Tahtoisin kuulla kokemuksianne siitä, että
talossa on kissoja ja vauva yhtäaikaa. minulla on
kaksi kissaa ja vauvakuumettakin pukkaa aina
silloin tällöin ja muutenkin aika voisi olla
oikea. Mutta mieheni on sitä mieltä että
kissoista on vaaraa tulevalle vauvalle. varsinkin
kun toinen kisuista on vuoden ikäinen ja
mahdottoman energinen, saattaa saada yhtäkkiä
hepulin ja juosta ympäri taloa ja pomppia oven
pieliä pitikin. en millään haluiaisi luopua
karvaisista kavereistani, mutta mitä jos ne
satuttavat uutta perheenjäsentä? onko minulla
toiveita että nuorempi kisu(leikattu kolli)
rauhoittuu ajan myötä vai jatkuuko tuo ravaaminen
ja riehuminen ikuisesti kunnes vanhuus alkaa
painaa?Ja asiallisia vastauksia vain, kiitos!!
talossa on kissoja ja vauva yhtäaikaa. minulla on
kaksi kissaa ja vauvakuumettakin pukkaa aina
silloin tällöin ja muutenkin aika voisi olla
oikea. Mutta mieheni on sitä mieltä että
kissoista on vaaraa tulevalle vauvalle. varsinkin
kun toinen kisuista on vuoden ikäinen ja
mahdottoman energinen, saattaa saada yhtäkkiä
hepulin ja juosta ympäri taloa ja pomppia oven
pieliä pitikin. en millään haluiaisi luopua
karvaisista kavereistani, mutta mitä jos ne
satuttavat uutta perheenjäsentä? onko minulla
toiveita että nuorempi kisu(leikattu kolli)
rauhoittuu ajan myötä vai jatkuuko tuo ravaaminen
ja riehuminen ikuisesti kunnes vanhuus alkaa
painaa?Ja asiallisia vastauksia vain, kiitos!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun teille syntyy lapsi, myös kissanpentu on 9
kuukautta vanhempi. Tuttavallani oli samanlainen
tilanne. Kissa oli aika mustasukkainen aluksi,
kaverillani piti pitää vahtia, ettei kissa esim.
mene nukkumaan lapsen petiin lapsen nukkuessa,
mutta muuten asia meni ajan kanssa ohi. Kissa
kasvoi ja lapsi kasvoi, lopulta kissa tavallaan
hyväksyi vauvan lauman jäseneksi, tosin "vain"
pennuksi (piti itseään kuitenkin edelleen
kunkkuna). He myös tekivät samanlailla,kuin
koirille on suositeltu tehtäväksi, että toivat
sairaalasta vauvan yllä olleita vaatteita ja
antoivat kissalle haisteltavaksi, mutta emme
tiedä toimiko se, ainakaan kissa ei reagoinut
muutakuin haistelemalla. Toivottavasti löytyy
jokin keino, ovathan kissatkin perheenjäseniä.
Heissan!
Tiedätkin varmasti että kissa saattaa tartuttaa
toksoplasmoosia (muistaakseni se oli toi) minkä
takia monet suosittelevat hävittämään kissat kun
on vauva tulossa. Itse en kyllä tuota kannata,
kissahullu kun olen. Riittävä hygienia kissan
vessaa siivotessa (mies hommiin) ja muutenkin,
niin ei pitäisi ongelmia olla ainakaan sen
suhteen.
Kyllä se kissa tottuu vauvaan, kuka nopeammin
kuka hitaammin. Auttaa varmasti jos vauva
esitellään kissalle ja kissaa ei unohdeta vauvan
kanssa höösätessä, vaan sille (niille) pidetään
myös seuraa. Luulisin kissan rauhoittuvan kun
ikää tulee lisää, ainakin oma leikattu kollini
(7v)on nykysin kotosalla ollessaan lähinnä
sohvaperuna eikä ihmeemmin riehu.
Kunhan pitää kissat poissa vauvan sängystä ja
myöhemmin konttaavan vauvan poissa kissan
kimpusta, uskon yhteiselon sujuvan hyvin.
Onhan se lapsen kehityksellekin hyväksi kun
tottuu jo pienestä pitäen eläimiin, eikö vain?
En tiedä, pidätkö tätä toivomanasi asiallisena
vastauksena, mutta neuvoisin sinua vakavasti
luopumaan kissoista, jos vauva tulee. Niin on
moni muukin tehnyt. Uhraa mieluummin kissoille
menevä huomio vauvalle, joka sinulle on
luultavasti kaikki kaikessa. Ei vauva kissojen
puutteesta kärsi, tuskin siinä vaiheessa enää
sinäkään.
