Olen otsikon kanssa samaa mieltä.
Mutta niin on mahdoton erityisopetusta tarvitsevan ja sitä ilman jäävän oppilaankin tehtävä.
Tällä palstalla ja muualla monen asiantuntijan voimin on selkeästi tuotu esiin koulumaailman puutteita. Tilanne on niin mahdoton, että ei ihme, jos myös vanhempien ja opettajien välit välillä kiristyvät paineiden keskellä. Koska seuraavan kirjoittaja on opettaja, niin siitä on tietysti unohdettu se näkökulma, että myös opettaja voi kiusata oppilaan joskus väsyksiin. Mutta joka tapauksessa tilanne kouluissa ei ole ollenkaan sitä, mitä opetusviranomaiset haluavat kansainvälisten kilpailutulosten korostamisella selittää.
Aiheesta kirjoitti luokanopettaja Paula Nurmi eilen Hesarin mielipiteissä:
"Ehdotukset inkluusiosta, ylisuuret luokkakoot, erityisoppilaiden integroiminen yleisopetukseen, haastavat ja ongelmaliset oppilaat, jotka saavat jatkaa syystä tai toisesta toimintaansa normaalissa luokassa, sekä hyökkäävät ja opettajaa syyttävät vanhemmat. Nämä ovat kaikkien tuntemia ongelmia nykykoulussa.
En tiedä, onko minulta mennyt jokin tieto ohi, mutta luulin, että koulutus on yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä peruspilareista. Tällöinhän asian pitäisinäkyä positiivisella tavalla koulutuksen arvostuksessa.
Todellisuudessa tilanne näyttää olevan aika tavalla päinvastainen. Opettajilta tulevia hätähuutoja ylisuurista luokista, ongelmallisista oppilaista sekä vaikeista vanhemmista ei tunnuta ottavan kuuleviin korviin.
Yleisopetuksen parissa näyttää olevan ns. haastavia oppilaita jatkuvasti enemmän. Itse käytän nimikmettä 'haastava' erityisesti silloin, jos oppilas esim. jatkuvasti häiritsee oppituntia, on toiminnaltaan väkivaltainen, tunne-elämältään ja käyttäytymiseltään tasapainoton ja/tai sosiaalisilta taidoiltaan ikätovereihinsa verrattuna merkittävästi jäljessä.
Oppilaalla on lain mukaan oikeus oppimiseen ja turvalliseen opiskeluympäristöön, mutta nämä kohdat eivät aina hyvällä tahdollakaan toteudu normaalissa yleisopeutksessa. Yhden tai muutaman haasteellisen oppilaan vuoksi muut oppilaat kärsivät, eivätkä oppitunnit etene tarkoituksenmukaisesti.
Turhauttavaa ja edesvastuutonta on se, ettei näille haastavien oppilaiden tapauksille useinkaan mahdeta mitään. Vastaan tulevat joko kaupungin tai yhteiskunnan resurssien puuttee ttai vastustavat vanhemmat (onneksi löytyy vielä poikkeuksiakin).
On käsittämätöntä, että opettaja joutuu vastaanottamaan syytöksiä vanhemilta siitä, että heidän lapsensa on toiminut koulussa tavalla tai toisella väärin.
Ymmmärrän hyvin, että omaa lasta koskevat negatiiviset asiat ovat kipeitä ja vaikeita hyväksyä, mutta se ei oikeuta hyökkäämään henkisesti eikä fyysisesti opettajaa kohti. Tällainen käytös mietityttää. Uskovatko vanhemmat todella, että opettaja, koulutettu alan ammattilainen, keksisi itseään viihdyttääkseen satuja oppilaiden koulukäyttäytymisestä?
Asiat eivät välttämättä edisty mihinkään suuntaan edes silloin kun oppilaan haasteellisuudesta kertoo niin erityisopetuksen, psykologian kuin terveydenhuollon alan ammatti-ihminen. Oppilas jatkaa mahdollisesti edeleen y leisopetuksessa suuressa ryhmässä.
....
Pitämällä haasteellisia oppilaita yleisopetuksessa unohdetaan vielä yksi tärkeä seikka: luokanopettajalla vain harvoin on lisänä erityisopettajan pätevyys. Välineet haasteellisten oppilaiden kohtaamiseen ovat heikohkot.
