Ennen puoltapäivää täällä oli vilkas keskustelu kansanedustajien eläkeindeksistä. Vastaukset eivät enää menneet perille ja koko ketju hävisi yllättäen, vaikka se oli täysin asiallinen.
Seksin perään täällä saa mouruta kuin maaliskuinen kolli, asia keskustelu on näemmä kiellettyä , ellei se liity
likaisiin sukkiin tai pitsinypläykseen.
Seksin perään täällä saa mouruta kuin maaliskuinen kolli, asia keskustelu on näemmä kiellettyä , ellei se liity
likaisiin sukkiin tai pitsinypläykseen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
samaa mieltä. Seksiä pitää olla, jopa täällä meidän "vanhojen" palstalla vaikka sen asian jo luulisi tiedettävän. Minäkin olen joskus asiallisiin juttuihin vastannut, mutta nopeasti häviävät.
välillä vaikuttaa. Kaikki, mikä ei ole kiellettyä on pakollista. Seksi on pakollista, mehän on jo ehditty unohtamaan, mitä niiden tyttöjen kanssa pitikään tehdä. Muu on turhana kielletty kielletty.
Erikoisesti isoille kengille ei saa talloa edes naisten tansseissa. Superarkoja ovat vaivaisenluut sefun huopatossuissa.
Laastaria aivoihin ja sormiin, ettei tule vahinkoja!
tekijän nikkiä?
Jos asia käsitteli politiikkaa tai poliitikkoja, niin on paljon mahdollista, että ketju on siirretty johonkin toiseen keskusteluun.
Täällä vallitsee ylläpidon anarkia.
Keskustelut siirretään sinne mihin sheriffi/ylläpito määrää sen kuuluvan. Sitten sitä ei yleensä löydy millään, eikä sitä voi hakeakaan jos ei ole aloittajan nikki tiedossa.
Olisi kohteliasta ylläpidolta ilmoittaa, minne ketju on siirretty. Mutta se on liikaa vaadittu suomi24:n tökeröltä asiakaspalvelulta.
Suomi 24 !!!!!! Asiakaspalvelu?????
Ainoa palvelu on laskun lähettäminen mainostajille. Muutoin kaikki muu meneekin ylläpidon mielialojen vaihtelun mukaan.
Miksi ei saisi puhua myöskin politiikkaa? Se on asia, joka hyvin monta keskustelijaa kiinnostaa.
Siellä varsinaisessa politiikan keskustelupalstalla ei synny kunnon keskustelua, siellä kaiken maailman kaistapäät kirjoittelevat, kaikkea muuta kuin kunnon politiikkaa.
Ei minusta pitäisi olla niin ylen rajoitettua tämän keskustelun. Siitäkin voisi syntyä aivan sopuisa väittely, tarkoitan tuota politiikkaa.
Muut teemapalstat ovat avoinna kaikenikäisille keskustelijoille.
Mutta näillä ikäryhmäpalstoilla olisi kiva
kuulla s a m a n i k ä i s t e n keskustelijoiden kommentteja ja mielipiteitä esimerkiksi politiikasta tai muistakin asioista jotka "oikeastaan" kuuluisivat eri palstalle.
Mutta suomi24:lle ei ole vielä selvinnyt näiden ikäryhmäpalstojen tarkoitus, vaikka itse ovat ne perustaneet.
Tuntuu että täällä ei voi keskustella muuta kuin jostain jonninjoutavasta.
Todella pitäisi olla aiheet vapaita, juuri niinkuin sanoit, samanikäisten seuraahan me tällä palstalla toivomme, ja mielenkiintoa, kun koemme niin useat asiat hyvinkin erilailla. Siksi voisi tulla kiinnostavia, nimenomaan KESKUSTELUJA, ei vain mielipide, mielipide, mielipide, mitä näissä useimmiten on, pelkkä vastausmielipide aloitukseen.
Puutut aiheeseen, joka kummastutta minua aina näillä palstoilla. Eli se keskustelu ja sen puute. Olisiko niin, että tämänikäinen suomalainen ei halua, välitä tai osaa keskustella vaan vain lausua mielipiteitä?
