Voih. Oon parikymppinen bi-neito. ikisinkuksi itseäni luulin. "Parisuhteeni" on aina kestänyt alle kuukauden, ja päättyneet siihen, että mua alkaa vaan ahdistaa niin paljon. Oon ollu jo vuosia aikas kovasti ihastunut/rakastunut mieheen, joka on ollu mun kaveri. Mun ja sen "suhde" alko itseasiassa suhteella, mut sit todettiin, et toimitaan paremmin erikseen, kavereina. Nyt on kuitenkin tilanne toinen, ja jotenkin taas ajauduttiin yhteen, mikä on todella ihanaa. kaikki on vaan ihanaa. nyt kuitenkin parin kuukauden seurustelun jälkeen, alan (taas) epäillä itseni. onko musta tähän? mies, jota rakastan, tuntuu hyvältä, tuoksuu hyvältä, ja mieli on joka tavoin korkealla hänen seurassaan. ikävä on, kun ei olla yhdessä. mutta silti. hän on kuitenkin herkkä mies, taiteilija luonne, enkä todellakaan halua häntä satuttaa. silti sisälläni velloo ajatus, että entä jos sittenkin tulen häntä satuttamaan?
En ole koskaan kokenut naisen rakkautta, vaikka sanoinkin heti alussa jo olevani bi. Tiedän, tässä vaiheessa moni kyseenalaistaa suuntaukseni, "kuinka voi tietää jostain, jota ei ole kokenut" no, tiedän vain. Olen niin usein kuvitellut tulevani töistä kotiin naisen luo. käveleväni käsi-kädessä naisen kanssa kadulla. katsovani naista silmiin. rakastavani naista. perustavani perheen naisen kanssa. katsovani illalla nukkumaan käydessä naista, ja piteleväni häntä sylissäni vaipuessani uneen. useammin olen itseni naisen kanssa kuvitellut kuin miehen. masturboidessani en voi ajatellakaan miehiä. Seksi ei vaan innosta miehen kanssa. Nykyisenkään mieheni kanssa, mikä onkin lähes ainoa miinuspuoli mitä hänessä on. Onhan hänen kanssaan kivaa, mutta en saa tyydytystä hänestä... hän ei tätä tosin tiedä.
Mielestäni mun ei tässä vaiheessa pitäisi ajatella näin, sillä ollaan oltu vasta niin vähän aikaa yhdessä. Mietinkin, että onko mun viisasta jatkaa tässä suhteessa, kun ajattelen näin. Mua sattuu ajatus, että joutuisin taas luopumaan tästä miehestä, josta olen jo niin kauan unelmoinut, mutta vielä enemmän sattuu ajatus, että tulevaisuudessa suhteemme kaatuu siihen, etten ole varma siitä mitä haluan. Toivottavasti ees joku tajuaa mua vähän. On vaan pakko saada tää asia sanottua jonnekin.
"...mä haluan kokea kaiken...laskuvarjohypyn ja naisen...rakastaa...tosissaan..."
En ole koskaan kokenut naisen rakkautta, vaikka sanoinkin heti alussa jo olevani bi. Tiedän, tässä vaiheessa moni kyseenalaistaa suuntaukseni, "kuinka voi tietää jostain, jota ei ole kokenut" no, tiedän vain. Olen niin usein kuvitellut tulevani töistä kotiin naisen luo. käveleväni käsi-kädessä naisen kanssa kadulla. katsovani naista silmiin. rakastavani naista. perustavani perheen naisen kanssa. katsovani illalla nukkumaan käydessä naista, ja piteleväni häntä sylissäni vaipuessani uneen. useammin olen itseni naisen kanssa kuvitellut kuin miehen. masturboidessani en voi ajatellakaan miehiä. Seksi ei vaan innosta miehen kanssa. Nykyisenkään mieheni kanssa, mikä onkin lähes ainoa miinuspuoli mitä hänessä on. Onhan hänen kanssaan kivaa, mutta en saa tyydytystä hänestä... hän ei tätä tosin tiedä.
Mielestäni mun ei tässä vaiheessa pitäisi ajatella näin, sillä ollaan oltu vasta niin vähän aikaa yhdessä. Mietinkin, että onko mun viisasta jatkaa tässä suhteessa, kun ajattelen näin. Mua sattuu ajatus, että joutuisin taas luopumaan tästä miehestä, josta olen jo niin kauan unelmoinut, mutta vielä enemmän sattuu ajatus, että tulevaisuudessa suhteemme kaatuu siihen, etten ole varma siitä mitä haluan. Toivottavasti ees joku tajuaa mua vähän. On vaan pakko saada tää asia sanottua jonnekin.
