Heips
Näitä uni keskusteluja täällä on kyllä ihan loputtomiin mutta kysyn silti. meillä 7,5kk poika ja yöt menneen todella huonoiksi. aikaisemmin nukkui jo täydet yöt.
nykyään kun saan vihdoin ja vimein nukahtamaan viereen pullolle syliin ja joskus jopa omaan sänkyyn monen tunnin ja kiukun jälkeen poika nukkuu muutaman tunnin ja herää, ei suoranaisesti kiukuttele mutta ei myöskään nuku.. kun saan vihdoin nukahtamaan em keinoilla tunnin parin parin päästä sama toistii taas.. tätä rumbaa siis koko yö.. alkaa olla jo keinot vähissä.
poika konttaa jo ja nousee myös seisomaan tukea vasten mutta nyt on ollut nämä yöt jo kk tällaisia. syö hyvin yms. nälkä sillä ei ole kun ei vaadi maitoa mutta joskus menen siitä mistä aita on matalin ja tarjoan kuitenkin ottaa muutaman imaisun ja yleensä myös jatkaa unia sitten. poika yrittää muutenkin nukkua mutta jostain syystä ei osaa trauhoittua. olen antanut nukkua vieressä ei mitään eroa omaan sänkyyn nukkumisessa. yö silti yhtä helvettiä!!!
Näitä uni keskusteluja täällä on kyllä ihan loputtomiin mutta kysyn silti. meillä 7,5kk poika ja yöt menneen todella huonoiksi. aikaisemmin nukkui jo täydet yöt.
nykyään kun saan vihdoin ja vimein nukahtamaan viereen pullolle syliin ja joskus jopa omaan sänkyyn monen tunnin ja kiukun jälkeen poika nukkuu muutaman tunnin ja herää, ei suoranaisesti kiukuttele mutta ei myöskään nuku.. kun saan vihdoin nukahtamaan em keinoilla tunnin parin parin päästä sama toistii taas.. tätä rumbaa siis koko yö.. alkaa olla jo keinot vähissä.
poika konttaa jo ja nousee myös seisomaan tukea vasten mutta nyt on ollut nämä yöt jo kk tällaisia. syö hyvin yms. nälkä sillä ei ole kun ei vaadi maitoa mutta joskus menen siitä mistä aita on matalin ja tarjoan kuitenkin ottaa muutaman imaisun ja yleensä myös jatkaa unia sitten. poika yrittää muutenkin nukkua mutta jostain syystä ei osaa trauhoittua. olen antanut nukkua vieressä ei mitään eroa omaan sänkyyn nukkumisessa. yö silti yhtä helvettiä!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
osaa oikein rauhoittua itsekseen sänkyyn...vaikka on väsynyt, niin ei malta (?) nukahtaa. Yksi mikä on auttanut nukkumaan paremmat yöunet on se, että olemme laittaneet "paino"peiton tavallisen päälle. Eli tytöllämme on se äippäpakkauksen täkki ja sitten laitamme vyötäröstä alaspäin painavemman täkin sen toisen päälle. Siellä alla tyttö pystyy kyllä liikkumaan, mutta turha heiluminen on vähentynyt huimasti!! Suosittelen kokeilemaan.
Kapalossa meidän 4kk tyttö ei ole koskaan viihtynyt. "Ahdistuu", kun kädet ovat "sidotut".
mutta menee ajan kanssa ohi ja kuulemma johtuu siitä kun lapsi alkaa liikkumaan niin näkee rauhattomampia uniakin
maakuupussia. eli illalla ne kuulut ritiinit ja kunnolla iltapalaa ja sitten makuupussiin jossa on hihat. ei tule kylmä eikä ahista. ja sitten yks mikä kanssa auttaa niin paljon ulkoilua tai ainakin 2h/päivä
levottomuutta ei mitään kummempaa ja menee aikaa myöten ohi. Itse olin kanssa ihan äimänä kun meiilä tyttö oli tosi levoton 7kk ikäisenä vaikka siihe asti nukkui kun unelma. Sit kävin jollain millä lie sivulla ottamassa asiasta selvää niin siellä oli tietoa kyseisestä levottomuudesta. Sille ei voi itse tehdä muuta kun tarjota turvalliset rutiinit ja myös yöllä oltava menettämättä malttiaan vaik olisit kuinka väsy tahansa koska muuten lapsi tuntee olonsa turvattomaksi ja ongelma pahenee.
Sitähän se, levottomuutta: Kun juuri liikkumaan päässyt pieni oppii, näkee ja varsinkin kokeilee joka päivä sata uutta asiaa, niin siitä informaatiotulvasta on niin kovin vaikea rauhoittua nukkumaan. Ja sitten kun unessa pienet aivot prosessoivat kaikkea päivän aikana koettua, niin unesta tulee levotonta ja ohutta.
Meillä oli 2 kk, nimenomaan tytön seitsemästä yhdeksään ikäkuukauteen aika infernaalista aikaa, kun välillä neiti heräsi tunnin, välillä kahden välein läpi yön (ja tietysti vuorokaudesta toiseen), ja jos ei ollut tikkana paikalla silittelemässä uudelleen uneen, niin saattoi mennä parikin tuntia iloisessa sirkuksessa -ja äippä ja iskä molemmat puhkipalaneina silmät ristissä yrittivät säilyttää malttinsa ja olla rauhallisia...
Tuttu tunne siis, mutta täällä ollaan nyt selvästi jo rauhoittumaan päin; pari yötä on mennyt enää muutamalla heräämisellä, ja nukuttaminenekin on lyhentynyt (muutaman viime viikon aikana) pikku hiljaa parin tunnin tahtojen taistelusta vajaan puolen tunnin suloiseen "hiipumiseen".