Oman vaikeutensa kaikkeen tuo vielä se, että haastavaa oppilasta ei syystä tai toisesta ikinä todeta erityisoppilaaksi, vaan tilastot näyttävät, että luokka koostuu yleisopetukseen soveltuvista oppilaista.
Loppukoontina kaikesta: ole ole mikään ihme, että moni opettaja ammatissa oleva/ollut vaihtaa alaa tai ainakin harkitsee tekevänsä niin.
Yhteiskunnan on kehitettävä huomattavia muutoksia näiden ongelmakohtien suhteen, jos edelleen mielitään, että meiltä Suomesta löytyvät maailman parhaat opettajat ja taitavat oppilaat."
Mutta niin on mahdoton erityisopetusta tarvitsevan ja sitä ilman jäävän oppilaankin tehtävä.
Tällä palstalla ja muualla monen asiantuntijan voimin on selkeästi tuotu esiin koulumaailman puutteita. Tilanne on niin mahdoton, että ei ihme, jos myös vanhempien ja opettajien välit välillä kiristyvät paineiden keskellä. Koska seuraavan kirjoittaja on opettaja, niin siitä on tietysti unohdettu se näkökulma, että myös opettaja voi kiusata oppilaan joskus väsyksiin. Mutta joka tapauksessa tilanne kouluissa ei ole ollenkaan sitä, mitä opetusviranomaiset haluavat kansainvälisten kilpailutulosten korostamisella selittää.
Aiheesta kirjoitti luokanopettaja Paula Nurmi eilen Hesarin mielipiteissä:
"Ehdotukset inkluusiosta, ylisuuret luokkakoot, erityisoppilaiden integroiminen yleisopetukseen, haastavat ja ongelmaliset oppilaat, jotka saavat jatkaa syystä tai toisesta toimintaansa normaalissa luokassa, sekä hyökkäävät ja opettajaa syyttävät vanhemmat. Nämä ovat kaikkien tuntemia ongelmia nykykoulussa.
En tiedä, onko minulta mennyt jokin tieto ohi, mutta luulin, että koulutus on yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä peruspilareista. Tällöinhän asian pitäisinäkyä positiivisella tavalla koulutuksen arvostuksessa.
Todellisuudessa tilanne näyttää olevan aika tavalla päinvastainen. Opettajilta tulevia hätähuutoja ylisuurista luokista, ongelmallisista oppilaista sekä vaikeista vanhemmista ei tunnuta ottavan kuuleviin korviin.
Yleisopetuksen parissa näyttää olevan ns. haastavia oppilaita jatkuvasti enemmän. Itse käytän nimikmettä 'haastava' erityisesti silloin, jos oppilas esim. jatkuvasti häiritsee oppituntia, on toiminnaltaan väkivaltainen, tunne-elämältään ja käyttäytymiseltään tasapainoton ja/tai sosiaalisilta taidoiltaan ikätovereihinsa verrattuna merkittävästi jäljessä.
Oppilaalla on lain mukaan oikeus oppimiseen ja turvalliseen opiskeluympäristöön, mutta nämä kohdat eivät aina hyvällä tahdollakaan toteudu normaalissa yleisopeutksessa. Yhden tai muutaman haasteellisen oppilaan vuoksi muut oppilaat kärsivät, eivätkä oppitunnit etene tarkoituksenmukaisesti.
Turhauttavaa ja edesvastuutonta on se, ettei näille haastavien oppilaiden tapauksille useinkaan mahdeta mitään. Vastaan tulevat joko kaupungin tai yhteiskunnan resurssien puuttee ttai vastustavat vanhemmat (onneksi löytyy vielä poikkeuksiakin).
On käsittämätöntä, että opettaja joutuu vastaanottamaan syytöksiä vanhemilta siitä, että heidän lapsensa on toiminut koulussa tavalla tai toisella väärin.
Ymmmärrän hyvin, että omaa lasta koskevat negatiiviset asiat ovat kipeitä ja vaikeita hyväksyä, mutta se ei oikeuta hyökkäämään henkisesti eikä fyysisesti opettajaa kohti. Tällainen käytös mietityttää. Uskovatko vanhemmat todella, että opettaja, koulutettu alan ammattilainen, keksisi itseään viihdyttääkseen satuja oppilaiden koulukäyttäytymisestä?
