Siis nyt oikeesti mikä HELVETTI mua vaivaa!!! Aina välillä tunnen että oon väärässä sukupuolessa, ja aina välillä sit jotenki hyväksyn sen enkä ajattele sitä = oon siihe "tyytyväinen". Aina se palaa kuitenkin siihen että tunnen itteni enemmän mieheks ku naiseks. Oon ihan kummallinen. Nään unia että oon mies, haaveilen olevani fyysisesti mies, vierastan ja inhoan naiseutta, yms.... Mistä tietää että onko transsukupuolinen vai muuten vaan joku helvetin kummajainen??!!
Miten tää voi olla mahdollista...
nainen muka....
636015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Kyllä toi kovasti aidolta oireilulta kuulostaa. Tee itsellesi kaksi kysymystä:
1) Voinko elää naisen roolissa ja kestää "mitäs tyttö-huudahduksia loppuikäni?
2) Voinko sietää naisen kroppaani?
Jollet voi vastata myöntävästi näihin, hakeudu transtutkimuksiin.
Tutkimuksissa nämä kysymykset voi tulla esiin, ehkä vähän eri muodossa. Multa kysyttiin että eiks mulle riittäis se, että itse tiedän olevani nainen, mutta että muille olen mies. Sanoin että se ei riitä, sitähän se koko elämä oli jo siihen asti ollut ja se oli tiensä päässä. Mulle on TODELLA tärkeää että olen nainen kaikille ihmisille.
Älä suotta pelkää lähteä tai luule että se olisi mitenkään kenenkään ajan tuhlausta. Voi olla että jollei nyt löydy ratkaisua, sen tutkimusprosessin aikana alat tajuta mitä sukupuolta tosiaan olet.
Itse olin epävarma, mutta lähdin jotta asia varmistuisi. Nyt olen vetänyt hormooneja jo jonkin aikaa ja olen äärettömän tyytyväinen ja onnellinen :)
Paljonkos ne tutkimukset maksaa kun oon ihan helvetin köyhä? :/ kertokaa niistä jotain, kuinka kauan kesti, millaista oli, yms.
Itse transtutkimukset on ilmaiset, mutta siihen liittyvät jotkut labrakokeet voi maksaa jotain pientä. Hormonit myös vähäsen. Köyhyys ei ole este.
Niin se tutkimusten kesto on minimissään 6kk. Sen jälkeen hoidot. Ja ne kestää loppuelämän. Mutta aika ok-näköinen alkaa olla jo vuoden-parin päästä.
Siis tuktimukset ei maksa mitään, vain matkakulut ja kauempaa kulkiessa Kela maksaa niistäkin omavastuun (9,25€/suunta) ylimenevän osan takaisin.
Kun siirrytään hoitovaiheeseen, alkaa mennä poliklinikkamaksuja muutama kerta vuodessa (ei siis varsinaisia laboratoriomaksuja). Hormonit maksavat osansa, mutta niistäkin saa Kelakorvauksen, alussa peruskorvauksen ja myöhemmin erityiskorvattavina (3€/3kk). Jotkut lääkkeet ovat aina peruskorvattavia tai ei lainkaan korvattavia. Kun edetään leikkaushoitoihin, ne maksavat sairaalan päivämaksuja parista noin kymmeneen päivään, eli ei nekään kovin suuria summia.
Moni opiskelija tai työtön on vetänyt prosessin läpi lähes tulottomana. Jos on täysin tuloton, sossu auttaa.
Naisesta mieheksi prosessiin riittää yleensä pelkästään hormonihoidot, sekä rintojenpoisto- ja sukupuolenkorjausleikkaus. Eli kulut säilyvät melko pieninä mikäli tyytyy Suomessa tarjottavaan julkiseen hoitoon. Ulkomailla alapään korjaus voi tulla todella kalliiksi.
Miehestä naiseksi prosessi voi tulla paljon kalliimmaksi, varsinkin jos prosessin aloittaa vanhempana, koska kirurgisia korjauksia tarvitaan paljon enemmän testosteronin aiheuttamien muutosten vuoksi. Toisaalta sukupuolenkorjaukset transnaisilla onnistuvat paljon paremmin.
Miehestä naiseksi korjauksiin tarvitaan usein hormonihoitojen, sukupuolenkorjaus-, äänihuuli- ja kilpirustonpienennysleikkausten lisäksi myös rintaimplantteja ja kasvojenkorjausleikkauksia. Kasvojenkorjaukset ja rintaimplantit joutuu maksamaan itse, eikä niistä johtuvista sairaslomista saa myöskään korvauksia KELA:lta. Kustannuksia voi syntyä helposti jopa 20 000 euron edestä, lisäksi työssä käyvillä jää saamatta parin kuukauden palkat.
Transnaisilla rinnat eivät useinkaan kasva riittävän suuriksi pelkästään hormoneilla. Kasvojen korjauksia tarvitaan, jotta korjautuisi läpimeneväksi ja saisi poistettua kaikki miehiset kasvonpiirteensä - kauneusleikkauksista tässä ei ole kyse.
Tutkimuskäynteihin kului itselläni noin kaksikymmentä työpäivää, joista ei tietenkään saanut palkkaa. Antiandrogeeneistä (Androcur) ei saa milloinkaan erityiskorvattavuutta, peruskorvattavuuden jälkeen kuluiksi jää noin 40 euroa kuukaudessa.
"Tutkimuskäynteihin kului itselläni noin kaksikymmentä työpäivää, joista ei tietenkään saanut palkkaa."