Vastuuttomin ja suoraan sanoen naurettavin on
jonkun tuossa esittämä puolustelu, että "lapsi
tottuu eläimiin". Kyllä niihin ehtii tottua
myöhemmin.
Minusta on vastuuttominta sanoa että kissat veks!
Et kai sinä vaan ole niitä ihmisiä, jotka uuden
lapsen saatuaan "unohtavat edellisen lapsen".
Siihenhän on jo käytetty tarpeellinen määrä
huomiota. Uhrataan tuleva aika uuteen vauvaan.
Kyllä se vanhempi siihen tottuu että uusi on
tärkeämpi kunnes taas tulee uusi.
Kissa on perheen jäsen siinä missä ihminenkin.
Jos ei halua pitää samaan aikaan lapsia ja
kissoja, ei kissoja koskaan olisi pitänyt
hankkiakkaan!!!!
Valitettavasti tuo on "vanhaa" tietoa. Ennen
kuviteltiin että toksoplasmoosi suorastaan etsii
lapsia tarttuakseen. Mutta nykyisten tutkimusten
mukaan ei näin ole. Luin juuri artikkelin
aiheesta. NORMAALIN hygienian puitteissa ei
toksoplasmoosista ole mainittavaa vaaraa. Kunhan
et tyhjennä kissan hiekkavatia ja sen jälkeen
käsiä pesemättä mene hoitamaan vauvaa. Mutta ei
kai sitä mennä myöskään oman vessassa käynnin
jälkeen tekemään yhtään mitään ennen käsien
pesua!! Niin että sitä NORMAALIA hygieniaa.
Nämä ohjeet pätevät myös odotusaikana.
Biologinen sensaatio: kissa perheenjäsen =
ihmisen ja kissan risteytys!!!
saa lääkkeellä kissalta pois. Sitä en tiedä voiko
lääkkeen antaa varmuuden vuoksi vai täytyykö se
ensin varmistaa, että onko kissalla edes se. Se
selviää varmaan ulostenäytteellä, jonka vie
eläinlääkärille.
olen kuullut, että odotusaikana toksoplasmoosi
voisi tarttua ja aiheuttaa ongelmia sikiölle.
Ohjeeksi on annettu kissan kopan tyhjennys
hanskat kädessä ja sitten käsien pesu. Sitä en
ole kuullut, että se voisi tarttua vauvalle.
kannattaisi antaa kissat hetkeksi pois mnoin
vaikka 4kuukaudeksi vauvan syntymän jälkeen
v,ettei vaan vauvalle kävisi mitään...
Et sitten tyhmempää enää keksinyt??? Kissahan
kärsisi sellaisesta. Ellei nyt sitten satu
olemaan jostakin syystä huono koti...
'nippe' täällä todella asiattomien "neuvojesi"
kanssa...kulta-pieni-ei jokaiseen kysymykseen
tarvitse vastata, ellei oikeasti ole tietoa
kyseisestä asiasta...!
on varmasti äärimmäisen harvinaista, että kissa
satuttaisi vauvaa.jos sitä pelkää olisi syytä
hankkia pinnasängyn tms.päälle kissan, sinne
pääsyn estävä "rirtilä" tai vastaava.kissoja on
aivan turha edes kaavailla antavansa hetkeksi
pois-kissa kärsii.ihminen joka antaa kissansa
juuri esim.4kk:deksi pois-ei kyllä todellakaan
ansaitse saada sitä takaisin!
Kissat ja vauvat mahtuu oikein hyvin saman katon
alle. Ei ole mitään syytä antaa kissaa pois, ellei
lapsesta tule allergista. Raskausaikana on syytä
siivota hiekkaa kumihanskat kädessä
toksoplasmoosivaaran takia. Lapsen sänkyyn on syytä
hankkia kissaverkko ja meillä laitettiin myös
makuuhuoneen oveen hakanen, etteivät katit pääse
sinne, kun vauva nukkuu.
Varotoimet ovat kuitenkin osoittautuneet turhiksi
meillä, sen jälkeen kun vauva tuotiin taloon ja
laitettiin ekan kerran sänkyynsä, fiksut kissat
tajusivat heti, että tuo on vauvan paikka ja sinne
ei ole menemistä. Kertaakaan en ole niitä sieltä
sen jälkeen yllättänyt.
Pientä varovaisuutta voi aluksi myös noudattaa, kun
lapsi on lattialla, jos kissa on tosi kova
riehumaan, mutta eläimet kyllä osaavat luonnostaan
varoa lapsia ja tajuavat niiden olevan poikasia ja
erityissuojelusta vailla. Meillä ei ole yhtään
naarmuakaan koskaan tytöstä löytynyt.
