..
Tuli kevätkin ja silloin aloin jotenkin kummasti taas oleen sen kaveri vaan kaveri sitä halusinkin silloin..kesän lopussa yhtenä iltana puhuttiin 3 tuntia ja tunsin taas sen saman tunteen kun sinä kesänä..Nyt siitäkin on aikaa ja oon huomannut sen koulus kattelevan mua ja ehkä se tuntee jotain mua kohtaa..how knows..mutta nyt kysynkin että voinko kaikkien sanomisien ja tekojen jälkeen todella vielä antaa anteeksi..?no kiitti niille jotka jakso lukee =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ihmiset muuttuu... mut musta toi oli tolta jätkältä vähän liian törkeetä käytöstä!
musta se jätkä on vähän liikaa kavereidensa "mukaan". jos kerran sen kavereita ei ollu sillo lähettyvil ku suutelitte mut koulussa taas (missä ne kamut on) se on kuin ei sua oliskaa. musta sun ei kannattas enää yrittää, antasit jätkän mennä menojaan (tietenkin se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta)
mutta tee mitä sydämes sanoo! :)
minä en kyllä itse antaisi...ehkä olen vain niin kylmä ihminen, mutta olen sitä mieltä että tämä jätkä leikittelee kanssasi ja odottaa vain että heti kun hän saa sinut kiinnostumaan tästä, hän voi tehdä saman uusiksi ja jättä kylmäksi...annan hänen nyt kärsiä siitä, olet liian hyvä ja kiltti ihminen tälle, löydät vielä joku päivä sellaisen,joka ansaitsee sinut, välittää sinusta ihan oikeasti ja josta sinäkin välität.
jättää ja anna*
jos sä oikeesti siitä välität ja rakastat ni kyllä sä voit antaa anteeks..tai ainaki mä voisin..!!:)mut jatkoja sulle..!!(:
joo no pitää miettiä mutta taidan antaa tän jätkän mennä menojaan :) kiitos silti kaikille noista viesteistä =)