Listaan tässä konsteja, jotka meillä ovat auttaneet, sopii vapaasti kokeilla, josko toimisivat teilläkin:
- (Jälleen kerran) Aina samat iltarutiinit, jotka päättyivät lämpimän korvike- tai lypsymaidon nauttimiseen pullosta, lapsen omassa sängyssä
- Tämän jälkeen lapsen annettiin vähän aikaa "riehua" rauhassa omassa sängyssään. Touhuaminen ei repeä mahdottomaksi, kun ympäristö on rauhallinen, hämärä (ei säkkipimeä) ja hiljainen, eikä lapsella ole paljoa virikkeitä sängyssään (ei esim. mitään härpättimiä, leluja tms.). Tässä vaiheessa myös suukoteltiin ja halattiin lasta ahkerasti (ja suukotellaan edelleenkin!)
- Äiti ja/tai isi valvoivat koko ajan lapsen touhua sängyn laidalla, ja kun selviä uupumisen merkkejä oli näkyvissä (esim. pystyyn nouseminen vaati enemmän ponnisteluja, lapsi haukotteli ja hieroskeli silmiään jne.) laitettiin tyttö hellän päättäväisesti makuuasentoon ja sanottiin yhtä päättäväisesti,silmiin katsoen "nyt on uniaika, nyt nukutaan". Tämä usein toistui muutaman kerran, kun tyttö pönkäsi pystyyn uudelleen, mutta jossain vaiheessa aina suostui jäämään edes hetkeksi pitkäkseen. Ja jos joskus touhuamisen lomassa neiti pötkähti ikäänkuin vahingossa itsellään makaamaan, kehuttiin kovasti ja siliteltiin. (Nykyään tekee sitä jo tietoisesti ja on tyytyväinen kehuista...)
- Sitten juteltiin hetki rauhallisella äänellä päivän tapahtumista, sekä siitä, mitä huomenna tehtäisiin. Kuinka paljon lapsi tästä ymmärtää, en tiedä, mutta ainakin rauhoittui kuuntelemaan. Alkuvaiheessa kertoilin myös itse keksimiäni satuja, joissa oli paljon ääntä pitäviä elementtejä (eläimiä, koneita, kulkuneuvoja). Näiden äänien kuunteluun unohtui usein itkukin.
Tässä vaiheessa tyttö oli yleensä jo selvästi väsynyt, mutta ei malttanut nukahtaakaan (ravisteli itsensä hereille aina, kun silmät painuivat kiinni), ja koetti vielä nousta. Silloin otettiin käyttöön vaikein konsti: Jälleen hellän päättäväisellä käden päällä pitämisellä estettiin ylös nouseminen, ja kun tämä aiheutti harmistuneen itkun, puheltiin taas rauhallisesti ja (toisella kädellä) siliteltiin päätä. Missään nimessä en suosittele, enkä hyväksy lapsen rajua kiinni pitämistä, mutta tosiaan tuo hellä, mutta tiukan päättäväinen "käsipaino" auttoi lopulta.
-Sitten, kun itku ja pyöriskely lakkasi, siliteltiin vielä selästä tai päästä niin kauan, että lapsi oli syvässä unessa.
- Kun sitten yöllä neiti (ns. ohuen unen vaiheessa) heräili, katsottiin hetken, josko nukahtaa itsellään. Joskus näin kävi, useimmiten ei, ja silloin oltiin jompikumpi nopeasti paikalla, laskettiin jälleen lapsi makuuasentoon, muutama hellä sana, silittely ja tyttö oli jälleen unessa -ainakin seuraavan tunnin.
En edes yritä valehdella, että tämä olisi toiminut ensimmäisellä kerralla -tai edes viidennellä, mutta pikku hiljaa, kärsivällisellä ja päättäväisellä otteella, viimeiset voimanrippeet ponnistaen alkoi tuloksia näkyä, ja nyt tosiaan ollaan jo selvästi voiton puolella. Teemme edelleen nuo kaikki em. "toiminnot", mutta nyt on kokonaisaika tosiaan lyhentynyt n. 25 minuuttiin, maitoineen kaikkineen.
Voimia siis ja kärsivällisyyttä, vielä se koittaa teilläkin autuaan unen aika!
Sen verran pitää tuohon edelliseen lisätä vielä, että juuri pienokaisen nukkumaan saatelleena huomasin jälleen, kuinka OIKEASTI tärkeitä vauvalle ovat nuo paljon painotetut ja kyllästymiseen saakka hoetut rutiinit, sekä toisaalta tuo mainitsemani iltarauha.
Nukkumaanmeno ja nukahtaminen on siis jo pari viikkoa mennyt meillä jouhevasti, parissakymmenessä minuutissa. Tänä iltana sitten tuli lähisukulainen yökylään, ja vaikka ihminen on tytölle suht tuttu, vaikka kaikki tutut iltatoimet suoritettiin, niin rutiini rikkoutui jo sillä, että puoli tuntia ennen iltapuuroa lähdettiin autolla hakemaan sukulaista kaupungilta. Totta kai sitten piti myös esitellä kaikki uudet temput ja ilta oli kokonaisuudessaan hiukan rauhaton. Sitten mentiinkin unitoimissa takapakkia niin, että nukuttaminen oli itkunsekaista taistelua ja kesti lähes tunnin, kun tyllerö oli täpinöissään vieraasta.
Eihän tietenkään kukaan voi elämäänsä järjestää niin, että jokaikinen ilta olisi minuutilleen samanlainen, mutta tulipahan taas kerran todistettua noiden iankaikkisten rutiinien tärkeys... :)