Suomi ja suomalaiset eivät ole kuuluja sosiaalisuudestaan ja erilaisuuden sietämisestä, varsinkaan jälkimmäisestä. Keskusteltaessa tarvitaan vähintään noita kumpiakin. Hiljainen kansa keskustelee vaikenemalla. Kuitenkin netissä käydään kommentoimassa paljon eli tarvehan on ilmeisen kova päästä toisten kanssa yhteyteen, mutta mihin yhteyteen?
Olen huomannut, että jos kommentoin jonkun juttua ja esitän sen päätteeksi kysymyksen aloituksen tekijälle tai toiselle kommentoijalle, en saa koskaan vastausta: onko mielipiteemme valettu sementtiin eikä siitä sitten enää keskustella - ? Kun kommentoidaan, olisi kiva, jos väitteitä/kommentteja perusteltaisiin eli miksi esittäjä on siihen päätynyt. Tätä on turhaa odotella. Eivätkö tämänikäiset aseta koskaan omia mietteitään kyseenalaiseksi? Se voisi olla hyvinkin hedelmällistä. Vai onko niin, että Suomessa ei ole tapana ajatella mitään, touhutaan vaan.
Naiset kuulemma Suomessa puhuvat, miehet vaikenevat kaikilla muilla paitsi väkivallan kielellä. Ehkä palstojen miesvähemmistö on erityisesti sellaista, joka kokee keskustelemisen eli jutun jatkamisen tarpeettomaksi, kun oma mielipide on tullut ns. näytille. Ehkä näissä palstajutuissa moni kokee keskustelemisen vain sellaiseksi,että voi sanoa saaneensa mielipiteensä esille ja that´s it. Sitähän silloin ollaan melkein kirjailija (tämä on piruilua, koska joka toinen Suomessa on omasta mielestään melkein kirjailija, jos saa muutaman lauseen aikaiseksi).
Noh, kuinka vaan, muuttaa voin vain itseäni. Olen jo luonnoltani suulas ja voin esitellä perusteltuja ja perustelemattomia mielipiteitäni muuallakin kuin netissä, joten jatkan kummastelua.
Aivan samaa olen ajatellut kuin sinäkin. En kyllä voi kehua itseänikään. Käyn lättäämässä mielipiteeni ja "that´s it", niin kuin kirjoitat.
Varon loukkaamasta ketään, vaikka joskus tekisikin mieli noukkia kirjoittajien ehdottomia mielipiteitä ja varsinkin itsekehuja. On vain siedettävä erilaisuutta myös niin kuin kirjoitat.
Keskustelu olisi hauskaa ja eteenpäin vievää, jos kyselisimme edellisten perusteluja tai toisimme toisia näkökulmia asioihin.
Väittely on vaikea laji, mutta joskus sitä voisi kokeilla. Muistan nuoruudesta, että erään tuttavamiehen kanssa saatoimme väitellä tuntikausia. Aviopuolisot painuivat omille teilleen, mutta me vain jatkoimme. Varoimme visusti suututtamasta toista tai suuttumasta. Asia ei ollut hirveän tärkeä vaan väittely.
Valitettavasti ikä tuo myös laiskuutta. Monesti ajattelen, että mitä kannattaa vastata. Mutta mutta, aivojen virkeys on tärkeä.
Eli monihan on kirjoittanutkin, ettei juurikaan edes lue kirjoituksia, vastaavat vain aloitukseen.
Toiset kirjoittavat, etteivät lue edes omia vastauksiaan, jos joku vastaa niihin?
Kyllä minun on "pakko" lukea useinkin, on voinut mennä aikaa siitä kun kirjoitin, ja saatan ihmetellä siihen tullutta vastausta, jotta voisin jatkaa kommentointia, parempi lukea oma alkuperäinen myös, että "ymmärtää" siihen tulleen kommentin.
Tämähän on jo "jatkumo", keskustelu ;D
Pari päivää vierähti enkä ehtinyt tänne kuikuilemaan. Luen kyllä toisten kommentit, ellei ketju ole hirvittävän pitkä - silloin harrastan hakuammuntaa eli sieltä täältä. Omani käyn myös luuraamassa, kuten juuri nyt.
