Tein aivan järkyttävän virheen rankaistessani pentukoiraani! Koira oli karannut juuri hetkeä aiemmin, ja sitten tulimme sisälle ja olin vihainen. Käskin koiran maahan, mutta koira ei totellut, joten pakotin sen maahan (monta kertaa!). En edes muista tapahtumien kulkua, jotenkin vain päässäni napsahti! Joka tapauksessa sitten koirani meni toiseen huoneeseen ja käskin sen luokseni, mutta se ei totellut, joten menin koirani luo ja läpsäytin sitä! Sitten se lähti karkuun ja läimäytin uudelleen, kun sain sen kiinni! Sitten se meni sohvan taakse häntä koipien välissä, jolloin tulin tolkkuihini ja säikähdin toimintaani toden teolla! Niinpä hain koiran lempiherkkuja ja houkuttelin sen pois sohvan takaa, koira tuli kyllä mutta häntä ja korvat luipissa, eikä namut oikein kelvanneet. Kävi sitten vähän matkan päähän makaamaan ja läähätti aivan älyttömästi! Sitten hain lisää namuja ja kutsuin koiraa keittiöön, ja koira ihme kyllä tuli, ihan iloisen oloisena. Annoin sille namua ja se kelpasi. Pian kuitenkin karkasi ovelle, eikä millään tullut luokseni. Sitten pyysin vaimoani tuomaan sen luokseni, ja olin todella rauhoitteleva. (Vaimo tietenkin paheksui koko hommaa toden teolla, ja ymmärrän miksi!) Koira kävi sitten makaamaan ja istuin siinä vieressä ja silittelin ja höpöttelin sille ja pyytelin anteeksi. Koira alkoi nukahdella, mutta oli todella kireä ainakin läähätyksestä päätellen. Jonkin aikaa meni ja hengityskin tasaantui. Minua kaduttaa aivan suunnattomasti! En tajua, mikä minuun meni! Minulla on aiemminkin ollut kaksi koiraa enkä koskaan ole menettänyt malttiani, vaan olen ollut todella rauhallinen. Mikä kummallisinta, tämä koira on vieläpä kaikkein kiltein pentu... kyseessä on kolmekuukautinen terrieri, joka on ollut meillä nyt n. kaksi viikkoa. Koira oli jo kotiutunut todella hyvin ja olin selkeästi sen tuki ja turva perheessä. Nyt pelkään pilanneeni suhteemme ihan totaalisesti, eikä se mikään ihme olisi! Nyt se makaa tuolla normaaliin tapaan vatsa kattoa kohden - se ainakin voisi viestiä siitä, ettei ole täysin menettänyt luottamustaan? Niin olin juuri ennen tuota tapahtumaa lukenut nettiketjuja joissa kehotettiin "selättämään" dominoiva koira jne. ja jotenkin olin ihan pönttö-ölvästi. Tietenkin sellaista kuuluu tehdä korkeintaan aikuiselle, oikeasti uhkaavalle koiralle, mutta jotenkin olin vain ihan.... en tajua! Mitä ihmettä teen nyt? Voiko koirani enää koskaan luottaa minuun ja olla ystäväni?
Tein kamalan virheen! Koirani pelkää minua!
nuori mies
1210282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihan normaalia tuollainen, mutta koirasi on varmasti tuollainen loppu elämän
Voihan se olla, että jonkun aikaa välinne ovat kireät kun pentu odottaa että teetkö noin uudestaan. Kunhan nyt jatkat normaaliin tapaan, suutahtelematta ja napsahtelematta niin eiköhän teidän välit kuntoon tule! Älä kuitenkaan ala lässyttämään ja huomioimaan koiraa liikaa tapauksen takia, koirat ei yleisesti tykkää "mielistelystä", kunnon johtaja kun ei mielistele ketään. Eli siis ihan normaaliin tapaan jatkat elämistä, kyllä se siitä lutviutuu =)
sinä enää koskaan täysin luottaa ihmiseen joka sinua olisi lyönyt tai koiraan joka siunua olisi purrut?
Voi voi sentään!
Kyllä se luotto tulee takaisin, kunhan johdonmukaisesti ja reilusti koiraa kohtelet, mutta kuitenkin liikaa mielistelemättä (meidän koirilla nousee heti ns. pissa päähän, riippuu vähän koirien luonteesta). Ja unohda nuo "selätys-hommat". Mulla 1,5 v. rotikka uros, joka kyllä selätyksestä lopettaa sen hetkisen toimintansa, mutta se ei asiaa ns. korjaa. Toisin sanoen saisin kovapäistä koiraani selättää lopun elämän. Meillä ihan muut metodit käytössä (koiraa ei missään nimessä fyysisesti kuriteta, eikä myöskään raivoamisesta ole mitään hyötyä), jotka on alkanut jo tuottaa tuloksia.
on yleisesti ottaen hyvin anteeksiantavaa sorttia :) se kai niissä parasta onkin. sattuu virheitä yhelle jos toisellekki, mutta niistä pitää vaa ottaa opiksi ja parantaa mallia. Kyllä se suhde vielä kuntoon tulee kunhan jätät tuon "anna anteeksi"- asenteen pois, koira ei sitä ymmärrä ollenkaan.
jatkat vain niinkuin koko tapahtumaa ei olisi koskaan ollutkaan ja katot ettei semmosta uuestaa tuukkaa nii saat varmasti anteeksi mokasi :)
okei olen kyllä vanha skeptikko mutta jotenkin minä en nyt ihan "osta" tuota aloittajan juttua. Sori, mä vaan oon tämmönen epäilijä. Ei tarvii suuttuu!