Kai tuo on työnantajasta riippuvainen juttu. Minä ainakin olen saanut palkan tutkimuspäiviltä ilman mitään ongelmia toimitettuani työnantajalleni todistuksen käynneistä. Tutkimuskäyntejä kyllä oli itselläni huomattavasti vähemmän n. 6 kpl ( olen FtM).
Testosteronin tuhoista 90% tapahtuu ikävälillä 13-17, eli ennenkuin mikään hoito on mahdollista.
Luusto ei sen jälkeen juurikaan muutu, mutta pehmytkudokset kyllä.
Jos tarvitsee naamaremppaa, syyt on teini-iässä.
Kaikki ei tarvitse sitä minkään ikäisenä.
Sinulla oli myönteinen työnantaja kun hyväksyi tutkimuskäynnit työajaksi. Minulle esimies ilmoitti heti että tutkimuksissa pitää käydä omalla ajalla, koska tutkimukset eivät ole oman työpaikkalääkärin määräämiä (vaikka kirjoittikin sen alkuperäisen lähetteen tukimuksiin). Kaikki hoitokäynnitkin hoidin omalla ajallani.
Nimittäin parran poisto MtF prosessissa maksoi minulle kaiken muun lisäksi vielä yhteensä noin 3200 euroa.
7 kertaa laserissa yksityisellä 195 euroa / kerta (Töölön käyntien lisäksi), sekä 26 kertaa neulaepilaatiossa 60-75 euroa / kerta.
parrankasvu! Omaanikin pidin melkoisena, kun piti miehenä ajella pari kertaa päivässä. Noin puolet partakarvoista oli vaaleita, enkä tarvinnut yhtään ulkopuolista laserkäyntiä Töölön seitsemän kerran lisäksi. Ne harvat jäljelle jääneet mustat karvat lähti neulaepilaatiossa vaaleiden mukana. Neulaepilaation tarkkaa käyntimäärää en muista, mutta kuitenkin jonkun verran vähemmän. Tuollaisia summia piti maksaa vain alussa, loppuvaiheessa pääsi paljon halvemmalla, kun hoitoaika lyheni 15-20 minuuttiin.
Eli siis koko miehestä naiseksi prosessi voi maksaa kokonaisuudessaan yli 30 000 euroa?
Aika paljon panostettu omaan ulkonäköön. Vaatii jo aikamoista motivaatiota!
On siis paljon halvempaa korjata itsensä naisesta mieheksi, kuin miehestä naiseksi ja vielä halvemmaksi tulee jos pysyy transvestiittina...
Lähtökohdat vaikuttavat paljon. Jos on kirveellä veistetyn näköinen äijä ja haluaa olla hyvän näköinen nainen, työtä tarvitaan paljon ja rahaa kuluu (ylärajaa ei taida olla). Usein transnainen tavoittelee naisellisempaa ulkonäköä kuin muut naiset, ollakseen hyvin läpimenevä. Naiset hyväksyvät runsaankin vartalokarvoituksen, kun taas transnainen monasti haluaa niistä täysin eroon. Toisaalta iäkkäämät naiset alkavat olla jo melkoisen äijämäisiä, joten iäkkäämpi transnainenkaan ei kovin suuria remontteja tarvitse jos lähtökohdat ovat suosiolliset.
Transmies saa yleensä täysin riittävän ulkonäön muutoksen miehiseen suuntaan pelkästään testosteronilla. Suomalaisen lääkärin korjausleikkauksen laatua on kehuttu, joten ulkomaille ei yleensä ole tarvetta lähteä. Jo hintakysymyskin on ratkaiseva. Ulkomailla transmiehen korjausleikkaus on hinnaltaan helposti viisinkertainen transnaisen hintaan verrattuna.
Varmaan tuolla onkin jo kaikki hinnat sanottu, mutta sanonpa uudelleen.
Eli minulla matkat Hesan tutkimusyksikköön n. 400km päähän ovat VR:n opiskelijakortilla maksaneet melkein 60e mutta Kelan korvattua puolet jälkikäteen se on omakustanteena vaan n. 30e. Ja se Hesaan matkustelu tutkimusvaiheessa oli kerran kuussa muttei kesälomalla.
Tutkimusvaihe kestää puol vuotta yleensä. Saattaa venähtääkin. Mulla vaihtui lääkäri, joten siksi venyi kesän yli syksyyn. Joudut käymään paikallisella psykologilla joka seuraa vointiasi - että jaksat, sekä myöhemmin diagnoosia varten joudut käymään psykiatrilla(tm?) testissä, jossa selviää onko mielenterveydellisiä ongelmia jotka saattaisivat olla esteenä. Se ei tainnut maksaa mitään. Termit on vähän nyt hukassa kyllä.
Sitten kun olet saanut diagnoosin, lähettävät Naisten hormooniklinikalle tutkittavaksi ja sieltä saat hormoonireseptin käteen, ja sen kanssa sitten apteekkiin ja terveysasemalle piikitettäväksi. Ei maksa mitään piikitys asemalla päivystyksessä.
Hormoonit Kela korvaa myös, joten niistä pitää pulittaa 3:n satsi piikitettävää sustanonia 18e. Kun olet niitä ottanut puolen vuoden ajan, kontrollikäynti ja reseptin uusinta taas naisten ho-klinikalla, ja sitten samoihin aikoihin saat tutkimusyksikön lääkäriltäsi lähetteen rintojen pienennysleikkaukseen -> jono n. puol vuotta, mutta sinne saattaa tulla kutsu millon vaan. Hinta kuulemma muutamissa kympeissä sekä tietty pitää itse ostaa kipulääkkeet, arpirasvat ym. tökötit joista saa kaikki listaa sitten leikkauksen aikoihin.