Minusta on mukavaa lukea näitä juttuja. Nyt palsta on (musta tuntuu) ollut kohtuullisen siisti eli kovin ilkeitä juttuja ei ole vähään aikaan osunut ainakaan omalle kohdalleni. Kyllä ne mielen hieman matalaksi pistävät. Josko olen vanhemmiten tullut herkkähipiäisemmäksi, mene ja tiedä.
Tuo juttujen julkisuusaspekti lähti elävästä elämästä. Jossakin joku meikäläinen tavallinen nainen kertoi kuinka hän oikein nauttii, kun näkee netissä omat juttunsa näytöllä ts. julkaistuna. Ja jännittää sitä, josko joku vastaa. Niin sitä eri tavalla voi kokea asioita. Olen kirjoittanut vuosikymmeniä. En saa ainakaan omista jutuistani potkuja, josko olen koskaan saanut -? Sen sijaan nautiskelen erilaisista näkökannoista, kun ja jos onni osuu kohdalle siten, että kirjoittaja kertoo näkemyksestään syvemmältä kuin vain vastaamalla kyllä tai ei.
Arvelet tuossa alussa, ettemme halua, välitä tai osaa keskustella, vaan vain lausua mielipiteitä.
Eikö mielipiteen lausuminenkin voi olla keskustelua, tai ainakin yritys jatkaa sitä? Jos yritys onnistuu ja siihen vastataan, niin silloin todennäköisesti on tilaisuus jatkaa, ehkä perustella oma kantansa. Tai kenties muuttaa kantaansa, kummassakin tapauksessa voidaan jo puhua keskustelusta. Kenties hedelmällisestäkin.
Lopussa taas toteat, että luonnostasi suulaana sinulla on tilaisuus esittää perusteltuja ja perustelemattomia mielipiteitäsi muuallakin kuin netissä.
Joten meitä on nyt sitten kaksi kummastelijaa.
käy keskustelu kuumana aiheesta: kansanedustajien eläkeindeksi. Löytyy otsikolla "Tiesittekö, että",
joten tuskin poistot ovat tapahtunee aiheen vuoksi.
Olen kyllä huomannut, että poliittiset mielipiteet helposti poistuvat.
...siitä, että mielipiteisiin harvoin vastataan eli ryhdytään niitä perkomaan ja kommentoimaan, jolloin syntyisi keskustelua, hedelmällistäkin, kuten toteat. Makuasia tietysti, mikä kenenkin mielestä on hedelmälistä.
Onhan mielipide omalla tavallaan yksinkin keskustelua, tosin aika yksipuolista, jos kukaan ei kommentoi. Keskustelun osaamista (siis minun mielestäni) on mm. se, että vastailee myös toisten kommenteihin eikä tyydy vain töräyttämään omaansa. Verrataanpa tätä kasvokkain keskusteluun: kauanko luulet yhteydenpidon jatkuvan, jos kaksi ns. keskustelijaa vain töräyttelee omia mielipiteitään eikä vaivudu lainkaan kuuntelemaan toista osapuolta? Että sellaista hyvää päivää - kirvesvartta- tyyliä?
Riippuu ja roikkuu kummankin omahyväisyyden asteesta, kauanko toisiaan sietävät, koska eihän siinä mitään yhteyttä synny, puhutaan vain sivu. Jotenkin olen ymärtänyt, että keskusteluun kuuluu yhteyden syntyminen - myös joskus negatiivisen, mutta kuitenkin jonkinlainen kipinä henkilöiden välillä.
Niin, hajahuomatukseni siitä, että voin ilmaista itseäni muuallakin kuin netissä - eiköhän meistä useampi ole samassa tilanteessa. Enemmänkin kyse on siitä, käyttääkö niitä hyväkseen eli hakee yhteyttä toisiin ja sitä yhteistä kipinää.
Tämä asia ei maailmaa kaada, ei ainakaan minun. Jos enemmistö on sitä mieltä, että tällainen mielipiteiden töräytteleminen on heidän keskusteluaan ja muuta ei tarvita - olkoon niin tässä porukassa. Pidän kuitenkin sellaista osaamattomuutena ja välinpitämättömyytenä. Sorry, näin on marjat.
