Erostamme on puolitoista vuotta, ero oli järkytys niin minulle kuin lapselle. Lapsi jäi minun luokseni ja yhteishuoltajuus. Mennyt vuosi on ollut jatkuvaa kahnausta, mukana niin lastenvalvojat, perheneuvola, lastensuojelu. Isä on ollut isä silloin kuin hänelle on sopinut. Tapaamiset jatkuvine ohareineen ja sopimusten rikkomisineen ovat syöneet lasta melko lailla ja lopulta hän on kieltaytynyt tapaamasta isää, näin on ollut kolmisen kuukautta. Päätin etten enää pakota. Terapiassa ollaan käyty vajaa vuosi ja luoda lapselle hieman uskoa ja luottamusta. Nyt kun tuntuu, että kerrankin elämä on alkanut hymyilemään hänelle, koulu sujumaan ja kaveripiiriä löytymään, niin isukki ilmaantuu taasen maisemiin oikeudenkäynnillä uhkailulla. Vuosi on ollut todella rankka ja mies ei todellakaan ole ymmärtänyt millaista se on ollut lapselle ja millaista se on ollut minulle, kun on joutunut yksin nostamaan lasta alakulosta, kun omakin selviytyminen on ollut kiikun kaakun. En taida enää jaksaa.
Pitäisikö minun kylmästi viedä lapsi isälle ja sanoa, siinä on, nauti nyt isin riemuista, minua ei enää kiinnosta, niinkuin hän on meille sanonut. Miksi minun pitää kokea kokoajan syyllisyyttä asioista joihin en ole voinut vaikuttaa, miksi isä myytti on niin vaikuttava, että sen nimeen saa niin monta elämää tuhota?. En kaipaa puukotusta, sitä tulee ihan tarpeeksi isukin puolelta. Nyt alan olla jo niin poikki, kun tuntuu ettei loppua tule. Pitääkö äidin kestää ja jaksaa kaikki.
Pitäisikö minun kylmästi viedä lapsi isälle ja sanoa, siinä on, nauti nyt isin riemuista, minua ei enää kiinnosta, niinkuin hän on meille sanonut. Miksi minun pitää kokea kokoajan syyllisyyttä asioista joihin en ole voinut vaikuttaa, miksi isä myytti on niin vaikuttava, että sen nimeen saa niin monta elämää tuhota?. En kaipaa puukotusta, sitä tulee ihan tarpeeksi isukin puolelta. Nyt alan olla jo niin poikki, kun tuntuu ettei loppua tule. Pitääkö äidin kestää ja jaksaa kaikki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tosi rankkaa...
teille molemmille.
minul tuli mieleen ett varmaan samasta syystä aikoinaan kävin "kasvatusneuvolassa".
kyl minust ihan ihminen tuli..
älä luovuta!!!!
oo vaan äiti, jos teil jutellaan asioista, ni yritä miettii miten voisit lapsen kanssa sopia "suojamuureista". yhteisistä jutuista ja tilanteesta selviämisestä.
että elämää on ongelmien ulkopuolella..
tarkoitan,ettet anna sen koko ajan harmittaa.
ota asiat sellasena kun ne tulee ja siinä järjestyksessä ku ne tulee
TSEMPPIÄ JA SYMPPISTÄ!!!!!
Tunnut harvinaisen tervejärkiseltä lähiäidiltä !!
Selvästi viestistäsi näkee että lapsesi etu on sinulle tärkein..käy lastenvalvojan juttusilla ja kerro tilanne. Vaikka teillä onkin yhteishuoltajuus, niin lastenvalvoja voi antaa suosituksensa tulevaa oikeudenkäyntiä varten..sehän on todellisuudessa jokatapauksessa tulossa, sori vaan :(
Äläkä missään tapauksessa lähde oikeudenkäyntiin yksin, vaan lastenvalvojan avustamana !!
Missään kohtaan ei kannata vedota sanallakaan eron syistä ellei ole oikeita todisteita (väkivalta yms)..ei oikeutta kiinnosta kumpi jätti..nyt puhutaan lapsen eduista.
Ei muuta kun tsemppiä sulle ja lapsellesi :)
T: etäiskä joka hoitaa lapsensa 50%, ja maksunsa 100% :(
Anna exäsi uhkailla, älä kommunikoi hänen kanssaan, kuin kirjallisesti ja kaiken välität lastensuojeluun. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja tiedän miten kaaottiselta kaikki nyt tuntuu, mutta kun löydät sisälläsi olevan vahvan naisen, selviät tästä. Ole tiikeriemo ja ajattele exääsi lapsen uhkana, joka hän onkin. Unohda kaikki entinen yhteinen hyvä, suunnitelmat ja haaveesi niin pääset itsesi herraksi. Mieti kuinka paljon sinulla kuitenkin on, ajattele että olet terve. Mieti niitä äitejä, joille kerrotaan päivien olevan rajallisia. Sinulla on aika pienet pulmat heihin verrattuna, eikö? Mieti, miten paljon huonommin asiat voisivat olla ja kerää sieltä energiaa poistaa exä elämästäsi.