Tuon verran minä tiedän omasta kokemuksesta.
Suosittelen tätä foorumia jollet jo tuolla ole, transäijien foorumi, josta saat kaiken tarvittavan tiedon:
http://www.ftmforum.org/ pitää rekisteröityä ja esittäytyä jotta pääsee lukemaan. Hyvin tarkat säännöt, mutta sen ansiosta paras paikka :)
Transsukupuolisen on aika vaikea olla transvestiitti, sillä kysehän on eri ilmiöistä.
Transsukupuolinen on syntynyt väärään kehoon ja haluaa kehonsa korjatuksi vastaamaan oikeaa sukupuoltaan.
Transvestiitit taas kokevat mielihyvää pukeutumalla vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin ja esiintymällä vastakkaisen sukupuolen roolissa. Transvestiitti ei halua korjata kehoaan, koska hän kokee kuuluvansa syntymäsukupuoleensa.
Toki on paljon halvempaa olla transvestiitti, kuin transsukupuolinen.
Kirurgisia korjauksia tarvitsevan ei tarvitse olla kirveellä veistetyn äijän näköinen, riittää että on miehisiä piirteitä. Myös iso koko saattaa kiinnittää muiden huomion näihin piirteisiin.
Monet ennen prosessia komeat ja hyvän näköiset miehet korjautuvat kasvojen korjauksen jälkeen hyvän näköisiksi naisiksi. Kasvojen naisellistamiskirurgiassa (FFS) on kysymys miehisten piirteiden hävittämisestä. Näitä testosteronin aiheuttamia miehisiä piirteitä ovat mm. aataminomena, otsapenger (kulmakarvojen yläpuolella), suuri nenä, leveä ja massiivinen alaleuka, sekä korkeat ja leveät poskipäät.
Myös rintakehä on miehillä usein suurempi, joten transnaisilla usein jopa melko hyvin hormooneilla kasvaneet rinnat saattavat näyttää melko pieniltä laajassa rintakehässä, jolloin rintaimplantit ovat tarpeen.
Kasvojen karvoitus (parta) on monesti erittäin paljastava tekijä, joten neulaepilaatiot ja laserepilaatiot ovat erittäin tärkeitä.
Näitä korjauksia ei yhteiskunta kuitenkaan kustanna, vaikka ne kuuluvatkin sosiaali- ja terveysministeriön transsukupuolisten hoitosuosituksiin. Edes sairaslomia ei kustanneta, sillä ulkonäköön kohdistuvat korjaukset katsotaan aina esteettiseksi plastiikkakirurgiaksi (eli kauneuskirurgiaksi), vaikka kyse on transsukupuolisuuden hoidosta.
"Myös iso koko saattaa kiinnittää muiden huomion näihin piirteisiin."
Nykyisin naiset kasvavat pidemmiksi, mutta ellei ole nuori transnainen, oman ikäluokan naiset ovat enimmäkseen pienempiä. Hyvin pitkän ja rotevan transnaisen läpimeno voi todellakin vaatia kirurgisia naisellistamistoimenpiteitä, eikä sekään aina auta.
"Näitä testosteronin aiheuttamia miehisiä piirteitä ovat mm. aataminomena, otsapenger (kulmakarvojen yläpuolella), suuri nenä, leveä ja massiivinen alaleuka, sekä korkeat ja leveät poskipäät."
Nämä kohdat ovatkin enemmän tulkintajuttuja. Aataminomena pienennetään huomaamattomaksi hoitojärjestelmään sisältyvänä toimenpiteenä. Otsapenger ja leuka ovat selvimmin tulkintakysymys. Monella naisella on aika voimakaskin otsapenger, "pyöreä lapsenotsa" on hyvin harvoilla. Myös leuka on monella naisella hyvinkin voimakas, muistettakoon mm. Brusiinin sisarukset ja melko usein lehtimainoksissa esiintyvä nimekäs plastiikkakirurgi. Naiset laitattavat poski-implantteja saadakseen korkeat poskipäät.
"Myös rintakehä on miehillä usein suurempi, joten transnaisilla usein jopa melko hyvin hormooneilla kasvaneet rinnat saattavat näyttää melko pieniltä laajassa rintakehässä, jolloin rintaimplantit ovat tarpeen."
Tämä on melko usein ongelmana. Samankokoinen rinta on pienellä naisella todella iso (esimerkiksi oman äidin rintoina). Transnaisen rintaleikkauksia tekevältä plastiikkkirurgiltakin tarvitaan erityistä kokemusta jotta lopputulos olisi hyvän ja aidon näköinen. Pornosivuilla näkee esimerkkejä huonosti tehdyistä leikkauksista. Pari esimerkkiä: Haettu upeaa rintavakoa, jolloin nännit ovat rintojen ulkosivulla. Laitettu liian suuret implantit pieniin omiin rintoihin, jolloin on tullut kaksoisrinta (pieni oma rinta ison implantin päällä).
"Kasvojen karvoitus (parta) on monesti erittäin paljastava tekijä, joten neulaepilaatiot ja laserepilaatiot ovat erittäin tärkeitä."
Laserepilaation saa poliklinikkahinnalla hoitojärjestelmästä. Mutta se seitsemän kertaa ei välttämättä riitä ja vaaleiden partakarvojen poiston joutuu maksamaan aina itse.
"Näitä korjauksia ei yhteiskunta kuitenkaan kustanna, vaikka ne kuuluvatkin sosiaali- ja terveysministeriön transsukupuolisten hoitosuosituksiin."