En oikein ymmärrä, mitä kummastelet mielipiteissäni eli siinä, että minulla on tilaisuus esittää mielipiteitäni muuallakin. Eikö sinulla muka ole? Eihän netti ole ainoa kanava, jossa aikuinen voi ilmaista itseään. Jos täälläkin käy, onko se jotenkin kummallista? Ihminen on utelias luonnostaan.
Töissä ollessani hyvin moni kävi netissä keskustelemassa työajalla (myös vapaa-aikana,) vaikka yhteyksiä oli muutenkin (ystävät, perhe, muu lähipiiri). Tietenkään työajalla ei ollut virallista lupaa kenelläkään höpötellä joutavia netissä, mutta ihmiset ovat ihmisiä... En nähnyt siinä mitään kummallista siloin enkä näe nytkään. Tietääkseni monessa työpaikassa edelleen käydään luppoajalla netissä.
Mitä tulee meitä nuorempiin, netti on yhteydenpitoväline paljon suuremmassa määrin kuin tämän ikäisillä. Joten kummastelen kommenttiasi ja meitä on siis edelleen aksi kummastelijaa. Niin ihmeellistä on elämä.
Joskus tekee kirjoitusvirheen, joka tarkemmin mietittynä ei ole sitä. Miksei palsta ole omalla tavallaan myös köyttäjiensä summa. Rattoisia hetkiä mielipiteitten parissa köyttäen tai käyttäen mieluummin silti punaisissa pöksyissä kuin beessisävyissä, jos omani voin valita.
sitä, että keskustelet joskus netissä ja joskus taas esität mielipiteitäsi (perusteltuja tai perustelemattomia) kasvokkain - mitä ihmeen kummastelemista siinä olisikaan. Se, missä kohdassa käytät sanaa "keskustelu", missä taas "mielipide" hiukan kummastutti. Itse ajattelen, että lyhytkin oman mielipiteen ilmaisu on osallistumista keskusteluun. Ketään ei voine vaatia vastaamaan.
Kummastelin myös mm. ensimmäisen keskustelusi/mielipiteesi melkoista yleistämistä; suomalaiset sitä ja suomalaiset tätä, miehet ja väkivallan kieli tms. en muista tarkkaan. Tai sitä, että joka toinen on muka mielestään kirjailija, saatuaan lyhyen kommentin aikaiseksi.
Sekin hiukan kummastutti, että suhtaudutkohan osaan meistä ylimielisesti?
Nettikeskustelua ja kasvokkain keskustelua ei mielestäni voi verrata. Eikä aina ole tarpeen mitään erityistä yhteyttä syntyä, puhumattakaan jonkinlaisesta kipinästä henkilöiden välillä.
Mukavaahan se tietysti joskus olisi.
Joudun itse päivittäin puhumaan ihmisille, joiden kanssa sellaista tulee jopa huolellisesti välttää.
Onko yleensä syytä opettaa keskustelutaitoja aikuisille, luku- kirjoitus- ja puhetaitoisille ihmisille? Kukin tyylillään, jos joku haluaa vääntää itsestäänselvyydet rautalangasta, tehköön sen. Joku taas huolellisesti kiteyttää sanottavansa, en sanoisi sitä töräyttämiseksi.
Väärin tai oikein ymmärretyksi tuleminen taitaa olla yhtä mahdollista molempien tyylien harrastajille.
Miksi ihmeessä et voisi omia pöksyjäsi valita?
Punaväri sopisi minullekin oikein hyvin. Tilanteen ja mielialan mukaan tulee valittua.
Erityisesti pidän mustista pitsisistä, lahjaksi saaduista. Niissä on soma pikku halkiokin. Ihanan turhamaiset ja kuitenkin yllättävän käytännölliset!
taitoohan sulla piti olla?
Tartus ny mummohousun täkyihin!
Hyvä, esitit mielipiteesi, joihin en yhdy. Pidän edelleen omat mielipiteeni eli ne, jotka olen kirjoittanut. Ei kai keskustelussa tarkoitus olekaan,että ollaan välttämättä samaa mieltä?
