Heikki Ylikankaan "Tie Tampereelle" oli liikaa pohjalaisille. Miten käynee Antti Tuurin imagolle kun hän on julkaissut v. 1918 tapahtumiin pohjautuvan teoksen "Surmanpelto".
Keskustelua käydään varmaan yli maakunta- ja kielirajojen ?
Keskustelua käydään varmaan yli maakunta- ja kielirajojen ?
Vastaukset 21
Vanhimmat
1918 talvi Uusikaarlepyy. Venäläisvankeja vartioi kouluttamattomat nuorukaiset.
Karmean näytelmän todistajiksi joutuivat.
Eipä ole kaikkia arpia vieläkään aukaistu?
Kumpaa tarkoitat?
VIhollinen on vihollinen ei ihminen.
Venäläiset sotavangit
saivat viime sotien aikana hyvän kohteolun.
Itku tuli heille kutenh inkeriläisillekin kun joutuivat lähtemään.
Taannoin TV:ssa kerrottiin vankileiristä myös Ykspihlajassa. Dokumenttia löytyy.
tehtävä on parantaa haava, miksi se pitäisi repiä auki?
Nämä ajat ovat olleet, ja menneet.
Meillä kaikilla on omat perinteemme niistä.
Niin on minullakin, häviäjän puolelta, mutta nyt rakennetaan huomista.
Minua ovat aina huvittaneet, jo 60-luvulla, rauhanpuolustajat ja moralistit, ihmiset jotka kauhistelevat maamiinojen runtelemia uhreja, aikuisia, lapsia. Eli ne ihmiset jotka eivät koskaan ole käyneet teurastamossa, monet heistä eivät pystykään siihen, koskaan.
He ovat ihmisiä jotka luulevat että heidän elämänsä on syntynyt "ihan ittestään", he eivät ole koskaan kysyneet iso-vanhemmiltaan, mistä tämmä lämmin kotitalo on lähtöisin.
Nämä ihmiset kyllä nostavat ensimmäisenä metelin jos heidän Historiaansa kosketaan tavalla jota he eivät koe omakseen.
"Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin", sanoi joa Machiavelli aikoinaan, Stalin sanoi neuvotteluissa, ennen Talvisotaa: "ei näytä tulevan mitään, Sotilaiden täytyy kai sanoa sitten sanansa".
Sota on Sotaa, siinä kuollaan, joko aseisiin, nälkään tai raakuuteen.
Sotaa käyvällä valtiolla ei ole mitään järkeä, sanoo Geneven sopimus mitä tahansa, pitää yllä vankien armeijaa, joka vaatii varoja ja ruokintaa. Kaikki se ruoka ja muu on aina pois sotivan maan omilta kansalaisilta. Ja sota on kallista puuhaa, uskokaa pois.
Ne pitääkin, tappaa, nälkään tai muulla tavalla.
Vankileirien vartijoiksi joutuivatkin/pääsivätkin ne jotka eivät enää rintamalle pystyneet ja ne psykopaatit joita ei uskallettu laittaa rintamalle, ja jos niitä ei ollut tarpeeksi, niin sotilaspojat.
Kunnioittakaa iso-vanhempianne ja heidän henkistä perintöänsä, he joutuivat, useimmiten vastenhakoisesti, tekemään tekoja joista siviilissä seuraisi, Suomessakin, Kuolemanrangaistus.
Minä tunsin aikanaan rintamamiehen joka itki aina kun meni saunaan, hän korkkasi Viinapullon, otti pari kunnon ryyppyä, ja pesi silmänsä Lauteilla.
Niin hän teki rintamallakin, ennen kuin lähti linjaan ja tappoi Konepistoolillaan, vyörytyksessä, ties kuinka monta "veljeä" naapurimaasta.
Siksi te elätte ja voitte hyvin.
Jakakaa tätä viestiä niille jotka aikovat lukea "sotakirjoja".
Se on raakaa puuhaa.
minä tunsin sotilaan joka pilkkopiemässä joutui vihollisten tukikohtaan, palattuaan partioreissulta.
Komppanianpäällikkö oivalsi, ja käskytti tunnustelkaa, ja antakaa puukkoa, niille joilla ei ole olkaimia.
Kolmisenkymmentä "veljeä" siihen oli jäänyt kylmäksi, ja sitä kautta olivat päässeet veljien juoksuhautaan tekemään lisää tuttavuutta.
Vakavaan paikkaan.
Miksi?
eri paikkakunnilla.
aletaan valehtelemaan, ja väärin muistamaan. Täs vähän aikaa sitten, kun kävin keräämässä suppilovahveroita, niin samalla reissulla näin sellaisen kaksikymmentäsenttisellä terällä olevan puukon.
Isäni haavottui sodassa pahasti, menetti toisen kätensä ja sirpaleita oli joka puolella kehoa.
Kirjoitat: "Vankileirien vartijoiksi joutuivatkin/pääsivätkin ne jotka eivät enää rintamalle pystyneet ja ne psykopaatit joita ei uskallettu laittaa rintamalle, ja jos niitä ei ollut tarpeeksi, niin sotilaspojat."
Isäni pääsi sotasairaalasta ja joutui aliupseerina vankileirille vartioiden pikkupomoksi. Venäläinen vanki yritti paeta, samalla tappaen yhden vartijan. Isäni ampui hänet tilanteessa... Isäni tuomittiin sotasyyllisenä kakolaan kahdeksi vuodeksi, hän sai myös samasta asiasta Suomen valtiolta mitalin.