Kuten edellä voi lukea, osan tavallaan kustantaa yhteiskunta, kun hoidot saadaan julkiselta puolelta nomaaleilla poliklinikka- tai sairaalamaksuilla. Nämä hoidot tehdään kuitenkin Helsingissä, joten matkakulujen omavastuu ja palkan menetykset jäävät omiksi kuluiksi.
"Edes sairaslomia ei kustanneta, sillä ulkonäköön kohdistuvat korjaukset katsotaan aina esteettiseksi plastiikkakirurgiaksi (eli kauneuskirurgiaksi), vaikka kyse on transsukupuolisuuden hoidosta."
Nämä taas riippuvat voimakkaasti työnantajasta. Joku työnantaja maksaa sairausajan palkan kitisemättä, joku taas vetoaa Kelan lausuntoon eikä maksa palkkaa. Kela on ottanut vasta viimeaikoina tiukemman linjan näihin "kosmeettisiin" transhoitoihin, eikä siihen pidä tyytyä vaan tehdä valitus. Hoitojärjestelmä on yksiselitteisesti sitä mieltä että määrätyt hoidot kuuluvat korvattaviksi. Tästä on myös saatavissa lausunto valituksen tueksi.
Transmiehellä ei yleensä ole näin suuria ongelmia. Isoin ongelma taitaa olla koko. Yleensä naiset ovat miehiä pienempiä, joskin nykyinen keskipituuden kasvaminen auttaa nuoria transmiehiä. Testosteroni "siirtää" molemmilla sukupuolilla rasvoitusta uuden sukupuolen mukaiseksi. Transmiehellä hartia "levenevät" lihasten kasvaessa. Lantiokin voi kaventua rasvan vähentyessä (varsinkin jos laihduttaa). Pelkkä lantioluusto ei naisellakaan ole kovin paljon suurempi kuin miehellä (voi verrata nuorilla ja hoikilla naisilla). Rasvojen muotoutumista kasvoissa tapahtuu molemmilla sukupuolilla.
auttaako se keskipituuden kasvaminen transmiehiä, kun kaikki muutkin on sitten pitempiä. Naiset=nykyään tosi pitkiä, mutta transmiehet melkein aina 150-155-senttisiä. Mutta ei lyhyestä miehestä kukaan ajattele, että tossa on varmaan trans, mutta naisesta joku saattaa ajatellakin, varsinkin transfoobikot.
Oma ikäluokka? Onko se numero vai minkä ikäiseksi kuvitellaan joku? Mua luullaan parikymmentä vuotta itseäni nuoremmaksi, enkä siitä pahastu. Joku kysyi multa etteiks toiset naiset saunassa ihmettele kun sun ikäisellä naisella on teinitytön rinnat. Mutta mistä ne sitten edes tietää minun ikäni? Ja kuinka kaukana olen teini-iästä.
Kun haluaa tulla korjatuksi miehestä täysin läpimeneväksi naiseksi, ilman että kukaan arvaa taustoja, joutuu suurin osa turvautumaan kirurgiaan. Moni transnaisista ei vain itse tajua sitä. Tunnen useita transnaisia, jotka uskovat olevansa täydellisen läpimeneviä, vaikka oikeasti tarvitsivatkin kasvokirurgiaa. Aikamoista itsepetosta!
Itselleni on tehty massiivinen kasvojen feminisaatioleikkaus. johon olen erittäin tyytyväinen. Myös rintaimplantit olen hankkinut. Rintaimplantit näyttävät täysin luonnollisilta ja oikean kokoisilta. Nykyisin kukaan ei enää missään tilanteessa arvaa taustojani. Olin ennenkin keskimääräistä läpimenevämpi, mutta onneksi tajusin kuitenkin investoida korjauksiin.
En saanut sairaslomakorvauksia työnantajaltani, enkä kelalta, joten hävisin puolentoista kuukauden palkan, eli viitisen tonnia. Lisäksi kirurgiset toimenpiteet maksoivat runsaat kaksikymmentä tuhatta.
Mitä tulee karvoituksen poistoon, Töölön viisi kertaa (enempää en pyynnöistä huolimatta saanut) ei riittänyt, vaan jouduin itse maksamaan muistaakseni kuusi käyntiä plus neulaepilaatiot.
Sitten kuluja lisää tietenkin myös tutkimus- ja poliklinikkakäyntien aiheuttamat poissaolot.
Koko prosessiin kului yhteensä yli kolmekymmentä tonnia, mutta se kannatti! Suosittelen.
"Tunnen useita transnaisia, jotka uskovat olevansa täydellisen läpimeneviä, vaikka oikeasti tarvitsivatkin kasvokirurgiaa. Aikamoista itsepetosta!"
Niin, eikö olekin kamalaa kun toiset ei tajua omaa parastaan? kaikillahan aina sellanen kolkytdonaa löytyy lompakosta ja jos ei löydy just sitä vertaa käteistä niin pankistahan sitä aina saa lisää. Kaikillahan nyt on vakiduuni ja riittävät vakuudet ja takaajat tollaselle pikkusummalle, itsepetosta jos ei ole!
Ihan totta - harva meistä transnaisista on kokonaan läpimenevä ilman kasvokirurgiaa. Minä ja muutama tuntemani transnainen emme ainakaan olleet, mutta nyt leikkausten jälkeen olemme.
En todellakaan ole varakas. Olen ollut myös useita kuukausia työttömänä korjausprosessin aikana. Nyt olen koulutustani vaatimattomammassa työssä josta maksetaan aika heikkoa palkkaa. Työsuhdettani ei ole vakinaistettu ennen kuin saatan prosessini loppuun, jottei työnantajani joudu maksamaan prosessista johtuvia sairaslomia.