Yleistämisestä sanoisin sinulle sen, että kaikki yleistävät, muuten keskustelu olisikin kovin vaisua. Teemme niin tieten tahtoen ja välillä huomaamattamme. Saatat ja saat toki olla poikkeus joukosta.
Kun keskustellaan, keskustellaan yleensä omalla suulla ja omilla kokemuksilla, kenen muunkaan? Silloin yleistämme kaikki, sillä eihän kenelläkkään ole pätevyyttä tietää kaikissa maissa kaikkien ihmisten mielipiteitä tai toimia, ei edes lähimmäisen - tilastofaktoista puhumattakaan. Kirjoitathan sinäkin mutu-tuntumalla, et faktoilla ja jopa sujuvasti meistä - kenestä meistä, vai onko sinussa montakin persoonaa?
Minusta sen sijaan tuntuu, että omalta osaltani olen kalunnut aiheen siihen saakka kuin minulle sopii ja jaksan jauhaa. Jätän sinut halkiollisissa pitsipöksyissäsi viettämään viikonloppua ja nauttimaan hedelmällisistä keskusteluista. Toivottavasti myös mehevistä. Tämä ei ollut ihan sitä eikä tätä, kuitenkin kirjoittajiensa summa.
Sen verran vielä sanoisin tuosta vaatimisesta ja kouluttamisesta, että ne ovat sinun tulkintojasi sanomisistani, en ole vaatinut enkä kouluttanut. Sinä tulkitset kirjoittamaani siten. Kysyn sen sijaan, miksi tulkkaat kirjoitukseni yksinomaan negatiivisina? Olisiko mahdollista, että sinä suhtaudut minuun hieman ylimielisesti? Siltä se minusta tuntuu, mutta ei elämääni järkytä.
Vastaan samaan tyyliin: niinku mihin, esmerkiksi? Näinkin vanhana naisihmisenä sanoisin,että halkiolliset pitsipöksyt saattavat ajatuksena olla kauniit ja kiihoittavat, mutta Suomessa ei ole tähän vuodenaikaan kovin lämmintä. Tosin henkisesti saatamme olla erästä ikävän kuumaa paikkaa lähellä, ehkäpä ihan ytimessä.
Niinpä pitsipöksyt voivat juuri nyt poikia käyttäjälleen virtsarakon tulehduksen. Olipa työssä tai muissa toimissa, alapäästään tiputteleva ja haiskahteleva nainen ei ole vakuuttava ilmestys. Omalla tavallaan vaikuttavaa se saattaa olla. Miehillä en ole pitsipöksyjä toistaiseksi tavannut, mikä ei tarkoita, ettei niitä miesten elinten
suojana olisi. Kaikki on mahdollista. Beessit sloggit miehillä tai naisilla voivat olla käytännölliset, vaikka rumia ovatkin. Varsinkin ne beessit.
Jos sanoo kirjoittaneensa ja kirjoittavansa, tarkoittaako se ehdottomasti sitä, että on myös taitoa? En ole sitä väittänyt. Voihan kirjoittaminen olla samaa luokkaa kuin jutusssa entisen pojan viulusta. Poika kärtti viulua. Saatuaan sen totesi, että osaisipa soittaa.
Kirjoitin kirjoittamisesta ivallisesti, myönnettäköön, koska kirjailijan ammatti tuntuu nyt olevan kovasti suosittu. Nuoret kolmikymppiset tekevät muistelmansa ja sitä rataa. Lähes kaikki tutut ikäiseni rustaavat muistelmiaan. Tämäkin liittyy varmaan kummalliseen julkisuushakuisuuteen ts. kaikki pitää paljastaa ja kaikki muka on kiinnostavaa. Onneksi lukemisensa voi valita. Mutta kirjoitellaan ihmeessä. Niin minäkin teen, oli taitoa tai ei. Kirjailijaksi en viitsi itseäni mainita, koska sellainen en ole enkä sellaiseksi havittele. Onnea ja iloa niille, jotka sitä haluavat.
voi virsua, voi,
kun ei se pidä vettä
ja kun ei se soi,
voi virsua voi!