"...mä haluan kokea kaiken...laskuvarjohypyn ja naisen...rakastaa...tosissaan..."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos et tunne seksuaalista mielenkiintoa miestäsi kohtaan, on kyseessä platoninen rakkaus. Tämä voi toimia parisuhteessa todella hyvinkin, mutta vain jos molemmat asian hyväksyvät. Näin ei teidän suhteessane ole, sillä miehesi ei asiasta edes tiedä, etkä sinäkään näytä olevan sinut tämän asian kanssa.
Toista ihmistä voi rakastaa enemmän kuin mitään muuta, mutta samalla olla tuntematta seksuaalista vetoa häntä kohtaan. Näin oli minun entisessä suhteessani. Pitkään siinä pysyin, sillä en halunnut häntä satuttaa, enkä muutenkaan osannut edes kuvitella elämääni ilman häntä. Tiesin lähes koko suhteen ajan, ettei tämä jatku ikuisesti ja että tulen luultavasti satuttamaan häntä, mutta kielsin sen pitkään ja yritin pitää ajatuksen pois mielestäni, sillä halusin niin kovasti elää tämän muutoin niin kaikin tavoin "täydellisen" ihmisen kanssa. Perfect on paper, mutta siitä puuttui se jokin, se kemia.
Jos kuitenkin olet seksuaalinen ihminen ja tarvitset myös parisuhteeseen tätä puolta, muodostuu siitä jossain vaiheessa suhdetta ongelma. Sekä sinulle että miehellesi. Oma suhteeni muuttui pikkuhiljaa seksittömäksi suhteeksi, koska minua ei vain kiinnostanut. Minua alkoi ahdistamaan, koska olin katkera siitä, etten ehkä koskaan saakaan kokea sitä ihanaa rakkauden ja intohimon huumaa. Minusta tuli katkera ja puolisostani surullinen. Riitelimme kokoajan.
Lopulta erosimme eikä maailma siihen kaatunut. En vain enää nähnyt muuta vaihtoehtoa. Entiseni on yhä hyvin tärkeä ihminen elämässäni ja on pysynyt ystävänäni, mutta sinun kannattaisi pitää mielessä, että jos eroat omasta miehestäsi, ei hän välttämättä ystävyyteen pysty. Mutta sellaista elämä on. Oletko valmis luopumaan omista haluistasi tämän vuoksi?
Oman itsesi ja suhteesi tietenkin tiedät paremmin kuin minä, enkä minäkään voi kuin neuvoa omasta perspektiivistäni. Tilanteeni kuitenkin oli aika pitkälle samanlainen kuin sinun. Erona vain on, että olen heteronainen (bi-taipumuksilla), mutta minulla ei ollut eron aikaan mitään tarvetta kokea naisen rakkautta, niin kuin sinulla.
Mieti rauhassa tilannettasi, mutta älä petä itseäsi. Tekstistä paistaa kuitenkin, että sinä näytät tietävän jo itsekin, mitä tuleman pitää. "Rakastaa tosissaan...". Eikö se ole se elämän tarkoitus?
itellä oli joskus kanssa samanlaisia tunteita. pääsin kuitenkin kokeilemaan seksiä naisen kanssa (ihan kahdestaan) olin silloin sinkkuna. nytten seurustelen vakavissani miehen kanssa, jota rakastan yli kaiken. Kerroin heti suhteen alussa hänelle olevani biseksuaali ja tykkääväni myös naisista. kerroin myös hänelle että toiveissa olisi vielä että saisin harrastaa seksiä naisen kanssa. mieheni kanssa puhuttuani asiasta mies vain totesi, ettei pidä naisen kanssa seksiä harrastamista pettämisenä, kunhan siinä ei ole sen enempää tunteitä pelissä.. siis suoraan sanottuna rakkautta. ollaan kokeiltu myös mieheni kanssa kaksi naista ja hän... itse tykkäsin tästä koska sain antaa tyydytystä miehelleni jota rakastan ja myös naiselle josta välitin, mutta kuitenkin vähemmän kuin miehestäni.. suosittelen että otat asian pikku hiljaa esille miehesi kanssa, niin luulen että myös hän ymmärtää sinua!! itse aloitin keskustelun kysymyllä että mitä mieltä mies on bi naisista ja onko se pettämistä että nainen harrastaa seksiä naisen kanssa... siitä se sitten lähti ja syvensi suhdettamme ja meidän seksi elämäämme erittäin paljon... TSEMPPIÄ!!