Sain ystävättäreltäni seuraavan jutun. Hän on sairastunut MS-tautiin puoli vuotta sitten. Myös yh. Me nauroimme tälle yhdessä, vaikka taustalla on tieto, että jonakin päivänä saattaa ystävättärelläni olla asiat kuten Tapsalla.
Mutta kuten hän sanoi, sen näyttäisi unohtavan viinalla...no, leikkiä hän laski. Kuten koko juttukin on vitsi.
Mutta raskaan sairauden edessä ihmisestä tulee nöyrä, eikä sillä nipottamisella ole sijaa, vaan elämästä tulee väkisin suurpiirteisempää.
Mies heräsi kapakan pöydällä rötköttämässä, kun ovimies
tuli nykimään hereille. "No niin, Tapsa, kotiinlähdön aika,"
ovimies komensi, "mä menen soittamaan sulle taksin."
Tapsa oli vielä melkoisessa kännissä ja noustessaan
tuolistaan putosi samantien naamalleen. Tapsa otti hetken
lukua, sitten tukea seinästä ja yritti pysyä pystyssä,
mutta kaatui taas. Tapsa kirosi, ryömi pari metriä ovelle,
otti tukea kaiteesta ja nousi ylös pysyen vaivoin pystyssä.
Kun kaide loppui, Tapsa olisi joutunut etenemään omin voimin,
mutta maailma pyöri ja löi lopulta taas kasvoille.
Taksikuski tunnisti Tapsan todennäköiseksi asiakkaakseen
ja meni auttamaan häntä.
"Vhittu kummä oon niin kännishä, känniss...", Tapsa selitteli
kuskille, joka joutui heittämään hänet takapenkille kuin ruumiin.
Astuessaan ylös pirssistä Tapsa ei vieläkään pysynyt pystyssä
omin voimin, vaan päätyi jälleen vaaka-asentoon.
"Taas sitä ollaan otettu muutama liikaa!" Tapsan vaimo nalkutti
ulko-ovelta.
Tapsa nosti päätään ja mumisi: "Mishtä sä niimmpäättelet?"
Vaimo vastasi: "Ne soitti baarista, että sä jätit
pyörätuolis sinne."
Hyvää viikonloppua kaikille.
Mutta kuten hän sanoi, sen näyttäisi unohtavan viinalla...no, leikkiä hän laski. Kuten koko juttukin on vitsi.
Mutta raskaan sairauden edessä ihmisestä tulee nöyrä, eikä sillä nipottamisella ole sijaa, vaan elämästä tulee väkisin suurpiirteisempää.
Mies heräsi kapakan pöydällä rötköttämässä, kun ovimies
tuli nykimään hereille. "No niin, Tapsa, kotiinlähdön aika,"
ovimies komensi, "mä menen soittamaan sulle taksin."
Tapsa oli vielä melkoisessa kännissä ja noustessaan
tuolistaan putosi samantien naamalleen. Tapsa otti hetken
lukua, sitten tukea seinästä ja yritti pysyä pystyssä,
mutta kaatui taas. Tapsa kirosi, ryömi pari metriä ovelle,
otti tukea kaiteesta ja nousi ylös pysyen vaivoin pystyssä.
Kun kaide loppui, Tapsa olisi joutunut etenemään omin voimin,
mutta maailma pyöri ja löi lopulta taas kasvoille.
Taksikuski tunnisti Tapsan todennäköiseksi asiakkaakseen
ja meni auttamaan häntä.
"Vhittu kummä oon niin kännishä, känniss...", Tapsa selitteli
kuskille, joka joutui heittämään hänet takapenkille kuin ruumiin.
Astuessaan ylös pirssistä Tapsa ei vieläkään pysynyt pystyssä
omin voimin, vaan päätyi jälleen vaaka-asentoon.
"Taas sitä ollaan otettu muutama liikaa!" Tapsan vaimo nalkutti
ulko-ovelta.
Tapsa nosti päätään ja mumisi: "Mishtä sä niimmpäättelet?"
Vaimo vastasi: "Ne soitti baarista, että sä jätit
pyörätuolis sinne."
Hyvää viikonloppua kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko vitsit vähissä?
Menikö Jaanalta ohi koko juttu?
Kiitos Metelle, tuo oli hyvä.
näin sieluni silmin ystäväni Tapanin tulevan kapakasta kotiin... Hän nimittäin on pyörätuolissa ja noin olisi ihan todella voinut tapahtua..
Vastaa kuvausta..
hmmm liekö tosi tapaus?
ja tiedänpä senkin ettei hän olisi suutunut tuosta..
kerronpa kun tavataan seuraavan kerran.
tunnen myös kaverin jolle kävi kutakuinkin noin...
itse olen työskennellyt liikuntavammaisten parissa, sekä minulla on paljon
"pyörätuoli-kavereita"
(synnynnäisiä, ms, onnettomuudet ym..)
ja sanoisin ettei vamma/vammaisuus useastikaan
heitä itseänsä haittaa (jos ovat 'sinut' itsensä kanssa) ja tälläiset vitsit ovat vielä sieltä "iisimmästä" päästä, heidän omiin vitsailuihinsa verrattuna..
joten eipäs tarvi vinkua vitsien vähyydestä...
hyvä vitsi.. :)