Miten oppii uuteen kotiin

Luopuminen on viimeinen vaihtoehto! Siedätyshoidot ja kaikki muut vaihtoehdot käydään ensin läpi. Entäs jos myöhemmin tulee sama eteen, että nyt esim. hoidot auttaa ja vuosien päästä on sama miettiminen. Entäs sitten? Oppiiko ne vanhempanakin? Mutta ei luovuta jos oma henki ei ole vaarassa.

allergiaa kirjoitti:

Luopuminen on viimeinen vaihtoehto! Siedätyshoidot ja kaikki muut vaihtoehdot käydään ensin läpi. Entäs jos myöhemmin tulee sama eteen, että nyt esim. hoidot auttaa ja vuosien päästä on sama miettiminen. Entäs sitten? Oppiiko ne vanhempanakin? Mutta ei luovuta jos oma henki ei ole vaarassa.

Allergia saisin olla kuoleman vaarassa enneku koira lähtis. Ottaisin vaiks lainaa ja muuttaisin maalle tms. Mut koiraani en hylkäis.
Oon myös sitä mieltä et koira on yhden ihmisen koira. Ja sitä ei tulisi palloitella ees taas.
Eli lopettaisin koiran ennenkuin etsisin uuden kodin.
Jos sattuukin löytämään päällisin puolin hyvän kodin, niin mistä tiedät et koti pysyy/pysyy hyvänä koiran loppu elämän?
Jos koiran antaa lähi piiriin tulet näkemään koiraa aina välillä ja se haistaa sinut uuden omistajansa vaatteissa. Onko jatkuva ikävöiminen elämää?
Ja kyllä tekee pahaa ja tulee tippa linssiin mutta mielummin säästän koirani ja itseni kaikelta tältä ja annan koiralle onnellisen elämän lopun.
Muut tekee miten näkee parhaaksi.

tulis kirjoitti:

Allergia saisin olla kuoleman vaarassa enneku koira lähtis. Ottaisin vaiks lainaa ja muuttaisin maalle tms. Mut koiraani en hylkäis.
Oon myös sitä mieltä et koira on yhden ihmisen koira. Ja sitä ei tulisi palloitella ees taas.
Eli lopettaisin koiran ennenkuin etsisin uuden kodin.
Jos sattuukin löytämään päällisin puolin hyvän kodin, niin mistä tiedät et koti pysyy/pysyy hyvänä koiran loppu elämän?
Jos koiran antaa lähi piiriin tulet näkemään koiraa aina välillä ja se haistaa sinut uuden omistajansa vaatteissa. Onko jatkuva ikävöiminen elämää?
Ja kyllä tekee pahaa ja tulee tippa linssiin mutta mielummin säästän koirani ja itseni kaikelta tältä ja annan koiralle onnellisen elämän lopun.
Muut tekee miten näkee parhaaksi.

on laumaeläin, eikä ikävöi kuten ihminen. Se sopeutuu kyllä uuteen laumaan. Onhan koira aina iloinen, kun se näkee entisen omistajansa ja saattaa vinkua peräänkin, mutta ihmisen tuntemuksia ei pidä sekoittaa koiran elämään. Olen nimittäin neljä koiraa ostanut "käytettynä", eivätkä ne ikävöi. Tietenkin uusi koti pitää valita huolella, että koiraa varmasti hoidetaan hyvin.

tulis kirjoitti:

Allergia saisin olla kuoleman vaarassa enneku koira lähtis. Ottaisin vaiks lainaa ja muuttaisin maalle tms. Mut koiraani en hylkäis.
Oon myös sitä mieltä et koira on yhden ihmisen koira. Ja sitä ei tulisi palloitella ees taas.
Eli lopettaisin koiran ennenkuin etsisin uuden kodin.
Jos sattuukin löytämään päällisin puolin hyvän kodin, niin mistä tiedät et koti pysyy/pysyy hyvänä koiran loppu elämän?
Jos koiran antaa lähi piiriin tulet näkemään koiraa aina välillä ja se haistaa sinut uuden omistajansa vaatteissa. Onko jatkuva ikävöiminen elämää?
Ja kyllä tekee pahaa ja tulee tippa linssiin mutta mielummin säästän koirani ja itseni kaikelta tältä ja annan koiralle onnellisen elämän lopun.
Muut tekee miten näkee parhaaksi.

meilläkin henki pitäs olla kyseessä ennenku koirasta luopumista ees harkitaan. muut vaihtoehdot käydään ekaks läpi. mäkin uskon että koira sopeutuu uuteen laumaan ja takuuvarmasti uuden kodin täytyy olla täydellinen jos siihen on mentävä.

allergiaa kirjoitti:

Luopuminen on viimeinen vaihtoehto! Siedätyshoidot ja kaikki muut vaihtoehdot käydään ensin läpi. Entäs jos myöhemmin tulee sama eteen, että nyt esim. hoidot auttaa ja vuosien päästä on sama miettiminen. Entäs sitten? Oppiiko ne vanhempanakin? Mutta ei luovuta jos oma henki ei ole vaarassa.

Olla ollenkaan samaa mieltä. Tervepäinen saksanpaimenkoira sopeutuu uuteen kotiin viikossa, parissa. Tietenkin, jos se uusi koti on sille hyvä ja asiallinen

Nyt voi kirjoitti:

Olla ollenkaan samaa mieltä. Tervepäinen saksanpaimenkoira sopeutuu uuteen kotiin viikossa, parissa. Tietenkin, jos se uusi koti on sille hyvä ja asiallinen

heips, kyllä se sopeutuu nopeasti uuteen kotiin, mutta paremmin samojen ihmisten kanssa(jos vaihdatte kotia)
ja sitten taas hieman hankalammin uuden perheen kanssa.mutta ei siihenkään kauaa pitäisi mennä.
itselläni 2 v saku uros ja en ikinä vaihtaisi koiruutta mihinkään/antaisi pois uuteen perheeseen vaikka mikä tulisi.:) olemme kuin paita ja peppu.itselläni allergia kanssa, mutta lääkkeillä hallitsen sitä. tosin kyllä nenä välillä vuotaa ja näin.
riippuu siitäkin kuinka paha allergia on, itselläni on keski vaikea.
mutta ei se estä ainakaan minua luopumasta.kuolisin vaikka koirani takia.taitaa olla aika hullua jo..:D

tulis kirjoitti:

Allergia saisin olla kuoleman vaarassa enneku koira lähtis. Ottaisin vaiks lainaa ja muuttaisin maalle tms. Mut koiraani en hylkäis.
Oon myös sitä mieltä et koira on yhden ihmisen koira. Ja sitä ei tulisi palloitella ees taas.
Eli lopettaisin koiran ennenkuin etsisin uuden kodin.
Jos sattuukin löytämään päällisin puolin hyvän kodin, niin mistä tiedät et koti pysyy/pysyy hyvänä koiran loppu elämän?
Jos koiran antaa lähi piiriin tulet näkemään koiraa aina välillä ja se haistaa sinut uuden omistajansa vaatteissa. Onko jatkuva ikävöiminen elämää?
Ja kyllä tekee pahaa ja tulee tippa linssiin mutta mielummin säästän koirani ja itseni kaikelta tältä ja annan koiralle onnellisen elämän lopun.
Muut tekee miten näkee parhaaksi.

>>Eli lopettaisin koiran ennenkuin etsisin uuden kodin.>>

Eli koiran elämällä ei ole mitään arvoa??