Mennään joukkoliikennevälineellä

Mennään joukkoliikennevälineellä

Joukkoliikenne on semmonen vekkuli, et sillä saadaan kuskattua paljon väkeä melkein oikeasta lähtöpisteestä kohtuullisen lähelle määränpäätä. Molemmissa päissä tarttee itte liikkua hyvässä lykyssä vain muutamia satoja metrejä. Korkeintaan kilomeedri per sivu.

Joukkoliikenteen etuja: kun vartoot pysäkillä tai asemalla tai terminaalissa joukkoliikenteen saapumista, on ihmisellä oikeasti aikaa itselleen. Voi tutkiskella mieltään, löytyiskös jotain mielenkiintoista ajatelmaa. Jos hedelmällistä tai viihdyttävää ajatusta ei löydy, voi mielessään tutkiskella kroppaansa, että kolottaakos jossain ja tarvitaanko mobilaattia? Kutinaa ei kannata etsiä, kun semmoinen varmasti löytyy. Yleensä väärästä tai mahdottomasta paikasta tämä kutina löytyy. Selästä, mihin ei ylety, tai vielä varmimmin jostain genitaalialueelta, jota ei käy sormeilla yleisellä paikalla. Ja kyyti viipyy...

Oivallista on miettiä tapahtunutta väärää pukeutumista. Kun akkunasta aamulla katsoessa näytti vilpoiselta, niin piti pukeutua lämpimästi. Siinä sitten hikoilet 350 metrin kävelyn jälkeen pitkähihaisessa paidassa ja ulsterissa. Varsinkin, kun kävelit melkein juoksuaskelin, ettet myöhästy julkisesta. Pysäkillä on aikaa tarkistaa keli, nätti pilvisen harmaa syysaamu, ja lämpöä 14 celsiusta. Hiki tirisee nahan pienistä rauhasreikäsistä ulos, ja paita märkä.

14 c on siitä vekkuli lämpötila, että kun bussi tai paikallisjuna on tapansa mukaan myöhässä, niin märässä paidassa odotellessa tulee vilu ulsterista huolimatta. Eli pukeutuminen oli oikein mutta väärin???

Aha, joukkoliikenneväline tulee! Mukavaa, paitsi istumapaikkoja on vapaana vain 9. Ensimmäiset 2 on inva/vanhuspaikkoja, eikä niissä kehtaa istua edes ne bingohalliin kiiruhtavat eläkeläismummot, joilla lupakin asiaan olisi. Jos istut sellaiseen, saat bingomummoilta sekä heidän tukijoukoiltaan paheksuvat katseet, ja päälle vielä oma häpeä: prkl kun en huomannut plakaattia katon rajassa.

7 istumapaikkaa jäljellä: 1 paikka on varattu perheenäidille, joka aikaa säästääkseen otti työmatkalle mukaan 2 täyttä kassillista tyhjiä kaljapulloja, jotka vie kauppaan töitten jälkeen. Kaljapullot ovat isännän saldoa, mikä meni töihin citymaasturilla tai Toyota Corollalla (vm 97). Tämä nykyaikainen isäntä kyllä vie perheen ainoan lapsen (Igor, 5v) lähiötarhaan autollaan emännän vaivoja säästääkseen, onhan hän nykyaikainen perheenpää. Matkaa kotoa tarhaan on 576 m.

6 istumapaikkaa jäljellä: 1 paikka menee, kun Reiskan kaverit tiesi, että tänään Reiska saa fattasta pätäkkää. Kaverit päätti ikiaikaisen sopimuksen mukaan, että se, mikä rahaa saa, hoitaa myös kuskaukset. Reiska ei varsinaisesti haise, korkeintaan hieman tuoksahtaa, mutta hänen persoonallinen olemuksensa ei välttämättä innosta istahtamaan vapaalle paikalle hänen vieressään. Varsinkin, kun lähiön bingomummot huomaavat heti, että Reiskalla on uus kaveri, kun istuu sen vieressä.

5 istumapaikkaa jäljellä: 3 menee takapenkkien teinien koulumatka-askarteluun, kun tusseilla ja spraymaalipurkeilla varustetuilla kansakunnan tulevaisuudentoivoilla pitää olla tilaa taiteellisen yhteiskuntakäsityksen ilmaisemiseen penkkien taustoihin. Vaatii tilaa maalata tai tussata penkin selkämykseen "moterfuker, iit my dick tai reiska haisee". Aineet haisee pahemmalle ko Reiska. Reiska ei sentään pidä meteliä, se vaan on, ja hieman vaan tuoksahtaa.

2 istumapaikkaa jäljellä. Toisessa istuu Otaniemen tohtori Esko Niemi, joka rustaa kommunikaattorillaan tekstiä Kanava-lehteen numero 7/2008. Korkeakoulutetulla ja ympäristötietoisella Mr Niemellä on niin feminiinisen sukuelimen näköinen ilme naamallaan, kun saa rahvaan kanssa matkustaa, ettei siihen uskalla viereen istua. Lisävaarana on, että joutuu tahon kanssa keskustelemaan. Samaan aikaan Mr Tirehtööri Niemen toinen kännykkä piippaa tärkeää viestiä saapuvaksi, että "OECD:n ruokaviljasta bioöljyä-palaveri siirtyykin pidettäväksi Brysseliin, joten voisitko vahvistaa osallistumisesi, jotta voimme varata Sinulle businessluokan hotellin ja lentolipun happeninkiin".