Minä tunsin paljon sotainvaliideja ja yksikään ei heistä korkannut kossupulloa saunassa, eikä itkenyt, he yksinkertaisesti eivät hallunneet puhua menneisyydestä, heillä oli katseet suunnattuna tulevaisuuteen.
kävi läpi kaksi sotaa.
Talvi- ja jatkosodan. Lapinsotaan hän ei joutunut, ikänsä vuoksi. S.1917.
Hän ei haavoittunut ollenkaan. Ei henkisesti eikä fyysisesti.
Hän, myöskään, ei puhunut koskaan sodasta.
Mutta hänen kaverinsa, joka kävi meillä vuosia saunomassa, oli tuo mies joka otti Viinaa ja itki.
Ja leireiltä on minulla parikin kuultua tarinaa.
1918 tosin, Länkipohjassa ammuttiin mummoni veli, ja isäni veli ammuttiin Venäjällä (Entisessä Suomessa).
Kalle Päätalokin kertoo kirjassaan Siiranmäen vankileiristä jonne hän joutui, haavoittumisensa jälkeen.
keskustelu ja kovasti nousee tunteet pintaan.
Aiheesta nousee, me olemme se sukupolvi joka on kärsinyt tunnevammaisista isistä. En missään tapauksessa syyllistä heitä oli se varmasti niin kova kokemus joka kesti joillakin viisi vuotta.
Isiemme sukupolvi oli vielä veljessodasta toipuvan kansan nuoria miehiä kun joutuivat itse sotaan. On heidän osansa ollut melkoinen ja olen todella kiitollinen itsenäisestä Suomesta heille.
91 vuotias virkeä isäni on heitä.
On hyvä että nämä haavat saadaan viimein putsattua ja suljettua, toivon mukaan, siististi lähihistoriamme muistoihin.
"Aiheesta nousee, me olemme se sukupolvi joka on kärsinyt tunnevammaisista isistä."
Isäni ei ollut tunnevammainen, hän oli mies, kuka opetti minulle lähimmäisenrakkauden, inhimillisyyden ja hän oli isänänä myös minulle paras kaveri. Meiltä jäi maat ja mantereet Karjalaan, siis isältä, mutta isäni ei koskaan katsonut taaksepäin, hän luotti aina tulevaisuuteen.
Isäni antoi minulle positiivisen maailmankatsomuksen, hän antoi minulle elämän.
Isäni urotöistä kerrotaan monissa kirjoissa, hän on sankari, suomalainen mies.
samaa mieltä omasta isästäni kuin sinä omastasi, mutta *yleinen käsitys sodan käyneistä miehistä on sulkeutunut (tunnevamma). Se näkyi ankaruutena ym.
Molemmilta vanhemmiltani jäi koti *luovutetulle puolelle, isältäni hyvinkin lähelle.
että keskustelu lähti toiseen maailmansotaan ja sodan kauhuihin ylipäätään.
Niin ehkä vielä on ihmisiä, joille tarvitsee "selittää" sodan julmuudesta? Itse en sitä usko, vaan olen varma, että ihmiset kyllä sen ymmärtävät.
Asiasta: Totta on, että vaiettuhan tuo yhteinen trauma sisällisodasta yhä on. Minun sukuni on ollut täysin valkoisten puolella ja olen kuullut yksipuolisesti vain punaisten julmuudesta.
Harva kai puhuu siitä kuinka poika teloitti isänsä, veli veljensä jne.
En usko, että asia on maakunta- tai kielikohtainen
... vaan asia, joka vain on tapahtunut. Siksi
näitä asioita olisi katsottava avoimin silmin puolelta ja toiselta. Tulisi hyväksyä tapahtumien faktat ja antaa tunteiden niiden myötä "laueta".
"Viholliskuva" ja mustavalkoisuus?
...olin 12v. pikku friidu. Faija vei mut Hagiksen rantaan ja pyysi katsomaan skönelle päin. Iso-isäni isäni ammuttiin punaisena vankina Suomenlahden jäälle. Vaarini oli pikku kundina rannalla todistamassa tätä "teurastusta". Täällä ovat munkin juureni. Ei pellossa. Vaan täällä Stadissa ja Hagiksessa. En voi viedä omaa kundia pellon laidalle. Mutta kun ikää kundille tulee ja ymmärrystä. Vien hänet Hagiksen rantaan. Siihen kohtaan missä nyt SAK:n talo ja siitä vähä eteenpäin näkee skönelle. Ja kerron tän saman stooriin. Odotan vain aikaa milloin voin kertoa. Vielä ei kundin puheen ymmärrys riitä. Vaikka ikää 20v. Autistinen kundi kun on. Mutta jonakin päivänä, siitä oon ihan varma. Tääki sit voi toteutuu. Et voin niinku kertoo.
Hyvää Syysillan jatkoo..
t.friidu
ymmärrän myös valkoisten pelon. Kun nuo nyrkkiin puristetut kädet kerran avautuvat, löydämme itsemme uusilta rannoilta, silloin säälillä ei ole sisarta, eikä pelolla veljeä.
tästä.
jos, uskomme niin. Juuristamme voimme silti pitää kiinni.