Sain kuitenkin pankista lainaa kasvokirurgiaa varten. Kasvot korjattiin Thaimaassa ja tulos on erinomainen. Kasvoissani ei ole enää lainkaan miehisiä piirteitä. Läpimeno on nyt 100%.
Ihan tavallinen pienituloinenkin ihminenkin pystyy pienestä palkasta maksamaan 15000 - 20000 euron lainaa. Harmi on ettei kela:sta saa sairaspäivärahoja prosessiin liittyvien sairaslomien ajalta.
Kyllä tollainen summa on iso raha mulle, vaikka olen hyvätuloinen. Onneksi en tarvinnut naamahöyläystä, säästyi pitkä penni.
Tunnen useita transnaisia jotka löytävät naamassaan korjaamisen tarvetta vaikkei kukaan muu löydä. Ja siinä saa sitten vakuutella että hulluko sä oot kun mietit FFS:ää.
Eli usein on itse kaikkein kriittisin. Etenkin jos on nainen. Typerä itsevarmuus on miehinen piirre.
Ymmärrän kyllä, että moni tekee valtavia uhrauksia voidakseen elää omana itsenään. Yhteiskunnan soisi tukevan tällaisten syntymävammojen hoitoa. Ikävää, että moni joutuu ottamaan ison lainan ja kituuttamaan pienellä palkallaan maksaakseen oman korjauksensa. Turhamaisuudesta siinä ei ainakaan ole kyse.
Mutta kaikille ei riitä tuo hoitojärjestelmän tarjoamat hoidot. Jotkut kokevat että tarvitsevat enemmän, yhteyskunta tarjoaa vain minimihoidon jolla ilmeisesti enemmistö pärjää. Turhamaisuus tässä tapauksessa on tulkintakysymys. Hoitojärjestelmän lääkärit vetoavat siihen ettei tavallisillekaan naisille anneta erityisiä hoitoja julkiselta puolelta (esim. rintojen suurennusta, kasvoleikkauksia tai karvanpoistoa).
Tässä on sellainen ero, etteivät luomunaiset näytä miehiltä. Transnaisilla testosteroni on usein aiheuttanut sellaisia muutoksia, jotka näkyvät vielä vuosien feminisoivan hormonihoidon jälkeenkin. Esimerkiksi kasvojen mittasuhteet on miehillä erilaiset kuin naisilla, eikä niitä saa muutettua kuin kirurgisesti kasvojen luita muokkaamalla. Samoin rinnat saattavat näyttää liian pieniltä suuressa rintakehässä, jolloin rintaimplantit ovat tarpeen.
Sosiaali- ja terveyshallituksen hoitosuosituksen 2000:2 mukaan transsukupuolisten hoitoihin kuuluu: "tarvittaessa myös rasvaimutoimenpiteet vartalon muotoiluun, rhinoplastia (nenän korjaus), kasvoluiden osteotomiat, kasvojen kohotusleikkaukset ja silmäluomiplastiat, jotka on mahdollista tehdä vain yksityissairaaloissa. Miehestä naiseksi voidaan tehdä augmentaatiomammoplastia elleivät rintarauhaset ole riittävästi suurentuneet hormonihoidolla."
KELA ei kuitenkaan korvaa näitä hoitoja, vaikka ne kuuluvatkin virallisiin hoitosuosituksiin.
Kyllä luomunainen voi näyttää mieheltä. Tunnen monia tapauksia. Kasvot kirveellä veistetyt eikä kroppakaan kerro oikein mitään.
Aika moni nainen näyttää jopa miehekkäämmältä kuin enemmistö transnaisista. Kun nainen vanhenee, ulkonäkö vielä muuttuu hormonitoiminnan laantuessa. Transnaisen hormonihoito elämän loppuun tasoittaa tilannetta.
STM:n hoito-ohjetta ei noudateta täysin transhoidoissa. Noista edellisessä viestissä luetelluista toimenpiteistä vain rintojen suurennus kuuluu hoitojärjestelmään, mutta siinäkin on hyvin tiukat kriteerit.
KELA ei todellakaan korvaa mitään transhoitoja, hoitojärjestelmään kuuluvat hoidot tehdään julkisen puolen erikoissairaanhoidon puitteissa oman sairaanhoitopiirin laskuun ja pienellä "omavastuuosuudella". Sairauslomista joutuu työnantajan "armoille", joku maksaa palkkaedut, toinen taas tukeutuu KELA:n tulkintaan että kyseessä on "kauneusleikkaus". Lääkekorvauksissa vedotaan samoihin säädöksiin kuin muidenkin ihmisten osalta, transsukupuoliset eivät saa erityiskohtelua.
Siinä on se ero, että miehekkäitä luomunaisia ei luulla miehiksi, vaan heitä kuitenkin pidetään naisina.
Transnainen taas näyttää usein "entiseltä mieheltä". Monen on vaikeaa elää normaalielämää ilman naisellistavia kirurgisia korjauksia.
Moni transnainen pelkää läpimenevyyttään, varsinkin jos on pidempi. Pidemmät ihmiset pistävät silmään ihmisjoukosta. Moni transnainen on myös ollut erilaisuutensa vuoksi koulukiusattu, joka on heikentänyt itsetuntoa.
Heikko itsetunto ja huomatuksi tulemisen pelko vaikuttaa siihen, että haluaa olla täydellisen läpimenevä. Siksi moni transnainen käy FFS:ssä, vaikka muiden mielestä se olisikin tarpeetonta.
"Siksi moni transnainen käy FFS:ssä, vaikka muiden mielestä se olisikin tarpeetonta."
