Taidan olla pulassa itseni kanssa. Koen erästä naista kohtaan tosi paljon. Tuskin pystyn olemaan koskematta häneen kun olen hänen seurassaan. Tiedän että hänkin välittää minusta. En uskalla mennä tunteitteni mukaan koska tiedän ettemme olis kuitenkaan sopivia toisillemme tulevaisuutta ajatellen. Olen tehnyt järjen valinnan jotta en loukkaisi häntä.
Miksi sekoan tunteissani hänen läsnäollessaan?????
Miksi sekoan tunteissani hänen läsnäollessaan?????
Vastaukset 5
Vanhimmat
ettette olisi sopivia toisillenne? järki kannattaa unohtaa rakkausasioissa. jos aletaan ajattelemaan vain järjellä, mennään metsään ja pahasti. annan pienen vinkin: kerro hänelle jos et halua hänen kanssaan suhdetta, koska jos hänkin on ihastunut sinuun, niin tilanne pahenee pitkittyessään ja loukkaat häntä tosi pahasti kun ja jos asia tulee ilmi. ihmisten tunteilla ei pidä leikkiä!
....ihan minun..........! ;)
Eikö ihastumista voi elää tunteena toisen kanssa ja toteuttaa hellää yhdessäoloa? Tarvitseeko sitä aina olla menossa "naimisiin" ja rakentaa yhteistä pesää? Ja eikö siihen voi tippaakaan luottaa, että yhteisestä sopimuksesta asioita ja luonteitakin voidaan sovitella.
Ei kai sitten..:(
Ps. Minun mielestäni kaikki on mahdollista, jos kaksi ihmistä haluaa, eikä olla pelkästään omaan napaan tuijottajia..
Oletko järjen valinnastasi aivan varma? Jos olet niin onnellisessa tilanteessa että tiedät hänenkin välittävän sinusta, suosittelisin vakavasti vielä harkitsemaan. Joskus järjen valintaa näissä asioissa tulee katumaan PITKÄÄN. Minulle on tapahtunut niin. Joten...*onnea* ja mietit vielä!
...usein monissa asioissa. Ei aina. Kannattaa kuitenkin varmaan ainakin yrittää jutella avoimesti asioista sen ihmisen kanssa, josta todella välittää. Jos hänkin välittää sinusta, hän varmaan ymmärtää, tai ainakin haluaa yrittää ymmärtää sinua. Ehkä pääsette selvyyteen tilanteestanne molemmin puolin, ehkä ette. Tunneasioita ei aina pysty ratkaisemaan järjellä, pystyyköhän koskaan? Ehkä ei kannata mennä koskemaan ihmiseen, jonka kanssa ei halua mitään muuta? Ehkä tunteet selvenevät ajan kanssa ja tilanne muuttuu sellaiseksi, ettei tunteet enää ole ongelma vaan päinvastoin. Ehkä näet sitten järkeä siinäkin, missä et sitä nyt näe. Ole vain rehellinen itsellesi ja toiselle, niin et loukkaa ketään. Mitkähän voivat olla ne järkisyyt, jotka estävät ihmisiä olemasta aitoja toisiaan kohtaan? Etkö luota itseesi tarpeeksi, etkö luota toiseen ihmiseen? Uskotko rakkauteen?
Miksi pitää aina ajatella ja ajatella ja analysoida kaikki puhki? Minä ainakin menen tunteen mukaan, koska se tuntuu parhaalta, mutta toista ei saa satuttaa. Pitää siis sen verran olla varma tunteistaan, ettei ala toisella leikkiä. Mutta ei pidä "menettää" ehkä upeaa suhdetta vain sen takia, että kuvittelee sen kuitenkin epäonnistuvan.
Menetty tilaisuus on pahinta mitä minä tiedän.