Nykyään (tyttö 1,5 v) ovat jo parhaita kamuja,
lapsi paijaa ja halii, kissat puskee ja kehrää ja
yhdessä ajavat toisiaan takaa pitkin kämppää ja
leikkivät palloilla.
Mustasukkaisuuttaankin kollit ovat osoittaneet vain
meille aikuisille naukumalla ja näyttävästi
sohvannurkkaa raapimalla, jos tyttöä pidetään
"liikaa" sylissä ja heitä ei. Lapselle eivät ole
ikinä, koskaan mitään tehneet, eivätkä tee.
Perheeseen mahtuu ja sydämessä on tilaa, sillä
periaatteella meille ovat tulleet sekä kissat että
lapset, ja sillä periaatteella eletään jatkossakin.
Onnea perheenlisäyksen suunnitteluun ja hyvää
syksyä..
KIITOS!!
Jos mä saisin vauvan, en mistään hinnasta
luopuisi kahdesta kissastani. Yleensä eläin vauva
yhdistelmää vastaan olevat ihmiset eivät
juurikaan pidä eläimistä muutenkaan.
Tietysti kissoja pitää vahtia tarkasti varsinkin
aluksi, mutta eiköhän kaikki mahdu saman katon
alle oikein hyvin ajan kuluessa.
Vielä siitä hiekka-astiasta. Siihen ei raskaana
ollessa kannattaisi koskea ollenkaan, mies vaan
hommiin! :)
Energisempikin kissa varmasti rauhoittuu ajan
myötä. Onhan tässä aikaa ennenkuin vauva sitten
tulee. Useinhan sitä raskaaksi tuloa joutuu
odottelemaan jonkin aikaa, ei aina ihan ekalla
kerralla onnistu. Esim. vuoden päästä nuorempi
kissasikin on jo aikuinen.
Nyt vaan miestä vakuuttelemaan.
Kaikkea hyvää sulle!
kiitos sullekin kannustavasta viestistä. mieheni
tykkää kyllä kissoista, rapsuttelee ja hellii
niitä silloin tällöin, mutta tämä nuorimmainen on
saanut paljon pahaa aikaan ja sen ei edes pitänyt
jäädä meille, mutta en raskinut siitä suloisesta
pallerosta sitten luopua, josta
tulikin "maantiekiitäjä" ja johtojen pureksija...
Eräs asia kannattaa edellä olevissa vastauksissa
ottaa huomioon: lukijoina ja kirjoittajina ei
juurikaan ole niitä, jotka ovat kissoista vauvan
takia luopuneet. Niitä olisi muuten paljon.
Vauva ei kissoja kaipaile, vahinko, jos itse et
voi uhrautua tässä suhteessa hänen hyväkseen.
oppii eläimen kunnioittamisen kotoa. Varmasti
sellaisesta ihmisestä tulee hyvin eläinrakas,
jonka kotona eläimiä on aina ollut ja jos kotona
eläimiä myös kunnioitetaan ja pidetään hyvin.
Tällainen ihminen ei varmasti ole tulevaisuudessa
eläinrääkkääjä tms. Kuten olemme huomanneet
joukkoomme mahtuu ihmisiä, jotka tekevät
eläimille pahaa. Eläinrakkaiden ihmisten
lisääntyminen joukossamme on vaan hyvästä ja
mistäs muualta niitä tulisi kun tänne syntyvistä
ihmislapsista.
miten se luopuminen on "vauvan hyväksi"?
"luovu suosiolla"...hah,kerropa hyvä ihminen mikä
on sinun KOKEMUKSESI tässä asiassa,kun tuollaisia
neuvoja jakelet? "uhraus vauvan hyväksi",hah!
toisen kerran.
Tuon kirjoittajan mielestä ei ainakaan vauvan
hyväksi tarvitse uhrautua. Eipä tarvitse
ihmetellä, miltä pohjalta tulee ongelmalapsia! -
Älköön ainakaan kissa kärsisi!
Hyvä ihminen rakastaa eläimiä. Hyvän ihmisen
kasvattamiseen ei vaadita kissaa.
Kysymys olisi pitänyt esittää palstalla, jolla
puhutaan lastenhoidosta, ei siellä, minne
kirjoittavat jotkut kissojen ystävät, joista
valtaosalla ei ole lapsista tai lastenhoidosta
kokemusta, kuten helposti näkee.
Parasta että tällä kertaa otat miehesi puheet
vakavasti.
Kyllä tällä palstalla hassahtaneita
kissanystäviä "neuvonantajiksi" riittää, jotka
ovat jopa valmiit korostamaan, miten tärkeää on
kissan hyvinvointi vauvan synnyttyä.