Helsingistä tiedän kaksi thaimaan matkaajaa viimevuosilta. Suomesta ei siis kovinkaan moni käy.
Tunnen ainakin viisi Thaimaassa FFS:ssä käynyttä ja kaksi Suomessa käynyttä. Hyviä tuloksia kaikilla. Todella erinäköisiä ovat kuin aiemmin.
Et ei se ihan harvinaistakaan ole.
Oikeastaan kysymykseesi on jo vastattu, mutta halusinpahan vain sanoa, että tuo kirjoituksesi oli kuin suoraan omasta nuoruudestani. Täysin samanlaisia fiiliksiä kävin läpi aikanani.
En vain ikinä uskaltais kertoa läheisilleni. :( En vaan pystyis. Ehkä mulle riittää olla poikamainen... en mä oikeen tiiä. Mussa on kuitenkin (naisellista?)herkkyyttä ja tykkään miehistä, muuten oon identiteetiltäni enemmän mies. Milloinkohan tääkin asia varmistuu... Ärsyttää ja ihmetyttää tää soutaminen ja huopaaminen "olen mies, ei kun on sittenkin ihan ok olla nainen, eikun ei ole, on, ei ole, on, ei ole..." :/
Mutta kun joku sanoo vaikka että "söpö tyttö", niin ei kai sen kuuluisi tuntua pahalta ja väärältä...?
Kyllä "mitä jätkä" tai "söpö tyttö"-huudot pitäisi särähtää, jos ei tunne olevansa jätkä tai tyttö.
Minä olin aikoinani loputtoman ylpeä lääkärintodistuksestani, jossa lekuri oli vahingossa kirjoittanut sukupuolekseni "female".
Ei puhtettakaan, että olisin vaatinut korjaamaan sen. Se paperi on varmaan vieläkin jossain tallessa....ja nyt olenkin siis female.
Juu ei ne kyllä yhtään oikeilta tunnu nuo huudahdukset. Tämän transsukupuolisuuden mahdollisuuden pohtimisen myötä olen huomannut monia asioita ja tajunnut monia aikaisempia ongelmiani. Esim. olen pitkään ihmetellyt miksi useissa sosiaalisissa tilanteissa oloni on vaivautunut ja inhottava. Selitys: tuntuu kuin olisin jotenkin ... "väärä", tai väärinymmärretty, you know. En tunne kuuluvani tyttöihin ja pojat taas eivät "huoli" minua joukkoonsa koska pitävät minua tyttönä. Tästä on seurannut paljon ulkopuolisuuden ja kummallisuuden tunteita.
Mikään muukaan ei tunnu selittävän sitä tunnetta että kaikki on väärin. Se iskee joskus. Ja silloin pakenen ihaniin unelmiini.
Itseasiassa tuntuu kuin olisin vuosikausia elänyt enemmän unelmissani ja vasta nyt "herännyt".
Oireena on usein yksinäisyys, juuri noin. Poikien joukkoon en kuulu ja tyttöjen porukkaan en voi mennä. Tai päinvastoin. Tuttu fiilis koulusta jo.
Kyllähän se läheisille kertominen on aina vaikeaa. Se voi tuntua jopa ylitsepääsemättömältä, mutta usko pois, selviät kyllä aikanaan siitäkin, jos on selvittävä.
'Mussa on kuitenkin (naisellista?)herkkyyttä ja tykkään miehistä, muuten oon identiteetiltäni enemmän mies.'
Myös miehet voivat olla herkkiä, se ei millään tavalla vähennä 'miehuuttasi'. Minä olen myös herkkä ja minulla on muitakin naisellisiksi miellettyjä piirteitä, mutta olen silti 100% mies.
Transsukupuolinen ihminen voi myös olla hetero, homo- tai biseksuaali. Itse pidän vain miehistä, eli olen transmies ja homo. Tuo miehistä tykkääminen hämmensi myös minua aikanaan, kun pohdin identiteettiäni. Luulin, että kerta pidän miehistä, se tarkoittaa, että minun kuuluu olla kuitenkin tyttö. Älä sinä mene samaan lankaan. :)
Pohdi rauhassa identiteettiäsi.
Tuo kirjoituksesi oli taas kuin suoraan omasta nuoruudestani. Kävin täsmälleen samoja tunteita läpi.
Suosittelisin hakeutumista transtutkimuksiin, kun siltä alkaa tuntua. Älä kuitenkaan turhaan odottele liian kauan. Itse odotin 26-vuotiaaksi asti ennen kuin lopulta myönsin, että en voi elää naisen kehossa.
Mun ihannekumppanini olis just herkkä mies. En kaipaa mitään putkiaivosonnia vaan elämänkumppania ja filosofia. Saa olla kyllä ihan MIES ja mä annan miehelle periksi. En tappele tasa-arvosta.
Kyllä minä arvostan tasa-arvoa ja pidän omat mielipiteeni, en anna perustelemattomasti miehelle periksi. Mielestäni se ei ole naiseutta että matelee miehen edessä.
Minusta on naiseutta antaa miehen päättää kuultuaan naista. Sori vaan jos kaivan maata telaketjujengin edestä.
Olen kyllä samaa mieltä ja epäilen että vastustajat eivät ole sisäistäneet naiseuttaan. Sitähän voi tapahtua. Naiseuteen liittyy alistuminen miehen tahtoon. Piste.
tuo jollain sellaisella keskustelupalstalla jossa on runsaammin tavallisia naisia. Saatte melkoiset haukut. Kyllä suomalainen nainen osaa pitää puolensa.