Mut ainakin itse olen kokenut samanlaisia kiukku juttuja mutta oon aina lähtenyt koiraa "karkuun" toiseen huoneeseen ovien taa mellomaan yksinäni.
Eiköhän jokaisin koiran omistaja koe jossain vaiheessa tällasia tunteita.
Ja uskon että pentu unohtaa koko jutun ajan kuluessa.
Kyllä tuollainen skitsahdus voi sattua kelle tahansa, ihan uskottavaa sinällään. Hermot jo valmiiksi kireällä, liiallisia odotuksia pennun suhteen, sekavia näkemyksiä kasvatuksesta mielessä... naps!
Oleellista on, että virhe myönnetään ja siitä opitaan, edetään eteenpäin. Aloittaja, ensi kerralla osaat tunnistaa itsessäsi hetken, jolloin uhkaat mennä liian pitkälle. Otapa silloin aikalisä, mene kokonaan pois tilanteesta ja anna itsellesi aikaa tasaantua. Pentunne on tosi pieni, vasta jokusen viikon ollut tässä maailmassa, ei siltä voi oikein odottaa vielä mitään. Ymmärrät sen itsekin? Opetuksessa tulee takapakkeja, mutta onneksi ihmisenä olet se fiksumpi ja voit analysoida tilanteet (esim. miksi koira päätti karata) ja toimit ensi kerralla rakentavammin.
Satsaa nyt siihen, että olet koirasi silmissä luotettava ja turvallinen johtaja.
Ymmärrän kyllä jos pinna palaa koiran/pennun kanssa silloin tällöin, mutta jos et edes muista tapahtumien kulkua niin kannattaisi käydä tutkituttamassa pääsi!! Rankaisetko lapsiasikin noin kun eivät tee mieliksesi? Tai vaimoasi? Pennun luottamus ehkä palaa (ehkä ei), mutta koita ensi kerralla mennä vaikka toiseen huoneeseen jos noin pahasti napsahtaa että muisti lähtee! Ei kyllä taida olla kovin terveen pään merkki tuollaset muistikatkokset!
Jos tämä ei ole provo, niin vastataan nyt sitten: älä hyvä mies pyytele anteeksi koiraltasi ja koeta olla sille "kaveri", älä lahjo sitä namuilla, koirasi ei ole ihminen!! Ihan turhaa koiran inhimillistämistä. Anna namu vasta sitten kun koira ottaa sinuun katsekontaktia lenkillä, tottelee jotain käskyäsi (jonka on jo oppinut tai oppimassa), tulee luokse tms. eli palkitse vain toivotusta käyttäytymisestä.
Ok, sulla meni koiraasi hermot. Todetaan nyt, että niin ei saisi käydä, ja pidä huoli,ettei käy jatkossa, mutta nyt katse eteenpäin ja ala toimia järkevästi: luo koiraasi hyvä johtaja-alainen suhde, siten, että se luottaa sinuun ja kunnioittaa sinua. Ei tämä tapahtunut asia sitä kaada ja se on vielä täysin mahdollista. Sinun tulee olla vain erittäin pitkäpinnainen, eikä menettää tuolla tavoin hermojasi! Ei pennun kasvatuksessa niitetä satoa heti eikä vielä seuraavalla viikollakaan, se on pitkä projekti!
Katso ohjeet luottamuksen rakentamiseen ja kasvatukseen pennun kasvatusta käsittelevistä kirjoista ja/tai mene koirakouluun pentusi kanssa.
Niin ja vielä kerran: älä inhimillistä koiraasi ja lepertele sille äläkä muutenkaan lelli sitä ilman syytä. Koiran kohtelu hyvin/reilusti ja turha paapominen on kaksi eri asiaa.
että lienee provo, mutta anyway, koira tuskin menettää luottamustaan heti...ja jos on terrieri, ovat kestäviä monessakin mielessä.
En tiedä onko provo vai ei, mutta jokatapauksessa semmonen huomio, että tuon "selättämisen" voisi unohtaa kyllä aivan täysin. Ei todellakaan millekään pienelle pennulle näytetä sillä kaapin paikkaa, saati jos kyseessä vielä pieni rotu. Meidän 30kg AIKUISEN koiran saatan joskus "nakata" niskasta maihin ts. pyöräytän vähän niskanahkaa ympäri, koira älyää siitä että nyt riitti riekkuminen ja kierähtää ITSE maahan rauhottumaan. Tätä ei siis ole koiralle pennusta asti tehty, vasta aikuisena kun koira ei ole johtajuuttaan enää koitellut. Joskus saa vaan niin mahottomia hepuleita että tyätyy olla joku keino millä rauhottaa tilanne, jos ei mitään kuule eikä näe.
Että näin. Suosittelen ettei aloittaja eikä kukaan muukaan käytä tuota "selättämistä" minkäänlaisena koulutusmuotona.