Ongelma: Ihana tyttökissani sai kolme suloista pentua joista kahdelle on jo tiedossa todella hyvät kodit. Rasavilli poikapentu pääsee vanhempieni luo maalle ja toinen serkkuni luo omakotitaloon. Nyt kun tyttökissanpentu on vielä vailla tulevaa kotia, eräs hyvä ystäväni sanoi että haluaa sen. Ongelma on se että ystäväni asuu keskellä kaupunkia yksiössä joka on todella siivoton ja ahdas. Mielestäni hän ei koskaan ota vastuuta mistään, joten en millään voisi antaa kissaa hänelle. Toiseksi olisi eläinrääkkäystä pitää kissaa niin ahtaassa asunnossa. Ystävälläni ei edes ole minkäänlaista tieoa kissoista ja niiden tavoista, paitsi ne mitä on luonani ollessa oppinut. Asun itse kolmiossa joten en vastusta sisäkissatoimintaa, mutta jotenkin ystäväni suunnitelmat eivät kuulosta hyvältä. Nyt kysyisinkin neuvoa miten sanoisin ystävälleni että en voi antaa hänelle pentua loukkaamatta hänen tunteitaan? ja vielä varmistaa sen ettei hän kieltäytymiseni jälkeen hanki pentua muualta...
hyvä koti?
tosgi78
7386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sano vaan sille kaverillesi että et voi antaa kissaasi sellaiseen kotiin, jos hän loukkaantuu,se on hänen oma vikansa. mitäs on semmoinen possu.
Opeta ystävällesi kissoista! Annan hänelle hoito-ohjeita. Kerro ruokinnasta, rokotuksista, leikkauksista... Kyllä kissan voi yksiöönkin ottaa, kunhan sille järjestää paljon virikkeitä ja tasoja seinille. Sano myös, ettei kissan pito ole lainkaan halpaa, vaan ruokintaan, tarvikkeisiin, eläinlääkäriin, rokotuksiin, madotuksiin ja leikkaukseen menee aimo annos rahaa. Älä kuitenkaan luovuta kissaa hänelle, ellet ole varma, että hän osaa sitä jatkossa hoitaa oikein.
Kerro hänelle korostaen negatiivisia puolia tai keksi jotain että kissat alkaa pissailemaan niin pienessä kämpässä tai jotain... älä kuiten anna sitä pentua sille! Laita Apulaan ilmoitus
Sanoin eilen ystävälleni suoraan että en voi antaa hänelle kissaa koska uskon että hän on nyt vain innostunut suloisista karvapalloista eikä lainkaan ymmärrä että kissasta pitää huolehtia vuosia eikä se pysy pienenä loppuun asti..ja lisäsin vielä että olen harkinnut pitää yhden pennuista itselläni mikä on totta >Hän oli aika hiljaista tyttöä loppuillan mutta mielestäni tein oikein. Voi olla että ystäväni hankkii lemmikkinsä muualta mutta sitä minä en kai voi rajoittaa.
Joskus on edessä vaikea valinta, mutta eläimen (tässä tapauksessa hyvin läheisen) parastahan vain ajattelit. Joskus on myös eläinrakkautta olla ottamatta eläintä ja toivottavasti ystäväsi hieman ajatteli mistä kenkä puristaa. Pikkuinen kissanpentu on vain hetken pieni (ja suloinen), ja kissan ottaessa sitoutuu vastuuseen, joka voi parhaimmillaan kestää 15-20 vuotta. Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät, että kissa ei välttämättä jokaiselle sovi, täytyy olla oikea asenne.
Minulla on 17-viikkoinen tyttökisu Iiris, jolle olemme mieheni kanssa suunnitelleet kisuystävää. Minulla on vuosien kokemus kissoista, perheelläni on ollut kissoja siitä asti kun täytin kuusi vuotta. Myös mieheni on lapsesta asti hoitanut kissoja. Asumme Espoossa, suuressa kaksiossa ja suunnitelmissa myös uuden, isomman asunnon hankinta. Olisinkin kysynyt että jos olet halukas myymään kisun hyvään ja asiantuntevaan kotiin, missä te asutte? Kerrothan kun olet antanut kissan jollekin?
Ehdin jo tuudittautua ajatukseen että killi jää meille asumaan. Se on todella erikoinen luonne ja kaunis kuin mikä. Toivottavasti löydätte Iirikselle ystävän. On hienoa kuullla että kissaihmiset todella välittävät lemmikeistään.
Meidän Fannilla on kaikki hyvin koko perheen keskipisteenä. =)=)