Minä ainakin olen sisäistänyt naiseuteni täysin, eikä siihen kuulu alistuminen hellan ja nyrkin väliin. Jos mies yrittää tuota, saa lähteä siitä paikasta. Kyllähän moni nainen tuollaiseen alistuu (siksihän naiset rakastuvat renttuihin), mutta se ei ole mielestäni todellista naiseutta. En ole mikään telaketjufeministi, enkä vaadi naisille miestä parempaa "tasa-arvoisuutta".
etsi itsellesi naismaimainen mies niin silloin pääset helpommalla hommatoimii meillä ainakin elelen naisena eikä vielä ole kukaan miehenä kohdellut ja kaverini elelee miehenä .mutta jos liian kaunis niin ulkonäköä voit muuttaa poikamaiseksi .omaksi onekseni omaan naisen piirteet ja muodot. älä jää epätoivoon se johtaa sulkeutumiseen ja erakokosi ja se on yhtä painajaista.
olen tosiaan taas aivan sekaisin. ajattelen koko ajan vain tätä asiaa. Enkä pääse mihinkään lopputulokseen. Tuntuu kuin etääntyisin kaikesta, itsestänikin. :( en enää tiedä olenko hullu vai mikä olen. :(
Inhottaa tavata sukulaisiakin nykyään kun he näkevät vain sen saman pikku"tytön", normaalin "nuoren naisen"... Voi jos ne vaan tietäis mitä mun päässä liikkuu...
tiesi, mitä mun päässä liikkuu, ja SILTI puhuivat musta tyttönä, se on melkein pahempaa. Et muistaakseni ole maininnut ikääsi, mutta jos olet nuori, niin siinä on se riski, että sukulaiset ei ota tosissaan ja sanoo, että nuorena ei vielä tiedä identiteettiään. Sillon kannattaa kysyä niiltä, että minkä ikäisenä itse tiesit oman sukupuolesi.
Olen 17-vuotias. Se tässä vituttaa kun en tiedä onko tämä nimenomaan sitä identiteetin etsintää vai transsukupuolisuuden oireita... :( Mutta miten ja missä ajassa sellaisesta voi varmistua...?
Tiesin jo viisvuotiaana et oon tyttö tai että haluaisin olla kuten tytöt. Ihan pienenä nää menee sillee sekaisin että identiteetti ilmaisee itseään "olla kuten ne". Ja kateus kasvaa kun ei voi olla niinkuin ne.
harvinaista, että 17-vuotias tyttö ahdistuu, jos kutsutaan tytöks tai naiseks. Mutta en mä tiedä, onhan sitä kaikenlaista. On ihmisiä, jotka ei tunne olevansa kumpaakaan sukupuolta. Siitä mä en taas tiedä mitään. Mä olen aina tiennyt olevani poika, ja jostain 15-vuotiaasta lähtien vaan esitin tyttöä ja odotin pääseväni hoitoihin.
Transtutkimuksissa on plussaa, jos voi sanoa olleensa asiasta täysin varma jo monta vuotta. En tiedä miten suhun sitten suhtaudutaan, jos menet sinne vuoden päästä ja kerrot, ettet ole ollenkaan varma. Sun pitää unohtaa kaikki suhun kohdistuvat odotukset ja miettiä, mitä itse haluat. Identiteetti todella on korvien välissä eikä jalkojen.
Kiitos kaikille vastauksista ja viisaista sanoista! :D
Olen nyt tässä muutaman päivän ajan ankarasti miettinyt kaikkea tätä. Nyt mieleni on selkiytynyt hieman. Asian laita lyhyesti ja ytimekkäästi on niin, että tunnen olevani enemmän mies, mutten kuitenkaan aivan. Olen kai sukupuolineutraali, joka kallistuu kuitenkin hieman miehen suuntaan. Nainen ainakaan en ole, se jos mikä on varmaa.
Muilla tällaista ollut? Onko täällä muita sukupuolineutraaleja?
Muutama ihminen on saanut jopa virallisen transgender-diagnoosin ja voineet tämän perusteella hakeutua transhoitoihin.
että ihmiset ei yleensä ajattele olevansa miehiä tai naisia. Sitä vaan ollaan, mutta sitä ei ajatella. Mä koen olevani vaan ihminen, mutta toisaalta on selvää, etten ole nainen. Mulla on naisellisia piirteitä, halveksun monia miehiä ja mua ei kiinnostaa mitkään hiton moottorit ym. Sukupuolenkorjauksen myötä musta on tullut entistä naisellisempi. Silti mulle oli aina täysin selvää, että en voi elää naisena.
Sitten pohdin melkein vuoden verran lähetteen hankkimista koulun terkkarilta (no niin ja 18-v on se minimi-ikä), kunnes lopulta sen hankin, ja odotin että Hesan tutkimusyksiköstä tulisi kutsua. Ja kutsu kävi ja sinne lähdin. En ole katunut.
Nyt 21, ja kovaa vauhtia virallista miehen elämää.
Olen taas vaivannut päätäni koko päivän näillä kysymyksillä. Tuli mieleen että mistä voi olla varma ettei ole vain sekoamassa...? Itselläni tämä ajatus transsukupuolisuudesta heräsi niin äkkiä, noin 1.5 vuotta sitten, ja aina välillä se palaa ja välillä lievenee... Minulla on paljon miesidoleita (ainoastaan miesidoleita), joista kahta ihailen aivan suunnattomasti ja haluaisin olla kuin he... Kysymys kuuluukin: onko heidän ihailemiseni syytä vai seurausta tälle naiseuden vierastamiselle ja miehuuden kaipuulle? Siihen en osaa vastata. Onko kukaan muu täällä kokenut tällaista melko nopeaa herätystä sukupuolikokemuksen takia?
