romahdustako kun ihmeellisiä tuntemuksia on ruvennut tulemaan pikkuhiljaa yli neljän vaihtarikidutusvuoden jälkeen. Nimittäin joinakin hetkinä jopa naurattaa, vatsa on ruvennut toimimaan paremmin, hikoiluhetket ovat lyhentyneet ja yöunet selkeästi parantuneet. Ihmeellisintä on, että todella kipeät ja turvonneet polveni sallivat kävellä aina vain pidemmän lenkin ja turvotuskin on vähentynyt. Naamakin on muuttunut jotenkin pirteämmän näköiseksi. Voikohan elämä oikeasti palautua entiselleen taas, vai lieneekö tilapäistä?
Hormoneja en ole käyttänyt, vain hivenaineita ja vitamiineja ja raitista ilmaa.
Hormoneja en ole käyttänyt, vain hivenaineita ja vitamiineja ja raitista ilmaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
nukun todella hyvin ja en herää aamuyöstä.Myös alkanu naurattamaan,mutta itkeä en osaa,vaikka kuinka yritän,niin teki-itkulta tuntuu.
Silläkös sitä sanotaan:mummo on kova jätkä :)
ainakin 10v on ollut vaikeaa,suuri elämänmuutos sattu myös tähän aikaan ja nyt olen miettiny,oliskohan vaihdevuosilla ollut vaikutusta.
Olen selvästi rauhottunut nyt,kyllä hormonitoiminta vailuttaa selvästi,oli se sellaista aikaa.
Ehkäpä en itke mistään kun ei ole syytä itkeä nykyisin.
Parempihan se on kun ei ole itkuun aihetta,mutta voin kertoa että taistelua on ollut viimeiset vuodet,näin ei ole kaikilla,,kerroin vaan oman kokemukseni.Tsemppiä!
Tuli tuosta mieleeni, että on varmaan hyvä olla tietoinen vaihdevuosien vaikutuksesta niin ymmärtää asioita siinäkin valossa. Ymmärtää paremmin itseään. Tosin aina on vaikeaa nähdä asioita kaukaa ja järkevästi just siinä hetkessä missä elää. Ne oivallukset tulee usein jälkeenpäin, joskus paljonkin myöhemmin. Ehkä sulla on nyt edessä hyviä vuosia. Hoidetaan vaan oikein hyvin itseämme ja terveyttämme.
että osaisin odottaa omia naurun hetkiä?
Tietenkin kaikki on yksilöllistä, toisia naurattaa eri ikäisinä.
Olen itse 48v. vaihtarit olleet vasta alle vuoden. Naama peruslukemilla ja hapan päivästä toiseen.Ennen olin iloinen ja naureskeleva, olenkohan naurut jo nauranut.
Olen ihmetellyt itseäni kun vitsaileva ja naureskeleva minä on kadonnut ja apaattisena istuskelen. Voi vihvilän vaihdevuodet mihin kaikkeen se vaikuttaakaan!
Syön nyt puolivuotta hormoneja ja ekat menkat oli tosi runsaat, pelotti ihan vaik lääkäri varoitti.
Vähän on alkaneet vaikuttaa, meno jalkaa vipattaa, mut miten sais miehenkin innostuun jostain?
Millaset lienee miehen vaihtarit?
vaihtarit on varmaan sama kun viidenkympin villitys.Voi,pahimmassa tapauksessa hakea nuorempaa naista.Eli korvaushoito vois auttaa,että ei tarvitse muuten sotkea kaikkea,luullen että kun tuo vaimo tuollanen niin siitä johtuu miehen ongelmat?
Olipa kiva kuulla, että neljän vuoden jälkeen on vaihtarioireet alkaneet helpottaa! Tuommoisia viestejä minä ja varmaan moni muukin kaivataan. Kertokaa muutkin lisää näitä hyviä uutisia, joku siinä seuraavassa viestissä jo kertoikin ihan samaa.
53 vuotiaana oli karmeet oireet, kesti pari vuotta ja nyt 59 vuotiaana alkoi uudelleen...että sillai.Pakko nyt syödä uudelleen hormonit..
näitä rasvojen karsijia? Uskokaa nyt hyvät naiset, mitä sinkeämmin margariinia sivelette, sitä kamalammat vaihdevuodet.
Hormonitoiminta ja elimistö tarvitsee luonnollista rasvaa, ei mitään teollisia keinosotkuja. Itse olen oman oppini mannekiini, kuin tyttönen vaikka ikää kuin ....
syön terveellisesti ja olen lenkkeillyt koko ikäni ...rasvoja en ole käyttänyt leivällä koskaan. Käytän rypsiöljyä ja voimariinia paistamiseen ..jos joskus paistan.
Muikut paistan voissa ja lohelle ei tarvitse mitään...
Täytän kohta 52, ja viimeiset parikymmentä vuotta olen käyttänyt pelkästään margariinia ja välttänyt eläirasvoja, eli aika kasvispitoinen ruokavalio on ollut, eikä ole mitään oireita tullut. Oikeastaan en oo kovin paljoa katsonut, mitä suuhunin olen laittanut!
Ei ole ollut unettomuutta, ei kolotuksia, joskus olo on ollut haikea. Se varmaankin johtuu siitä, että elämäntilanne on vanhempien sairastamisen ja kuoleman takia ollut surullinen. Ei kaikkea alakuloisuutta tai murhetta kannata vaihdevuosien syyksi laittaa. Ainoa, mitä voisin ajatella, että en ole koskaan käyttänyt hormonaalista ehkäisyä voisi vaikuttaa siihen, että oireita ei ole (vielä) tullut.
Kyllä me viiskymppiset ollaan kaikesta huolimatta aivan upeita daameja. Nuoremmat yrittää meitä aina kampittaa, mutta onko se naiseus todellakaan kiinni siitä, vuotaako kerran kuukaudessa verta vai ei?
Kaikkea hyvää ja iloista syksyä kaikille naisille!