Asiat eivät välttämättä edisty mihinkään suuntaan edes silloin kun oppilaan haasteellisuudesta kertoo niin erityisopetuksen, psykologian kuin terveydenhuollon alan ammatti-ihminen. Oppilas jatkaa mahdollisesti edeleen y leisopetuksessa suuressa ryhmässä.
....
Pitämällä haasteellisia oppilaita yleisopetuksessa unohdetaan vielä yksi tärkeä seikka: luokanopettajalla vain harvoin on lisänä erityisopettajan pätevyys. Välineet haasteellisten oppilaiden kohtaamiseen ovat heikohkot.
Oman vaikeutensa kaikkeen tuo vielä se, että haastavaa oppilasta ei syystä tai toisesta ikinä todeta erityisoppilaaksi, vaan tilastot näyttävät, että luokka koostuu yleisopetukseen soveltuvista oppilaista.
Loppukoontina kaikesta: ole ole mikään ihme, että moni opettaja ammatissa oleva/ollut vaihtaa alaa tai ainakin harkitsee tekevänsä niin.
Yhteiskunnan on kehitettävä huomattavia muutoksia näiden ongelmakohtien suhteen, jos edelleen mielitään, että meiltä Suomesta löytyvät maailman parhaat opettajat ja taitavat oppilaat."
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja hyssytellään opetusalan viranomaisten taholta? Miksi koulujen kärjistyneestä tilanteesta kirjoitetaan aina vain yksipuolisesti korkeintaan opettajan näkökulmasta?
Vain nettikeskusteluissa saavat äänensä kuuluviin joskus myös vanhemmat, sekä oppilaat.
Erityisopetukseen on todella vaikea päästä ja miksi senkin tasoa salaillaan?
Lain mukaan oppimisen ongelmista kärsivällä oppilaalla on oltava mahdollisuus suorittaa peruskoulu erityisopetuksen puolella!
Laki ei sano mitään siitä, että hänestä tehtäisiin väkisin koulupudokas erityisopetuksessa, mutta näin monesti tapahtuu.
HOJKS:n kirjaukset eivät pidä paikkaansa, onko ne tehty siis vain siltä varalta, että vanhemmat vetävät kaupungin ja koulun vastuuseen erityisopetuksen riittävän tason laiminlyönnistä?
Aloitukseen on pakko lisätä myös se, että eivät likimainkaan kaikki erityisoppilaat ole häiriköitä! Tuon väärän tiedon levittäminen on edesvastuutonta mielestäni.
Äskettäin tuli internettiin presidenttifoorumi (presidentin sivuilta nähtävissä) ja jälleen kerran siellä muistettiin kehua Outi Ojalan suulla muistaakseni, kuinka upee meidän koulujärjestelmä on ja tietenkin PISA tutkimus tätä vuodesta toiseen osoittaa todistetusti Outi Ojalan mielestä. Sanojensa tueksi hän kertasi jälleen kuinka muista maista tulee delegaatio toisensa perään ihastelemaan ja ihmettelemään suomalaisia kouluja. Seuraavan delegaation voisi mielestäni totuuden nimissä viedä vierailulle tuohon luokkaan, mistä aloituksessa kerrotaan. Muutenhan me ollaan kuin Pohjois-Korea, meillä on ulkomaalaisia varten malliluokka, johon herkkusienet ohjataan ihastelemaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Apulaisoikeusasiamies arvostelee ankarasti Opetushallitusta/1135239565189
Apulaisoikeusmies arvostelee ankarasti opetushallitusta
paljon esille huonoa tilannetta peruskoulussa.
Tämän päivän lehdessä on laaja artikkeli kempeleläisten kypsymisestä liian ahtaisiin luokkatiloihin.
Yritetäänkö tällä herätellä vaaliehdokkaita vai mitä lienee. Joka tapauksessa koulujen tilanne on huono niin oppilaiden, vanhempien kuin opettajienkin kannalta. Vähemmistönä alkavat olla tilanteeseen tyytyväiset em. ryhmien edustajat vai onko heitä enää ollenkaan?