Joka kerta, kun exäsi sanoo yhdenkin väärän sanan (tarkoitan uhkailuja tai muuten epäasiallista) sulje puhelin, mielummin et kommunikoi hänen kanssaan kasvotusten tai puhelimitse lainkaan. Pyydä häntä asioimaan kanssasi sähköpostilla tai tekstiviestillä. Vaikeneminen tässä kohtaa on timantinluja panssari. Laita rajat hullun käytökselle, koska itse hän ei niitä kykene laittamaan itselleen.
Jos lapsi ei halua tavata isäänsä, informoi siitä perheneuvolan psykologia ja tue lastasi. Lapsella ei ole velvollisuutta tavata vanhempaansa. Jos lastensuojelu yrittää taivutella sinua olemaan joustava ja tukemaan exän ja lapsen tapaamisia, tyrmää heidät hienotunteisesti. Psykologeilla on enemmän ymmärrystä asiassa kuin ns. lapsen edun ajajilla l. lastenvalvojilla. Luo lapselle turvaverkko, tue sukulaisuussuhteita ja kokoa itsellesi tukijoukot. (Sisko, veli, äiti, hyvä ystävä).
Vedä paksu viiva entisen elämäsi loppumisen ja uuden alkamisen väliin ja tee exästäsi mielessäsi "näkymätön". Hän on nyt historiaa. Älä anna hänen ajatusten vallata mieltäsi, koska hän haluaa haavoittaa sinua, älä anna sitä mahdollisuutta hänelle.
Samassa tilanteessa kuin sinä olet nyt kävimme veljeni kanssa keskustelun:
- "Olen huono ja väsynyt äiti ja lapset otetaan minulta varmasti pois. Ehkä olisi helpompaa luovuttaa."
Veljeni kysyi minulta; "kuka sanoo sinua huonoksi äidiksi?".
- "No exä!" vastasin.
- "NIIN? Kuka muu?" hän kysyi.
Mutisin; "Ei nyt muut mutta......... "
-"Niin?" tokaisi veljeni taas, "ei kukaan muu maailmassa ja sinä uskot exääsi, jolla on oma lehmä ojassa?" ja oli pitkään hiljaa ja katsoi vain.
Tiedän, että on vaikeaa olla tunteeton kaiken tapahtuneen jälkeen, niin hyvässä kuin pahassa. Mutta mitä pikemmin pääset siihen onnelliseen tilaan, sitä parempi sinulle ja lapselle.
Varaudu siihen, että kiusaamista jatkuu vuosia, siksi sinun pitää olla yhteydessä myös asianajajaan ja hakea sieltä asiantuntevaa apua jo nyt. Heillä on enemmän tietotaitoa laittaa sekopää-exä kuriin, kuin tekaistuja perhearvoja kunnioittavilla sosiaalityöntekijöillä; heidän ammattitaitonsa on nollan luokkaa, kun kyseessä on säälimätön alistaja.
Happi ja ulkoilu, syksyinen ulkoilma on parasta terapiaa. Menkää metsään lapsesi kanssa ja kivittäkää kallionkuvetta ja päästäkää pahoja fiiliksiä pihalle ja sen jälkeen menette kotiin syömään jäätelöt. Halaus on aina paikallaan.
Ei muutakuin terveisiä samankokeneelta, nosta nokkasi ja puske eteenpäin, kaikki loppuu aikanaan, kunhan muistat olla tyyni ja välinpitämätön exäsi temppuiluille.
Voimia!
"Happi ja ulkoilu, syksyinen ulkoilma on parasta terapiaa. Menkää metsään lapsesi kanssa ja kivittäkää kallionkuvetta ja päästäkää pahoja fiiliksiä pihalle ja sen jälkeen menette kotiin syömään jäätelöt. Halaus on aina paikallaan."
Kunpa mullakin olisi ystävä, joka sanoisi noin!
Vaikka minulla ei olekaan aloittajan kuvaamia huolia, niin tuntui tosi kivalta lukea tämä kirjoitus ja varsinkin tuo lainaamani kappale. Aloittajalle toivon kestävyyttä ja kaikkea parasta apua hänen asiassaan. Silloin kun mua on maailman ja oman elämän asiat mietityttäneet, pelottaneet ja vieneet yöunet, olen yrittänyt ajatella, että asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Ajattelen, että NYT on kurjaa, mutta ei sitä IKUISESTI kestä. Samaa toivon alkuperäiselle kirjoittajallekin!
Älä pakota lasta isälleen,
jos tämä ei halua.
Lapsi tuntee itsensä petetyksi,
koska isä ei tule paikalle, kun lupaa.
Älä siis sinä petä lapsesi luottamusta
pakottamalla tätä tekemään oman sydämensä
särkevää tekoa.
Vaan keskustele rakentavasti
ja yritä selittää lapselle hienovaraisesti
miksi toiset ihmiset pettävät lupauksensa
ja korosta ettei syy ole lapsessa.
Tee miehelle selväksi,
että jos hän ei aio olla
täysillä isä niin ei tarvitse sitten
olla isä ollenkaan.
Älä anna miehen määrätä tahtia,
sillä lapsi ei ansaitse epävarmuutta
ja pettymyksiä, jotka satuttavat.
Toivon sinulle paljon voimia,
kerää rohkeutesi ja ole itsekäs
lapsesi ja itsesi puolesta.
Kerro terapiassa tai perheneuvolassa
ongelmista ja pyydä apua.
Hyvää syksyä.