Silti olen aina ollut jollakin tapaa poika ja vain vähissä määrin tyttö. Pienenäkin leikin aina "mopopoikaa", ja samaistuin enemmän miespuolisiin henkilöihin.
Entä jos koko juttu johtuukin siitä että minulla on 3 veljeä eikä yhtään siskoja? Voiko ylipäätään sellainen vaikuttaa....
Voi ei, taas on pää sekaisin. Ois hienoa jos joku osais taas sanoa jotakin viisasta mulle eksyneelle.
En usko että veljet tai siskot pystyy vaikuttamaan sukupuoli-identiteettiin. Eikä myöskään vanhemmat. Identiteetti tulee vaan syvältä omasta itsestä.
Itse mulla se tuntui pikkulapsena lähinnä kateutena. Olin kateellinen tytöille, jotka sai olla tyttöjä.
Teini-iässä mä jo tiesin tasan tarkkaan mikä olen. Ja tiesin jopa mitä asialle voi tehdä. Eli olin kaivanut kirjoista kaiken asiaan liittyvän.
Vanhemmat joskus tuntee syyllisyyttä jos lapsi on tälleen poikkeava, mutta ei se ole heidän syytään. Luultavasti tälle on neurologiset syynsä, eli tämä on ihan fyysinen vamma. Jos nyt viitsii käyttää tota sanaa.
Ei ne sisarukset ja heidän sukupuolensa vaikuta. Minullakin oli vain veljiä ja silti koin itseni jo varhain tytöksi. Siihen aikaan ei kuitenkaan saanut mistään tietoa, joten oli vaikeaa. Nykynuorilla on hyvät tiedonsaantimahdollisuudet ja silti vieläkin tapaan henkilöitä jotka eivät ole tajunneet hakea tietoa vaan kärvistelevät sukupuoliristiriitansa kourissa.
Vertaistuki olisi varmaankin paikallaan. Ajatusmaailma selkiytyy huomattavasti kun pääsee keskustelemaan toisten samanlaisten ihmisten kanssa. Jotkut kiertävät kaukaa nämä vertaistuet tai muun transyhteisön, mutta silloin asioiden selvittely itselle käy paljon vaikeammaksi.
ei ajattele olevansa sekoamassa. En usko, että olet. Sun ajatukset kuulostaa hyvin kypsiltä. Mä mietin itsekin ikäisenäsi suurinpiirtein että johtuuko tää siitä, että joku oli mulle tyly v.85. Kävin läpi kaikki vaihtoehdot ja mietin, mistä tää johtuu. Ihmisillä on taipumus ajatella, että asiat johtuu jostain tietystä, kai se johtuu siitä, että ihmiset haluaa pitää asiat kontrollissa.
Mä yritin vielä viime konstina regressioterapiaa. Kun ajattelin et ehkä mulla on jäänyt edellinen naiselämä jotenkin pahasti kesken. No ei ollut, edellinen elämä osoittautui mieselämäksi. Sitten nosti kädet pystyyn ja menin prosessiin. Tää vamma liittyy TÄHÄN elämään.
Ihan tosi, samanlaisia ajatuksia oli. "Olenko vaan niin sekaisin etten sitä tajua?" "Voisiko tämä johtua jostain muusta" jne., mutta tutkimusten aikana itelleni selveni, että lapsena ja nuorena olin melko ulkopuolella kaikesta mitä ikäiseni tytöt teki ja oli. En osaa sitä sanoin kuvailla, mutta en löytänyt paikkaani sieltä. Yritin olla tyttö, nyt olen vain minä. Ja sukupuoleni on mies, koska koen sen sukupuolekseni enemmän.
Tutkimuksiin hakeutuminen (ihan vaan terveydenhoitajalle vaikka menet puhumaan että tunnen näin ja haluaisin lähetteen HYKS:in tai TAYS:in tutkimusyksikköihin tutkimuksiin) selventää kyllä kaiken sinulle. Saat aikaa miettiä siinä samalla, joudut käymään läpi haastaviakin asioita jotta pääsisit eteenpäin, mikä selventää entisestään kuinka tärkeää se korjausprosessi tulee olemaan.
Älä pohdi liikoja tutkimuksiin lähtöä :) Itsekin olin täynnä epävarmuutta, mutta lähdin kuitenkin enkä ole katunut.
joten tehdäänpä uusi haara jos keskustelu vielä kiinnostaa.
" Siinä on se ero, että miehekkäitä luomunaisia ei luulla miehiksi, vaan heitä kuitenkin pidetään naisina.
Transnainen taas näyttää usein "entiseltä mieheltä". Monen on vaikeaa elää normaalielämää ilman naisellistavia kirurgisia korjauksia. "
Haluaisin noille kummallekin väittämälle perusteet! Kyllä miehekkäitä luomunaisia luullaan miehiksi (pahimmillaan sairaalamatkan aiheuttamisen verran), eikä ole edes harvinaista. Mikäli "miehekäs" nainen tunnistetaan naiseksi, hänellä on kuitenkin naisellisia piirteitä (esimerkiksi rinnat ovat selvimmät). Monen transnaisen on todellakin vaikeaa elää normaalielämää, jos on kirveellä veistetyn näköinen. Mutta kyseessä ei missään nimessä ole enemmistö. Hyvin suuri osa transnaisista pystyy elämään normaalia naisen elämää ilman kasvojen naisellistamisleikkauksia. Tähän on apuna juuri nuo luomunaistenkin miehiset piirteet.