Mitähän järkeä koulujen sulkemisessakin oli, myös sitä arvosteltiin paljon tälläkin palstalla Helsingin osalta aikanaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia/1135238893376
Tutkijat: Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia
Julkaistu: 23.8.2008 17:59
Johanna Tikkanen
helsingin sanomat
Lähes joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita ammatti vaatii, väittävät opettajien valintakokeita kehittävät Pekka Kosonen ja Pekka Räihä.
Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen, sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.
"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Kosonen ja Räihä pohtivatkin sitä, mitä jos syy koulun järjestyshäiriöihin ei välttämättä olisikaan oppilaissa, kodeissa tai liian suurissa luokissa, vaan siinä, että moni opettaja on väärällä alalla. Väärälle alalla taas voi päätyä siksi, että koulutukseen valitaan väärin perustein.
Räihä toimii tutkijantyönsä lisäksi opettajankouluttajana, ja Kosonen puolestaan on psykologi. He työskentelevät opetusministeriön rahoittamassa projektissa, jonka on määrä kehittää opettajankoulutusta ja valintakokeita.
Miehet esittelivät tutkimustaan torstaina Psykologi 2008 -kongressissa Helsingissä.
Kosonen ja Räihä haluavatkin päivittää käsityksen hyvästä opettajasta.
"Yllättävän moni opettajaksi aikova ajattelee edelleen, että opettaja on auktoriteetti, jonka tärkein tehtävä on pitää porukka kurissa."
Monella opettajaksi aikovalla on tutkijoiden mielestä myös halu esiintyä. "Aika moni on pienestä asti nauttinut siitä, että saa käyttää valtaa tai saa olla esillä. He eivät kuitenkaan välttämättä osaa kuunnella. Turhautuminen syntyy siitä, kun pitää luopua esilläolosta ja kuunnella toista."
Vuonna 2003 Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa alettiin tosissaan harjoitella vuorovaikutusta.
Opiskelukavereiden erilaisuutta opeteltiin sietämään ryhmissä. Tarkoitus oli luoda ikään kuin luokkatilanne, jossa oppilaat ovat erilaisia.
Pian havaittiin, että kaikki näin koulutettavat opiskelijat eivät oppineet vaadittavia taitoja.
"Jos tuli pattitilanne, ongelmista vetäytyminen oli yleistä. Joku puolestaan poltti päreensä. Havaittiin, että kaikkien kyky toimia ongelmatilanteissa ei ole sellainen kuin opettajalla pitäisi olla, eivätkä kaikki olleet koulutettavissa", Räihä kertoo.
Koska valintakokeiden kehittäjät pitivät kykyä selvitä kiperistä tilanteista nykyopettajalle tärkeänä ominaisuutena, opettajien valintakriteereitä päätettiin Jyväskylässä muuttaa.
Motivaatio ei enää saanut merkitä yhtä paljon kuin ennen. "Joillakin on esimerkiksi kyky nähdä vika jatkuvasti toisessa. Ihmistä, joka ei pääse tällaisesta irti, ei pidä kouluttaa", Räihä sanoo.
Pekka Kosonen kuvailee tilannetta psykologin näkökulmasta: "Kyky vastaanottaa ympäristön viestejä on synnynnäinen, mutta se voi pilaantua esimerkiksi traumaattisten kokemusten takia. Pitäisi karsia ne, joilla tämä kyky on vaurioitunut ja joille on muodostunut liian vahvoja puolustusmekanismeja."
KENEN tahansa taholta tuleva vanhempien mollaus uskotaan ja otetaan täydestä silmää räpäyttämättä.
Miksi? Sen takiako, että kyseessä on ammatti-ihminen? Älytöntä, jos näin on, sillä ei opettajatutkinto mitenkään avaa ihmisen silmiä omille virheilleen.
Ja päättäjät ne sen kun kuorsaavat vain tässä peruskouluasiassakin. Pikkasen havahdutaan kuntavaalien alla, mutta sen jälkeen ollaan taas kuin aivottomat kanat tyhmä hymy huulilla tyytyväisenä, kun itselle palkka juoksee niin kaikki on hyvin.