Nyt on tilanne vaikea. Olen raskaana. Tämä tietenkin on ihanaa, mutta tulevaisuus pelottaa. Tämä oli ihan yhden yön jutun tulosta. Olen opiskelija ja pelottaa miten pystyn elättämään lapseni. Ja tietenkin miten opiskelujen käy. Olen miettinyt aborttiakin mutta tullut siihen tulokseen että se ei ole vaihtoehto. Olkaa kilttejä, kertokaa jos olette olleet samankaltaisessa tilanteessa että miten olette selvinneet!
opiskelijasta yksinhuoltajaksi.
kirsikkapuu2
9583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vai miten koet ajatuksen adoptiosta?
myös erilaisia tukia, asumistukea yleisen asumistuen mukaan, mikä voi olla edullisempi kuin opiselijan asumislisä, lapsilisän yksihuoltajakorotuksineen ja elatustuen. Toimeentulotuki kuuluu nykyään myös opiskelijoille, mutta heidän oletetaan ottavan ensin lainaa ja vasta sen jälkeen he voivat saada toimeentulotukea. Opiskelut voi myös keskeyttää vähäksi aikaa ja sitten aloittaa uudestaan, kun lapsi on isompi.
En ole itse ollut yksinhuoltaja, mutta tyttäreni on kahden pienen lapsen yksinhuoltaja ja hyvin hän pärjää. Autamme häntä mm maksamalla hänen puhelin- ja nettilaskunsa, joskus myös muita laskuja ja välillä annamme rahaa käteen.
En ole vielä kertonut vanhemmilleni enkä tiedä miten he suhtautuvat. Kiitos vastauksistanne.
Niin ymmärrän huolesi hyvin ja tottakai se pelottaa yksin lähteä suureen urakkaan.
Itse olin 19.v ja koulunpenkiltä lasta hoitamaan, toki en ollut yksinhuoltaja vielä silloin, ja valehtelisin jos sanoisin että ihan helppoo se oli.. Ennemminkin sanoisin että vaikeeta se oli, mutta todentotta oli ja on ollut sen arvoista ! Täytyy ihan ihmetellä 13v. jälkeen että miten oon tuolloin tehnytkin elämäni viisaimman päätöksen.
Elämäni parhaimmat hetket liittyvät puhtaasti tuohon lapseen.
Muista arvostaa itseäsi, pidä lippu korkealla ja asenne kohillaan, kyllä sä voit nykyajan järjestelyillä vielä opiskellakin ! :-)
Ja mitä ikinä teetkin, harkitse kunnolla että pystyt päätöksen kanssa elämään.. mikä se sitten lopulta onkin.. Itse en voisi kuvitellakaan adoptiota vaihtoehtona, koskaan. :-(
Enivei, hyvää jatkoa toivoen,
Äiti -76
Minä olen melkein samassa tilanteessa kuin sinäkin. Minulla vain ei ole vielä koulupaikkaa ja pitkäaikainen suhde päättyi eroon. Nyt olen raskaana ja mietin miten tästä eteen päin.
Neuvolassa minullekin ehdotettiin adoptioita, mutta minusta se olisi kauhea ratkaisu.
Nyt vain eteenpäin, kyllä tästä selviää. Ihan varmasti:).
Ja odotan jo innolla kun saan nähdä vauvani. Vaikka välillä iskee epätoivo ja pelottaakin hirveästi.
Kekseliäisyyttä ja asennetta. Opiskelut on kuitenkin loppujen lopuksi sen verran joustavia, että joustaa kyllä lasten eduksi.
Ei sitä pulaan jää, jos ei itse jää omaan pieneen piiriinsä pyörimään. Välillä sitä kaipaa sitä toverillisuutta, mitä oli tuolloin opiskelu aikoina. Vuoroin hoidettiin toistemme lapsia ja pidettiin nyyttäreitä ja kierrätettiin.
Kuka on sitten meille sanonut, että aina on kivaa, tilanteeseen pitää, vaan mukautua ja tulle toimeen vallitsevissa olosuhteissa. Vaikeista asioista seuraa aina kasvua, vaikean ajan jälkeen on onnellinen siitä, että kesti.
etukäteen mahdollisen raskauden ehkäisemiseen. Miten vielä nykyaikana fiksu opiskelija saattaa itsensä tuohon jamaan? Kun on keksitty kaikenlaiset kommervenkit. Hyvä vaan, jos olet valmis kantamaan vastuun lapsesi elämästä seuraavat 20 vuotta, onnea taipaleelle, mutta toisinkin olisit voinut toimia.
Kyllä aina on ollut kortsu käytössä. En siis ymmärrä edes miten tämä on mahdollista, mutta näköjään siihenkään ei voi sataprosenttisesti luottaa.
Kiitos kaikille vastanneille, teiltä sain toivoa tilanteeseen! Rakastan tätä lasta jo enkä voisi siitä luopua. Nyt ei voi kuin katsoa miten kaikki onnistuu. Kiitos kommenteistanne!
Hei, oikeastaan ihana kuulla että joku on samassa tilanteessa, missä itsekin olin reilu vuosi sitten! Ja voin kokemuksen pohjalta sanoa, ettei sinulla ole mitään ongelmaa!
Yhdessä suunniteltiin poikaystävän kanssa lasta jo pidemmän aikaa ja sitten kun olin 5.kuulla miehelle tuli paniikki ja hän lähti. Tulihan siinä suru puseroon, mutta päätin yrittää.
Nyt poikani on 4kk, jatkoin opiskeluja kuukausi sitten ja meillä on mennyt todella hyvin. Kelaltakin saa monennäköistä tukea. Opintotuki, yleinen asumislisä, lapsiliä, äitiyspäiväraha ja elatusmaksu tekevät yhteensä yli 1000 euroa kuussa ja vuokraakin maksan vain 300 euroa, kun kaupungilta sai nopeasti halvan asunnon odottavana äitinä. 700 euroa opiskelijana on jopa ruhtinaallisesti!
Poika on sopeutunut hyvin hoitopaikkaan, sen ikäiset kun eivät vielä vierastakaan, päinvastoin on tainnut ottaa jo hoitotädin toiseksi äidikseen! Ainoa miinuspuoli oli se, että jouduin imettämisen lopettamaan aikaisemmin kuin olisin halunnut, mutta eihän kaikki ole muutenkaan mennyt suunnitelmien mukaan!
Joka tapauksessa, en voisi olla onnellisempi tilanteestani ja mitä yksinhuoltajuuteen tulee, niin ihan hyvä vaan ettei ole vielä sitä miestä pyörimässä jaloissa! Kyllä monet parisuhteessa elävätkin äidit ovat henkisesti yksinhuoltajia!
Suosittelen että teet ratkaisusi raskauden jatkumisen suhteen tunnepohjalta, mutta suosittelen lämpöisesti että sitä jatkat ja pidät lapsen itselläsi. Se antaa sinulle kumminkin paljon enemmän mitä se ottaa!