Suurmoguli Niemellä on, paitsi ulkoisesta habituksestaan nähtävillä, myös mielessään naisen ulkoisen lisääntymiselimen kuva, koska ei hänellä olisi nyt aikaa mennä taas Brysseliin, kun pitäisi saada myytyä 480 neliöinen omakotitalo, jotta voisi ostaa pakkohuutokaupattavan maaseututilan kesämökiksi, kun se viljelijä teki sopivasti konkurssin. Markkinasuhdannekin on huono, kun pitää myydä asunto, johon noilla hlvtn köyhillä ei ole varaa. Menisivät kurjat parempipalkkaisiin töihin, niin sivistyneen ei aina tarvitsisi rahvaan takia kärsiä. Ahdastakin on.

Tällä välin Reiska vain vähän tuoksahtaa, muttei häiriköi. Fattassa pitää olla korrekti käytökseltään, muuten voi käydä niin, ettei saakkaan rahaa suoraan kouraan, vaan jotain ostokuponkeja, joiden markkina-arvo katukaupassa on huono. 100 €uron vaatekupongista saa kadulla vain 50 €, eikä se raha riitä edes kahdeksi päiväksi Vinettoa kolmelle. Reiska ymmärtää markkinatalouden systeemit hyvin, Reiska ei ole tyhmä jätkä.

1 istumapaikka jäljellä: rouvalla, jonka mies on sotainvalidi, kranaatin sirpale päässä, tekee matkaa samaan kohteeseen Reiskan kanssa, vaikka he eivät toisistaan tiedä, saati tunne. Rouva koittaa pidätellä itkuaan, kun omaishoitajana hänen tulee pitää huolta miehestään, joka on sotainvalidi, kranaatin sirpale päässään. Rouvaa huolestuttaa, kun sosiaalitoimistossa sanottiin jo viime käyntikerralla, että perheen tulot
(1 150 €/kk) riittävät aivan hyvin myös rouvan oman lonkkaleikkauksen jälkihoitoon. Sosiaalitoimistossa huomautettiin taas kerran siitä, että Rouvan olisi pitänyt vielä työelämässä mukana ollessaan huolehtia kattavammasta vakuutusturvasta. Nyt on myöhäistä surra. Suomessa on paljon sellaisiakin eläkeläisiä, jotka joutuvat selviytymään jopa alle tonnin kuukausituloilla per pariskunta. Esimerkiksi Kainuussa on paljon tällaista väkeä. Rouva ymmärtää hyvin, että hän ei saisi kerjätä köyhältä talouslaman kynnyksellä olevalta yhteiskunnalta avustusta, mutta kun raha ei vaan riitä. Rouva katsahtaa Reiskan suuntaan, ja säälittelee kurjaa. "On meillä Urhon kanssa sentään hyvin, kun on puhtaat vaatteet aina yllä".

Dösä/nysse/metro pysähtyy, ja ulos menevät meluavat teinit, jotka poistuessaan jokainen painaa kilinkelloa 2-3 kertaa turhaan, kun nuorten on saatava ilmaista itseään. Reiska menee myös ulos, jättää jäljelle vain miedon ominaistuoksunsa, joka haihtuu vähitellen. Viimeisenä ulos menee Rouva, joka meinaa jäädä sulkeutuvien ovien väliin, sillä kuljettajan tulee noudattaa aikataulua, muuten linja myöhästyy ja ajurin se on syy. Rouvan lonkkaa vihlaisee ikävästi, mutta onneksi mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei satu, vaikka lonkkaan sattuukin taas.

Tavishenkilömme (minä ja sinä) saa nyt ilokseen valita istumapaikan. Rouvan jälkeensä jättämä paikka on puhtain ja paras. Siihen on mukava istahtaa loppumatkan ajaksi.

Auton alle jäänyt orava ja kituva västäräkki surettaa hieman, mutta R-kiskan iltapäivälehtilööppi "Nykänen eroaa vaimoistaan" saa onneksi ajatukset toisaalle. On mukava, ettei itse ole moisessa mediapyörteessä mukana, vaan saa elää kuin ihmisen arvolleen kuuluukin.

Selkääkään ei enää kutita, kun sitä saa hinkattua penkin selkänojaan. Genitaalia saa raavittua mukavasti, kun pitää kassia sylissä, niin ei kukaan huomaa. Ah tätä auvoista onnea, luontokin säästyy näin joukkomatkatessa.

PS. Jätän tilanpuutteen vuoksi kertomatta sellaisesta aamusta, kun matkalipputarkastaja sai aikaiseksi yleisen hämmingin ja väkivaltatilanteen, kun yhytti tyypin, mikä ei ollut reissuaan maksanut. Pommiuhkauskin tuli, ja henkirikoksella uhattiin. Ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta, kun näin kaltoin rauhallista siviiliä uhkaillaan sakolla viranomaisten taholta, toistuvaa on virkavallan natsismi.
_________________
Joukkomatkaajia yhteiskunnan oomme kaikki, sinä ja minä.